Niin, mikä sitten on "tyypillistä" kenellekin...?? Jos viittaat yksipuoliseen lähdeaineiston käyttöön, niin entäs tuo oma ensimmäinen postauksesi, jonka aloitit vieläpä erikseen korostamalla omaa "neutraaliuttasi"
("Itsekin näihin paranormaaleihin ja selvänäköisyysasioihin samalla neutraaliudella suhtautuvana"). Eipä siinä kyllä juuri neutraalia näkökulmaa kriittisestä tai skeptisestä puhumattakaan juuri näy. Et edes mainitse Hymania tai ylipäätään ketään, joka noita Uttsin ja kumppaneiden väitteitä olisi klyseenalaistanut tai kritisoinut, joten se siistä "neutraaliudesta" ja objektiivisuudesta...
Sama muuten näkyy hyvin noissa ABC:n postauksissa liittyen Rawlins vs. CSICOP kiistaan, jossa hän esitti vain ja ainoastaan Rawlinsin versiota tapahtumista. Minä sentään vastauksessani postasin paitsi Philip J. Klassin vastineen Rawlinsille niin MYÖS Rawlinsin vastineen Klassille ja muutakin aiheeseen liittynyttä keskustelua, josta osa myötäilee Rawlinsia, ja toisin kuin hän, näitä myös kriittisesti arvioiden, enkä vain purematta niellen. Sinänsä olikin sitten hupaisaa, että vaikka hän muuten on hyvinkin aktiivinen kirjoittelija melkein 3000 postauksineen ja käyttää usein englanninkielisiä linkkejä ja lähteitä, niin tässä tapauksessa häneltä näyttää yhtäkkiä ja yllättäen loppuneen niin aika kuin kielitaitokin... Hiukan valikoivaa ajan ja kielitaidon käyttöä sanoisin...
Ok, mutta mennään sitten asiaan, ja jottei voitaisi syyttää, että minä nojaudun yksipuolisesti vain pahojen epäluotettavien skeptikkojen teksteihin, niin mennäänpä hiukan tarkemmin tuohon postaamaasi prof. Uttsin vastineeseen ja katsotaan miten hyvin hän Hymanin näkemykset sitten "kumoaa".
Toisin kuin näissä usein varsin kaoottisissa ja emotionaalissa verkkokeskusteluissa, joissa harvoin päästään edes ykdsimielisyyteen siitä, mistä oikein riidellään, niin hän sentään johdannossa asettuu samaan keskustelufokukseen Hymanin kanssa:
I basically concur with his assessment of where we agree and disagree, but there are three issues he raises with regard to the scientific status of parapsychology to which I would like to respond.
Näkemyserot hän sitten kiteyttää kolmeen pääkohtaan:
1. "Only parapsychology, among the fields of inquiry claiming scientific status, lacks a cumulative database."
2. "Only parapsychology claims to be a science on the basis of phenomena (or a phenomenon) whose presence can be detected only by rejecting a null hypothesis."
3. "Parapsychology is the only field of scientific inquiry that does not have even one exemplar that can be assigned to students with the expectation that they will observe the original results."
Sitten hän argumentoi erikseen kutakin kolmea Hymanin esittämää väitettä vastaan. Hymanin esittämää faktojen (tai tietokannan) puutetta (kohta 1.) vastaan hän ensinnäkin viittaa paratutkimuksen heikkoon resurssointiin, mikä varmaan kyllä pitääkin paikkansa, mutta tässä yhteydessä on hyvä kyllä pohtia kumpi on muna ja kumpi kana. Johtuuko tulosten vähäisyys vähäisistä resursseista vai onko resursseja vähän, koska uskottavia tuloksiakaan ei juuri ole.
...psychologist Sybo Schouten (1993, p. 316) has noted that the total human and financial resources devoted to parapsychology since 1882 is at best equivalent to the expenditures devoted to fewer than two months of research in conventional psychology in the United States.
