"Pyjama Girl" - Linda Agostini?

[Valdovas]

Hei,

Onkos tällainen aikoinaan ja taas uudestaankin Australiaa kovasti puhuttanut murhatapaus eli ns. "Pyjama Girl" -tapaus tuttu? En ainakaan löytänyt siitä ketjua tai muuta mainintaa. Ilmeisesti tapaus on koettu meiltä katsottuna niin kaukaiseksi, ettei edes suomenkielistä wikiartikkelia ole kukaan vielä vaivautunut tapauksesta väsäämään. Pitäisiköhän vihjaista muuten varsin aktiivisille Suomi-Australia-yhdistysten liitolle asiasta...

Eli nuoren pyjamaan pukeutununeen nuoren naisen osin palanut ruumis löytyi siltarummusta lähellä Alburya Melbournen ja Sydneyn välillä syyskuussa 1934. Ruumista pidettiin jopa julkisesti nähtävänä ja hänen kasvoistaan tehtiin myös valos, joka näkyy tässä:



Ruumista ei kuitenkaan saatu tunnistettua ja hänen henkilöllisyyttään arvuuteltiin laajalti ja sovitettiin käytännöllisesti katsoen kaikkiin Australiassa kadonneisiin sopivanikäisiin naisiin ja mm. tiettyyn Linda Agostiniin, joka oli kadonnut n. viikkoa aiemmin ennen kuin ruumis löytyi. Vei silti aikaa peräti 10 vuotta, ennen kuin lisänäyttöä asiasta osin hiukan kiistellyissä olosuhteissa nousi esille ja Lindan leski italialaissyntyinen Antonio (Tony) Agostini pidätettiin ja häneltä saatiin myös tunnustus. Hänet tuomittiin, mutta jostain syystä ei murhasta vaan taposta, josta tuli suhteellisen lievä kuuden vuoden vankeustuomio. Hänet vapautettiin kuitenkin jo 1948 ja karkoitettiin Italiaan, jossa hän kuoli 1969.

- http://en.wikipedia.org/wiki/Pyjama_Girl (lähde ylläolevaan)

Ilmeisesti juuri tämä Italia-kytkentä teki tapauksesta tunnetun Italiassa ja siellä Flavio Mogherini ohjasikin 1977 vapaasti tapausta mukailleen elokuvan The Pyjama Girl Case eli alkuperäiseltä nimeltään La Ragazza Dal Pigiama Giallo, sekä nimeään että tyylilajiaan myöten tyypillinen giallo-elokuva ja itse asiassa linkki, jonka kautta itse tapaukseen tutustuin. Ihan kiinnostava ja mukavan "campy" leffa, joskaan todellisen Pyjama-tytön tapauksen kanssa sillä ei ole juurikaan tekemistä:

- http://www.badmovieplanet.com/3btheater ... agirl.html
- http://www.filmwalrus.com/2008/12/revie ... -case.html

Itse elokuvaa tunnetumpi on ehkä sen soundtrack, jossa esiintyy tunnettu ja varsin skandalöösikin ranskalainen laulaja Amanda Lear, tunnettu paitsi diskohiteistään niin myös useista julkkissuhteistaan mm. David Bowieen ja Salvador Daliin sekä väitetystä transeksuaalisuudestaan. Ihan kelpo 70-luvun musaa ja muuta fiilistelyä!

- http://en.wikipedia.org/wiki/The_Pyjama ... ack_album) (huom. linkkauksen jälkeen osoitteeseen pitää lisätä vielä tuo edellä mustana näkyvä sulkumerkki ")", jonka ohjelma jostain syystä tiputtaa pois linkistä)
- http://en.wikipedia.org/wiki/Amanda_Lear

Oikea tapaus siis ratkesi ja vähitellen tapaus siirtyi pois etusivuilta, kunnes palasi 2004 uudelleen parrasvaloihin Melbournessa asuvan historioitsijan Richard Evansin toimesta hänen kirjoitettuaan teoksen The Pyjama Girl Mystery- a true story of murder, obsession and lies, jossa hän argumentoi, että tutkimuksissa tehtiin paljon virheitä ja että lopulta löydetty ruumis ei ollutkaan Linda Agostini ja että Tony Agostini lavastettiin syylliseksi ja painostettiin tunnustamaan tappo, jota hän ei ehkä tehnytkään.

En ole ko. teosta lukenut (on Amazonissakin näköjään vielä vähän kalliin puoleinen ja odottelen kun hinta putoaa jonnekin viiden taalan tai punnan korville), joten en osaa sen argumentaatiota arvioida, mutta vaikkei pyjamatytön ruumis sitten olisikaan Linda Agostinin, niin jälkimmäinenhän joka tapauksessa katosi lopullisesti ja tietysti henkirikoksen mahdollisuus tällöin on varsin suuri. Ja sitten jäisi edelleen avoimeksi, kuka tuo pyjamatyttö sitten olisi ollut. Ajoituskin tuntuisi loogiselta ja sitten tietysti vielä tuo Tonyn tunnustuskin. Jos hän ei surmannut vaimoaan, niin mistä moinen sitten...?? Eli kyllä Evansilla melkoinen todistustaakka väitteelleen on, mutta kuten sanottu, annan hänelle mahdollisuuden vakuuttaa minut... Lisää aiheesta:

- http://www.scribepublications.com.au/bo ... irlmystery
- http://www.abc.net.au/tv/rewind/txt/s1161693.htm
- http://australianscreen.com.au/titles/a ... irl/clip1/
- http://australianscreen.com.au/titles/a ... irl/clip2/

Ai niin ja lopuksi tietysti Lindan kuva. Jätän itse kunkin arvioitavaksi näyttäisikö siinä olevan riittävästi yhdennäköisyyttä tuohon kasvonaamioon vai ei. Jos asiasta tulee keskustelua, niin siitähän voisi sitten avata vaikka gallupin. Onhan täällä jo kaikenlaista muutakin ehditty kysellä...

