Kappas, sinäkin olet outo! (kerro oudot tapasi)

[Frankenstain]

- Yksin kotona ollessani saatan tanssia ja laulaa ja hyppelehtiä, tehdä imitaatioita, puhua pälpättää englanniksi, jodlaan, hypin, pompin ja kimpoilen seinille. Koiran mielestä tämä on kivaa. Luulen että suurin osa ihmisistä kauhistuisi jos tietäisi millainen olen kun jään yksin kotiin. Luulen että sopisin näyttelijäksi.
- Ruokaa tehdessä (onneksi teen sitä hyvin harvoin) saatan selittää itsekseni mitä teen ja miksi ja miten.
- Lentokoneeseen en mene ennen kuin olen toteuttanut kaikki unelmani - haluan kuolla vasta sitten.
- Autossa laulan, laulan ja laulan. Vaikka kuinka radiokanavaakin vaihtaisi niin osaan lähes kaikki sanat iskelmistä-hevimusiikkiin. Onneksi sen verran pysyn nuotissa ettei vielä toistaiseksi ole tullut konflikteja.
- Ennen kammosin olla yksin kotona. Nykyisin kotona on sen verran puolustushaluinen koira että ei pelota. Tosin palohälytin täytyy tarkastaa ennen nukkumaan menoa että varmasti toimii.
- Inhoan ihmisiä jotka hössöttävät koirani kanssa ja tulevat koskemaan siihen ilman lupaa. Kiva lenkillä kouluttaa koiraa kävelemään sivulla ja ohittamaan ihmiset ja toiset koirat mallikkaasti, kun aina on paikalla joku jonka on pakko päästä lähikontaktiin. Jonain päivänä vielä räjähdän.
- Kestän ihmisiltä ties minkälaisia raivonpurkauksia ilman että kiivastun. Sitten kun tilanne on ohi käyn mielessäni läpi asioita mitä olisin halunnut sanoa ja tehdä. Kehitän piiloaggressiota.
- En voi lähteä ikinä mihinkään ennen kuin olen pessyt hampaani. Hampaiden pesun suhteen olen lähes neuroottinen.
- Epämiellyttävät ihmiset aiheuttavat minulle kylmänväreitä. Asiakaspalveluammatissa on aika hankalaa välillä kun puistattaisi niin pirusti.
- Kuolema pelottaa kohtuuttoman paljon suorastaan ahdistaa, mutta silti en itke, näe painajaisia jälkeenpäin tai ahdistu jos olen paikalla kun eläintä lopetetaan tai hautajaisissa arkku on auki.

[Grausam]

Joskus piirrän paperille jonkun inhokin kuvan ja tökin tätä kynillä.

[esmes-]

oon huomannu et mitä enempi tulee ikää ni sitä enempi outoja piirteitä alkaa itsestä löytää/muut huomaa. jotkut ihan harmittomat jutut pinttyy tavoiksi. jos oon jo nyt ihan mentaalipotilas ni mitähän elämä on sit ku täytän 60 täytyy toivoa et keksivät parempia lääkkeitä siihen mennessä..

en puhu nyt mistään pienistä kummallisuuksista vaan OCD:sta, pakko-oireiset neuroosit kuulemma pahenee iän myötä.

[Solmu]

En osaa puhua kännykkään istuvaltaan, pakko kävellä aina puhuessa vaikka olohuoneen pöytää ympäri
Tuosta syystä en esim autossa vastaa kännykkään, vaikka olisin matkustajana.

[anneli1]

En osaa puhua kännykkään istuvaltaan, pakko kävellä aina puhuessa vaikka olohuoneen pöytää ympäri
Tuosta syystä en esim autossa vastaa kännykkään, vaikka olisin matkustajana.

Repesin, kun ton luin!

Itsellä pakko piirrellä jotain älyttömiä kuvia/kuvioita kun puhun kännykkään vaikka kuinka tärkeistä asioista. Sitt jälkeen päin ihmettelen outoja koukeroita paperilla.

[Annie W]

En osaa puhua kännykkään istuvaltaan, pakko kävellä aina puhuessa vaikka olohuoneen pöytää ympäri
Tuosta syystä en esim autossa vastaa kännykkään, vaikka olisin matkustajana.

Mulla on melkein sama juttu. Tosin, jos on pakko, esim. juuri autossa, osaan puhua puhelimeen paikallani, mutta kotona puhuessa kävelen aina ees taas, huoneesta toiseen. Se on jo niin pinttynyt tapa, että joskus puhelun lopetettuani vasta tajuan, että taas tuli käveltyä.

-Kun olen lähdössä kotoa, tarkastan eteisessä, että avaimet on mukana. Astun ulos, ja ennen kuin laitan oven kiinni, tarkastan uudelleen, että avaimet on mukana.

