Tulilahti 1959 (ketju 2)

[Der Fanhder]

^Runarilla oli tuolloin jo allaan punainen Jupiter, joten todennäköisesti ei ole kyse hänestä.

[HÖPELÖ]

↑ Tämä 1910 syntynyt Onni Pöllänen on eri mies kuin Tulilahteen yhdistetty muurari. Mahdollisesta sukulaisuudesta en osaa sanoa.


Runar Holmströmin liikkeet kesällä 1959

Koostin yhteen tietoja Holmströmin liikkeistä tämän viimeiseksi jääneenä vapauden kesänä. Jätin tarkoituksella pois murhia edeltäneen päivän 27.7. ja muutamat sitä edeltäneet mielestäni hyvin hatarat havainnot Joensuussa, Kontiolahdella ja Kolilla. Todennäköisyysarviot allekirjoittaneen.


Kesäkuun alku Kallträsk, Siipyy. Varma. Töissä sahayhtiö Kronvik Oy:n savotassa, kortteeri Eero Kangasniemen talon piharakennuksessa. Poistui majapaikastaan polkupyörällä.

20.6. Purmo. Melko varma. Armeijatoveri Sven Hemdahl näki tietämänsä Holmströmin ajamassa sinisellä Solifer-mopedilla.

Heti juhannuksen jälkeen Kantlax, Munsala. Todennäköinen. Arne Holmström kertoi Runarin vierailleen kotonaan pian juhannuksen jälkeen.

11.7. Evijärvi. Epäselvä. Vähän tietoja. Syyttäjä ei nostanut väitettyä Evijärven vierailua esiin oikeudenkäynnissä.

Heinäkuun loppu Sodankylä. Mahdollinen. Holmström kertoi kuulusteluissa liikkuneensa heinäkuun lopussa Sodankylässä.

28.7. Varkaus. Melko varma. Helmikuussa 1960 Holmström kertoi poliisiautossa korjauttaneensa mopedinsa Varkaudessa liikkeessä, jonka seinässä oli Solifer-huollon kilpi. Kertomuksen perusteella poliisi löysi Savon Urheiluliike Oy:n. Voitiin todeta, että tiistaiaamuna 28.7. vierasta murretta puhunut mies oli hitsauttanut sinisen Solifer Caprin etuhaarukan.

31.7.–1.8. Vimpeli. Melko varma. Holmström tunnusti murron poliisiautossa helmikuussa 1960 ja myöhemmin oikeudenkäynnissä. Peruutti tunnustuksensa, mistä puheenjohtaja Granfelt raivostui.

Loppukesä-syksy Seinäjoki. Varma. Holmström kertoi varastaneensa häneltä löydetyn Sairaanhoitaja-lehden Seinäjoen piirimielisairaalan lähellä olevasta huvilasta. (Huom! Samassa rakennuksessa selvittämätön väkisinmakaaminen vuonna 1958. Uhri tunnisti väitetysti Holmströmin valokuvasta.)

Välillä 2.–5.8. Heinäveden kirkonkylä. Mahdollinen. Heinäveden matkahuollon pitäjä Alli Keränen väitti Holmströmin juoneen baarissa pullon pilsneriä. Tunnistus oikeudenkäynnin aikana elokuussa 1960.

3.–4.8. Todennäköinen. Arne Holmström kertoi Runarin saapuneen yöllä ja tavanneen äitinsä ja veljensä.

5.8. Papinniemi, Heinävesi. Mahdollinen, jopa todennäköinen? Rajaylivääpeli Enok Viholainen väitti nähneensä Holmströmin Kaarlo Pasasen kaupalla. Viholainen oli ensin luullut miestä erääksi sota-ajan asetoverikseen ja tarkkaillut tätä hyvän tovin.

7.8. Sääminki. Mahdollinen. Emil Halonen väitti nähneensä Holmströmin ajamassa mopedilla.

9.8. Savonlinna. Mahdollinen. Arne Holmström kertoi tavanneensa Runar-veljen Savonlinnan keskustassa.

10.8. Puumala. Mahdollinen. Arne Holmström kertoi nähneensä Runarin laivalaiturilla Puumalassa.

12.8. Heinämäki, Heinävesi. Mahdollinen. Hannes Arkipoff kertoi paikanneensa Holmströmin mopedin kumin.

21.8. Heinola. Varma. Holmström tunnusti oikeudenkäynnissä olleensa Heinolassa. Silminnäkijät tunnistivat Holmstömin.

11.–12.9. Vöyri. Todennäköinen. Murto Vöyrin nimismiehenkansliaan. Holmström tunnusti poliisiautossa helmikuussa 1960 mutta kiisti myöhemmin. Väärennetty henkilöllisyystodistus Vöyrin nimismiehen leimalla löydettiin Holmströmin hallusta.

24.–25.9. Västervik, Mustasaari. Varma. Punaisen Jupiter-mopedin varkaus ladosta.