[serialist]

En ole aikaisemmin kuullutkaan tällaisesta, mutta mielenkiintoinen tämä kyllä on! Tällaiset "vanhan ajan" murhat on jotenkin mielenkiintoisempia kuin nykyajan. (Lizzie Borden yms:))

Mielestäni valokuva ei ole samannäköinen tuon kasvoista tehdyn valoksen kanssa. Jotain samaa näköä on kyllä, mutta valoksen kasvot ovat Lindaa hieman leveämmät ja sillä on suuremmat huuletkin. Lindalla on kulmikkaammat ja kapeammat kasvot, tosin Lindan kuva on otettu sivummalta, joten todellista kasvojen leveyttä on hieman vaikeampi arvioida. Tuntuu, että melkein kaikki naiset ovat olleen 30 -luvulla samannäköisiä.

Koska tapaus sai aikanaan niin paljon julkisuutta, ehkä poliisit lahjoivat Tonyn tunnustamaan..? Saivat näin ollen hyvää julkisuutta poliisilaitokselle ja Tony sai kivasti elää rahoinensa (tai mitä nyt ikinä saikaan). Poliisit olivat aivan yhtä pihalla silloin ku me nyt, joten ehkä he halusivat tapauksesta mahdollisimman nopeasti eroon?

Tiedätkö missä ja miten tuon löydetyn tytön ruumis oli näytillä? Pääsikö sitä katsomaan kuka tahansa, ehkä jopa pääsymaksuakin vastaan?

[Kukkakaali]

Mielenkiintoinen tapaus, kiitoksia Valdovakselle postauksesta.

Olen vähän samoilla linjoilla serialistin kanssa siinä, että kovinkaan paljoa ei valoksesta ja Lindan kuvasta löydy samaa näköä. Tietenkin huomioidessa valokuvan kuvakulma, on vertailu vaikeaa, mutta etenkin suu on kovin erilainen. Tiedä sitten onko kuolemaan johtanut, mahdollinen kamppailu voinut huulia turvottaa...?

Tehtiinkö pyjamatytölle ruumiinavausta? Mikä kuolemaan johti, mistä palovammat olivat tulleet? Miksiköhän ruumis oli vain osittain palanut, oliko sitä tahallisesti poltettu, ennen vai jälkeen kuoleman, vai oliko vieressä esim. nuotio joka olisi polttojäljet voinut aiheuttaa....

[debbie]

Minusta kyse on samasta ihmisestä.

[Katjushka]

Pyjamatytön kasvonaamioista sanotaan, että niissä yritettiin rekonstruoida miltä tämä olisi näyttänyt ennen kasvojen saamia palovammoja, pahoinpitelyn aiheuttamia ruhjeita ja turvotusta sekä ampumista. Joten se selittää ainakin osin ettei ole ihan samannäköinen.

http://tiny.cc/HsSL8

[Valdovas]

Tiedätkö missä ja miten tuon löydetyn tytön ruumis oli näytillä? Pääsikö sitä katsomaan kuka tahansa, ehkä jopa pääsymaksuakin vastaan?

No ainakin noissa aiemmin postaamissani Australian Screenin videoklippien saateteksteissä asiaa kuvataan tämän verran:

Curator’s clip description

This clip from a 1930s newsreel recounts the coronial inquest into the mysterious ‘Pyjama Girl’ murder mystery. It reconstructs courtroom scenes and the witness account of Detective MacCrae, who calls for the body to be preserved in the ‘interests of justice’. The clip also shows footage of pieces of fabric from the pyjamas the woman was wearing when she was found. Her preserved body is taken to the Faculty of Medicine at Sydney University and, despite displaying her corpse to thousands of curious people, her identity remains unknown.

Pääsymaksusta ei siis puhuta, mutta ilmeisesti pääsy oli varsin vapaata, jos tuhannet ihmiset kävivät ruumista kuikuilemassa. Nuo klipitkin kannattaa muuten katsoa jo ihan ajan kuvan ja tyylin sekä tuolloin käytettyjen tutkimusmenetelmien näkökulmasta, vaikka ilmeisesti niiden autentisuudessa mm. pyjaman osalta epäilyjä onkin (ks. alla). Varsinaista ruumista ei ko. klipeissä näytetä, mutta mainitun Evansin tähdittämässä puolituntisessa dokkarissa näytetään ja aika pahalta pahoin hakatun, ammutun ja poltetun naisparan ruumis näyttääkin...