-Olen kohtalaisen bakteerikammoinen. Pesen usein käsiä, en juo samasta pullonsuusta tms. (paitsi oman miehen kanssa), enkä oikein tykkää käyttää työpaikan kahvihuoneen astioita, jos joku vaikka on tiskannut ne huonosti ja niihin on jäänyt jotain. Yleisissä vessoissa on aina pakko päällystää istuinrengas paperilla, ennen kuin voi istua. Vaihdan usein tiskirättiä ja -harjaa, ja siivousrättejä mulla on useita, jokainen omaan tarkoitukseensa. Kotona se ei tosin ole niin tarkkaa, kun on omat bakteerit, mutta muualla...En halua toisten ihmisten bakteereja itseeni. Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka paljon. Tästä huolimatta saatan syödä esim. kaupasta ostetun, pesemättömän omenan kuorineen. Enkä myöskään ole mikään siivousintoilija, enemmänkin perussiisteyden pitävä boheemi...

-En tykkää siitä, että muhun kosketaan tai tullaan liian lähelle. Tarvitsen paljon omaa tilaa, ja kosketukseen suhtaudun luontevasti vain, jos kyseessä on todella läheinen ihminen. Edes kaikki kaverit eivät saa koskea mua. Inhoan tuttavallisia halauksia esim. työssä tms, kättely on ihan ok.

[WhoIam]

En tykkää siitä, että muhun kosketaan tai tullaan liian lähelle. Tarvitsen paljon omaa tilaa, ja kosketukseen suhtaudun luontevasti vain, jos kyseessä on todella läheinen ihminen. Edes kaikki kaverit eivät saa koskea mua. Inhoan tuttavallisia halauksia esim. työssä tms, kättely on ihan ok.

Sama ongelma. Kaikista hirveintä että joku istuu ihan viereen eikä suostu siirtymään pikkasen kauemmas vaikka tilaa olisi paljonkin. Inhoan varsinkin sitä jos joku edes hipaisee kylkeäni, kerran koulussa joku ohitti käytävällä ja kolhaisi kylkeeni kyynerpäällä suutuin hänell ja kiroilin ja haukoin henkilöä erittäin kohteliailla haukkumasanoilla. Yllensä istun niin että asettelen kyynersauvani molemmille puolilleni niin ettei kukaan voi istua lähelleni tai sitten istun pyörätuolissani. Luulin että olen ainoa kuka ei voi sietää sitä etä joku istuu lähelläni.

[zatulee]

Kun juon siideriä tai limsaa muovipullosta (tätä teen vain kotona), revin aina korkin sisällä olevan sinisen muovipalan pois. Sen jälkeen revin sen sisustan pois niin, että jäljelle jää muovinen rengas. Tätä rengasta sitten venyttelen niin että saan sen ranteeseeni. Tämän jälkeen katkaisen renkaan alan pureskelemaan jäljelle jäänyttä "nauhaa". Pieniä puraisuja vieri viereen koko lenkin matkalta.

Samoin tapanani on olutta juodessa ottaa korkin sisältä muovi pois ja sen jälkeen taittaa korkki "kahtia."

Mulla on jonkinlainen hypistelypakko melkein aina päällä. En vaan osaa olla tekemättä yhtään mitään. Kaipa se on omituisuus.

[zatulee]

Nää on ihan loistavia omituisuuksia mitä täält saa lukea

Tuli viel mieleen muutama oma juttu:

- en koskaan käytä sukkia kotona, ne lähtee jalasta melkein heti päällystakin jälkeen. kesäisin en käytä sukkia lainkaan.

- makuupussit ällöttävät minua enkä koskaan ikinä missään tilanteessa voisi kuvitella meneväni sellaiseen. yök.

- minulla on pakkomielle korvien putsaamisesta ja olen aina rassaamassa ja raaputtamassa niitä pumpulipuikoilla, hiuspinneillä tai vaikka sukkapuikoilla. (tarkkaa hommaa jos käyttää terävää esinettä )

- CD levyt täytyy olla aakkojärjestyksessä hyllyssä.

- luen samoja kirjoja ja katson samoja elokuvia aina vain uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.

- nukun sängyssä väärinpäin. en osaa enää nukkua pää seinää kohti yöpöydän vieressä.

[Howler]

En osaa puhua kännykkään istuvaltaan, pakko kävellä aina puhuessa vaikka olohuoneen pöytää ympäri
Tuosta syystä en esim autossa vastaa kännykkään, vaikka olisin matkustajana.

Vaikka samaa vikaa löytyy (yleensä jos puhun puhelimessa lähden koiran kanssa kävelemään pitkin pihaa tai läheiseen metsään), onneksi kykenen istumaan ja puhumaan välttämättömän pakon edessä. Esim. autolla ajaessani tai kyydissä istuessani puhuminen ei ole ongelma.

Isälläni muuten on sama ongelma, paitsi että hän yleensä jos sattuu vastaamaan puhelimeen aamuyöstä, tramppailee pitkin olohuonetta ja keittiötä (eli suomeksi herättää minut ja veljeni).

[anneli1]

Samanlaista mulla kuin Zatuleellä: venytän aina yksittäispakattujen ns hammastikkujen muovikääreitä niin pitkäksi kuin mahdollista, teen sitä vaikka tohtoriillallisilla. Rauhoittavaa..