Ainoan varsinaiseksi vastaesimerkiksi Utts nostaa tunnetut ns. ganzfeld-kokeet:
The automated ganzfeld followed from a critical evaluation of the earlier ganzfeld experiments, and a set of conditions agreed upon by Honorton and Professor Hyman. The current use of dynamic targets in autoganzfeld experiments follows from the observation that they were more successful than static targets in the initial experiments. The investigation of entropy at SAIC follows from this observation as well. This is just one example of how current experiments are built from past results.
Ganzfeld- (ja autoganzfeld-) kokeet ovat laaja ja ei varmaan yllättäen myös paljon kiistelty aihe, jonka perusteellinen käsittely ei varmaan tässä yhteydessä ole mielekästä, mutta oheisesta wikiartikkelista saa varmaan suhteellisen kattavan yleiskuvan siitä, mistä niissä on kyse:
-
http://en.wikipedia.org/wiki/Ganzfeld_experiment
Erityisesti ehkä tässä yhteydessä on hyvä huomata, että toisin kuin Utts yllä väittää kyse ei suinkaan ole mistään kiistattomasta ja tiedeyhteisön suuren enemmistön hyväksymästä verifioidusta ilmiöstä, vaan hyvinkin kiistanalaisesta kokonaisuudesta:
Criticism
There are several common criticisms of some or all of the Ganzfeld experiments:
Isolation — Richard Wiseman and others argue that not all of the studies used soundproof rooms, so it is possible that when videos were playing, the experimenter (or even the receiver) could have heard it, and later given involuntary cues to the receiver during the selection process. However, Dean Radin argues that ganzfeld studies which did use soundproof rooms had a number of "hits" similar to those which did not.
Randomization — When subjects are asked to choose from a variety of selections, there is an inherent bias to choose the first selection they are shown. If the order in which they are shown the selections is randomized each time, this bias will be averaged out. The randomization procedures used in the experiment have been criticized for not randomizing satisfactorily.
The psi assumption — The assumption that any statistical deviation from chance is evidence for telepathy is highly controversial, and often compared to the God of the gaps argument. Strictly speaking, a deviation from chance is only evidence that either this was a rare, statistically unlikely occurrence that happened by chance, or something was causing a deviation from chance. Flaws in the experimental design are a common cause of this, and so the assumption that it must be telepathy is fallacious. This does not rule out, however, that it could be telepathy.
Eli ongelmia näyttäisi olevan niin käytännön koejärjestelyissä, tulosten tilastollisessa käsittelyssä ja myös itse teoriassa tai paremminkin sen olemattomuudessa.
Myös meemiteoriastaan ehkä parhaiten tunnettu Susan Blackmore (meemien osalta olen hiukan eri linjoilla kuin hän, mutta se on toinen juttu eikä liity tähän) on ottanut kantaa ganzfeld-kokeisiin (edelleen samasta wikiartikkelista):
Controversy
In 1979, Susan Blackmore visited the laboratories of Carl Sargent in Cambridge. She noticed a number of irregularities in the procedure and wrote about them for the Journal of the Society for Psychical Research.
It now appeared that on one session — number 9 — the following events had taken place.
1. Sargent did the randomization when he should not have.
2. A 'B' went missing from the drawer during the session, instead of afterwards.
3. Sargent came into the judging and 'pushed' the subject towards 'B'.
4. An error of addition was made in favour of 'B' and 'B' was chosen.
5. 'B' was the target and the session a direct hit.
This article, along with further criticisms of Sargent's work from Adrian Parker and Nils Wiklund remained unpublished until 1987 but were well known in parapsychological circles. Sargent wrote a rebuttal to these criticisms (also not published until 1987) in which he did not deny that what Blackmore saw occurred, but her conclusions based on those observations were wrong. He stopped working in parapsychology after this and did not respond "in a timely fashion" when the Council of the Parapsychological Association asked for his data and so his membership of said organization was allowed to lapse.
