Koirista vääntö

[elisa_day]

Niin, tuo syliin nostaminen ei todellakaan ole järkevää, mutta yleensä se saattaa olla se ensimmäinen reaktio, silloin kun pienempi koira on 2 kg, niin kuin isovanhempieni koirat ovat/olivat ja päälle on käymässä 30 kg koira.. Siinä riittää yksi puraisu tai läppäisy isommalta koiralta, niin on pieneltä henki pois.. Että ehkä sitä sitten mieluummin itse ottaa muutaman raapaisun, kun jättää sen oman marsun kokoisen koiransa surutta isomman armoille..

[Damien]

Tässä vaiheessa haluan myös tuoda jälleen julki, että koiran ei tarvitse tulla yhdenkään muun ihmisen tai koiran kanssa toimeen. Koiraa ei tarvitse sosiaalistaa yhtään. Kantaisä susikaan ei hyväksy yhtään lauman ulkopuolisia yksilöitä.

Noniin...Ollaanpas nyt ilkeitä ja kerrotaan elävä esimerkki(tältä illalta).
Tulin oman pystykorvan(35kg säkä 57cm) emännän luokse, jossa on sakemanni.
Ystävällisiä molemmat ovat mutta natsi tuli perheestä jossa ei riittänyt aikaa, varsinkaan
tuolla sosiaalistamiselle mistä jo puhuin.Tämä ilmenee suurena epäluulona kaikkia muita koiria kohtaan.
Nämä kaksi ovat oikein hyvää pataa keskenään mutta joka kerta ensimmäiset viisi minuuttia
ovat kriittisimmät, jolloin ne käyvät sitä omaa rajanvetoaan.
Tänään se meni niinkin pitkälle että sakemanni nappasi pystykorvaa kuonosta jolloin
pystykorva vastavuoroisesti tempaisi toista kurkusta ja isomman kenttään.
Tästä taas kehkeytyi sellainen tappelu ettei komennot auttaneet(eivätkä usein tuossa vaiheessa enää autakaan).Muutaman kerran sen jälkeen räppäsin nahkahihnalla kohti kasvoja kun olivat toisissaan
kiinni.Tämäkään ei auttanut.Ei muuta kuin käsi väliin, ensimmäisenä molemmilla kourilla
molempia sieltä kiinni mistä sai, ja erilleen.

Tämähän toimi ja koirat rauhoittuvat.Koko loppuilta onkin mennyt oikein mukavasti.
Tämän "rauhoittelun" jälkeen vain huomasin että vasen ranne oli valtimon päältä auki.
Onneksi ei mennyt tarpeeksi syvälle, osui siihen kynsi tai hammas.
Vanhinko tietenkin oli kyseessä.
Jos haluat egon jatkeen, hanki vihainen koira tai bemari.
Mutta jos haluat kulkea ja pitää koiraa huoletta, sosiaalistaminen on todella tärkeää.
Ja se, että koira siis tulee muidenkin kanssa toimeen.

Tuossa MotiivitOn kommentti oli mielestäni täyttä kackelsbergiä, vaikka muuten
kirjoituksensa sisältävätkin harvinaisen paljon asiaa.

[white_trash]

^Joo ei kun kunnolla kuumetaan paljo auta "ei fifi ei" komennot.
Mukavia tapauksia muistan muutaman.. itellä ns. "tappelukoirarotusia" 2 hihnassa (uros ja narttu mitkä kyllä osaa käyttäytyä mutta jos tämmönen tilanne tulee kiertää kyllä ja kovasti ja vastataan rähinään), nurkan takaa juoksee pitti+amstaffi+englanninbulldoggi+amerikanbulldoggi sekotus uros irtaaltaan ja pari seropi lasta mitkä huutaa että koira pääsi irti ja ottakaa kiinni.

No mitä siinä sitten tekee kun vieras uros tulee pyöriin siihen ja ärvisteleen omien eteen mistä varsinkin uros tykkää paskaa kun vieras uros tulee nartun persettä haisteleen. Onneksi löyty joku tyhmän rohkea naapurin setä mikä tuli pistämään kätensä tähän soppaan ja tilanteesta selvittiin "säikähdyksellä" ja parilla vekillä.

Vetämisestä: me ollaan treenattu siten, että aina kun hihna kiristyy, matka tyssää ja koira kutsutaan luokse. Matka jatkuu katsekontaktin ja remmin löystymisen jälkeen.