21.9. Lapua. Varma. Holmström tunnusti murron kirkonkylässä.

1.10. Koivulahti ja Sulva. Varma. Samana yönä kaksi murtoa noin 30 km toisistaan. Holmström tunnusti.

7.–8.10. Jalasjärvi. Varma. Murto urheiluliikkeeseen. Anastettua omaisuutta tavattiin Holmströmin hallusta. Tunnusti.

9.–10.10. Lapua. Varma. Murto kirkonkylässä. Holmström osoittianastetun omaisuuden maastokätkön.

6.11. Munsala. Varma. Holmström otettiin kiinni.


Aika kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun jää melko avoimeksi. Heinä-elokuun taitteessa sitten melkoista sukkulointia Rannikko-Pohjanmaan ja Savon välillä. Syys-lokakuussa paljon todistettuja murtoja. Eikö Holmström rötöstellyt alkukesästä vai eikö muualla maassa tehtyjä murtoja osattu häneen kytkeä?

Täältähän se löytyykin.

1.10. Koivulahti ja Sulva. Varma. Samana yönä kaksi murtoa noin 30 km toisistaan. Holmström tunnusti.

7.–8.10. Jalasjärvi. Varma. Murto urheiluliikkeeseen. Anastettua omaisuutta tavattiin Holmströmin hallusta. Tunnusti.

9.–10.10. Lapua. Varma. Murto kirkonkylässä. Holmström osoittianastetun omaisuuden maastokätkön.

[veikkonen]

Tietääkö kukaan Alibissa 9/92 mainitun Tulilahden kaksoismurhasta epäillyn miehen henkilöllisyyttä? Asiasta on täällä joskus ollutkin keskustelua.

Alibissa kerrotaan, että tyttöjen surmaaja olisi Heinäveden seurakunnan kirkon maalaaja, joka teki muitakin maalaustöitä Heinäveden kirkonkylässä vuosina 1957-1958. Tällä miehellä oli sininen mopo, jonka hän maalasi punaiseksi elokuussa 1959."

"Vapaa-aikanaan herra X kalasteli ja maalaili maisemataulujaan, seuranaan sama ärhäkkä koira, joka vuotta myöhemmin ei haukkunut yöllistä lapion noutajaa."

Alibi (9/1992) mainitsee, että "Pian 67 vuotta täyttävä herra X on jälleen uudessa avioliitossa ja asustaa Itä-Suomessa."

Kuka siis on tämä Lyytikäisen Nalle-koiran kanssa kalastellut maisematauluja maalannut mies, joka on syntynyt loppuvuodesta 1925 tai vuonna 1926?

Haluaako joku, että printtaan Alibin jutun tänne, jos sitä ei täällä vielä ole?

[HÖPELÖ]

Joo olen lukenut tuon ja jäi vaivaamaan kuka tämä on vai viitattiinko tällä Assmanniin?
Samoin tuo kuollut anoppi.

Laita vaan minun puolesta en tiedä liekkö jo täällä julkaistuna.

[Laatikainen]

Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisen diagnoosin nykypsykiatria Runarille olisi antanut.

Tätä voisi vieläkin pyrkiä selvittämään. Runarille tehtiin kaikkiaan kolme laajaa mielentilatutkimusta, joiden asiakirjat ovat käytettävissä. Harmillisesti Keskisarja konsultoi kirjaansa patologia mutta ei oikeuspsykiatria.

Kun Runar kutsuttiin (uudelleen) asepalvelukseen maaliskuussa 1943, hänet passitettiin parin päivän ja yhden itsemurhayrityksen jälkeen Kivelän sairaalan sotilasosastolle. En ole selvittänyt, oliko kysymyksessä varsinainen psykiatrinen osasto, mutta neljä kuukautta siellä oltuaan hänet vapautettiin pysyvästi palveluksesta skitsofreenikon papereilla.

Ensimmäisen varsinaisen mielentilatutkimuksen Runarille teki vv. 1945–46 Pitkäniemen sairaalassa sittemmin kirjailijanakin tunnettu psykiatri Oscar Parland. Se on sikäli tärkeä, että Parland oli tutkinut myös Arne Holmströmin mielentilan ja tunsi siksi perhetaustaa varsin hyvin. Parland arvioi Kivelän sairaalan diagnoosin virheelliseksi ja esitti seuraavan lopputuloksen:

"Tutkittava Erik Runar Holmström on sielullisesti rappeutunut yksilö (constitutio psychopatica), jolla on taipumus epänormaaliin, pääasiassa depressiiviseen reaktiiviseen mielentilaan (reactiones psychopaticae). Lisäksi hänen älykkyytensä on lievästi keskimääräistä alhaisempi."

Ehkä yllättäen Parland arvioi Arnen olevan Runaria asosiaalisemman ja hänen vaikutuksensa veljesten rikoksiin hallitsevamman. Jos Runarin haluttiin pääsevän vankilan jälkeen eroon rikollisuudestaan, hänet tuli pitää loitolla perheensä tai vähintään Arnen vaikutuksesta. Älykkyydeltään Runar oli 12–13-vuotiaan ja Arne 13-vuotiaan tasolla eli likimain samalla tasolla. Täälläkin usein toisteltu väite Arnesta 8-vuotiaan älykkyystasoisena ei siis näytä pitävän paikkaansa.

