Liana ja Felipe - I osa

[D-Block]

Liana ja Felipe



Felipe Caffé ja Liana Friedenbach


Liana Friedenbach




Lokakuussa 2003, Liana Friedenbach (16) ja Felipe Caffé (19) olivat jo seurustelleet pidemmän aikaa. Heidän kotikaupunkinsa Sao Paulo (11,5 miljoonaa asukasta) oli mahtava paikka vapaa-ajan viettoon opiskelun lomassa. Kaupungissa oli aina meno päällä ja tekemistä riitti ympäri vuorokauden - Etelä-Amerikan parhaat diskot, pilvenpiirtäjäbaarit, kaupat, ostoskeskukset ja leffateatterit takasivat ettei tylsistymisen mahdollisuutta juurikaan ollut.

Sao Paulon kaltainen megalopolis kärsi kuitenkin samoista ongelmista kuin muutkin suurkaupungit maailmassa: rutiköyhät ja ökyrikkaat asuivat vain muutamien kilometrien päässä toisistaan, ja kahden eri maailman ihmiset tekivät parhaansa välttääkseen katsekontaktia joka kerta kun nämä ohittivat toisensa kadulla. Hienosto-alueet, slummit, työläislähiöt ja keskiluokan tallaajien alueet saattoivat joskus kaikki sijaita vain saman kadun eri puolilla.


Sao Paulo

Vaikka rikollisuus ja korruptio rehotti kaupungissa, pilviä hipova asukasluku teki monen paikallisen mielestä kaupungista suht' turvallisen sillä juuri heidän kohdalleen ei jengisotia, kidnappauksia tai väärin menneitä huumekauppoja ollut sattunut. Suurkaupungin elämää ja siihen oltiin totuttu.


Lokakuun 31 päivänä (Halloween), Liana uskotteli vanhemmilleen lähtevänsä koulun suunnittelemalle luokkaretkelle Ilha Belan saarelle Sao Paulon osavaltion rannikolle. Todellisuudessa, Liana oli lähdössä Felipen kanssa telttailemaan Sítio do Lé:n leirintäalueelle muutamaksi päiväksi. Liana ja Felipe tulivat vanhempiensa kanssa hyvin toimeen ja suhde oli molempien perheiden tiedossa eikä salailuun näin ollen ollut juuri muita syitä kuin ehkäpä nuorien tästä kokema extra-adrenaliini sekä jännitys.

Sítio do Lé sijaitsi valtavalla metsä-alueella Juquitiban ja Embu-Guaçun piirikuntien rajalla Sao Paulon osavaltiossa.


Helvetti alkaa

Nuoripari asetti telttansa hieman nuhjuisen katoksen alle. Ruokaa ja juomaa oli varattu tarpeeksi mukaan ja kahden nuoren romanttinen viikonloppu luonnon helmassa olisi täydellinen, kaukana kaupungin vilinästä ja hermostuneista ihmisistä.

Alue oli niin valtava, että seuraava lähin teltta sijaitsi yli tunnin kävelymatkan päässä. Samoin myös muu sivilisaatio.


Sítio do Lé - Lianan ja Felipen katos


Liana ja Felipe olivat rakastuneita ja yksin.

Vai olivatko?

[elisa_day]

No kuinkas heille sitten kävi? Liittyykö tähän nyt joku urbaanilegenda?

[Helmie]

No hui...
Ei tällaisia tarinoita saisi jättää kesken! Jatkoa odotellessa...

[D-Block]

II- osa kohta valmis. Ei liity urbaanilegendaa...

[D-Block]

Liana ja Felipe - II osa

Pariskunta ehti nauttia yhdessäolostaan vain muutaman tunnin ajan. Heitä oli tarkkailtu jo alueelle saapumisestaan lähtien. Alueella oli ennenkin liikkunut hämäräperäistä kulkijaa, mutta ei ketään yhtä vihan riivaamaa kuin Roberto Aparecido Alves Cardoso, kutsumanimeltään Champinha.