Tätä olen kuullut monen muunkin käyttäneen/käyttävän, enkä henkilökohtaisesti tajua, miten tämä muka voisi toimia Ainakin hankaloittaa lenkittämistä tuntuvasti.

Hidastaa kyllä.. Joskus tuota kokeillut mutta annoin olla. Tykkään että hihnat on hiukan kireellä eikä roiku että sais koko ajan pysähtyä käskytteleen että nostas koipea että saadaan se hihna jalan ympäriltä pois. Vetämistäkin on kahdenlaista, tommosta että hihnakireellä läähätettään ja "vedetään" taikka tosissaan vedetään eli melkeen rintamaassa niin että otsasuonet tai tässä tapauksessa korvat punottaa ja silmät meinaa pudota päästä Muutaman kerran uros vetänyt sen verran kovasti että jalat lähtenyt alta.. sitä se piparin haju teettää.

[MotiivitOn]

Tässä vaiheessa haluan myös tuoda jälleen julki, että koiran ei tarvitse tulla yhdenkään muun ihmisen tai koiran kanssa toimeen. Koiraa ei tarvitse sosiaalistaa yhtään. Kantaisä susikaan ei hyväksy yhtään lauman ulkopuolisia yksilöitä.

Noniin...Ollaanpas nyt ilkeitä ja kerrotaan elävä esimerkki(tältä illalta).
Tulin oman pystykorvan(35kg säkä 57cm) emännän luokse, jossa on sakemanni.
Ystävällisiä molemmat ovat mutta natsi tuli perheestä jossa ei riittänyt aikaa, varsinkaan
tuolla sosiaalistamiselle mistä jo puhuin.Tämä ilmenee suurena epäluulona kaikkia muita koiria kohtaan.
Nämä kaksi ovat oikein hyvää pataa keskenään mutta joka kerta ensimmäiset viisi minuuttia
ovat kriittisimmät, jolloin ne käyvät sitä omaa rajanvetoaan.

Esimerkkisi oli oikeastaan loistava, ei missään nimessä ilkeä minua kohtaan! Osoittaa hyvin juuri sen, mitä olen yrittänyt sanoa ja sen, kuinka mussukoiden omistajat eivät tahdo ymmärtää koiriensa päälle.

Pointti numero 1: Miksi ihmeessä koirien tarvitsee tavata? On siis ihan pakko eikä tapaamista voi mitenkään estää? Saadaanko tästä jotain muuta hyötyä, kuin se että omistajat pääsevät helpolla koirien melskatessa keskenään?

Pointti numero 2: Oliko koirien hallinta riittävän hyvä, että ne olisi voinut käskeä vaikka paikalleenmakuuseen kohtaamisen ajaksi? Jos siis koirat oli pakko samassa tilassa olla? Melskaamiseen ja rajanvetoon ei varmaan ole mitään todellista tarvetta ("ne vaan niin tykkää peuhata keskenään" ja seuraavalla sekunnilla toinen vuotaa verta).
Paikallaanmakuu siten että koirilla ei ole katsekontaktia estää tappelun tehokkaasti, vaatii vain keskitasoisen hallinnan ja omistajan ennakoinnin. Erittäin helppoa.

Tuossa MotiivitOn kommentti oli mielestäni täyttä kackelsbergiä, vaikka muuten
kirjoituksensa sisältävätkin harvinaisen paljon asiaa.

Se on sinun mielipiteesi, joka selkeästi perustuu Tuikkujen sun muiden kirjoistakin opittuun käsitykseen siitä, että koira on opetettava ihmiseksi. Omasta mielestäni tämä ihmisten maailmaan ja ihmisten tavoille opettaminen on surullista, koska se ei ole koiralle luontaista. Tämä yksi vaatimus taas heikentää koiran jalostuksellisia ominaisuuksia muualta. Hankkikaa kersa tai pehmolelu jos tarvitsette jonkin söpön otuksen jota esitellä ihmisille.

Minun käsitykseni on, että koira on koira. Peto jota ei edes kuulu muuttaa ihmiseksi. Se ei ole lelu, eikä halinalle. Se on oma yksilönsä ja vaikka sen tuleekin olla hyvin koulutettu, turhaa sen luonteen vastaista toimintaa, joka koiraa turhaan stressaa tulee välttää. Siksi ei tapailla muita koiria, siksi vieraan ei tarvitse rapsuttaa koiraa. Antakaa koirien käyttäytyä kuten koirat käyttäytyy, mutta varautukaa siihen ja kouluttakaa koiranne hyvin.