Toisessa mielentilatutkimuksessa niin ikään Pitkäniemessä 1949–50 lopputulos oli:

"Hänessä ei ole havaittu merkkejä mielisairaudesta. Hänen käyttäytymisensä on täysin asiallista, ja Kivelän sairaalan skitsofreniadiagnoosi on ilmeisen virheellinen. Tutkittava Erik Runar Holmström on poikkeava yksilö (constitutio psychopatica), jolla on taipumus sielullisiin häiriöihin (reactiones psychogeneae) ja joka on vähemmän älykäs."

Viimeisen mielentilatutkimuksen teki Mustasaaren sairaalassa kevättalvella 1961 professori Y. K. Suominen. Lopputuloksena luonnetyyppi schizotymia: sisäinen käpertyminen osin irstaisiin kuvitelmiin, vetäytyminen, syvien kontaktien karttaminen ja tunne-elämän karuus. Tätä lausuntoa on mm. Keskisarjan kirjassa käsitelty, joten siitä nyt vähemmän.

Vanhoja lääkärinlausuntoja on tietysti luettava kirjoittamisajankohtaansa vasten. Esimerkiksi constitutio psychopaticaa ei voi kääntää nykykielelle psykopatiaksi tai ainakin väärinymmärryksen riski on suuri. Psykiatria kehittyi 1900-luvun puolivälissä harppauksin, ja mainittu diagnoosi poistui kokonaan 1960-luvun lopulla. Kiinnostuneille iltalukemiseksi ainakin allekirjoittaneesta mielenkiintoinen kirja-arvio, joka mielentilalausuntojen kautta kiinnittyy ketjun aiheeseen: Psykopatian määrittelyjen kautta avautuu suomalainenkin yhteiskunta.

[Der Fanhder]

Kyseessä oli mitä ilmeisimmin nykyisen luokituksen mukaan skitsoidi persoonallisuushäiriö (ICD-10: F60.1).

"Skizotymia (tai skitisotymia) tarkoittaa persoonallisuustyyppiä, jolle on ominaista sisäänpäinkääntyneisyys, varautuneisuus, emotionaalinen etäisyys ja taipumus vetäytyä sosiaalisista suhteista omaan sisäiseen maailmaansa.
Käsitteen loi saksalainen psykiatri Ernst Kretschmer 1920-luvulla osana perustuslaillista tyypittelyään.

Skizotymisen persoonallisuuden keskeiset piirteet:

• Asosiaalisuus ja eristäytyminen: Viileys tai etäisyys ihmissuhteissa, vaikeus ilmaista lämpimiä tunteita muille.
• Sisäinen maailma: Rikas ja vakava ajatusmaailma, johon henkilö usein vetäytyy.
• Herkkyys vs. kylmyys: Ulkoisesti henkilö voi vaikuttaa välinpitämättömältä tai kylmältä, mutta sisäisesti hän saattaa olla erittäin herkkä tai haavoittuva.

Tärkeä erottelu: Kyseessä ei ole sairaus

• Skizotymia on normaalin persoonallisuuden variaatio, ei mielenterveyshäiriö tai sairaus.
• Jos nämä piirteet korostuvat äärimmäisyyksiin ja alkavat aiheuttaa merkittävää haittaa toimintakyvylle tai ihmissuhteille, aletaan puhua skitsoidista persoonallisuushäiriöstä.
• Termi liittyy historiallisesti skitsofreniaan siten, että Kretschmerin teorian mukaan skizotyyminen luonnerakenne edustaa lievää, tervettä versiota niistä piirteistä, jotka voivat kärjistyessään altistaa skitsofreniatyyppisille sairauksille (vastaavasti kuin "syklotyymia" liittyy maanis-depressiivisiin piirteisiin)."

[HÖPELÖ]

Tietääkö kukaan Alibissa 9/92 mainitun Tulilahden kaksoismurhasta epäillyn miehen henkilöllisyyttä? Asiasta on täällä joskus ollutkin keskustelua.

Alibissa kerrotaan, että tyttöjen surmaaja olisi Heinäveden seurakunnan kirkon maalaaja, joka teki muitakin maalaustöitä Heinäveden kirkonkylässä vuosina 1957-1958. Tällä miehellä oli sininen mopo, jonka hän maalasi punaiseksi elokuussa 1959."

"Vapaa-aikanaan herra X kalasteli ja maalaili maisemataulujaan, seuranaan sama ärhäkkä koira, joka vuotta myöhemmin ei haukkunut yöllistä lapion noutajaa."

Alibi (9/1992) mainitsee, että "Pian 67 vuotta täyttävä herra X on jälleen uudessa avioliitossa ja asustaa Itä-Suomessa."

