Usein pokkarien julkaiseminen merkitsee sitä, että lukijalle myydään uudelleen jo aikaisemmin julkaistua aineistoa pikkuisen halvemmalla. Rahat pois -meininkiä, siis. Ikäväkseni aavistelin nytkin aivan oikein.
Esimerkiksi jommassa kummassa julkaistu Eila Kännön kirjoitus tuntui niin rahastuksen maulta, että Pohjolan Poliisikirja Oy oli lähellä saada pettyneen palautemeilin. Hei, Kännö jäi eläkkeellekin jo joskus hamalla 1980-luvulla. Missä siis tuoreus?
Toisaalta tuoreuden puute toi yhden lystikkään yllätyksen. Artikkeli (ilmeisesti 1980-luvun lopusta) käsitteli nk. itämafiaa. Poliisimieheltä äärimmäisen värittynyt teksti, joka kertoi jotakuinkin suoraan kaiken, mitä mitä "Jori Stalin" -niminen alus (pseudonyymi Georg Otsille) tuo mukanaan, olevan huonoa, pahaa, ei-toivottua ja rikollista. Nykyaikana moisen julkaisemisesta saisi syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan
Olen valmis siteeraamaan sisältöä tarkemminkin, mutta en nyt kun pokkarit on kotona ja kirjoittaja töissä.