On sääli, että sinäkin koiranomistajana pidät minun ajattelutapaani kackelsberginä ja asetat oman koirasi valtavia hermopaineita kehittäviin tilanteisiin ihan turhan takia, luultavasti siksi että haluat pönkittää omaa egoasi kiltillä ja lutuisella mussukalla.

On se hassua että työkoirat (käyttökoirarodut ja linjat) on automaattisesti egon pönkitystä varten (vaikka niille oikeasti on tehtäviä) ja sitten siviilikoirat (seurakoirarodut), joita vaan esitellään naapureille, eivät koskaan ole egon pönkitykseen. Loogista toki.

Ja vielä Kaimiosta ja muista eläinten kouluttamisoppaita kirjoittaneista. Ne ovat ihan ok, jos koirille halutaan opettaa temppuja. Niillä ohjeilla koirat saadaan usein oppimaan temppuja.
Esimerkiksi tämä hihnan kiristymisjuttu. Että pysähdytään ja odotetaan että koira itse löysää hihnan. Sillä saadaan ehkä opetettua koiralle temppu, joka toimii niin kauan kuin koiralla ei ole olemassa tempun tuomaa palkkiota suurempaa motivaattoria, mutta tällä tempulla ei ole paskankaan merkitystä, kun koira näkee vaikka toisen koiran edellään. Toinen koira kiinnostaa enemmän kuin löystynyt hihna. Seurauksena on vetäminen ja vetäminen saatetaan jopa palkata sillä että koira saavuttaa toista koiraa.
Lopputuloksena on koira joka osaa höllätä kireän hihnan, jos on steriilillä alueella, jossa ei ole esimerkiksi toisen koiran hajujälkeä minkä perässä vetää. Hyvä Tuire Kaimio, hienoa.

Nakkia nakkia nakkia. Siinä on yksi oppaiden opetuksista. Nakkikone toimii hyvin silloin kun nakki on se kiinnostavin asia mitä on saatavilla. Sen sijaan esimerkiksi koiranlukutaito, laumavietin hyödyntäminen, johtajuus, pakotteiden käyttö oikeissa tilanteissa ja oikeaan aikaan, ylipäänsä viettien hyödyntäminen koulutuksessa esim. palkkaamisessa vaikkapa saaliilla ym. ym. on asioita joita ei voida paperilla opettaa. Menkää kentälle. Alkää uskoko yhtä asiantuntijaa. Älkää osallistuko "nakkirinki"-kursseille, jossa koiranne lihoo ja lompakkonne laihtuu. Ja muistakaa, että omistajan ja koiran välinen suhde on tärkein, eikä koiran ja vieraan ihmisen tai koiran ja toisen koiran. Älkää antako inhimillisten ajatusten tulla teidän ja koiranne väliin. Kuten sen, että koiranne saa tavata vieraita koiria (joka yleensä heikentää omaa statustanne lauman johtajana, tekee teistä kyvyttömiä laumanjohtajia).

Olen pahoillani jos joku loukkaantui tai jos maailmankuva pääsi romahtamaan. Vielä enemmän olen pahoillani, jos ette ymmärtäneet mistä on kysymys.

[Turri]

Jos koiran kanssa meinaa oikeasti tehdä muutakin, kun pitää sitä omalla aidatulla pihalla tai liekassa, on äärimmäisen tärkeää sosialistaa se. Paras kausi tähän on 8vk-16vk. Silloin kannattaa pennun kanssa tehdä mahdollisimman paljon kaikkea mitä jatkossakin tullaan tekemään. Matkustaa eri kulkuvälineillä ja totuttaa erilaisiin ääniin ja paikkoihin. Joskus näkee näitä maalla ikänsä olleita koiria, jotka tulevat sitten kaupunkiin ja arastelevat ihan kaikkea.

Koiran ei tarvitse olla muiden koirien kaveri, todellakaan. MUTTA se ei myöskään saa olla tappamassa jokaista samassa tilassa olevaa lajitoveria. Ihannekoirani olisi sellainen joka olisi täysin välinpitämätön muista kuin oman laumansa lajitovereista ja tutuista koirista, joiden kanssa lenkkeillään yhdessä.