Kuka siis on tämä Lyytikäisen Nalle-koiran kanssa kalastellut maisematauluja maalannut mies, joka on syntynyt loppuvuodesta 1925 tai vuonna 1926?

Haluaako joku, että printtaan Alibin jutun tänne, jos sitä ei täällä vielä ole?

Unohdin sanoa että älä tee kuin minä vaan katso tekijänoikeudet...

[HÖPELÖ]

Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisen diagnoosin nykypsykiatria Runarille olisi antanut.

Tätä voisi vieläkin pyrkiä selvittämään. Runarille tehtiin kaikkiaan kolme laajaa mielentilatutkimusta, joiden asiakirjat ovat käytettävissä. Harmillisesti Keskisarja konsultoi kirjaansa patologia mutta ei oikeuspsykiatria.

Kun Runar kutsuttiin (uudelleen) asepalvelukseen maaliskuussa 1943, hänet passitettiin parin päivän ja yhden itsemurhayrityksen jälkeen Kivelän sairaalan sotilasosastolle. En ole selvittänyt, oliko kysymyksessä varsinainen psykiatrinen osasto, mutta neljä kuukautta siellä oltuaan hänet vapautettiin pysyvästi palveluksesta skitsofreenikon papereilla.

Ensimmäisen varsinaisen mielentilatutkimuksen Runarille teki vv. 1945–46 Pitkäniemen sairaalassa sittemmin kirjailijanakin tunnettu psykiatri Oscar Parland. Se on sikäli tärkeä, että Parland oli tutkinut myös Arne Holmströmin mielentilan ja tunsi siksi perhetaustaa varsin hyvin. Parland arvioi Kivelän sairaalan diagnoosin virheelliseksi ja esitti seuraavan lopputuloksen:

"Tutkittava Erik Runar Holmström on sielullisesti rappeutunut yksilö (constitutio psychopatica), jolla on taipumus epänormaaliin, pääasiassa depressiiviseen reaktiiviseen mielentilaan (reactiones psychopaticae). Lisäksi hänen älykkyytensä on lievästi keskimääräistä alhaisempi."

Ehkä yllättäen Parland arvioi Arnen olevan Runaria asosiaalisemman ja hänen vaikutuksensa veljesten rikoksiin hallitsevamman. Jos Runarin haluttiin pääsevän vankilan jälkeen eroon rikollisuudestaan, hänet tuli pitää loitolla perheensä tai vähintään Arnen vaikutuksesta. Älykkyydeltään Runar oli 12–13-vuotiaan ja Arne 13-vuotiaan tasolla eli likimain samalla tasolla. Täälläkin usein toisteltu väite Arnesta 8-vuotiaan älykkyystasoisena ei siis näytä pitävän paikkaansa.

Toisessa mielentilatutkimuksessa niin ikään Pitkäniemessä 1949–50 lopputulos oli:

"Hänessä ei ole havaittu merkkejä mielisairaudesta. Hänen käyttäytymisensä on täysin asiallista, ja Kivelän sairaalan skitsofreniadiagnoosi on ilmeisen virheellinen. Tutkittava Erik Runar Holmström on poikkeava yksilö (constitutio psychopatica), jolla on taipumus sielullisiin häiriöihin (reactiones psychogeneae) ja joka on vähemmän älykäs."

Viimeisen mielentilatutkimuksen teki Mustasaaren sairaalassa kevättalvella 1961 professori Y. K. Suominen. Lopputuloksena luonnetyyppi schizotymia: sisäinen käpertyminen osin irstaisiin kuvitelmiin, vetäytyminen, syvien kontaktien karttaminen ja tunne-elämän karuus. Tätä lausuntoa on mm. Keskisarjan kirjassa käsitelty, joten siitä nyt vähemmän.

Vanhoja lääkärinlausuntoja on tietysti luettava kirjoittamisajankohtaansa vasten. Esimerkiksi constitutio psychopaticaa ei voi kääntää nykykielelle psykopatiaksi tai ainakin väärinymmärryksen riski on suuri. Psykiatria kehittyi 1900-luvun puolivälissä harppauksin, ja mainittu diagnoosi poistui kokonaan 1960-luvun lopulla. Kiinnostuneille iltalukemiseksi ainakin allekirjoittaneesta mielenkiintoinen kirja-arvio, joka mielentilalausuntojen kautta kiinnittyy ketjun aiheeseen: Psykopatian määrittelyjen kautta avautuu suomalainenkin yhteiskunta.

Kiitos lukuvinkistä ja mielenkiintoisista ja laajoista kirjoituksista Laatikaiselle ja Den Fanhderille!

Kuulostaa uskomattomalta voisiko olettaa että hän olisi osin muunnellut käyttäytymistään armeijan/sodan pelossa?
Olisiko Runar osannut manipuloida taitavasti lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa?

Erikoista että nuo mielentilatutkimukset on luettavissa edes.

Kuten sanoin olen kyllä nähnyt läheltä jotain vastaavan käsittämätöntä jota en tänäkään päivänä meinaa uskoa todeksi mutta uskottava se on kun asiakirjoista on sen lukenut.