Autolla ajaessani usein kuvittelen, että kyytiini liftaa joku sekopää friikki ja mä olen intohimomurhan uhri, jota sen on odottanut vuosia siellä tienposkessa.

Tosielämässä autan aina pulaan joutuneita, tien päällä ja muutenkin, mutta miks tuntuu ett joku just nyt tuijottaa...

[Jackdaw]

tässä olis pari.. (:

-yksin ollessa usein puhun itsekseni englantia,imitoin jtn. tai muutenvain leikin että minulla on puukko kyljessä(wtf)
-Tuntuu kuin minua tarkkaltaisiin
-täytyy aina rämpätä ovea 10 kert.varmistuaakseni että se on lukossa.ja valoja näpyttelen tsekkaakseni että se esim sammuu:D
-hiukset täytyy aina olla mallillaan,vaikka menisin vain ulos tupakalle
-pelastelen hyönteisiä esim.vesilaseista,kaduilta yms.
-kuvittelen jokapäivä jonkin kuolintavan itselleni:D
-minulla on outo huumorintaju
-jos on vaikkapa repussa jtn (useimmiten kaljaa) täytyy välillä pysähtyä ja tarkistaa että reppu on kiinni.
-näyttelen ilkeää,vaikka olen oikeasti hyväsydäminen (not)
-hätkähtelen yksin ollessani hahmon näköisiä varjoja/muotoja
-koen olevani ihan vähän piilorasisti,vaikka se nykyään on ihan ymmärrettävää..huh?
...

[R.aven]

Jatkoa edellesiin kirjoituksiini, kun on tässä ajan saatossa taas löytänyt lisää niitä outoja tapoja.

-Jos joku koskee nenääni, kuten vaikkapa tökkää nenääni niin että tulee possunenä, niin sen jälkeen on pakko tehdä vastaliike, eli painaa nenä alaspäin

-Lakanoiden putsailu on pahentunut, nykyään jo puristelen peitot ennen nukkumaanmenoa kaikista röhnistä ja poikaystäväkin saa (joutuu) jalkapohjansa putsata joka kerta ennen kuin sänkyyn tulee..

-Alahuulen nyplääminen.

[Iitu]

- Laulan koirilleni lastenlauluja itse keksimilläni sanoituksilla, joihin usein liittyy ko. koira
- katson vastauksia kellosta: eli jos en esim. osaa päättää, menenkö kauppaan tänään, katson minkä numeron kohdalla sekuntiviisari sillä hetkellä on. Ennen kuutosta on "kyllä" ja kuutosen jälkeen "ei".
- astioiden on oltava aina samoilla paikoilla kaapissa. Jos joku toinen tyhjentää tiskikoneen, käyn laittamassa astiat niinkuin niiden mielestäni kuuluu olla.
-kahvia, shampoota jne. täytyy aina olla yksi täysinäinen ostettuna valmiiksi ennen edellisen loppumista.

[Bleddyn]

- Autossa laulan, laulan ja laulan. Vaikka kuinka radiokanavaakin vaihtaisi niin osaan lähes kaikki sanat iskelmistä-hevimusiikkiin. Onneksi sen verran pysyn nuotissa ettei vielä toistaiseksi ole tullut konflikteja.

Sama vika. Ärsyynnyn aivan tavattomasti, jos muistankin sanat väärin. Jos olen jonkun kyydissä/joku on minun kyydissäni ja radiosta tulee hyvä biisi, niin tuntuu siltä kuin pää räjähtäisi kun ei voi laulaa.

Lisää kummallisuuksia:

- Joka ainoan esineen on oltava oikealla paikallaan. Aina. Jos koen, että esineen oikea paikka on keskellä lattiaa, niin sen on vain pakko olla siinä. Ahdistun tavattomasti, jos en pysty itse vaikuttamaan esineen paikkaan mitenkään. Esimerkiksi ravintolassa syöminen on vähän turhan vaikeaa, jos/kun en saa itse laittaa ruokaa lautaselle oikeaan järjestykseen. Esineiden ja asioiden on muodostettava tietynlaisia jatkumoita. Osittain tämän takia keräilen maatuskoita, ne on niin helppo laittaa loogiseen järjestykseen.

- Inhoan sukkia. Käytän niitä vain äärimmäisen pakon edessä. Olisikohan perinnöllistä, sillä nuorimmalla veljelläni on sama taipumus.

- En yleensä vastaa tuntemattomiin numeroihin. Jos joskus tunnenkin pakottavaa tarvetta vastata, vastaan aina etunimelläni. En käytä etunimeäni koskaan missään muissa tilanteissa. Jos soittaja ei tunnista minua äänestä, ei tiedä minun käyttävän toista nimeäni kutsumanimenäni eikä näin ollen myöskään tiedä, että puhuu jo tavoittelemansa henkilön kanssa ja sitten erehtyy pyytämään minua puhelimeen, sanon kylmästi vain että ei ole nyt paikalla.