Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Ystävälläni todettiin paksusuolen syöpä, oli siis tiedossa jo silloin, koira oli aina kun vaan mahdollista nenä kiinni ystäväni vatsassa. Kun hän istui, makasi... Koira siis työnsi nenänsä kiinni, joskus nuoli.
Toisella, ihan vain tutulla oli joku, en muista mikä syöpä, mutta jalanluustossa oli muutoksia jotka koira merkkasi samoin. Nenä kiinni ja joskus lipaisuja.
Viimeinen oli hyvä ystäväni jolla todettiin melanooma, tosin vasta koiran merkkauksen jälkeen.
Nämä 14-vuoden aikana, ja saattoihan ne olla sattumaakin.
Mä voin tehdä mitä vaan, mitä haluan mä saan, mitä haluan mä voin.
^ Minun koira tulee usein nuuskimaan ja nuolemaan mun mahaa kun röhnötän sohvalla Piti ihan raskaustestikin tehdä sen takia, mutta ei se sitten siitä johtunut.
^
No Humppa ei paljon muuten nuoleskellut, paitsi korvia. Ja syvältä.
Hää loi uraa myös epävirallisena homekoirana, kertaakaan ei erehtynyt sillä saralla.
Eräässä Valtion laitoksessa työskennellessäni oli koira usein mukanani ja joka kerran käytävää kulkiessa viisti koira nenä kiinni jalkalistassa ja haukahti muutamassa kohdassa.
Kun siellä sitten alettiin remonttia tekemään, niin suunniteltu remontti "hieman" laajeni homeen vuoksi.
Mä voin tehdä mitä vaan, mitä haluan mä saan, mitä haluan mä voin.
Täällä on paljon näitä viestejä koirien murinoista ja muista. No. Omalla koirallani oli tapana alkaa hermostumaan hyvin oudoista asioista, kuten huonekaluista. Joskus se vain keksi, että joku huonekalu oli pelottava. Koirilla on muutenkin kaikkia omituisia ideoita, joista ei oikein ota selvää. En oikein pidä kauhean yliluonnollisena, vaikka koira murisisi tyhjälle ilmalle tai jotain sinne päin.
Monet näistä jutuista ovat sellaisia "näin silmäkulmastani jotain" -tyylisiä. No, melkein mitä tahansa harha-aistimuksia voi olla. Varsinkin "sopivassa" mielentilassa.
Monet näistä jutuista tuntuvat liittyvän unihalvauksiin. Sen olen kokenut monta kertaa ja on aika kauhea tila. Esimerkiksi nämä "näin harmaan miehen sängyn päässä" -jutut. Unihalvaus on toki tieteelle tuttu ilmiö, ja siinä mielessä ei kovinkaan yliluonnollinen.
Olen myös nähnyt usein unia pyörremyrskyistä, ydinräjähdyksistä ja lentokoneonnettomuuksista. Sitten voisi tietysti sanoa, että ennustin hurrikaani Katrinan, Pohjois-Korean ydinkokeen ja Air Francen koneen putoamisen, mutta... Se nyt vain on sattumaa, että unet väkisinkin muistuttavat välillä todellisuuden tapahtumia.
Ufon näkisin mielelläni, vaan enpä ole koskaan nähnyt mitään, joka ei olisi paljastunut hyvin nopeasti esimerkiksi lentokoneeksi tai satelliitiksi. Valitettavasti. Onhan ulkoavaruuden muukalaisten olemassaolo peräti äärimmäisen todennäköistä, itse en vain ole nähnyt mitään niihin viittaavaa. Sääli.
En nyt tässä tahdo väittää, että mitään yliluonnollista ei olisi olemassa. Mielestäni vain tietty terve järki kannattaa säilyttää. Jotkin näistä jutuista ovat taikauskon ja yliaktiivisen mielikuvituksen tuotetta, joissain voi olla perää.