Itse löysin mielenkiintoisen vanhan artikkelin alkoholismista ja siitä kuinka ympäristön tulisi suhtautua alkoholistiin ja heidän käytökseen.

Jään lueskelemaan näitä vielä ihan ajatuksen kanssa kiitokset näistä vielä kerran.

Tuossa kun taannoin puhuttiin tuosta dnasta niin löydettiinhän Runarilta myös ne kahdet naisten alushousut joista löydettiin siemennestettä.Ainakin Runarilta löydettiin alushousut jotka vastasivat rikospaikalta löydettyä veristä tuppoa ja alushousut joista oli repäisty materiaalia.

[Ross Sullivan]

Tietääkö kukaan Alibissa 9/92 mainitun Tulilahden kaksoismurhasta epäillyn miehen henkilöllisyyttä? Asiasta on täällä joskus ollutkin keskustelua.

Alibissa kerrotaan, että tyttöjen surmaaja olisi Heinäveden seurakunnan kirkon maalaaja, joka teki muitakin maalaustöitä Heinäveden kirkonkylässä vuosina 1957-1958. Tällä miehellä oli sininen mopo, jonka hän maalasi punaiseksi elokuussa 1959."

"Vapaa-aikanaan herra X kalasteli ja maalaili maisemataulujaan, seuranaan sama ärhäkkä koira, joka vuotta myöhemmin ei haukkunut yöllistä lapion noutajaa."

Alibi (9/1992) mainitsee, että "Pian 67 vuotta täyttävä herra X on jälleen uudessa avioliitossa ja asustaa Itä-Suomessa."

Kuka siis on tämä Lyytikäisen Nalle-koiran kanssa kalastellut maisematauluja maalannut mies, joka on syntynyt loppuvuodesta 1925 tai vuonna 1926?

Haluaako joku, että printtaan Alibin jutun tänne, jos sitä ei täällä vielä ole?

Olen tulkinnut, että kyseessä olisi joku Lyytikäisen veljeksistä.

[Ross Sullivan]

Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisen diagnoosin nykypsykiatria Runarille olisi antanut.

Tätä voisi vieläkin pyrkiä selvittämään. Runarille tehtiin kaikkiaan kolme laajaa mielentilatutkimusta, joiden asiakirjat ovat käytettävissä. Harmillisesti Keskisarja konsultoi kirjaansa patologia mutta ei oikeuspsykiatria.

Kun Runar kutsuttiin (uudelleen) asepalvelukseen maaliskuussa 1943, hänet passitettiin parin päivän ja yhden itsemurhayrityksen jälkeen Kivelän sairaalan sotilasosastolle. En ole selvittänyt, oliko kysymyksessä varsinainen psykiatrinen osasto, mutta neljä kuukautta siellä oltuaan hänet vapautettiin pysyvästi palveluksesta skitsofreenikon papereilla.

Ensimmäisen varsinaisen mielentilatutkimuksen Runarille teki vv. 1945–46 Pitkäniemen sairaalassa sittemmin kirjailijanakin tunnettu psykiatri Oscar Parland. Se on sikäli tärkeä, että Parland oli tutkinut myös Arne Holmströmin mielentilan ja tunsi siksi perhetaustaa varsin hyvin. Parland arvioi Kivelän sairaalan diagnoosin virheelliseksi ja esitti seuraavan lopputuloksen:

"Tutkittava Erik Runar Holmström on sielullisesti rappeutunut yksilö (constitutio psychopatica), jolla on taipumus epänormaaliin, pääasiassa depressiiviseen reaktiiviseen mielentilaan (reactiones psychopaticae). Lisäksi hänen älykkyytensä on lievästi keskimääräistä alhaisempi."

Ehkä yllättäen Parland arvioi Arnen olevan Runaria asosiaalisemman ja hänen vaikutuksensa veljesten rikoksiin hallitsevamman. Jos Runarin haluttiin pääsevän vankilan jälkeen eroon rikollisuudestaan, hänet tuli pitää loitolla perheensä tai vähintään Arnen vaikutuksesta. Älykkyydeltään Runar oli 12–13-vuotiaan ja Arne 13-vuotiaan tasolla eli likimain samalla tasolla. Täälläkin usein toisteltu väite Arnesta 8-vuotiaan älykkyystasoisena ei siis näytä pitävän paikkaansa.

Toisessa mielentilatutkimuksessa niin ikään Pitkäniemessä 1949–50 lopputulos oli:

"Hänessä ei ole havaittu merkkejä mielisairaudesta. Hänen käyttäytymisensä on täysin asiallista, ja Kivelän sairaalan skitsofreniadiagnoosi on ilmeisen virheellinen. Tutkittava Erik Runar Holmström on poikkeava yksilö (constitutio psychopatica), jolla on taipumus sielullisiin häiriöihin (reactiones psychogeneae) ja joka on vähemmän älykäs."