Eli eivät nuo Uttsin ja kumppaneiden väittämät "tiukat" tieteelliset kriteerit näytä ainakaan kaikissa koejärjestelyissä kauhean hyvin toteutuneen.
Toiseen kohtaan eli hypoteesin rakentamiseen pelkästään väitetyistä havainnoista käsin ilman selittävää teoriaa Utts pyrkii vastaamaan, että näin tehdään itse asiassa monella muullakin tieteen alalla, varsinkin ihmistieteiden alueella:
While it is true that parapsychology has not figured out all the answers, it does not differ from normal science in this regard. It is the norm of scientific progress to make observations first, and then to attempt to explain them. Before quantum mechanics was developed there were a number of anomalies observed in physics that could not be explained. There are many observations in physics and in the social and medical sciences that can be observed, either statistically or deterministically, but which cannot be explained.
As a more recent example, consider the impact of electromagnetic fields on health. An article in Science (Vol. 269, 18 August 1995, p. 911) reported that "After spending nearly a decade reviewing the literature on electromagnetic fields (EMFs), a panel of the National Council on Radiation Protection and Measurements (NCRP) has produced a draft report concluding that some health effects linked to EMFs such as cancer and immune deficiencies appear real and warrant steps to reduce EMF exposure... Biologists have failed to pinpoint a convincing mechanism of action." In other words, a statistical effect has been convincingly established and it is now the responsibility of science to attempt to establish its mechanism, just as in parapsychology.
As yet another example, consider learning and memory, which have long been studied in psychology. We know they exist, but brain researchers are just beginning to understand how they work by using sophisticated brain imaging techniques. Psychologists do not understand these simple human capabilities, and they certainly do not understand other observable human phenomena such as what causes people to fall in love. Yet, no one would deny the existence of these phenomena just because we do not understand them.
Paitsi kaikkien paraihmisten lempikeppihevosen kvanttimekaniikan (kuinkahan moni heistä todella ymmärtää, mistä siinä on kyse...
) hän ottaa esille siis sähkömagnetismin vaikutuksen biologisiin ilmiöihin ja siis esim. ihmisen terveyteen, oppimisen muistin, ja jopa rakastumisen! Hänen olennainen väitteensä on, ettei näidenkään mekanismeja tunneta, mutta tässä hän on kyllä selvästi heikoilla jäillä. Vertailu ontuu pahasti sikäli, että toisin kuin väitetyt "ESP-vaikutukset" niin sähkömagnetismi kuin biologiset reaktiotkin ovat sinällään hyvin tunnettuja ilmiöitä eikä niihin kohdistuvan "uuden" tieteen ja tutkimuksen tehtävä suinkaan ole noiden ilmiöiden oikeaksi todistaminen vaan niiden välisten vaikutusten määrän ja laadun selvittäminen, aivan eri asia siis.
Sämä pätee noihin muihinkin hormonaalisiin, psykologisiin ja neurologisiin prosesseihin ja itse asiassa uttsin väite, ettei niistä muka juuri mitään tunneta, osoittaa ettei hän enää ole oikein omalla alallaan ja hän tekee liian varomattomia väitteitä puutteellisen ja ehkä osin vanhentuneenkin tiedon varassa. Uttshan on koulutukseltaa tilastotieteilijä ja sen alan hän epäilemättä hallitseekin kuten Hymankin tuossa aiemmin lainaamassani kohdassa auliisti myöntää, mutta välttämättä sama ei päde hänen asiantuntemukseensa noilla muilla aloilla, mikä inhimillisesti katsoen on täysin ymmärrettävää. Nykyinen tieteellisen tiedon määrä on niin suuri ja useimmat tieteenalat niin pitkälle erikoistuneita, että olisi mahdoton vaatia, että yksi ihminen hallitsisi ne kaikki jonkun renessanssineron tapaan. Yleensä tieteentekijät tämän tajuavatkin, myöntävät sen auliisti ja ovat varsin varovaisia esittämään kovin pitkälle meneviä väitteitä muilta kuin omalta ekspertiisialaltaan. Jostain syystä Uttsilla ei moista varovaisuutta näytä olevan. Hän rohkenee jopa väittää näin:
At this stage, I believe parapsychology has convincingly demonstrated that an effect is present, and future research attempts should be directed at finding an explanation. In this regard parapsychology in on par with scientific questions like the impact of electromagnetic fields on health, or the cross-cultural differences in memory that have been observed by psychologists.