Esimerkiksi sähköä pidettiin aluksi yliluonnollisena ilmiönä ja nykyisin se on aivan normaalia. Samoin jotkin näistä "yliluonnollisista" ilmiöistä paljastuvat lopulta aivan normaaleiksi, tieteellä selitettäviksi asioiksi. Nykytiede ei tiedä kaikkea ja maailmankuva muuttuu varmasti todella radikaalisti monta kertaa.
Onhan joku kvanttimekaniikka tai suhteellisuusteoriakin aivan käsittämättömän outoa, mutta näyttää pätevän maailmassamme. Kunnes keksitään vielä himmeämpi teoria.
Suurin ihme on se, että me yleensä olemme olemassa.
tammy kirjoitti:Siirsin tämän tuolta kummitusjutuista, kun tää nyt varmaan kuuluu ennemmin tän topicin alle...
Nyt joku saattaa tunnistaa, mutta tunnistakoot...
Olimme mökillä, tais olla kesäkuu 2003, juhannuksen tienoilla. "Mökki" on vanha asuintalo, ja paikalla on asuttu satoja vuosia. Pienemmässä aitassa on vuosi 1700, tarkempaa vuotta en nyt muista, mutta voinen tarkistaa sen taas kesällä kun lähdetään mökille. No eniweis, otin muksuista kuvan tuolloin Siemensin kännykameralla ja sain paskahalvauksen kun ajoin kuvat koneelle. Myös mieheni näki saman kuin minä. Tyttäreni (pian 11v) sanoo, että joku istuu välillä hänen huoneessa öisin, siis mökillä.
Kerran olen myös nähnyt tyttären sängyllä jalkopäässä istuvan vaalean hahmon, ihan täällä kotona. Kyllä meni kylmät väreet joka paikassa. Tyttäreni kertoo, että hän on monasti myös nähnyt sen hahmon lastenhuoneessa. Mieltää sen suojelusenkeliksi tai vastaavaksi.
Mä en nähnyt eka mitään kasvoja vaan ikäänkuin valkean pääkallon (takaosassa olevassa seinässä.) Sillä pääkallolla näytti olevan joku musta rengas päässä tai sitten näytti siltä kuin siitä pääkallosta puuttuis osa, eli kuin poikkileikkaus. Kun tarkemmin katsoo huomaa että tuo ruskea on itsessään ovi, jonka kahva tuo rengas puoliksi on ja toinen puoli sen kahvan varjo. Myös toinen silmä voisi olla varjo. Oliko viereisessä ikkunassa jokin pyöreä tarra tai tahra? Sitten nuo mustat kasvot muodostavat ääriviivat voisivat olla jonkun ulkona olevan puun tai pensaan oksien hämyjä varjoja kun sellaisia näyttää olevan naaman alapuolellakin. Sitä en tiedä mikä valkea läntti on, voisiko se olla joku kirkkaampi valokeila, joka osuu seinään jostain muualta kuin ikkunasta tuleva valo, jos kamera tulkitsee sen jotenkin hassusti tai sitten salama?
Suojelusenkeli sängynpäädyssä kuulostaa kyllä ihanalta. Ehkä tytön näkemä hahmo on sellainen jos tyttö niin uskoo.
Minullakin on muutamia henkilökohtaisia yliluonnollisia kokemuksia. Olen kirjoittanut niitä jopa ylös ja kysellyt aiemmin netistäkin syitä, joten on siksi jopa tarkkaan kirjoitettavissa.