Juurikin sosialistamisen takia otan pennun mieluusti jo heti 7-8 viikon vanhana. Pääsen sitten heti alusta opettamaan sen oman mieleni mukaan.

[MotiivitOn]

Jos koiran kanssa meinaa oikeasti tehdä muutakin, kun pitää sitä omalla aidatulla pihalla tai liekassa, on äärimmäisen tärkeää sosialistaa se. Paras kausi tähän on 8vk-16vk. Silloin kannattaa pennun kanssa tehdä mahdollisimman paljon kaikkea mitä jatkossakin tullaan tekemään. Matkustaa eri kulkuvälineillä ja totuttaa erilaisiin ääniin ja paikkoihin. Joskus näkee näitä maalla ikänsä olleita koiria, jotka tulevat sitten kaupunkiin ja arastelevat ihan kaikkea.

Totta. Jos siis tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu, että koira peuhuaa keskenään vieraiden koirien tai ihmisten kanssa, on koira pentuna totutettava niihin tilanteisiin. Pointtini on, jota nyt kukaan ei tunnu tajuavan, että se on koiralle stressaava tilanne joka heikentää koiran luottoa laumanjohtajaansa.
Minun mielestäni sellaisia tilanteita ei tarvita. Sen sijaan rekan konteissa kiipeilemistä, junan katolla kävelyä, läpinäkyvien ritilärappujen päällä kulkemista, hatarien esineiden (keinulauta) päällä kulkemista, ihmisvilinässä kulkemista jne jne. tarvitaan. Mutta koiran ei tarvitse sietää vieraiden ihmisten tai koirien iholle tulemista.

Koiran ei tarvitse olla muiden koirien kaveri, todellakaan. MUTTA se ei myöskään saa olla tappamassa jokaista samassa tilassa olevaa lajitoveria. Ihannekoirani olisi sellainen joka olisi täysin välinpitämätön muista kuin oman laumansa lajitovereista ja tutuista koirista, joiden kanssa lenkkeillään yhdessä.

Ja jos johtajuus ja laumavietti olisi onnistuttu hyödyntämään täysin, homma toimisi näin.

Juurikin sosialistamisen takia otan pennun mieluusti jo heti 7-8 viikon vanhana. Pääsen sitten heti alusta opettamaan sen oman mieleni mukaan.

Jep. Sama täällä. 10 viikkoinen on jo menetetty peli. Kuitenkaan tähän "sosiaalistamiseen" ei ainakaan minulla sisälly vieraat koirat ja vieraat ihmiset. Edelleen ole sitä mieltä, että koiran ei tarvitse sietää vieraita omalla alueellaan. En itsekään tykkää siitä, että joku tulee metriä lähemmäksi minua, samalla lailla koiralla täytyy saada olla oma sektori, jonne ei tule kukaan muu kuin johtaja.

Mulla oli jo ikävä Mike Manneria, mutta Turrin kanssa ollaan sentään suht samoilla linjoilla.

[serialist]

Vaikka tämä aihe oikeastaan menikin jo, jatkan tästä silti (ehdin vasta nyt tänne).

Haluaisin vähän "puolustella" niin itseäni kuin ystäväänikin..

Ystäväni leonberg on vahtiviettisempi kuin suurinosa kyseisistä rodun edustajista ja se on vasta puolitoistavuotias. Ystäväni on nähnyt paljon vaivaa saadakseen koiransa yhteiskuntakelpoiseksi ja on onnistunutkin siinä. Koirat tappelevat, se on fakta. Oli ne sitten kavereita keskenään tai ei. Oma koiranikin on siinä iässä, että täytyy hieman kokeilla rajojaan eikä se aina edes alistu tälle leonbergille, joka on sitä 25kg painavempi. Minut ja avomieheni sekä koiramme tämä leonberg tunnistaa ja tulee iloisesti tervehtimään, ollaan treenattu yhdessä ja muutenkin vietetty paljon aikaa keskenämme. Sen takia en uskaltanut koskea siihen tappelun aikana, koska se ei ole oma koirani ja adrenaliini virtaa tuhatta ja sataa. Vaikka koiralla on tarkka purenta, en koskisi tuossa tilanteessa muuhun kuin omaan koiraani.