Champinha


Champinha

Champinha (17) oli viettänyt suurimman osan lyhyestä elämästään Sao Paulon kaduilla ja lain toisella puolen. Alkoholi ja huumeet astuivat kuvaan 12 v. iässä, ja 14- vuotiaana Champinhaa oli epäilty erään vihollisjengin jäsenen sormien katkomisesta leipäveitsellä.

Champinha ja hänen "hengenheimolaisensa" Agnaldo Pires sekä Paulo César da Silva - kutsumanimeltään "Pernambuco", viettivät aikaa niin Sao Paulon kaduilla ja slummeissa, kuin myös kaupungin ulkopuolella.
Autovarkaudet ja maantierosvous oli heille melkeinpä jokapäivästä työtä, ja monet heidän uhreistaan selvisivät pelkällä säikähdyksellä (ajoneuvon, rahat ja joskus jopa vaatteetkin luovutettuaan).

Kolmikolla oli aseita kuin pientä sisällissotaa varten. Haulikoita, pistooleja, konekiväärejä ja teräaseita - helposti hankittava arsenaali Sao Paulon slummialueilla.

Agnaldo ja Pernambuco olivat lähinnä helpon rahan perässä, mutta Champinha oli eri luokkaa. Hänelle ei riittänyt pelkkä varastelu ja pelottelu, vaan hän fantasioi kidutuksesta ja tappamisesta. Vaikka katutappelut ja ampumavälikohtaukset huumejengien välillä auttoivat hieman nuoren miehen verenhimoon, Champinhan sadistiset fantasiat eivät suinkaan loppuneet. Päinvastoin.


Kohtaaminen

Kun eräänä lokakuun päivänä kolmikko oli palaamassa takaisin yhteen monista piilopaikoistaan Sítio do Lén leirintäalueelle (metsän toisen laidan ohittava tie oli loistava paikka ohiajavien autoilijoiden väijytyksiin), Champinhan huomio kiinnittyi erään katoksen alle pystytettyyn telttaan.

Agnaldo ja Pernambuco eivät olleet moksikaan - olihan alueella ennenkin pyörinyt nuoria retkeilijöitä ja turisteja, eikä metsän keskellä oleskelevista nuorista saisi varmasti paljoakaan käteistä irti. Korkeintaan uudet tennarit.
Champinha jäi hyvän matkan päähän teltasta tarkkailemaan keitä teltasta tulisi ulos. Ei mennyt kauaakaan, kun tämä oivalsi keitä teltassa majaili.

Felipe astui ensiksi teltasta ulos ja Champinha oli jo päättänyt palata ystäviensä pariin, kunnes samalla hetkellä Liana asteli teltan ulkopuolelle.

Champinha haki Agnaldon ja Pernambucon luokseen, ja yritti puhua heidät ympäri. Suunnitelmana oli kaapata nuorukaiset ja vaatia näiden vanhemmilta lunnaita, mutta idea kariutui pian. Kaikki kolme olivat täysiä aloittelijoita kidnappausten suhteen ja he tiesivät tämän. Kidnappaukset olivat yleisiä Sao Paulon alueella, mutta kolmikko ei ollut yhtään varma kuinka edetä.


Felipe

Champinha päätti jättää suunnitelmat sikseen ja marssi suoraan teltalle. Felipe tunsi veitsenterän kurkullaan ja likaiset sormet suullaan. Samalla hetkellä kaksi muuta räsyisen oloista tummaa hahmoa lähestyi puiden välistä aseet käsissään. Yhdellä oli pistooli, toisella viidakkoveitsi.