- http://australianscreen.com.au/titles/a ... irl/clip1/
- http://australianscreen.com.au/titles/a ... irl/clip2/

Heh heh, ilmeisesti ausseille tyypillistä "vaatimattomuutta", että tapausta käsittelevissä lehtiotsikoissa on mm. tämmöinen: "World's Greatest Murder Mystery"...

Curator’s notes

In Depression-era Australia, silk pyjamas – especially those with exotic embroidery – were a luxury. According to the ABC’s Rewind program, which ran a story on the ‘Pyjama Girl’ mystery in 2004, in the 1930s pyjamas were seen as exotic, ‘the sort of thing worn by young flappers’. According to the program, the moral guardians of the day held up the Pyjama Girl as an example, a warning of what happens to young women who go astray.

Heh, näin siis 30-luvulla, mutta kummasti sitä tämmöisiin äänenpainoihin on myöhemminkin törmännyt...

Richard Evans in his book The Pyjama girl mystery: a true story of murder, obsession and lies, however, points out that the pyjamas shown in Kathner’s film were not the genuine pyjamas but a replica, despite the voice-over saying that they were the ‘actual pyjamas’ that the victim wore.

Hiukan epäilyttävän ehjiltä ja puhtailta ne kieltämättä näyttävätkin verrattuna siihen miltä itse ruumis näytti....

Lauren Williams, curator
Teachers’ notes

provided by The Le@rning Federation

This page is printer friendly

This clip shows an extract from a 1939 black-and-white newsreel report about a case dubbed the ‘Pyjama Girl murder’, the murder of an unknown woman whose battered and partially burnt body was found in a culvert in Albury, New South Wales on 1 September 1934. The report reconstructs aspects of the murder investigation, showing re-created scenes of the 1938 coronial inquest, police detectives combing the crime scene, a man examining a fragment of the pyjamas worn by the murdered woman, the post-mortem, and people filing past the preserved body of the victim in the hope of identifying her. The clip includes dramatic narration as well as music by German composer Richard Wagner.

Niinpä, ei tainnut olla ensimmäinen eikä varmasti myöskään viimeinen kerta kun wagnerilla saadaan ytyä kerrontaan! Kaikki muistavat varmaan myös Eversti Kilgoren (Robert Duvall) johtaman ikimuistoisen helikopterihyökkäyksen valkyyrioiden tahtiin Coppolan Ilmestyskirjassa...

Educational value points

* The Pyjama Girl Murder Case newsreel, produced in 1939 after the coronial inquest, is considered to be Australia’s first true crime film. Filmmakers Rupert Kathner and Alma Brooks defied a ban by the New South Wales Police Commissioner, William MacKay, on newsreel coverage of the case and even tried to break into Sydney University to film the body. The use of adverbs such as ‘stealthily’ and emotive phrases such as ‘fiend in human form’, as well as the re-creations of various episodes of the case, indicate the ways in which the filmmakers sought to sensationalise the case.

Ei mitään uutta auringon alla siis tässäkään suhteessa...

* The Pyjama Girl Murder Case was the first edition of a newsreel called Australia Today. Unlike the two main newsreels in Australia, Cinesound and Movietone, which had policies of avoiding controversial topics, Australia Today covered social issues such as inner-city slum housing, poverty, unemployment and alcoholism. The newsreel was a major source of news prior to the advent of television in 1956 and was usually shown in cinemas before the feature film, though some cinemas ran newsreels continuously.

* The ‘Pyjama Girl murder’, one of the most baffling cases in Australian criminal law, involved an extensive police investigation and began after the battered and partially burnt body of a woman dressed in yellow silk pyjamas was found in an open drain in Albury on 1 September 1934. The victim’s head was wrapped in a bloody towel and her body was pushed headfirst into a hessian bag. The body had then been set alight. A post-mortem revealed that she had been shot below the right eye, but the cause of death was probably eight blows to her face.

* The 1938 coronial inquest into the case failed to establish the identity of the ‘Pyjama Girl’. Her body was preserved in formalin in a zinc-lined bath at the Anatomy Department of Sydney University and shown to hundreds of people in the hope that someone would be able to identify her. Artists’ sketches and a forensic facial reconstruction were produced to represent what the victim may have looked like in life.

Eli tuossa hiukan tarkemmin ruumiin säilytyksestä ja esilläpidosta...

* The NSW Police made use of forensic science to finally identify the ‘Pyjama Girl’. Forensic science, which involves the collection, preservation and analysis of crime scene evidence, was still in its infancy and though fingerprinting was available to police, DNA testing was not in use until the 1980s. The ‘Pyjama Girl’ was ultimately identified as Linda Agostini through the use of forensic odontology (the study of teeth and gums).

* In 1944 dental records established that the ‘Pyjama Girl’ was Linda Agostini, a missing person who had earlier been ruled out as the victim. Errors made by a local dentist with no previous experience in forensic odontology meant that it was only when the teeth were re-examined in 1944 that a match was made with Agostini’s dental records. However, historian Richard Evans has suggested in his book The Pyjama Girl Mystery (2004) that the new records were fabricated by corrupt police in order to ‘solve’ the crime.

