Toisin kuin muistin, niin
Auervaara oli alan pioneeri Suomessa, mutta se jonka tarina oli ainakin minulle hämärän peitossa mutta nimi jäänyt muistiin on tämän tarinan päähenkilö, oman aikansa legenda.
Liituraita-Leo.
Kuka hän oikein oli, tämä Liituraita-Leo, oikealta nimeltään
Toivo Samuli Mäki. Syntynyt Kurikassa 1934. Asui Helsingissä, jossain vaiheessa ainakin Vartiokylässä. Ammatti työnjohtaja. Esiintyi usein lahtelaisena liikemiehenä käyttäen mm. nimiä Alf Leo Laine ja Leo Mäkinen. Hän oli varmakäytöksinen ja aina erittäin hyvin pukeutunut. Siitä hänen liikanimensäkin; Liituraita-Leo. Jätti taakseen itkeviä naisia ainakin Helsingissä, Turussa ja Lahdessa.
Mäki osasi keskustella, liehitellä, miellyttää naista, eikä hän koskaan juonut itseään räkäkänniin, ainakaan ”töissä” ollessaan. Hänellä oli aina myös jokin peiteammatti, yleensä hän esiintyi liikemiehenä, joka nyt ”sattumoisin” oli taloudellisissa vaikeuksissa ja ne vaikeudet olivat tilapäisiä, ohimeneviä…
”Niinpä, olisiko mitenkään mahdollista, että sinä, joka pian olet vihitty vaimoni, voisit minulla lainat muutaman tuhatlappusen… Ei, ei pitkäksi aikaa… Maksan kyllä takaisin, kunhan saan kaupat tehtyä”. Ylipäätään Leon vakuuttelut menivät perille, kerta toisensa jälkeen. Aikaa myöten monet naiset huomasivat, että heidän kaikki säästönsä olivat menneet aivan kuten mieskin, joka ei ollutkaan sitä mitä sanoi olevansa.
Eräs tarina meni näin: vuoden -76 lopulla Leo soitti näkövammaiselle naishenkilölle esiintyen liikemiehenä ja tuntevansa naisen erään etelänmatkan seurauksena. Jo puhelimessa Leo leperteli, että jos he ”kaksi vanhaa ystävää” voisivat tavata ja hän voisi tulla vaikka naisen luo käymään, koska heistä kahdesta voisi tulla ”pitkäaikaiset ystävät”.
Nainen, vuonna -28 syntynyt pakkaaja ei osannut kieltäytyä ja niinpä Leo saapui kahville. Seuraavana päivänä Leo kiiruhti ostamaan kumpaisellekin sormukset. Naisen rahoilla – luonnollisesti, koska Leon omat rahat, 200 000 markkaa, olivat korkeakorkoisella tilillä, joten niitä ei saanut nostettua. Pian Leo alkoi puhua yhteisen asunnon ostamisesta. Nainen asui vuokralla Helsingin Kalliossa, mutta hänellä oli kyllä säästöjä, joista hän yön kuumina tunteina oli Leolle kertonut. Tosin vain 38 000 markkaa, mutta sehän riittäisi käsirahaksi, loput saataisiin Leon korkeakorkoiselta tilitä, jahka ne sieltä vapautuisivat tammikuun lopulla.
Koko ikänsä neiti-ihmisenä elänyt pakkaaja näki jo sielunsa silmin yhteisen tulevaisuuden varakkaan liikemiehen rinnalla, joka myös kaikin puolin oli hyvä ja hellä häntä kohtaan. Vaikka Leo yhdessä vaiheessa oli uhannut jättää pakkaajan, jos tämä ei luovuttaisi rahojaan hänelle, niin tuollainen pikkuseikka unohtui hetkessä. Häitä alettiin suunnitella. Olihan mies itsekin ”jäänyt leskeksi puolisentoista vuotta sitten. Sitten alkoi säästöjen haku eri pankeista. Virkailijoille nainen selitti ostavansa oman osakkeen, siksi tarvittiin kaikki rahat. Pariskunnan viimein palattua takaisin naisen asuntoon oli tämä ojentanut sanaakaan sanomatta kaikki rahat Leolle. Seteleitä oli kaikkiaan 36 800 markan arvosta. Ennen kuin Leo laittoi setelikäärön taskuunsa, hän antoi pakkaajalla rahoista takaisin yhden 500 markan setelin. Tämä sen vuoksi, koska nainen ilmoitti, ettei hänelle jäänyt enempää rahaa kuin 300 markkaa. Kieltämättä sangen jalo ele.
Leo ei enää palannut – soitti tosin sanoen pian palaavansa takaisin ”oman pikku morsiamensa” luo. Viimein pakkaaja teki rikosilmoituksen. Leo jäi kiinni jo 7.1.-77 ravintolasta missä hän oli iskemässä uusia naisia. Rahoja saatiin takaisin 14 800 markkaa. Pakkaajaa Leo kielsi tuntevansa ja rahat hän oli saanut Ruotsista.
Keväällä -77 Leo joutui Helsingin raastuvanoikeuteen pakkaajan jutusta, mutta sitä ennen oli tullut ilmi jo lisää vastaavanlaisia tapauksia. Leo sai kaikista kolttosistaan tuomion –kuinka paljon, sitä ei tarina kerro, mutta 1980 hän pääsi lomalle Helsingin keskusvankilasta ja tältä lomalta ei Liituraita-Leo ollut vuoden -89 loppuun mennessä vielä palannut takaisin.
Viimeisimmän poliisille ilmoitetun huijauksen Leo suoritti 14.9.-84. Hän esiintyi varakkaana sotilasmestarina ja sai leskirouvalta nyhdetyksi 14 000 markkaa uuden auton ostoa varten.
Leon syytteet vanhentuivat 1989, mutta miestä ei ole näkynyt.
Lähde: mm. Alibi 12/89
Jäikö Liituraita-Leo lopullisesti kadoksiin, vai tekikö hän comebackin tuon vuoden -89 jälkeen? Kuka muistaa/tietää?
Ehkä me miehet tiedostamattamme ihailemme näitä huijareita. Ei sitoutumisia, kenties jopa eläimellistä seksiä, ihailua, rahaa, hyviä ravintolailtoja ja mikä tärkeintä; ei käy oman kukkaron päälle
Näillä sivustoilla (Kuka olet -osiossa) ei kai kukaan (vielä) ole esiintynyt lääkärinä tai lentokapteenina…