Kaiken edellisen valossa väite on vähintäänkin yliampuva eikä sellaisenaan tietysti ole mikään näyttö vaan lähinnä mielipide, ja kuten edellä olen pyrkinyt tuomaan esille, myös varsin huonosti perusteltu.
Ja last but not least kolmas kohta eli kysymys testattavista hypoteeseista ja vaadittavista koemääristä. Tässä Utts epäilemättä tuntee olevansa kotonaan ja esittää vankalta kuulostavia väitteitä:
I disagree with this statement for two reasons. First, I can name other phenomena for which students could not be expected to do a simple experiment and observe a result, such as the connection between taking aspirin and preventing heart attacks or the connection between smoking and getting lung cancer. What differentiates these phenomena from simple experiments like splitting light with a prism is that the effects are statistical in nature and are not expected to occur every single time. Not everyone who smokes gets lung cancer, but we can predict the proportion who will. Not everyone who attempts anomalous cognition will be successful, but I think we can predict the proportion of time success should be achieved.
Since I believe the probability of success has been established in the autoganzfeld experiments, I would offer them as the exemplar Professor Hyman requests. The problem is that to be relatively assured of a successful outcome requires several hundred trials, and no student has the resources to commit to this experiment. As I have repeatedly tried to explain to Professor Hyman and others, when dealing with a small to medium effect it takes hundreds or sometimes thousands of trials to establish "statistical significance." In fact, the Physicians Health Study that initially established the link between taking aspirin and reducing heart attacks studied over 22,000 men. Had it been conducted on only 2,200 men with the same reduction in heart attacks, it would not have achieved statistical significance. Should students be required to recruit 22,000 participants and conduct such an experiment before we believe the connection between aspirin and heart attacks is real?
Hän siis vertaa ESP-kokeita aspiriinin vaikutusten tutkimiseen sydänkohtausten ehkäisyssä ja tupakoinnin vaikutusten tutkimiseen keuhokosyövän edistämisessä, mutta jälleen hän unohtaa sen pikku eron, että tilastollisten erojen lisäksi aspiriinista ja nikotiinista tiedetään myös kemiallisesti kaikenlaista ja niiden vaikutusta ihmiskehoon voidaan tutkia tilastollisten metodien ohella myös mm. kemian, biologian ja lääketieteen keinoilla. Mitään näistä ei ole käytössä ESP-ilmiöiden tutkimisessa, mutta kaikesta tästä Utts vaikenee häveliäästi...
Niin, kyseinen listahan löytyy Uttsin omalta kotisivulta eikä liene yllättävää, että valikoima palvelee ennen kaikkera hänen näkökulmiaan. Sieltä löytyy monia tuttuja nimiä kuten esim.
Edwin C. May, parapsykologian "grand old man", Aiemmin mainitun Stargate-projektin veteraani, sen jälkeen perustetun Cognitive Sciences Laboratoryn ja/tai Laboratories for Fundamental Researchin vetäjä, Parapsychological Associationin entinen puheenjohtaja jne. jne.