Viimeisen mielentilatutkimuksen teki Mustasaaren sairaalassa kevättalvella 1961 professori Y. K. Suominen. Lopputuloksena luonnetyyppi schizotymia: sisäinen käpertyminen osin irstaisiin kuvitelmiin, vetäytyminen, syvien kontaktien karttaminen ja tunne-elämän karuus. Tätä lausuntoa on mm. Keskisarjan kirjassa käsitelty, joten siitä nyt vähemmän.

Vanhoja lääkärinlausuntoja on tietysti luettava kirjoittamisajankohtaansa vasten. Esimerkiksi constitutio psychopaticaa ei voi kääntää nykykielelle psykopatiaksi tai ainakin väärinymmärryksen riski on suuri. Psykiatria kehittyi 1900-luvun puolivälissä harppauksin, ja mainittu diagnoosi poistui kokonaan 1960-luvun lopulla. Kiinnostuneille iltalukemiseksi ainakin allekirjoittaneesta mielenkiintoinen kirja-arvio, joka mielentilalausuntojen kautta kiinnittyy ketjun aiheeseen: Psykopatian määrittelyjen kautta avautuu suomalainenkin yhteiskunta.

Kiitos lukuvinkistä ja mielenkiintoisista ja laajoista kirjoituksista Laatikaiselle ja Den Fanhderille!

Kuulostaa uskomattomalta voisiko olettaa että hän olisi osin muunnellut käyttäytymistään armeijan/sodan pelossa?
Olisiko Runar osannut manipuloida taitavasti lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa?

Erikoista että nuo mielentilatutkimukset on luettavissa edes.

Kuten sanoin olen kyllä nähnyt läheltä jotain vastaavan käsittämätöntä jota en tänäkään päivänä meinaa uskoa todeksi mutta uskottava se on kun asiakirjoista on sen lukenut.

Itse löysin mielenkiintoisen vanhan artikkelin alkoholismista ja siitä kuinka ympäristön tulisi suhtautua alkoholistiin ja heidän käytökseen.

Jään lueskelemaan näitä vielä ihan ajatuksen kanssa kiitokset näistä vielä kerran.

Tuossa kun taannoin puhuttiin tuosta dnasta niin löydettiinhän Runarilta myös ne kahdet naisten alushousut joista löydettiin siemennestettä.Ainakin Runarilta löydettiin alushousut jotka vastasivat rikospaikalta löydettyä veristä tuppoa ja alushousut joista oli repäisty materiaalia.

Sen sijaan, että kyse olisi varmuudella mielentilan/psyykeen muuttumisesta, niin kyse voi olla ihan siitäkin, että Kivelän sairaalassa vapauttamisperusteet olivat karkeita. Jos sodan aikana peruusteeksi ei riitä "epäsopivuus", niin sitten sellainen henkilö, josta haluttiin eroon, sijoitettiin johonkin muuhun kategoriaan. Käsittääkseni sota-aikaan arvioita tehtiin liukuhihnalta ja nopeasti ("kenttäoikeuspäätöksiä".

[HÖPELÖ]

Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisen diagnoosin nykypsykiatria Runarille olisi antanut.

Tätä voisi vieläkin pyrkiä selvittämään. Runarille tehtiin kaikkiaan kolme laajaa mielentilatutkimusta, joiden asiakirjat ovat käytettävissä. Harmillisesti Keskisarja konsultoi kirjaansa patologia mutta ei oikeuspsykiatria.

Kun Runar kutsuttiin (uudelleen) asepalvelukseen maaliskuussa 1943, hänet passitettiin parin päivän ja yhden itsemurhayrityksen jälkeen Kivelän sairaalan sotilasosastolle. En ole selvittänyt, oliko kysymyksessä varsinainen psykiatrinen osasto, mutta neljä kuukautta siellä oltuaan hänet vapautettiin pysyvästi palveluksesta skitsofreenikon papereilla.

Ensimmäisen varsinaisen mielentilatutkimuksen Runarille teki vv. 1945–46 Pitkäniemen sairaalassa sittemmin kirjailijanakin tunnettu psykiatri Oscar Parland. Se on sikäli tärkeä, että Parland oli tutkinut myös Arne Holmströmin mielentilan ja tunsi siksi perhetaustaa varsin hyvin. Parland arvioi Kivelän sairaalan diagnoosin virheelliseksi ja esitti seuraavan lopputuloksen:

"Tutkittava Erik Runar Holmström on sielullisesti rappeutunut yksilö (constitutio psychopatica), jolla on taipumus epänormaaliin, pääasiassa depressiiviseen reaktiiviseen mielentilaan (reactiones psychopaticae). Lisäksi hänen älykkyytensä on lievästi keskimääräistä alhaisempi."

Ehkä yllättäen Parland arvioi Arnen olevan Runaria asosiaalisemman ja hänen vaikutuksensa veljesten rikoksiin hallitsevamman. Jos Runarin haluttiin pääsevän vankilan jälkeen eroon rikollisuudestaan, hänet tuli pitää loitolla perheensä tai vähintään Arnen vaikutuksesta. Älykkyydeltään Runar oli 12–13-vuotiaan ja Arne 13-vuotiaan tasolla eli likimain samalla tasolla. Täälläkin usein toisteltu väite Arnesta 8-vuotiaan älykkyystasoisena ei siis näytä pitävän paikkaansa.