Champinha siirtyi veitsen kanssa Felipen eteen, Felipen yrittäessä parhaansa mukaan rauhoitella Lianaa joka oli jähmettynyt paikalleen, Agnaldon ja Pernambucon saartaessa tämän. Champinha otti aseen Pernambucolta. Felipe toisti Lianalle "he ryöstävät meidät, anna heidän viedä kaikki. Pysy rauhallisena. Emme koskaan nähneetkään heitä, eikö niin?"
Felipe pyysi Champinhaa viemään kaiken mitä heillä oli. Felipen aistiessa mahdollisen kaappauksen, tämä yritti parhaansa mukaan vakuutella Champinhaa perheensä köyhyydestä.

Felipen hermostuneen puheen aikana, Champinha viisoi kumppaneilleen metsän suuntaan ja nämä poistuivat Lianan kanssa. Liana ei koskaan sanonut sanaakaan. Oli kuin hän olisi jo tiennyt oman sekä poikaystävänsä kohtalon.

Kolmikon kävellessä syvemmälle metsään, kuului voimakas laukaus. Champinha oli painanut Pernambucon aseen Felipen takaraivoon ja kylmän rauhallisesti vetänyt liipaisimesta.

Felipe kuoli välittömästi.

[D-Block]

Liana ja Felipe - III osa



Lianan ja Felipen telttapaikan katos


Liana

Liana ei ollut enää kauhusta lamautunut. Laukauksen kuultuaan, millään ei ollut enää väliä. Liana ei koskaan tehnyt vastarintaa saatika yrittänyt karata Agnaldon ja Pernambucon taluttaessa tätä aina vain syvemmälle metsään. Liana ei itkenyt. Nuori tyttö oli jo ylittänyt tuon kynnyksen.
Hetken päästä myös Champinha liittyi joukkoon tyytyväinen virne kasvoillaan. Hän sanoi Lianalle: "sinulla on nyt uusi poikaystävä". Lianan ilme ei värähtänytkään.

Leirintäalueen rajojen ulkopuolella oli jonkin verran asutusta. Alue oli harvaan asuttu ja nuhjuinen, mutta yhdessä näistä taloista asui kaksi kolmikon ystävistä - Antônio Caitano Silva ja Antônio Matias de Barros.

Kolmikon uuvuttava metsätaival päättyi juuri Silvan ja Barrosin taloon. Ilta oli jo hämärtynyt kun viisikko kokoontui yhteen huoneeseen pohtimaan Lianan kohtaloa. Liana lukittiin vessaan jossa jengin ilmiselvä johtaja Champinha kävi muutaman tunnin välein raiskaamassa tytön.
Lianan kauneus ei ollut jäänyt jengin johtajalta huomaamatta, ja Champinha kehuikin Lianan olevan tämän uusi tyttöystävä. Viisikko, jonka ikävuodet vaihtelivat Champinhan 17:sta, Barrosin lähemmäs 50:ntä, juopottelivat kaljalla ja sokeriruokoviinalla. Champinha ja Agnaldo käyttivät huumeita ja koko seurue poltti pilveä koko illan ajan.

Lianaa pidettiin vankina useamman päivän ajan. Champinha ja Pernambuco raiskasivat tytön useampaan otteeseen ja kiduttivat tätä palavilla savukkeilla. Tyttöä viilleltiin eri teräaseilla, käytettiin maalitauluna pullojen heitossa ja käytettiin seksuaalisesti hyväksi. Champinha pelasi myös venäläistä rulettia Lianan kasvojen edessä ladatun aseen kanssa. Vaikka talon muut "asukkaat" (Pernambucoa lukuunottamatta) eivät juurikaan liittyneet tytön kidutukseen, eivät nämä myöskään yrittäneet missään vaiheessa estää Champinhaa toteuttamasta sairaita fantasioitaan Lianan kanssa.

Liana oli kieltäytynyt syömästä mitään koko vankeutensa aikana.


Etsinnät

Lianan ja Felipen vanhemmat olivat sattuneet kuulemaan tuttaviltaan "luokkaretkipäivänä" lastensa suunnitelmista lähteä muualle kuin minne piti. Eräs Felipen ystävistä oli kertonut isälleen Felipen ideasta, ja isä oli soittanut Felipen vanhemmille vielä samana iltana.