Ensimmäisen yliluonnollisen kokemuksen koin joskus marraskuussa 2003. Heräsin keskellä yötä ja näin kuinka jokin ikään kuin luonnonvalkoiseen satiiniin pukeutunut pieni hohtava hahmo seisoi sänkyni vierellä(katseli minua) ja kääntyi välittömästi herätessäni minusta poispäin(en nähnyt kasvoja). Kyseinen hahmo oli ehkä metrin mittainen, ja sillä ei ollut selvää muotoa, kuitenkin selvästi pää joka erottui muusta vartalosta, mutta se oli ikään kuin hupun peitossa eli tuo valkea satiinimainen kaapu mikä sillä oli päällä oli kiristetympi kaulan kohdalta. Varmistin että olin varmasti hereillä enkä unessa ja nousin puoliksi istuvaan asentoon, näin hahmon yhä, se leijaili lattianrajassa hitaasti siksakmaisesti kohti vastapäistä seinää (ja kämppiksen huonetta) ja katosi seinään.
Olin hereillä vielä jonkin aikaa tapahtuman jälkeen joten olen varma ettei se ollut unta. Olen joskus kokenut unihalvauksia, mutta tuo tila ei mitenkään vastannut sitä koska pystyin liikkumaan ihan vapaasti. Kellokin näytti realistista aikaa, tarkistin sen pari kertaa ja se sopi aamuhämärään valoisuuteen. Lisäksi olin jättänyt piirutustarvikkeita edellisenä iltana pöydälle ja sen alle, ja nekin olivat paikoillaan. Näitä ei todennäköisesti olisi ollut huoneessa jos olisin nähnyt unta, koska ne olivat normaalista järjestyksestä poikkeavia ja unessa huone olisi kenties ollut sellainen mitä se on yleensä. Muistan myös jättäneeni vaatekomeron oven auki ja sekin oli yöllä auki. Eli kaikki oli kuitenkin niin kuin illalla ja aamulla, joten unen todennäköisyys vaikuttaa aika epätodennäköiseltä.
Olin tuolloin fyysisesti ja psyykkisesti terve, en käytännyt mitään lääkitystä enkä ollut humalassa. Väsymys oli sitä luokkaa mitä yleensä marraskuussa keskellä opiskeluviikkoa puoli viideltä aamulla(katsoin kellonajan tuolloin)eli ei kai älyttömän väsynyt, koska jaksoin olla hereillä vähän aikaa.
Tapahtuman jälkeen sekä pelkäsin että olin jotenkin tavattoman rauhallinen sen yliluonnollisuuteen nähden -positiivisesti ajattelevana ajattelin hahmon olevan enkeli. En tiedä kuitenkaan oliko se enkeli, koska mitään positiivista ei ilmennyt sen vierailun jälkeen. Seuravaana vuonna vielä aloin sairastella paljon ja olin useita vuosia sairas ja osin vieläkin, joten saattoipa tuo hahmo tuoda huonoakin onnea, mutta todennäkösiesti näillä tapahtumilla ei ole mitään yhteyttä.
Toisen kerran näin pelottavan hahmon myös unen jälkeen alkuvuodesta 2008. Tässä tosin oli ehkä kyse unihalvauksesta: mutta poikkeuksellista oli se että pystyin avaamaan silmäni, unihalvauksessa en koskaan pysty vaikka kuinka yritän. En enää muista pystyinkö miten liikkumaan, unihalvauksissa en saa sormeanikaan liikutettua.
Ennen tämän näkemistä näin unta, jossa olin vieraassa keittiössä ja yhtäkkiä jostain alkoi kuulua hassua ääntä ja säikähdin unessa että talossa on jokin riiviö tai pikkuotus ja lähdin katsomaan mikä se on ja sitten heräsin oikeasti( vaikka omasta kämpästä ei unen ääni lähtenyt) ja näin omassa huoneessani edessäni pimeydestä nousevan luonnottoman pitkäsormisen laihan vaalean käden, joka kurkotti kohti minua. Käsi tuli alhaalta ja kääntyi kurkottamaan niin että näin sen kämmenselän puolelta. Käden vieressä vielä lähempänä minua oli tumma kaartuva terä, josta näkyi vaan pää ja loput päättyi pimeyteen. Ja halvauksen loppupuolella olin varma että se on viikate. Älyttömän pelottavaa varsinkin kun tietää ettei oikeasti voinut olla mitenkään unessa, koska nousin samalla heräämisellä pian halvauksen jälkeen ylös. Ja taustalla huone oli koko ajan kaikkine yksityiskohtineen juuri sellainen kun se on oikeasti. Sitten vaan mietin että kuolenkohan pian, olikohan se merkki.
