Järjestysmies Juntunen kiittää. On se hyvä että joku järjestysä täälläki.MissHolmes kirjoitti:Onko kysymyksesi se, että onko minulla jotain tekemistä tytön katoamisen kanssa???
Esitän asian positiivisesti: oletko nauttinut ilokaasua?
Minulla on tekemistä tämän asian kanssa sen verran, että olen seurannut tapausta päivästä 2 alkaen aktiivisesti internetissä.
Itkin ensin monena päivänä ja etsin positiivisia uutisia.
Niitä ei löytynyt.
Sitten tajusin itkeväni enemmän kuin tytön äiti. Aloin ihmetellä reissuja popelaan ja hillitöntä rahan keruuta.
Katsoin Katen haastatteluja ja järkytyin kerta toisensa jälkeen enemmän ja enemmän.
Mutta jatkoin seuraamista positiivisella mielellä.
Ajan ja tutkimusten etenemisen, sekä sen vaistoni, myötä aloin uskoa siihen mihin uskon edelleen:
vanhemmat jättivät brittitapaan pienet lapsensa yksin ja Madeleinelle sattui onnettomuus.
Lääkäreinä, uraihmisinä, hieman hölmöinä, he itseään ja kaksosiaan ''suojatakseen'' lavastivat sieppauksen.
Lääkäreinä= tietäen kuolin ajan määrityksen jälkeen olevansa enemmän kuin vastuussa tyttönsä kuolemasta
Uraihmisinä= omaisuus, ura, poliittinen ura vaakalaudalla negatiivisen uutisoinnin jälkeen (tapaus olisi yltänyt ainakin brittilehtien tabloideihin ja 'mustamaalannut' heidän mainettaan)
Hölmöinä= ei kukaan täysjärkinen tee noin!
Eli siis ei. Minulla ei ole mitään tekoa tytön katoamisen kanssa. Mutta olen sitä mieltä, että syyllinen, oli se vaikka oma äiti, on saatava vastuuseen teostaan.
Mistään rikoksesta ei saisi päästä kuin koira veräjästä. Ei, vaikka kyseessä olis vahinko.
Eikä ainakaan silloin, jos rikos on kohdistunut pieneen viattomaan lapseen.
Tyydyttikö vastaus?
En ole ilokaasu-immeisiä ollenkaan. Olempa vaan tarkka lukemisissain.
Sitten tajusin itkeväni enemmän kuin tytön äiti.
En usko että olet nähnyt Katen kaikki itkut? Vai oletko?
Rikoksista ei kukaan saisi päästä 'kuin koira veräjästä'; tästä olen aivan samaa mieltä kanssasi.