Vanhemmat eivät juurikaan ilahtuneet uutisista ja nämä lähtivät leirintäalueelle heti kun pystyivät. Etsinnöistä huolimatta, kumpaakaan nuorta ei löytynyt. Viranomaiset eivät puuttuneet asiaan, sillä nuoripari ei ollut virallisesti kadonnut, eikä leirintäalueen muutamat valvojat (lue: limonaadimyyjät, koirien ulkoiluttajat ja hipit) tuntuneet edes tietävän kuinka valtavasta alueesta todella on kyse.
Etsintätiimi koostuikin vain perheenjäsenistä ja muutamasta Felipen ja Lianan ystävästä jotka olivat lähteneet / pakoitettu mukaan.


Viimeiset hetket

Lianan oltua neljä päivää vankina, Champinha käski tämän herätä aikaisin aamulla lähteäkseen tämän kanssa "kalaan". Silva ja Barros lähtivät mukaan "navigointioppaiksi".
Tätä ennen, Pernambuco raiskasi Lianan vielä viimeisen kerran ja jäi talolle huumehöyryisen ja passiivisemman Agnaldon kanssa.

Metsätaivalta kertyi reilut kolme kilometriä, kunnes seurue pysähtyi. Champinha veti repustaan valtavan viidakkoveitsen ja iski tällä Lianaa rintaan. Liana alkoi yskiä verta ja kaatui kyljelleen. Champinha alkoi raivoisasti potkia risuissa ja lehdissä makaavaa tyttöä. Champinha yritti onnistumatta viiltää Lianan kurkkua auki. Tämä sai psykopaatin vielä enemmän raivon partaalle ja Champinha alkoi hakata tyttöä veitsellä ympäri kehoa. Silva ja Barros puukottivat myös tyttöä minkä Champinhan sekopäisen hakkaamisen keskeltä uskalsivat.


Lianan kuolinpaikka


Tässä vaiheessa, Liana ei kuitenkaan tuntenut enää kipua, sillä Liana ja Felipe olivat jälleen yhdessä - paikassa jossa ei toivottavasti enää ollut pelkoa eikä kärsimystä.

[D-Block]

Liana ja Felipe - IV osa

Pidätys ja oikeudenkäynti


Felipen ruumis löytyi marraskuun 10. päivä ja Lianan päivää myöhemmin. Agnaldo oli huumeiden vaikutuksen alaisena kertonut Sao Paulon poliisin nuuskijalle eräässä slummissa kaiken mitä tiesi Lianan ja Felipen murhista. Alamaailman linnut alkoivat vähitellen laulamaan ja myös Champinha, Pernambuco, Silva ja Barros pidätettiin seuraavien vuorokausien aikana.

Tapauksen valjetessa laajemmalle yleisölle, joutui sotilaspoliisi siirtämään kaikki epäillyt eri paikkoihin oikeudenkäyntiä odottamaan. Tappouhkauksia sateli suuntaan ja toiseen, mediat ja hyvä osa Brasilian väestöstä vaativat kuolemantuomion palauttamista ja alaikäisen Champinhan teloitusta ja DOPS (Departamento Operacional da Policia Segredo) - suojelupoliisi joutui ensimmäistä kertaa maan historiassa puuttumaan epäiltyjen suojeluun.


Champinhaa talutetaan oikeussaliin


Champinha poliisiautossa


Loput paskaremmistä raudoissa - Vasemmalta oikealle: Barros, Agnaldo, Pernambuco ja Silva


Oikeuden rattaat pyörivät hitaasti Etelä-Amerikassa, mutta useiden keskeytettyjen oikeudenkäyntien jälkeen, tuomiot tulivat julki:

- Champinha, päätekijä, tuomittiin psykiatriseen hoitoon ja sieltä nuorisovankilaan (tässä tapauksessa vasta valmistunut moderni nuorisohoitola/klinikka Sao Paulossa jossa mukavat sellit + videopelit, tyyliin Suomivankila)