Tämä kohistu tappelu alkoi kepistä. Koska ystäväni leonberg ei mielellään ui ja oma noutajani tietysti rakastaa vettä. Kun sille heittää kepin, se hakee sen ja leonberg odottaa rannassa ja koittaa saada sen kepin. Se on niille leikki. Mutta oma koirani joutuu pitämään itsensä pinnalla, koska leonbergin jalat ylettyvät pohjaan, joten tappelu todennäköisesti johtui silkasta väsymyksestä ja vittuuntuneisuudesta. Me tarkkailemme ystäväni kanssa aina niiden elekieltä ja mahdollisia vihjeitä tappelusta, mutta tässä tilanteessa se vain pääsi yllättämään. Voi olla, että viimeinen tikki oli se, että suurempi koira vahingossa tallasi pienemmän päälle.

Tämä oli nyt tässä. Jatkakaa.

ps. Tämä leonberg on hyvässä ja osaavassa ja rodun tuntevassa kodissa, toisin kuin muutamat muut samasta pentueesta olevat. Kaksi on jo palautettu, koska eivät osanneet, jaksaneet, viittineet, ymmärtäneet.

[Clyde]

Jopas, nyt kyllä kaikki muut koirien opettajat ja kasvattajat ovat aivan väärässä. Mutta onneksi Motiivit on täällä jakamassa arvokasta tietoa siitä miten koiria tuleekin oikeasti kasvattaa!

Alkää uskoko yhtä asiantuntijaa.

Niin, jos sinua lähtisi uskomaan niin eipä uskaltaisi enää ottaa koiraa Voit olla oikeassa, tai voi olla joku toinen oikeassa vaikka ei olekaan samaa mieltä kuin sinä. En halua sutta vaan haluan koiran.
Ei meidän koira ole vaikuttanut koskaan mitenkään "stressaantuneelta" (ainiin, enhän minä kysynyt siltä ) kun se on naapurin koiran kanssa leikkinyt. Päinvastoin, kaverin luo on hirveä hoppu. Samaten kuin tyttökaverinkin kanssa, eipä meidän setämies ole koskaan vastaan laittanut että sitä joutuu näkemään

Tämän rotuiset koirat ovat helposti stressaavia joka voi johtaa niiden pahimpaan sairauteen (mitä ei ole tavattu kuin yhdellä muulla rodulla tämän lisäksi). Muunmuassa tämän vuoksi koiraa käytiin pentuna kävelyttämässä kaupungissa, kuljettiin junilla ja busseilla ja jopa muutettiin toiselle paikkakunnalle eikä tämä ole ollut niistä nyt myöhemminkään mitenkään vaivautunut. Omistaja taisi enemmän stressata tätä(kin) asiaa.
Tuon meidän koirapuistotappelun jälkeen on koiran ja minun välit olleet paremmat. Tappelun jälkeen ruoskin itseäni siitä että olin pettänyt koirani, sillä lauman johtajana minun olisi pitänyt suojella sitä että niin ei olisi käynyt. Pelkäsin, että koira on menettänyt luottamuksensa minuun täysin. Silti tapauksen jälkeen on koira seurannut minua kokoajan ja nukkunut vieressäni mitä ei aiemmin tehnyt. Olen kai "saanut anteeksi".
Ohoh, anteeksi tarinointi vailla päätä ja häntää.

[Lumienkeli]

Sen enempää lainaamatta ketään tai puuttumatta erityisesti mihinkään lauseeseen, tuli vaan mieleen että nyt kun eletään 2000-lukua ja koirasta on suden sijaan tullut ihmisen lemmikki ja kumppani.... Mielestäni jokainen vastuullinen koiranomistaja sosiaalistaa ja kouluttaa lemmikistänsä yhteiskuntakelpoisen koirakansalaisen jos sellaisen kanssa nykyaikana aikoo elää suht normaalia elämää.

Ymmärrän kyllä, jos joku ei halua koiraansa antaa jokaisen lääpittäväksi ja jokaisen koiran tervehdittäväksi, mutta läheltä tilannetta seuranneena voin sanoa, että huonosti käyttäytyvä 75 kiloinen, huonosti sosiaalistettu koira ei todellakaan ole mukava kumppani tai helppo pitää hallinnassa.