Niin tässä on nyt sitä Evansin esittämää kritiikkiä. Vaikea sanoa tarkemmin hänen kirjaansa lukematta, mutta käsittääkseni hammastunnistuksia on perinteisesti pidetty kyllä varsin luotettavina. Kiinnostavaa tietysti olisi, onko mitään tunnistuskelpoista DNA:ta jäänyt jäljelle ja löytyisikö sitten mm. Tony Agostinista tai tämän sukulaisista vertailuaineistoa...

* After Linda Agostini was identified as the ‘Pyjama Girl’ in 1944, her husband Antonio Agostini confessed to NSW Police Commissioner William MacKay that he had accidentally shot Linda during an argument. However, he maintained that the ‘Pyjama Girl’ was not Linda. Richard Evans also argues that while Agostini killed his wife, she was not the ‘Pyjama Girl’. He suggests that MacKay, who was under intense pressure to solve the crime, persuaded Agostini to confess in exchange for the lesser plea of manslaughter rather than face a murder charge, which still attracted the death penalty. He served 3 years 9 months and was then deported to Italy.

Curator’s clip description (clip 2)

The clip opens with the discovery of new evidence in 1939. Believing that the lake near Albury where the woman was found might hold the key to the mystery, the local fire brigade, on direction of Superintendent Matthews, drain the lake in search of clues. Local detectives find gumboots, shoes, slippers, a blouse and parts of a silk dress. From these items, police construct an outfit similar to what they believe the woman was wearing at the time of her disappearance. A ₤1,000 reward is posted for information leading to the arrest of her murderer, and a direct plea to the public is made, asking them to help identify the woman.

Curator’s notes

Again, the reconstruction of the facts is slightly misleading. The replica of the dress made from the fabric pulled out of the lake is modelled in this newsreel by Alma Brooks, one of the filmmakers. This calls into question whether the dress modelled in the newsreel looks anything like that which was found in the lake.

Niin, ilmeisesti noihin aikoihin ei oltu niin turhan tarkkoja autentisuuden kanssa...

Despite a ₤1,000 reward for information leading to the arrest of her murderer, the Pyjama Girl’s identity remained unsolved for another five years. In 1944, the Pyjama Girl was identified as Linda Agostini and her husband, Antonio, was tried for her murder. On 13 July 1944, the Pyjama Girl’s body was finally buried. New evidence recently uncovered by Richard Evans, a Melbourne historian, casts doubt on the conclusion of the case, however, his findings are inconclusive.

Lauren Williams, curator

Eli kuraattori Williamskaan ei ole täysin vakuuttunut Evansin evidenssistä, joten vielä jää pohdittavaa, vaikka fiksuille minfolaisille...

Apropos, tapauksesta on näköjään tekeillä myös teatteriversio ensi joulukuuksi Adelaideen. Pitääpä pitää mielessä, jos vaikka tulisi siellä päin liikuttua. Joulukuussa Adelaidessa varmaan mukavan lämmintä olisikin koto-Suomeen verrattuna, vaikka viimeaikoinahan siellä on ollut hiukan turhankin tuliset oltavat...

The Pyjama Girl

When 09 December 2009 - 19 December 2009
Venue Space Theatre
Price Adult from $25
Conc $21
Groups 6+ (buy 6) $22
Duration 1 Hr
Interval No interval

A Ladykillers Production presented by Vitalstatistix in association with Adelaide Festival Centre's inSPACE program.

From the team who created the award-winning treat Cake.

A story about identity and loss and the slippery nature of truth

The Pyjama Girl is inspired by the true Australian story of a murdered woman whose body, clad in yellow silk pyjamas was found in Albury, NSW in 1934.

Known only as the Pyjama Girl she would not be identified for a decade. The mystery captivated the Australian public and has become a modern myth.

We know nothing of who the Pyjama Girl really was or how she lived, and somehow because of this she lives on in our culture. Despite the existence of factual information - there are countless versions of events, some bordering on the bizarre.

Ladykillers reveal the essence of this story about identity and loss and the slippery nature of truth. Alfred Hitchcock and film noir influenced, The Pyjama Girl is moving, at times disturbing and blackly funny.

"Evocative, engaging, curious and compelling. Ladykillers make memorable theatre of extraordinary quality."

This work is suitable for patrons aged 14 years and above.

- http://www.adelaidefestivalcentre.com.a ... a-girl.php

Hm, mitähän "blackly funnya" tekijät ovat tuosta tapauksesta saaneet irti, mutta britithän erityisesti ovat tunnettuja morbidin huumorintajun kyvystään, ja ehkä jotain siitä on periytynyt ausseillekin...

[Valdovas]

Mielenkiintoinen tapaus, kiitoksia Valdovakselle postauksesta.

Ollos hyvä!

Olen vähän samoilla linjoilla serialistin kanssa siinä, että kovinkaan paljoa ei valoksesta ja Lindan kuvasta löydy samaa näköä. Tietenkin huomioidessa valokuvan kuvakulma, on vertailu vaikeaa, mutta etenkin suu on kovin erilainen. Tiedä sitten onko kuolemaan johtanut, mahdollinen kamppailu voinut huulia turvottaa...?