- Pernambuco: 110 vuoden vankeustuomio harvinaisen paskamaisessa vankilassa (jopa Brasiliankin mittakaavassa todella paska vankila, uskokaa pois)

- Silva ja Barros: 30 vuoden vankeustuomiot samassa paskalaitoksessa kuin ylempi

- Agnaldo: 20 vuoden vankeustuomio - josta suurin osa psykiatrisessa hoidossa / vieroituksessa. Median mukaan on jo vapaalla jalalla, toimii sotilaspoliisin tunnustelijana / tiedottajana eräässä Sao Paulon slummissa


Champinhan "tuomio" sai Brasilialaiset raivon partaalle. Sao Paulon osavaltion kuvernööri joutui puolustelemaan tuomiota vuoden päivät, eikä asiaa auttanut vuonna 2007 salaa kuvattu dokumenttifilmi, jossa Champinha makoilee omassa sellissään jalat levällään DVD- leffaa katsoen, pöydällä pepsipullo.

Syynä erikoiskohteluun oli Champinhan "liian vaarallinen" persoona muiden, tavallisten vankien keskuudessa.

Kansa hieman rauhoittui saatuaan tietää Pernambucon hieman erilaisesta erikoiskohtelusta omassa vankilassaan: herra oli piesty henkihieveriin kolme kertaa saman vuoden aikana vankien- ja viimeisessä tapauksessa- vartijoiden toimesta. Sairaalassa joku oli vielä yrittänyt kuristaa tämän.



Lianan isä Ari Friedenbach ja ystävä keräävät nimikirjoituksiä addressiin siirtää Champinha samaan vankilaan kuin Pernambuco


Näin päättyi eräs Brasilian rikoshistorian tunnetuimmista tapauksista. Champinha on edelleen kiistanalainen persoona oikeusjärjestelmässä, eikä tämän mahdollisesta siirrosta muuhun vankilaan ainakaan näillä näkymin ole tulossa selkoa.

Jos ei muuta, niin toivokaamme että 195 miljoonan brasilialaisen iltarukoukset vuonna 2003/2004 joissa kirottiin koko remmi helvetin yhdeksänteen piiriin tuottaa tulosta jokin päivä.

-OVER AND OUT-

[Tampereen Tyttö]

Kiitos vaivannäöstä ja mielenkiintoisesta tarinasta.
Olen kyllä käsittänyt, että Brasiliassa tapahtuisi paljonkin todella julmia murhia. Siellä on tuloerot aivan poskettomat ja köyhillä ei juuri ole oikeuksia.
Siltä kannalta katsottuna paikallisten ihmisten kauhistelu tuntuu jopa tekopyhältä.
-Tämä ei tietenkään vähennä itse tarinan arvoa.

[VoDKa]

Olin jo loppupuolella lukemassa tätä juttua ja mielessäni pyörittelin ajatusta, että pitää melkein ihan antaa kommentin muodossa kiitosta tämän suomentamisesta ja koonnista - kunnes luin viimeisen osuuden, jossa mukaan heittäytyivät kirosanat ja epäasiallinen käytös tekstissäsi.

Kiitän kuitenkin tapauksen tuomisesta julki, alustuksesta ei tipu pisteitä.

[Marsalkka]

Juu. Sairasmielisiä rikollisia ei ole paskaremmiksi kutsuminen.

Oikeastaan sanoisin, että he olivat vähän yksinkertaisia poikia, joilla on onneton ja nolo tapa toimia, poikkeuksellisen raukkamainen.

[D-Block]

Kiitoksia kaikille rakentavasta palautteesta. Asuin itse tuohon aikaan Brasiliassa ja tuo tapaus oli sellainen joka oli jäänyt kummittelemaan mieleen.