Jos aikoo koiraansa tosiaan ihan ulkoiluttaa muuallakin kuin aidatulla takapihalla, noita muiden koirien ohittamisia tulee varmasti tapahtumaan. Siinä voi tulla hätä käteen jos on pentunsa tynnyrissä kasvattanut.

[elisa_day]

Olen Lumienkelin ja Clyden kanssa samoilla linjoilla. Minäkin olen ottanut lemmikikseni koiran, enkä sutta. Koirani on rodultaan puhtaasti seurakoira, sillä ei ole tiettävästi ollut sen suurempaa tehtävää tai käyttötarkoitusta koskaan. Pitäisi osata erottaa käyttökoirat (vahti-, suojelus-, paimen- ja ajokoirat) seurakoirista.

Olisinhan toki voinut heti seitsen viikkoisesta kouluttaa tuon meidän koiran siten, että se vähät välittää muista ihmisistä ja koirista ja rakastaa vain ja ainoastaan minua, laumanjohtajaansa. Minusta on kuitenkin ihana katsella kuinka onnelliselta koira näyttää, kun se saa kirmata koirapuistossa toisen koiran kanssa tai kun mennään minun porukoille kylään ja meinaa ilopissata alleen.. Ja tällä en siis inhimmillistä koiraa, vaan tiedän kyllä, että koira on koira. Ja tuo meidän koira nyt vaan sattuu rakastamaan ihmisiä ja toisia koiria ja on utelias kaikkia kohtaan.

En ole koirankouluttaja tai kasvattaja ja nämä ovat siis puhtaasti maallikon mielipiteitä. Oikeastaan voisin sanoa, etten ymmärrä koirien sielunelämästä juuri mitään.. Mutta hyvin tuo koira näyttää minun kanssa viihtyvän.

[Kosminen]

Minun käsitykseni on, että koira on koira. Peto jota ei edes kuulu muuttaa ihmiseksi. Se ei ole lelu, eikä halinalle. Se on oma yksilönsä ja vaikka sen tuleekin olla hyvin koulutettu, turhaa sen luonteen vastaista toimintaa, joka koiraa turhaan stressaa tulee välttää. Siksi ei tapailla muita koiria, siksi vieraan ei tarvitse rapsuttaa koiraa. Antakaa koirien käyttäytyä kuten koirat käyttäytyy, mutta varautukaa siihen ja kouluttakaa koiranne hyvin.

Nakkia nakkia nakkia. Siinä on yksi oppaiden opetuksista. Nakkikone toimii hyvin silloin kun nakki on se kiinnostavin asia mitä on saatavilla. Sen sijaan esimerkiksi koiranlukutaito, laumavietin hyödyntäminen, johtajuus, pakotteiden käyttö oikeissa tilanteissa ja oikeaan aikaan, ylipäänsä viettien hyödyntäminen koulutuksessa esim. palkkaamisessa vaikkapa saaliilla ym. ym. on asioita joita ei voida paperilla opettaa. Menkää kentälle. Alkää uskoko yhtä asiantuntijaa. Älkää osallistuko "nakkirinki"-kursseille, jossa koiranne lihoo ja lompakkonne laihtuu. Ja muistakaa, että omistajan ja koiran välinen suhde on tärkein, eikä koiran ja vieraan ihmisen tai koiran ja toisen koiran. Älkää antako inhimillisten ajatusten tulla teidän ja koiranne väliin. Kuten sen, että koiranne saa tavata vieraita koiria (joka yleensä heikentää omaa statustanne lauman johtajana, tekee teistä kyvyttömiä laumanjohtajia).

Juurikin näin. Esim. omakohtaisena kokemuksena saalisvietin käyttö treeneissä ja palkkaamisessa on jopa hauskaa Sille koirallekin Rotikkani (R.I.P.) oli kentälle päästessään ihan täynnä intoa. Ja siellä kentällä ei koskaan tehty mitään muuta kuin treeni ja koira autoon. Ei siellä ihmetelty ringissä, eikä ollut muita koirakoita kentällä, ellei haluttu treenata häiriön kanssa.

No joo, eihän tää kaikille roduille toki sovi. Ärsyttävää on se kun koira tekee jotain kiellettyä ja omistaja hokee eieieieieieiei. Toisen ei:n kohdalla peli on jo menetetty

[Damien]

Pointti numero 1: Miksi ihmeessä koirien tarvitsee tavata? On siis ihan pakko eikä tapaamista voi mitenkään estää? Saadaanko tästä jotain muuta hyötyä, kuin se että omistajat pääsevät helpolla koirien melskatessa keskenään?