Niin, tuossa edellisessä vastauksessani serialistille asiasta aika paljon juttua onkin. Siinähän mainitaan mm. ne kahdeksan päähän kohdistunutta iskua, jotka todennäköisesti ovat aiheuttaneet kuoleman jo ennen ampumista, ja todella pahaa jälkeä ne olivat tehneetkin. Ruumiin kasvot olivat aika ikävää katsottavaa filmilläkin saati varmaan sitten livenä. Tuossa klipissähän muuten korostettiin, että ne jotka näkivät ruumiin kerran, eivät sitä enää uudestaan halunneet nähdä. Ymmärrän kyllä...

Tehtiinkö pyjamatytölle ruumiinavausta? Mikä kuolemaan johti, mistä palovammat olivat tulleet? Miksiköhän ruumis oli vain osittain palanut, oliko sitä tahallisesti poltettu, ennen vai jälkeen kuoleman, vai oliko vieressä esim. nuotio joka olisi polttojäljet voinut aiheuttaa....

Kyllä siinä kerosiinilla tai muulla polttoaineella ilmiselvästi haluttiin ruumis hävittää, mutta ruumishan ei käsittääkseni pala kauhean helposti, joten aika paljon jäi kyllä jäljellekin, ei tietysti tosin niitä klipissä esitettyjä "aitoja" pyjamanpalasia...

[serialist]

Kiitos Valdovas mielenkiintoisesta jutusta ja hyvästä alustuksesta sekä lisätiedoista!

Täytyy katsoa noi klipit hieman paremmalla ajalla. Tämä sunnuntaipäivä kun menee lyhytelokuvan kuvauksissa.

Tuohon aikaan ei ilmeisesti ollut tapana laittaa tietoa ja kuvaa lehtiin, jotta kansalta saataisiin tietoa henkilöllisyydestä. Laitetaan ruumis näytille ja ehkä joku sen joukosta tunnistaa. Olisi aika raakaa tehdä samaa nykypäivänä!

Noina aikoina ei ilmeisesti riehunut mikään sarjamurhaajakaan.. Voisin laittaa korttini aviomiehen puolesta, mutta mikäli hän ei sitä oikeasti tehnyt, epäilen poliisien lahjoneet hänet. Ymmärtääkseni tuohon aikaan ei poliisien toimia korkeammalta taholta tarkkailtu niin paljon ja tarkasti kuin nykyään.

[Valdovas]

Kiitos Valdovas mielenkiintoisesta jutusta ja hyvästä alustuksesta sekä lisätiedoista!

Ollos hyvä! Mukavaa, että kiinnostaa, vaikka niin ajallista kuin maantieteellistäkin etäisyyttä alkaa jo jonkin verran olla...

Täytyy katsoa noi klipit hieman paremmalla ajalla. Tämä sunnuntaipäivä kun menee lyhytelokuvan kuvauksissa.

Niin, ja naistenpäivän vietossa... Filmaatko oikein työksesi vai huviksi? Liittyykö Tampereen festareihin? Sittenhän voit ottaa noihin vanhoihin klippeihinkin ammatillisen näkökulman.

Tuohon aikaan ei ilmeisesti ollut tapana laittaa tietoa ja kuvaa lehtiin, jotta kansalta saataisiin tietoa henkilöllisyydestä. Laitetaan ruumis näytille ja ehkä joku sen joukosta tunnistaa. Olisi aika raakaa tehdä samaa nykypäivänä!

Juu, hiukan erikoiselta tosiaan tuntuisi tämän päivän näkökulmasta. En tiedä pantiinko kuvia lehtiin, mutta jos ei, niin syynä saattoi olla lasten suojelu. Kuten sanottu ruumis näytti aika pahalta ja mitä ilmeisemmin tuonne "näyttelyyn" päästettiin vain aikuisia.

Noina aikoina ei ilmeisesti riehunut mikään sarjamurhaajakaan.. Voisin laittaa korttini aviomiehen puolesta, mutta mikäli hän ei sitä oikeasti tehnyt, epäilen poliisien lahjoneet hänet. Ymmärtääkseni tuohon aikaan ei poliisien toimia korkeammalta taholta tarkkailtu niin paljon ja tarkasti kuin nykyään.

Niin, ja noihin poliisin epäpätevyyksiin ja/tai korruptioon Evanskin tuntuu vahvasti väitteensä perustavan, mutta kuten sanottu ennen hänen opukseensa tutustumista asiasta on vaikea sanoa juuta tai jaata, vaikka kyllä minunkin oletusarvoni on tuo aviomies ennen kuin toisin osoitetaan. Tässä muutama lisälinkki tapauksesta ja siihen keskeisesti liittyneistä henkilöistä, joita en tainnut viimeksi panna mukaan. Aika selvästi niissäkin tunnutaan pitävän ruumista Lindana ja Tonya syyllisenä:

- http://www.adb.online.anu.edu.au/biogs/A130703b.htm
- http://www.adb.online.anu.edu.au/biogs/A100289b.htm
- http://www.adb.online.anu.edu.au/biogs/A150159b.htm

Evansin opuksen lisäksi ainakin Australian kansalliskirjastossa löytyisi pari muutakin aihetta käsittelevää opusta, mm. erään Robert Colemanin:

- http://catalogue.nla.gov.au/Search/Home ... hatimean=1

Hm, onnistuisikohan kaukolainaus...?? Voisi tosin tulla erinäisiä posti- ja muita kuluja...