Vartin makoilun ja panikoinnin jälkeen nousin sitten ylös ja menin tavalliseen tapaan kouluun ja ensimmäisenä opettaja ilmoittaa että se antaa meille ihan ensiksi seuraavan päivän ryhmätehtävän ja kirjoittaa taululle vain ja ainoastaan “Pieni kuolema” .......Hrr...juuri kun olin päättänyt unohtaa koko asian siitä aamusta tuli jotenkin vielä karmivampi... Voisin vielä kirjoittaa tähän pitkän analyysin siitä kaikesta mihin kaikkeen tuo kuolema ja tehtävä tuossa yhteydessä voisi viitata, mutta ehkä en halua tylsistyttää teitä, enkä itseäni tunnistettavan.
Sitten veljelleni toissa keväänä tapahtunut juttu: Eli hänellä oli lapsena moottoripyöräherätyskello, joka olikin hänen suosikkiherätyskellonsa pitkän aikaa. Kelloa ei oltu käytetty vuosikausiin ja se oli ajat sitten pysähtynyt, varmaan joskus vuosituhannen vaihteessa patteri loppunut ja se on unohdettu. Kello on veljeni entisessä huoneessa vanhempien luona. Vanhemmat asuvat kahdestaan, mutta veljeni käy usein heidän luonaan, ja oli toissa keväänäkin jälleen käymässä siellä ja silloin iltasella tuo kello oli alkanut yllättäen soida. Veli ei ollut samassa huoneessa kellon kanssa eikä ollut koskenut siihen , kukaan muukaan ei ollut koskenut siihen aikoihin. Veli oli sitten mennyt ihmeissään katsomaan ja huomannut että kaiken lisäksi kello oli ollut vielä tismalleen oikeassa ajassa. Se oli käynyt vielä viitisen minuuttia soimisen jälkeen ja sitten seisahtanut. Kaikista ihmeellisintä tilanteessa oli se ettei kellossa ollut enää edes ollenkaan pattereita eikä se saanut mistään virtaa.
Muistan lapsuudesta myös jonkun oudon tapauksen, jossa näimme veljeni kanssa hieman kauempana pelolla jonkun mustan suuren eläimen, luulimme sitä jättimäiseksi koiraksi, mutta tiesimme että se oli aivan liian suuri koiraksi, muistutti lähinnä mustaa puumaa tai pantteria ulkonäkönsä ja kokonsa puolesta. On kuitenkin mahdotonta että kysesisellä paikkakunnalla törmäisi sellaiseen. Lähdimme säikähdettyämme melko välittömästi kotiin emmekä jääneet tarkemmin katselemaan asiaa, mutta se mikä tuo eläin oli on mietityttänyt kyllä myöhemminkin.
Sitten nuorempanaa tuli muutaman kerran hämmästeltyä myös isoisäni hautajaisissa otettua valokuvaa, ja siihen liittyvää hassua sattumaa. Tuossa kuvassa isoisän elossa olevat sisarukset seisovat vielä avoimen haudan vierellä rivissä ja haudasta hohkaa kuvassa omituinen valkea valo, joka "osuu" osaan sisaruksista. Osan, olikohan vain kaksi, tuo valo hyppää omituisesti yli. Kaikki ne sisarukset joihin valo osuu kuolivat seuraavan viiden vuoden sisällä hautajaisista.