Saadaan.Minusta on kivaa jos koirillani on kivaa.
Emännälläkin sattuu koira olemaan joten "tapaamiset" ovat aika väistämättömiä.
Myös vanhempien luona löytyy kolme koiraa.
Kun koira tottelee omistajaansa, mutta osaa olla sosiaalinen,
ei tuollaisia tilanteita ja paikkoja tarvitse vältellä.
Leikkisiä ovat myös jotkus and...

Pointti numero 2: Oliko koirien hallinta riittävän hyvä, että ne olisi voinut käskeä vaikka paikalleenmakuuseen kohtaamisen ajaksi? Jos siis koirat oli pakko samassa tilassa olla? Melskaamiseen ja rajanvetoon ei varmaan ole mitään todellista tarvetta ("ne vaan niin tykkää peuhata keskenään" ja seuraavalla sekunnilla toinen vuotaa verta).
Paikallaanmakuu siten että koirilla ei ole katsekontaktia estää tappelun tehokkaasti, vaatii vain keskitasoisen hallinnan ja omistajan ennakoinnin. Erittäin helppoa.

Ennakoinnin puutteestahan tuossa vika minulla olikin.
Mutta tarinaa en ala selittää uudestaan..Jos joku ei ymmärrä että iso
ja huonosti koulutettu koira voi olla arvaamaton, joskus koulutettukin,
raivostuessaan se ei käskykä tottele.
Feel free jokainen vaan kokeilemaan jos on tylsää.

Se on sinun mielipiteesi, joka selkeästi perustuu Tuikkujen sun muiden kirjoistakin opittuun käsitykseen siitä, että koira on opetettava ihmiseksi. Omasta mielestäni tämä ihmisten maailmaan ja ihmisten tavoille opettaminen on surullista, koska se ei ole koiralle luontaista. Tämä yksi vaatimus taas heikentää koiran jalostuksellisia ominaisuuksia muualta. Hankkikaa kersa tai pehmolelu jos tarvitsette jonkin söpön otuksen jota esitellä ihmisille.

Upeaa päättelykykya, suorastaan mahtaavaa.
Yksi koirakirja on tullut luettua ja sekin paljasti vain, että koiran näkö on huomattavasti
parempi mitä sen luulin olevan.
Minusta tuollaisia päätelmiä kasvattajuudestani on turha vetää vain siksi
etten kasvata koiriani natsikuriin.
Mielestäsi myös poliisin ja puolustusvoimien koirat ovat siis vinoon kasvatettuja?

On sääli, että sinäkin koiranomistajana pidät minun ajattelutapaani kackelsberginä ja asetat oman koirasi valtavia hermopaineita kehittäviin tilanteisiin ihan turhan takia, luultavasti siksi että haluat pönkittää omaa egoasi kiltillä ja lutuisella mussukalla.

Kyllä, egoni on lähes moninkertaistunut koirien ansiosta.
Silti minulle koira(niinkuin suurimmalle osalle) on perheenjäsen.
Ei pelkkä työkalu.

On se hassua että työkoirat (käyttökoirarodut ja linjat) on automaattisesti egon pönkitystä varten (vaikka niille oikeasti on tehtäviä) ja sitten siviilikoirat (seurakoirarodut), joita vaan esitellään naapureille, eivät koskaan ole egon pönkitykseen. Loogista toki.

Tämähän ei tule rodusta vaan siitä, mistä syistä koira hankitaan.

Toinen koira kiinnostaa enemmän kuin löystynyt hihna. Seurauksena on vetäminen ja vetäminen saatetaan jopa palkata sillä että koira saavuttaa toista koiraa.
Lopputuloksena on koira joka osaa höllätä kireän hihnan, jos on steriilillä alueella, jossa ei ole esimerkiksi toisen koiran hajujälkeä minkä perässä vetää. Hyvä Tuire Kaimio, hienoa.

Joillekin tuo on kuulemma toiminut, omalla kohdalla ei.
Ehkä näihinkin on monia vastauksia, ehkä...

Ja muistakaa, että omistajan ja koiran välinen suhde on tärkein, eikä koiran ja vieraan ihmisen tai koiran ja toisen koiran.