-
http://www.parapsych.org/members/e_c_may.html
-
http://www.lfr.org/
-
http://www.lfr.org/LFR/csl/library/Biog ... ageWeb.pdf
Kiinnostavaa kyllä, sekä Mayta että Stargatea koskevat wikiartikkelit on luokiteltu epätäydellisiksi ja muokkausta kaipaaviksi. Kun lukee niitä huomaakin hyvin, ettei niiden kirjoittajilla ole välttämättä ollut kauhean rationaalinen ja objektiivinen näkökulma aiheisiinsa, joten kyllä niihin englanninkielisiinkin wikiartikkeleihin kannattaa soveltaa tervettä harkintaa ja kriittistä mieltä!
-
http://en.wikipedia.org/wiki/Edwin_C._May
-
http://en.wikipedia.org/wiki/Stargate_Project
Mainittujakin artikkeleita voisi lähteä ruotimaan, mutta ehkäpä tämä riittää nyt tältä erää kun joku jo ehtikin valittaa näistä postausten pituuksista...
On totta, että pakolaisen paikallistanut henkilö oli Angela Ford - hän myös osallistui kaukokatselun tieteelliseen tutkimuspuoleen kun toisinaan oli vierailulla Stanford Research Institutessa osallistuen siellä testisarjoihin, myöhemmin sitten Science Applications International Corporationissa tutkimustoiminnan siirryttyä sinne ja vielä 2000-luvun alussa Laboratories for Fundamental Research, jonne toiminta siirtyi SAIC:stä. Itseasiassa Angela Ford taitaa olla sotilaspuolen kaukokatselijoista asian tutkimuspuoleen eniten osallistunut henkilö Joe McMoneaglen jälkeeen. Hän ei millään muotoa "lyöttäytynyt yksikköön", vaan hänet värvättiin sinne, kyllä hän oli armeijan Fort Meadessa sijainneen paranormaalin yksikön täysi jäsen tuohon aikaan.
Niin, no kyllä jotain skismaa tuntui olevan, koska Stargaten johto ei tuntunut olevan oikein ilahtunut hänen kontribuutioistaan. Voi tietysti olla normaalia henkilökemioiden huonoa yhteensopivuutta ja paramaailmassahan törmää muutenkin usein varsin räiskähteleviin persooniin, joten eipä kai tuollainen niin suuri ihme olisi. Sitä paitsi haiskahtaa vähän siltä, että kyseessä saattoi olla jopa pienimuotoinen sovinismi pääosin kai miesvoittoisen ja "tieteellistä" statusta ja arvostusta kovasti itselleen himoinneen tutkimusryhmän ja selvästi perinteisempää "naisellista" meediokulttuuria edustaneen Dellafiora Fordin välillä. Jälkimmäisen katsottiin kai kaikkine transsiin vajoamisineen ja keskusteluineen jopa nimettyjen henkiolentojen kuten "George," "Dr. Einstein," ja "Maurice" kanssa jotenkin "pilaavan" ja "vaarantavan" tuon "tieteellisen" tutkimustyön maineen, vaikka kuten Joe Nickell omassa kuvauksessaan huomauttaa kyse oli lähinnä siitä, että pata soimasi kattilaa...
So Dellafiora was not actually practicing remote viewing as it is usually understood. Although her automatic writing technique came to be called "written RV," Jim Schnabel correctly observes (1997, 342), "it was essentially a form of spirit mediumship-in modern parlance, 'channeling.'" The males in the program were unhappy with the involvement of "spirit guides" (Morehouse 1996, 128), referring disparagingly to Dellafiora's spirit entities as "the boys" or even "The Three Stooges." They saw the unit regressing from "high-tech wizardry back to archaic and vaguely feminist witchery" (Schnabel 1997, 343-344). To skeptics, their attitude may seem a case of the pots calling the caldron black.
-
http://www.csicop.org/sb/2001-03/i-files.html
Dellafioran (ja hänen henkimaailmaystäviensä) tiedoissa tuntui kyllä olkevan aika lailla virheitä ja epätarkkuuksia myös:
More to the point, most of the other remote viewers reportedly thought Dellafiora "was prone to wild errors." For example, in the case of Lieutenant Colonel William Higgins, who was kidnapped by Islamic terrorists in 1988, Dellafiora envisioned him alive, believed he was held in an underground location, and reported he was soon to be released. In fact he had probably been kept in a Lebanese house, and before long his tortured corpse was recovered.