Toisessa mielentilatutkimuksessa niin ikään Pitkäniemessä 1949–50 lopputulos oli:

"Hänessä ei ole havaittu merkkejä mielisairaudesta. Hänen käyttäytymisensä on täysin asiallista, ja Kivelän sairaalan skitsofreniadiagnoosi on ilmeisen virheellinen. Tutkittava Erik Runar Holmström on poikkeava yksilö (constitutio psychopatica), jolla on taipumus sielullisiin häiriöihin (reactiones psychogeneae) ja joka on vähemmän älykäs."

Viimeisen mielentilatutkimuksen teki Mustasaaren sairaalassa kevättalvella 1961 professori Y. K. Suominen. Lopputuloksena luonnetyyppi schizotymia: sisäinen käpertyminen osin irstaisiin kuvitelmiin, vetäytyminen, syvien kontaktien karttaminen ja tunne-elämän karuus. Tätä lausuntoa on mm. Keskisarjan kirjassa käsitelty, joten siitä nyt vähemmän.

Vanhoja lääkärinlausuntoja on tietysti luettava kirjoittamisajankohtaansa vasten. Esimerkiksi constitutio psychopaticaa ei voi kääntää nykykielelle psykopatiaksi tai ainakin väärinymmärryksen riski on suuri. Psykiatria kehittyi 1900-luvun puolivälissä harppauksin, ja mainittu diagnoosi poistui kokonaan 1960-luvun lopulla. Kiinnostuneille iltalukemiseksi ainakin allekirjoittaneesta mielenkiintoinen kirja-arvio, joka mielentilalausuntojen kautta kiinnittyy ketjun aiheeseen: Psykopatian määrittelyjen kautta avautuu suomalainenkin yhteiskunta.

Tämä on vain oma mielipide mutta ilmeisesti Runar pärjäsi koulussa ohjatussa toiminnassa ja kun hän saavutti täysi- ikäisyyden vietit alkoivat kasvaa ja hän muodosti koulun sijalle oman itselleen kokemansa turvallisen maailmansa rikollisuudesta ja eristäytymisestä jossa toteutti viettejään.Rikollisena hän taas harjaannutti itsensä niin taitavaksi kuin pystyi.

Ilmeisesti vakavastikkin mieleltään ja persoonaltaan häiriintynyt kykenee tälläiseen menestymiseen oikeanlaisessa ympäristössä.

Ehkä joku alan ammattilainen osaisi avata tätä.

[HÖPELÖ]

...josta pitäisi ilmetä keitä olivat ne lääkärin luona Varkaudessa 29.7. avohaavojaan paikkautelleet kaksi mopedistia.

Tämä tieto ei käynyt ilmi. Mutta kiinnostava artikkeli, tarinankerronnallisia keinoja ei ole unohdettu. Tuon mukaan Pitkänen on voinut olla se mopediaan toistuvasti ronkkimaan jäänyt hemmo, josta oli satunnaisia havaintoja. Matkallaan hän ei käyttänyt Käsämän tai Onkisalmen losseja. Esiintyyköhän omalla nimellään? Holger Pitkänen sattuu olemaan myös se Lauri Törnin sota-ajan luottomies, hehheh.

Puukon vuolujälkien perusteella sokea Reettakin voi tehdä tiettyjä johtopäätöksiä, paitsi ehkä muutamat murha.infon salaliittoteoreetikot.

Kiitos sinulle vielä artikkelista!
Täällä ilmoittautuu yksi salaliittoteoreetikko. Edelleen vakuuttavin näyttö osoittaa paikallisiin, eikä muukalaisenmetsästykseen ole riittävästi perusteita.

Vuolujälki osoittaa Runariin, ja pidän sitä huomionarvoisena. Kuitenkaan sitä ei pidetty aikanaan riittävänä ja kriminaalilaboratorio pesi asiasta kätensä.

Toistan yhä, että rikospaikka ei valehtele, ja toiminta siellä osoittaa todella vahvasti paikallisiin.

Olikos tämä Pitkänen se sama josta lehdistö kertoi olleen nuorista tyttösistä kiinnostunut?

Mahtaako olla sukua koneliike H.S.Pitkäsille?

[LexVeritas]

Jos Holmström teki murhat, niin hän pyrki vierittämään syyllisyyden Pelkosen ja Ruuskasen niskaan hätäisellä rikospaikkalavastuksella sekä puheillaan.

On veikkailtu, että Runar piilotti ruumiit ja tavarat suojellakseen itseään ja viivyttääkseen teon paljastumista. Nähdäkseni sitä vastoin kukaan ei ole koskaan ennen julkisesti ehdottanut, että Runar toimi ensisijaisesti lavastustarkoituksessa. Vai onko?