Aurinkoista naistenpäivän jatkoa ja skarppeja kuvauksia!

[serialist]

Täytyy katsoa noi klipit hieman paremmalla ajalla. Tämä sunnuntaipäivä kun menee lyhytelokuvan kuvauksissa.

Filmaatko oikein työksesi vai huviksi? Liittyykö Tampereen festareihin? Sittenhän voit ottaa noihin vanhoihin klippeihinkin ammatillisen näkökulman.

Ei kun se on yksi kouluprojekti, joka kertoo naisiin kohdistuvasta kotiväkivallasta. Että kiva naistenpäivä tyttöjen kanssa vietettiin kun tuota kuvattiin. Tampereelle en päässyt vaikka koulu järjestikin matkan (mikäli niitä lyhytelokuvafestareita tarkoitit..?). Eikä meidän teoksia siellä ole ollut koskaan, ollaan ehkä vielä sen verran amatöörejä. Mutta huhtikuussa Iiris Film Festivaaliin aion osallistua, en kuitenkaan omilla teoksillani.

Täällä pitäisi olla jossain sellainen keskustelualue, jossa olisi vain tällaisia vanhoja rikoksia, jotka on joko ratkaistu tai ratkaisemattomia. Ei tarvitsisi etsiä niin kauaa aina mielenkiintoisia juttuja.

Harmi kun tämäkin juttu on sen verran vanha, että uutta tietoa on aika turha oikeastaan odotella. Täytynee hankkia noi vinkkaamasi kirjat ja lueskella ne läpi, josko sitten saisi uusia näkökulmia ja ehkä todisteitakin. Kesällä olis kivasti aikaa..

[Valdovas]

Ei kun se on yksi kouluprojekti, joka kertoo naisiin kohdistuvasta kotiväkivallasta. Että kiva naistenpäivä tyttöjen kanssa vietettiin kun tuota kuvattiin. Tampereelle en päässyt vaikka koulu järjestikin matkan (mikäli niitä lyhytelokuvafestareita tarkoitit..?). Eikä meidän teoksia siellä ole ollut koskaan, ollaan ehkä vielä sen verran amatöörejä. Mutta huhtikuussa Iiris Film Festivaaliin aion osallistua, en kuitenkaan omilla teoksillani.

No, siitä se ura urkenee! Ties vaikka voisit yhdistää huvin ja hyödyn ja erikoistua rikosaiheisiin lyhäreihin ja dokkareihin...!

Täällä pitäisi olla jossain sellainen keskustelualue, jossa olisi vain tällaisia vanhoja rikoksia, jotka on joko ratkaistu tai ratkaisemattomia. Ei tarvitsisi etsiä niin kauaa aina mielenkiintoisia juttuja.

Totta! Toivotaan, että palstan ylläpitäjätkin lukevat tätä ja ottavat vihjeen onkeensa...!

Harmi kun tämäkin juttu on sen verran vanha, että uutta tietoa on aika turha oikeastaan odotella. Täytynee hankkia noi vinkkaamasi kirjat ja lueskella ne läpi, josko sitten saisi uusia näkökulmia ja ehkä todisteitakin. Kesällä olis kivasti aikaa..

Kyllähän vanhoistakin jutuista voi ainakin löytää uusia näkökulmia ja tuoda ne esiin unohduksen yöstä, vaikkei välttämättä sitten suuria paljastuksia ja läpimurtoja tapahtuisikaan...

Pyjamatytöstä vielä sen verran, että kuten tuossa wikiartikkelissakin todettiin, niin muitakin nimiä arvuuteltiin kovasti varsinkin ennen tuota Tony Agostinin tunnustusta ja oikeudenkäyntiä. Eräs heistähän oli niinikään kadonnut Anna Philomena Morgan, joka oli viettänyt ilmeisen irtonaista ja kiertelevää elämää, sillä hänen äitinsä Jeannette Constance Routledge Marrickvillestä, Sydneyn liepeiltä, oli kadottanut yhteyden häneen jo lokakuussa 1932, eikä ollut kuullut hänestä sen koommin. Hän liittyy kiinnostavasti Pyjamatytön tapaukseen siten, että rouva Routledge kävi tunnistamassa formaliinialtaassa lillinyttä ruumista useampaankin otteeseen ja jossain vaiheessa tunnisti tämän tyttärekseen, toisen kerran taas ei. Tapauksesta kerrotaan enemmän mm. oheisessa The Canberra Times -lehden numerossa tiistailta 15.12.1942:

- http://ndpbeta.nla.gov.au/ndp/del/article/2613512

Vasemmassa laidassa on jonkun ilmeisen onnettoman tekstilukuohjelman "tulkinta", mutta siitä ei kannata paljon perustaa. Paljon paremmin luettavissa on itse alkuperäinen ilmeisesti mikrofilmiltä skannattu artikkeli, joka on siis näytöllä vaaleana.