Brasiliassa on hyvinkin paljon rikollisia "elementtejä", mutta on hyvä kuitenkin suhteuttaa nämä itse väkilukuun (lähemmäs 200 miljoonaa tätä nykyä). Mielenkiintoisena faktana kerrottakoon myös se, että Euroopan mantere (Venäjän osaa lukuunottamatta) mahtuisi Brasilian sisään. Ts. mikäli vertaamme rikollisuutta Brasiliassa muihin maihin, täytysi ensiksi koota koko Euroopan rikollisuus yhteen tätä varten Hieman sama homma kuin Jenkkilän kohdalla.

Tuloerot tosiaan ovat melkoisen valtavia ja itse maa on jakatunut hyvinkin paljon kahtia - rikas etelä ja köyhä pohjoinen. Korruption on arkipäivää, mutta näin on myös monessa ns. sivistymaassa.

Köyhillä ei paljon oikeuksia ole, mutta missäs päin maailmaa tarkalleen heillä niitä on?

Rikollisuus kohdistuu Brasiliassa useimmiten huumejengien välienselvittelyyn. Voin täysin hyvällä omatunnolla vakuttaa, että kaikki puheet maasta ns. turvattomana ja vaarallisena ovat täyttä roskaa. Mukavampia ja ihmisrakkaampia ihmisiä saa hakea. Avoin mieli ja järjenkäyttö auttavat myös huomattavasti Menee off-topiciksi.

Pahoitteluni voimasanojen käytöstä ketjussani. Pysyn kuitenkin edelleen sillä kannalla, että kyseessä oli harvinaisen niljakasta p****remmiä.

Voin kirjoitella muistakin "paikallisista" tapauksista. Brasiliassa on hieman sama tyyli kuin USA:ssa, eli rikolliset saavat värikkäitä lempinimiä medioissa, esim:

-Bandido da Luz Vermelha (Punaisen valon bandiitti) - ryöstäjä / sarjamurhaaja jonka käyntikorttina oli punainen käsilamppu (joskus aseen päälle kiinnitetty punainen valo)

-Maníaco do Parque (Puistojen psykopaatti) - sarjamurhaaja joka murhasi ja hautasi uhrinsa Sao Paulon keskuspuistoon

-Vampiro de Niterói (Niteroin vamppyyri) - muistikuvat hieman heikot, mutta kyseessä oli jonkinlainen ihmistenpopsija Niteroin kaupungissa (Rio de Janeiron osavaltiossa)


Näkyillään...

[Führer]

yksi murha.infon sairaimmista kertomuksista. Tällaisissa tapauksissa kuolemantuomio on oikein.

[aga]

Haloo!? Esimerkiksi poliisit tappavat Brasiliassa sadoittain katulapsia. Tällaiset keski- ja yläluokan hyväosaiset nuoret ja Madeleinet saa suhteettoman suurta huomiota mediassa ja ihmisten keskuudessa, aivan kuin heidän ihmisarvonsa olisi jotenkin monikymmen/satakertainen huono-osaisempiin lapsiin verrattuna.

_SE_ on sairasta ja erittäin surullista.

[vandt]

^Eli koska köyhillä ei ole varaa etsiä lapsiaan medissa ympäri maailman, eivät rikkaatkaan saisi näin tehdä. JEE!

[aga]

Sitä tuskin tuossa tarkoitin. Maksettu julkisuus on eri asia kuin ilmainen julkisuus, jota nämä tapaukset ovat myös riittämiin saaneet, itseasiassa paljon enemmän kuin maksettua (esim. omaisten maksamaa) julkisuutta.

Oletko eri mieltä siitä, että on huono asia, että nämä muut kadonneet tai tapetut lapset/nuoret eivät saa edes sadasosaa siitä huomiosta, mitä nämä keski/yläluokan prinsessat ja prinssit? Tiedotusvälineet ja vaikka Paavi (joka tähän Madeleine-jutun vatvontaan on myös osallistunut) jättää nämä hyvin pitkälti huomioitta, varsinkin kun verrataan näiden yksittäistapausten käsittelyyn.