Eli eivätpä everstiluutnantti Higgins-paran omaiset tainneet varmaan olla kauhean iloisia, mikäli olivat ehtineet kuulla Dellafioran "näyistä" ennen totuuden paljastumista...
Ja kaikki tällaiset epäonnistumisethan aina sujuvasti unohdetaan kun hehkutetaan selvänäkijöiden uskomatonta tarkkuutta ja erehtymättömyyttä. Tosi "spookya", vai miten se nyt taas menikään...??
Dellafiora tuntuu myös hallitsevan perinteisen selvänäkijöiden metodin eli ns. "kylmän lukemisen" (cold reading) eli johdattelemaan vastaanottajaa paljastamaan enemmän asiasta kuin tajuaakaan, joiden avulla hän sitten ohjailee ja rakentelee tarinaansa:
Moreover, even when Dellafiora's channeling seemed successful, her remote- viewing colleagues suggested that sometimes the results were not entirely due to paranormal ability. They felt she "was too often inadvertently coached towards targets by her customers' questions and answers" (Schnabel 1997, 345). By asking for and obtaining feedback, which enabled her to correct course, she was naturally able to more accurately describe a given target
Cold readingistyä lisää mm. tässä:
-
http://en.wikipedia.org/wiki/Cold_reading
Millä ihmeen tavalla hänen nykyiset tekemisensä - vaikkapa lastenkirjojen kirjoittelu - liittyvät asiaan tai tämän ketjun aiheeseen? Oleellista on, että virkavalta pyysi apua psychic spiesilta ja saikin sitä varsin tehokkaalla tavalla, erittäin tarkka kuvaus pakolaisen sijaintipaikasta.
No, tuosta "erittäin tarkasta kuvauksestakin" voidaan olla aika montaa mieltä:
Obviously referring to the Jordan case, Graff writes (1998, 14): We were asked to locate a former Drug Enforcement Agency (DEA) employee who was a fugitive wanted for drug-smuggling cooperation. One of the Stargate remote viewers narrowed down his location to northern Wyoming near a campground. Although our data was not acted upon, the fugitive was captured a few weeks later at a campground in northern Wyoming. This data was totally contrary to the DEA expectations. They believed he was hiding somewhere in the Caribbean region.
Eli Dellafioran tietoja ei ilmeisesti sitten käytettykään hyödyksi Jordanin löytämiseksi...
Later, Graff (2000, 106) wrote that the psychic (Dellafiora) had said of Jordan, "He is in Wyoming, near a place that sounds like Lowell. There is an Indian burial place nearby." Note that in this version she did not state northern Wyoming. There is in fact no Lowell in that entire state, but when a town named Lovell was found on a map, Dellafiora was then "sure that he was somewhere in the Northwest part of Wyoming, even if not exactly in Lovell." (Other accounts say that the psychic reported "Low, Wyoming" [Topping 1999] or "Low, Low, Lowell? Lowell. Lowell, Wyoming. It's Wyoming" [Mysteries 1998].)
Eli ei saikkakaan nyt ihan kohdalleen mennyt... Toki oikean osavaltion nimeäminen USA:n 50 osavaltion joukosta kuulostaa vaikuttavalta, mutta palataanpa tähän hiukan tuonnempana...
Citing several Stargate sources, including Graff, Jim Schnabel states that Dellafiora located the fugitive "in northern Wyoming, near the town of Lovell and also not far from an old Indian burial ground." Because of "conflicting information" from the other psychics in the unit, the Customs Service ignored all of the pronouncements, but later "Jordan was spotted by a ranger at Yellowstone National Park-a few dozen miles from Lovell, Wyoming-and was arrested. Under interrogation, Jordan admitted to having been near Lovell around the time Angela had psychically placed him there" (Schnabel 1997, 342-343).