Olemme sentään yhdestä asiasta samaa mieltä.

Älkää antako inhimillisten ajatusten tulla teidän ja koiranne väliin. Kuten sen, että koiranne saa tavata vieraita koiria (joka yleensä heikentää omaa statustanne lauman johtajana, tekee teistä kyvyttömiä laumanjohtajia).

Jopa tuli taas vähän kackelsbergiä mukaan, ei se mitn.
Tuota kun ei voi edes maalaisjärjellä perustella.

[Turri]

Pohjautuen MotiivitOn vastauksiin minulle (en jaksa nyt lainailla):

10 viikkoinen ei ole menetetty tapaus, mutta tulevaisuudessa töitä on tehtävä enemmän kuin juuri luovutusikäisen pennun kanssa.

Koiran ei pidä sietää muita koiria ihollaan (muita kuin oma lauma+"kaveri koirat"), mutta se ei saa kuitenkaan luimistella toisille koirille. Minun vanhemman terrierin koulutusta jouduttiin katsomaan kokonaan alusta, kun rupesi pullistelemaan jokaiselle vastaantulevalle urokselle. Nyt ollaan jo menty askel parempaan suuntaan.
Muutenkin tämän ensimmäisen terrin kanssa on ollut ongelmia, kun en ollut varautunut siihen kuinka paljon urosterri voikaan raastaa hermoja.

Jotta saisin täydellisen harrastuskoiran olisi sen oltava välinpitämätön muista koirista ja täysillä mukana meidän yhteisessä tekemisessä. Siihen suuntaan ollaan vanhemman kanssa menossa, mutta tuskin koskaan saavutetaan ihannetilaa. Tämän olen tiedostanut ottaessani terrierin. En haluaisi seurakoiraa, koska koen viettien käyttämisen hyvänä koulutuksessa. Fifeillä ei samanlaisia viettejä ole, vaikka muuten voisivatkin olla helpompia.

Vieraiden ihmisten kosketukseen ja lääppimiseen olen totuttanut ihan vaan siksi, että elämä olisi helpompaa. Mm. toko- ja näyttelytuomarit hipeltävät koiria ja koiran väistäessä tuomaria ei hyvää arvostelua voi saada, saati sitten, että koira puree tuomaria.

Tulipa pitkä jorina. Koira-asiat ovat vaan niin mielenkiintoisia.

[joey]

Niin, tuo syliin nostaminen ei todellakaan ole järkevää, mutta yleensä se saattaa olla se ensimmäinen reaktio, silloin kun pienempi koira on 2 kg, niin kuin isovanhempieni koirat ovat/olivat ja päälle on käymässä 30 kg koira.. Siinä riittää yksi puraisu tai läppäisy isommalta koiralta, niin on pieneltä henki pois.. Että ehkä sitä sitten mieluummin itse ottaa muutaman raapaisun, kun jättää sen oman marsun kokoisen koiransa surutta isomman armoille..

Kyllä iso koira osaa pientä varoa ja suurin osa kohti juoksevista koirista ei ole verenhimoisia Eri asia tietysti on sitten, jos itsellä on minikoira ja vastaan juoksee suurempi koira irvistellen ja hurjasti haukkuen. ...Silloinkaan ei tosin kannata nostaa pientä koiraa syliin.

[elisa_day]

Kyllä iso koira osaa pientä varoa ja suurin osa kohti juoksevista koirista ei ole verenhimoisia

Saanen olla hieman eri mieltä tuosta, että isompi koira osaa varoa pienempää. Oma koirani kerran "leikki" itseään huomattavasti isomman koiran kanssa koirapuistossa (me oltiin puistossa ensin, isompi tuli meidän jälkeen). Tämä isompi koira ei todellakaan varonut minun koiraa, vaan pariinkin otteeseen läppäsi koiraani kuonoon, leikillä siis, kai. Minun koira tietysti pelkäsi tätä isoa aika paljon, huusi apua ja luikki vaan minun jalkojen taakse piiloon, ja meidän oli tietysti lähdettävä puistosta. Toisen kerran taas koirani otti juoksuskabaa puistossa partacollien kanssa, joka taasen ymmärsi kokoeron, eivätkä koirat juurikaan edes olleet kosketuksissa, juoksentelivat vaan. Eli luulen, ettei kaikki isot koirat osaa varoa sitä pienempäänsä.