Jos pyjamatyttö todella oli Linda Agostini, niin silloin tietysti herää kysymys, mitä sitten tapahtui Anna Philomenalle. Eräs mahdollinen vaihtoehto on, että hän oli kauniiksi kuvailtu ruskeasilmäinen Jean Morris, joka murhattiin raa'asti Ayrissa Queenslandissa yöllä 4.10.1932, sillä tämän taustoista ei ilmeisesti löytynyt enempää luotettavaa tietoa. Jälleen The Canberra Times tarjoaa tietoa asiasta, tällä kertaa numerossaan torstailta 30.3.1944:

- http://ndpbeta.nla.gov.au/ndp/del/article/2674581

Toisaalta tätä teoriaa vastaan puhuu eräs todistaja, jonka mukaan Anna Philomena Morgan olisi nähty elossa vielä 1934, jolloin hän ei tietenkään voisi olla 1932 Ayrissa murhattu Jean Morris. Valitettavasti Ayrin poliisissa tapahtui ohjeiden tulkinnassa harmillinen väärinkäsitys ja moka eikä Jean Morrisin ruumista valokuvattu ennen hautausta, eikä vuosia myöhemmin ruumista olisi voitu enää tunnistaa, vaikka hauta olisi avattukin. En tiedä olisiko hauta edelleen tiedossa ja voitaisiinko nykytekniikalla ruumiista tai paremminkin luista saada enää luotettavaa DNA-tunnistusta. Sama tietysti koskee itse pyjamatytönkin ruumista, vaikken tiedä, mitä vuosien liottaminen formaliinin kaltaisessa kovassa myrkyssä on sitten tehnyt ruumiin DNA:lle. Saa nähdä onko Evansin väitteillä sen verran kaikupohjaa ja vaikutusta, että tapaus otettaisiin uudestaan ja nykytekniikan avulla käsittelyyn...

[serialist]

^ Tässähän sitä todennäköisesti elokuva-alalle ollaan kovaa vauhtia menossa, että ehkä tulevaisuudessa JIM D -rikosdokkarit onkin mun tekemiä.

Mutta asiaan.. Olisi loistavaa, jos Australian poliisi ottaisi tämän tapauksen uudelleen tutkintaan vaikkapa sitten ihan vaan julkisuuden vuoksi! Nykytekniikka olisi ainakin kokeilemisen arvoinen.

Mikäli Pyjama Girl olisikin tuo mainitsemasi Anna Philomena Morgan, miksihän siitä mahdollisuudesta luovuttiin sitten noin helposti? No, Agostinin aviomies tosin oli aika sopivasti kuvioissa ja ehkei Morganilla ollut edes tuttuja maisemissa tuolloin. Tai ehkä Morganin äidin puheiden perumiseen oli jokin syy? En vielä ole ehtinyt spekulaatiossani niin pitkälle, että voisin kertoa erilaisia syitä, mutta ei tässä ainakaan kiire ole. Ehkei äiti halunnut uskoa, että tuollaista kauheaa olisi voinut tapahtua omalle tyttärelle? 30 -luvulla oltiin aika konservatiivisia ja muiden mielipiteet merkitsivät PALJON. Jos Morgan eli liiankin vauhdikasta elämää ja näin sitten saattoi perheensä elämäntyylillään häpeään?

Spekuloin vain, mutta eipä tässä muutakaan oikein voi tehdä.

[Valdovas]

^ Tässähän sitä todennäköisesti elokuva-alalle ollaan kovaa vauhtia menossa, että ehkä tulevaisuudessa JIM D -rikosdokkarit onkin mun tekemiä.

Ta daa! Jäämme odottamaan niitä suurella mielenkiinnolla...!

Mutta asiaan.. Olisi loistavaa, jos Australian poliisi ottaisi tämän tapauksen uudelleen tutkintaan vaikkapa sitten ihan vaan julkisuuden vuoksi! Nykytekniikka olisi ainakin kokeilemisen arvoinen.

Totta, toivotaan, että innostuisivat. Ehkäpä, jos kuulevat, että Suomessa asti kannetaan vakavaa huolta asiasta!

Mikäli Pyjama Girl olisikin tuo mainitsemasi Anna Philomena Morgan, miksihän siitä mahdollisuudesta luovuttiin sitten noin helposti? No, Agostinin aviomies tosin oli aika sopivasti kuvioissa ja ehkei Morganilla ollut edes tuttuja maisemissa tuolloin. Tai ehkä Morganin äidin puheiden perumiseen oli jokin syy? En vielä ole ehtinyt spekulaatiossani niin pitkälle, että voisin kertoa erilaisia syitä, mutta ei tässä ainakaan kiire ole. Ehkei äiti halunnut uskoa, että tuollaista kauheaa olisi voinut tapahtua omalle tyttärelle? 30 -luvulla oltiin aika konservatiivisia ja muiden mielipiteet merkitsivät PALJON. Jos Morgan eli liiankin vauhdikasta elämää ja näin sitten saattoi perheensä elämäntyylillään häpeään?

Niin, ilmeisesti tytär oli näille jo jonkin verran sosiaalista häpeää ehtinyt aiheuttaakin. Olihan tuossa mainitussa artikkelissa mm. näin:

Mrs. Jeanette Constance Routledge said her daughter was born on October 10, 1911, and left home in March, 1930. She lost track of her until October, 1932, when she met her in a Darlinghurst flat. At that time she was being kept by a married man. Her daughter had refused to return home and she did not see her again.