Eli taisi tulla kaikenlaisia muitakin "näkyjä" ja sellainen määrä ja tietysti sisällöltään niin ristiriitaisia, että tullilaitoskin vähitellen työlästyi ja hylkäsi ne kaikki...!
One source cites an unnamed "former customs official" as confirming that "The work of the psychic was 'instrumental' in Jordan's capture" (Anderson and Moller 1996). This claim is belied by Stargate project manager Dale Graff's previously quoted statement (1998, 14) that "our data was not acted on" and by investigative writer Schnabel's report (1997, 342) that "The Customs Service decided to ignore" the wealth of "conflicting information" provided by the remote viewers.
The unnamed retired customs officer was almost certainly Bill Green, who at the time of the Jordan manhunt was Assistant Commissioner of Internal Affairs for the Customs Service. He did tell the BBC, "I made sure that the police in Wyoming were made aware of the possibility that Charlie could be in their state" (Green 1998). However, some time before Jordan's capture, the police had independently spotted his vehicle outside of Denver, Colorado (from where Interstate 25 would lead to the highway, alternate U.S. 14, that runs through Lovell, Wyoming). In short, authorities may already have been alerted to Wyoming as a possible area to search for the fugitive.
Eli hiukan ristiriitaisia ovat raportit tältäkin osin. Käytettiinkö Dellafioran "tietoja" sitten hyväksi vai ei. Stargate-projektin johtaja Dale Graff kiistää mutta tuo aiemmassa videoklipissäkin esiintynyt William (Bill) Green väittää, että kyllä. Sana sanaa vastaan, mutta tuntuu kyllä varsin oudolta, että ESP-näkyjen "todenperäisyyttä" tutkivan ja epäilemättä kannattavan tutkimusryhmän johtaja KIISTÄÄ; että mainituilla tiedoilla olisi ollut vaikutusta. Jos olisi ollut, miksi hän kiistäisi noin ilmeisen positiivisen argumentin...
Yet another permutation of the proliferating tale was summed up by the narrator for the BBC Mysteries program. Although based on interviews with the principals-notably Stargate Project Manager Dale Graff and former Customs officer Bill Green-this version is incorrect in every detail: "The arrest was made in northwest Wyoming [in fact Pinedale is in southwest Wyoming, although just outside the northwest quadrant], a hundred miles from Lovell [actually 300 driving miles from there, or about 160 miles as the crow flies], next to an Indian burial ground [though not according to Graff's account in his River Dreams, as we have seen]."
Eli kun huttuun panee lisää huttua, niin saadaankin jo varsinaista unelmahöttöä Eki Tuomiojan terminologiaa vapaasti soveltaen...
Not only may one pick and choose among the pronouncements of a single psychic, but a similar selection process may be applied to the psychics themselves. In the Jordan case several remote viewers were utilized in eighteen sessions logged in 1989 in the attempt to locate Jordan (Anderson and Moller 1996). All of these were apparently worse than useless, except for the alleged offerings of Dellafiora. As psychic investigator Milbourne Christopher wryly commented in his ESP, Seers & Psychics (1970, 81), "Fire enough shots, riflemen agree, and eventually you'll hit the bull's-eye."
Eli jostain syystä Dllafioran ainakin väitetty Wyoming-vihje muistetaan, mutta entäs nuo muut 17! Miksei niitä ole muistettu mainita ollenkaan. jos niissäkin on jokaisessa mainittu yksi tai useampi osavaltio, niin kyllä useimmat niistä 50 tulee lopulta katettua, ja sitten voi sellainenkin "ihme" sattua, että jopa joku olisi ehkä jossain vaiheessa tullut arvanneeksi oikean osavaltion eli kuten yllä todetaan, että kun tarpeeksi paljon haulikolla räiskii ympärilleen, niin voi joku hauli osua jopa napakymppiinkin!