Runar oli lukemani perusteella sosiopaattinen opportunisti, josta tilaisuus saattoi tehdä jopa kaksoismurhaajan.

Itse käytän tässä viitekehyksessä tilaisuuden analyysiin musiikin kautta.

Gary Numanin kappale "Complex" (1979) heijastaa syvää vainoharhaisuutta, eristyneisyyttä, haavoittuvuutta ja sosiaalista vieraantumista. Kappaleen emotionaalinen ydin pyörii paranoian ja vainoharhaisuuden ympärillä. Kappale heijastaa epäsosiaalisuutta ja vaikeutta luottaa ihmisiin. "Complex" kuvaakin henkistä umpikujaa, jossa yksilö kokee olevansa täysin erillään muusta yhteiskunnasta ja vetäytyy mieluummin omaan yksinäisyyteensä suojellaakseen itseään. Tekstistä heijastuu fatalismi ja voimattomuus oman tilanteen edessä.

[Laatikainen]

Olikos tämä Pitkänen se sama josta lehdistö kertoi olleen nuorista tyttösistä kiinnostunut?

Ei ollut sama mies. Pitkänen oli 27.7.1959 reistaavalla mopedilla Polvijärven ja Joensuun välillä liikkunut autoliikkeen myyntiedustaja. Kuten Cohle edellä kirjoittaa, hänet tunnetaan parhaiten Lauri Törnin varapäällikkönä. Vaikutti myöhemmin ensihoidon kehittäjänä.

Holger Pitkänen:


Alaikäisiäkin naisia ahdistellut ompelukonekorjaaja oli nimeltään M. Seppänen, mutta hänen alibinsa saatiin luotettavasti vahvistettua. Vapaus 28.8.1959:

Vapaus 25.8.1959, mopedimiehet ja ompelukonekorjaaja.jpg (224.73 KiB) Katsottu 295 kertaa

(Nimi ja syyttömyys ilmenee myöhemmästä uutisoinnista.)

Näistä vähemmälle huomiolle jääneistä muista epäillyistä ehkä varteenotettavin on kymmenen kilometrin päässä Tulilahdesta kortteerannut hautakivikaivertaja, josta Keskisarja kirjoittaa. Hänen alibinsa jäi minusta avoimeksi.

Jos Holmström teki murhat, niin hän pyrki vierittämään syyllisyyden Pelkosen ja Ruuskasen niskaan hätäisellä rikospaikkalavastuksella sekä puheillaan.

On veikkailtu, että Runar piilotti ruumiit ja tavarat suojellakseen itseään ja viivyttääkseen teon paljastumista. Nähdäkseni sitä vastoin kukaan ei ole koskaan ennen julkisesti ehdottanut, että Runar toimi ensisijaisesti lavastustarkoituksessa. Vai onko?

Enpä tosiaan ole tällaiseen teoriaan törmännyt.

Holmström kertoi Pelkosen ja Ruuskasen poistuneen leirirannasta veneellä. Lavastaja olisi kertonut nelikon jääneen leiriin hänen lähtiessään. Lisäksi Holmström korosti kihlaparin näkemää suurikokoista tuntematonta miestä. Tuokkosten syyttömyyttä oli (osin naiivistikin) korotettu lehdissä syksyllä 1959, joten kovin tehokas lavastusyritys ei olisi ollut. Kätköjen pakertelu sinällään on mitä ominaisinta Runar Holmströmiä.

[Quorthon]

Jos Holmström teki murhat, niin hän pyrki vierittämään syyllisyyden Pelkosen ja Ruuskasen niskaan hätäisellä rikospaikkalavastuksella sekä puheillaan.

On veikkailtu, että Runar piilotti ruumiit ja tavarat suojellakseen itseään ja viivyttääkseen teon paljastumista. Nähdäkseni sitä vastoin kukaan ei ole koskaan ennen julkisesti ehdottanut, että Runar toimi ensisijaisesti lavastustarkoituksessa. Vai onko?

Runar oli lukemani perusteella sosiopaattinen opportunisti, josta tilaisuus saattoi tehdä jopa kaksoismurhaajan.

Itse käytän tässä viitekehyksessä tilaisuuden analyysiin musiikin kautta.

Gary Numanin kappale "Complex" (1979) heijastaa syvää vainoharhaisuutta, eristyneisyyttä, haavoittuvuutta ja sosiaalista vieraantumista. Kappaleen emotionaalinen ydin pyörii paranoian ja vainoharhaisuuden ympärillä. Kappale heijastaa epäsosiaalisuutta ja vaikeutta luottaa ihmisiin. "Complex" kuvaakin henkistä umpikujaa, jossa yksilö kokee olevansa täysin erillään muusta yhteiskunnasta ja vetäytyy mieluummin omaan yksinäisyyteensä suojellaakseen itseään. Tekstistä heijastuu fatalismi ja voimattomuus oman tilanteen edessä.

Onko Gary Numan yhä elossa, opetellut Suomea ja kirjoittelee murhainfolle????