Tuo naimisissa olevan miehen "ylläpito" koettiin epäilemättä tuolloisissa oloissa vähemmän kunniakkaaksi elämäntavaksi. Toisaaltahan hän oli kyllä itsekin avioton lapsi, mikä tuli esille kiinnostavasti tuossa vaiheessa, kun äiti vaati Pyjamatytön ruumista itselleen haudattavaksi:

Mr. Barry, for the Crown, submitted that as the girl was illegitimate, a grant of administration could not be given to the mother.

Mielenkiintoista, että vaikka useimpien au-lasten tapauksessa äidistä nyt sentään on jokin tieto, niin tuolloin aviottomuus, eikä niinkään epätietoisuus ruumiin identiteetistä, näyttää vaikuttaneen enemmän oikeuden kielteiseen päätökseen. Toinen syy saattaisi olla epäilys rouva Routledgen motiiveista, sillä ensimmäisellä tunnistuskerrallahan 1937 hän oli paitsi kauhistunut ruumiin ulkonäköä niin kieltänyt, että kyseessä olisi ollut hänen tyttärensä:

Mrs Routledge said about May 11, 1937, Detective-Sergeant McCrae took her to Sydney University where she viewed the body. The face was too battered and she was too overcome with horror to inspect it. She said to McCrae, "I cannot recognise her. She is not my daughter."

Toisella katselukerralla syyskuussa 1940 hänen mielensä oli kuitenkin siis muuttunut täysin:

She had since inspected the body with Dr . Benbow and felt that the body was that of her daughter.

Eräs syy mielenmuutokseen saattoi olla se, että Annan isoäiti oli luvannut tälle 2000 puntaa (Australian rahayksikkö oli punta 14.2.1966 asti, jolloin se vaihdettiin dollariin) perintöä, mutta jos tyttö todettaisiin kuolleeksi, niin toiset rouva Routledgen lapset saisivat silloin tämän perinnön. Ehkä hän pelkäsi, että jos Annan kohtalo jäisi epäselväksi, niin nuo rahatkin jäisivät saamatta...

Mr. Kinsella, for Mrs. Routledge, said that Anna Philomena Morgan's grandmother, when last in Australia, had shown provision in her will for £2000 for the missing girl. If the girl's death could be established, her grandmother was prepared to leave £2000 to the other children of Mrs. Routledge.

Upholding this, Justice Nicholas said he would ask the Public Trustee to inquire into any assets the girl might be entitled to.

Ilmeisesti kuitenkin hänen tunnistuksensa otettiin vakavasti ja ilmeisesti muutakin sitä vahvistavaa näyttöä alkoi olla, sillä pitkällisen prosessin tuloksena jo jäihin pantu tapaus avattiin uudelleen ja tutkimukset olivat täydessä käynnissä, kun Tony Agostinin yllätyspidätys ja tunnustus sotkivat pakan.

Kiinnostavaa, että tuossa vaiheessa ilmeisesti jo varsin kurjaan kuntoon mennyt ruumis rekonstruoitiin, meikattiin, vaatetetiin ja varustettiin peruukilla uudelleen tunnistettavaksi ja 16 Agostinit tuntenutta henkilöä pantiin tunnistamaan "kunnostettu" Pyjamatyttö ja 7 heistä oli sitä mieltä, että kyseessä oli Linda Agostini. Vaikka kyseessä oli siis itse asiassa vähemmistö, niin heidän tunnistuksensa liitettynä Tonyn tunnustukseen riitti tuomaan tälle tuomion, vaikka Tony itse ei ruumista vaimonaan pitänytkään ja kieltäytyi ottamasta tätä haudattavaksi.

Kuvauksista jää hieman epäselväksi unohdettiinko Routledget ja muut Anna Philomenan tunteneet ihmiset tuossa vaiheessa kokonaan ja eikö heille sitten näytetty ruumista enää kunnostettuna. Olisi kuvitellut, että sama tilaisuus olisi tarjottu heillekin ja tietysti herää myös kysymys, että kun epäilemättä ei kauhean miellyttävään vuosia vanhan ruumiin kunnostustöihin sitten lopulta ryhdyttiin, niin miksei sitä tehty jo aiemmassa vaiheessa. Muutenkaan poliisin toimet kaikissa kolmessa asiaan tavalla tai toisella liittyneissä osavaltioissa Victoriassa, New South Walesissa ja Queenslandissa eivät kyllä kaikilta osin parasta mahdollista arvosanaa ansaitse.

Toisaalta poliisin toimia tämän päivän näkökulmasta arvioitaessa on tosin hyvä muistaa, että olennaisen osan prosessin aikaa Australia oli sodassa ja vaikkei sen alueella suoranaisesti taisteltukaan, niin merkittävä osa aussimiehistä oli mukana taistelutoimissa ja ehkä tuolla oli sitten myös vaikutusta poliisin toimintakykyyn.

Spekuloin vain, mutta eipä tässä muutakaan oikein voi tehdä.

Niinpä. Mutta sehän on sinänsä myös ihan kiinnostavaa, vai mitä...?