In summary, the Charlie Jordan case, touted as one of the most successful examples of remote viewing in the U.S. government's psychic-spying project is not convincing evidence of anything-save perhaps folly. Not only was the case actually an example of alleged spirit contact rather than extrasensory perception but it also illustrates the limitations of anecdotal evidence: conflicting versions, selective reporting, and lack of documentation, together with additional manifestations of faulty memory, bias, and other human foibles.
Eli se siitä tarinasta...
Ja jos pahoitit mielesi sanan "spooky = haamumainen, pelottava" käytöstä, pitäisi sinun osoittaa valituksesi videossa esiintyneelle tulliupseerille eikä minulle. Hänhän selvästi sanoo kuinka tiedot olivat niin tarkkoja "that it was almost spooky". Olen joka tapauksessa pahoillani mikäli skeptinen mielesi loukkaantui tällaisesta virkavallan kielenkäytöstä paranormaalin yhteydessä.
Mielenkiintoisia sanavalintoja nuo "pahoitit mielesi" ja "mielesi loukkaantui"... Mistä moinen pelko? Jos katsotaan viimekertaista postaustani, niin kommentoin tuota spookyasi ainoastaan näin:
"No, en nyt kauhean "pelottavaksi" tuota tehoa taitaisi kyllä kutsua."
Kuulostaako tuo nyt kovin mielen pahoittamiselta tai luokkaantumiselta? Ei kyllä minusta eikä siihen kovin kummoisia muitakaan emotionaalista reaktiota oikein saa väännettyä, vaikka kuinka yrittäisi. Aika usein parakeskusteluissa niihin törmääkin juuri siellä toisella puolella kuten nuo aiemmin mainitut Rawlinsinkin reaktiot aika hyvin näyttävät eikä tämäkään palsta niille täysin immuuni näyttäisi olevan...
Utts hallitsee kyllä asiallisen keskustelutyylin selvästi ammattimaisemmin, mistä hänelle krediitit.
Voisi olla mielenkiintoista pohtia laajemminkin mikä tällaiseen kielelliseen ja tyylilliseen epäsymmetriaan voisi olla syynä. Yksi tekijä voisi hyvinkin olla se FT Kia Aarnion syksyllä 2007 väitöskirjassaan toteama ilmiö, että parailmiöihin uskovat ja muutenkin taikauskoiset henkilöt ovat paitsi usein maltillisesti uskonnollisia ja enemmistöltään naisia niin myös varsin usein taiteellisia ja muutenkin luovia henkilöitä, joten ehkä se palava into ja emotionaalinen kielenkäyttökin tulevat sitten sieltä...
-
https://oa.doria.fi/handle/10024/15177
Tietysti jos olisin taipuvaisempi salaliittoteorioihin (kuten varsin monet näillä palstoilla tuntuu olevan
) niin mieleen voisi tulla, että kyse on myös paramaailman ihmisten tietoisesta strategiasta, jolla yritetään tietoisesti sekoittaa rationaalista keskustelua tuomalla siihen tahallaan emotionaalisia ja provosoivia elementtejä, jolloin rationaalisenkin henkilön tarkkaavaisuus voi väliaikaisesti herpaantua ja ainakin keskustelun seuraajan on vaikeampi erottaa faktan ja fiktion raja kiihkeän ja emotionaalisen keskustelun joukosta.
Kreationismin ja ID:n kannattajien puolella vastaavanlaisesta strategiasta on hyvinkin vahvaa näyttöä, mutta hehän operoivatkin ihan toisenlaisilla rahallisilla ja muilla resursseilla kuin parajengi, ja heidän ammattimaiseen ja hyvin organisoituun disinformaatioteollisuuteensa verrattuna parapuoli on varsin amatöörimäistä puuhastelua, mutta jostain syystä en osaa olla tästä kauhean pahoillani...