Sitten olen itse vielä nähnyt joitain enneunia esim. olen ollut unessa yhessä amk:ssa tietyssä koulutusohjelmassa tekemässä jotain tiettyä asiaa ja päässyt sitten siihen koulutusohjelmaan. Ja se asia mitä unessakin on tehty on sitten sattunut vastaan ja tunnelma on ollut sama, vaikka se tuntuikin epätodennäköiseltä. Tosin tosielämässä säikähdin sitä että asiat alkoivat mennä ihan liikaa niin kuin unessa ja teinkin asiat tarkoituksella erilailla. Tosin tuon koulun jätin kesken ja hain yliopistoon, olen myöhemmin katunut kyllä sitä. Yliopistoon hakiessanikin ennen tietoa sisäänpääsystä näin unen, jossa vajaa kaksi vuotta aiemmin kuollut tätini mies tuli onnittelemaan minua sinne pääsemisestä ja muut olivat unessa kauhuissaan kuolleen ilmestymisestä paikalle ja siitä että otin onnittelut vastaan. Olen huomannut kyseisen alan myöhemmin olevan minulle ihan väärä, mutta aion suorittaa tämän tutkinnon silti. Tosin molempiin näihin kouluihin pääsemisestä olin aika varma joten osin unet selittyvät sillä. Olin molempien unien aikaan siis jo hakenut noihin kouluihin ja ollut pääsykokeissa. Näin myös samassa unessa tuon amk:n pääsemisen kanssa etten päässyt yhteen toiseen amk:n koulutusohjelmaan enkä yliopistoon erääseen koulutusohjelmaan, ja niin myös kävi oikeasti, vaikka en en epäonnistunut kummassakaan totaalisesti vaan jäin varasijalle yliopistovaihtoehdossa. Unessa olin erityisen harmissani etten pääsyt tuohon yliopistovaihtoehtoon, mutten hakenut silti sinne enää uuudestaan. Nykyään se on minulla sivuaineena ja kiinnostaa paljon enemmän kuin oma pääaine ja suositeltavat sivuaineet. Sitten olen nähnyt unissa myös tuttavien päässeen joihinkin tiettyihin kouluihin ja nekin ovat käyneet toteen. Onneksi enneuneni ovat varsin opiskelupainotteisia, en haluaisi nähdä mitään kovin vakavaa.
Ai niin ja sitten olen pari kertaa päiväunilla ollessani kuullut kuinka joku lähellä kutsuu minua nimeltä ja pyytää herämään ja sitten olen herännyt, tyhjässä kämpässä ja täysin yksin. Tuo taitaakin muuten olla niitä ihan ensimmäisiä juuri itselle tapahtuneita yliluonnollisia kokemuksia sittenkin, eli joskus vuosituhannen vaihteessa tapahtunut tai jopa reilu 10 vuotta sitten. En muista tarkasti enää.
Niin ja sitten hassuja on vielä ne unet, jossa on usein tietyssä samassa kaupungissa joka on unessa tosi tuttu , mutta jossa ei ole oikeasti ikinä käynyt. Kaupunki on vielä liian outo ollakseen oikeasti olemassa. Unissa on myös joskus rakennuksia, jotka ovat tosi tuttuja, voisivat olla entisiä kouluja tai jotain, ja peruskouluaikaiset parhaat kaveritkin ovat niissä mukana. Yksi päivä muistin yhtäkkiä vain yhden paikan, josta olen nähnyt unta usein ja tuntui niin kuin olisin muistanut jonkun entisen koulun tilat, mutta en vain ole koskaan sellaisesssa koulussa ollut. Näitä unia ei ole kuitenkaan ilmeisesti tullut vähään aikaan, en ainakaan muista.
Noita suht lähipiirissä tapahtuneita yliluonnollisia juttuja olisi kyllä enemmänkin, mutta ehkäpä nämä riittää, toisille tapahtuneiden kertominen kun ei tunnu oikein oikeudenmukaiselta.
Etsivä Romppainen tuo koirien sairauksien "haistaminen" ei ole mitenkään, oikeastaan, yliluonnollista.
Siitä on olemassa jokunen artikkelikin, varsinkin tuon syövän osalta.
Kaivelen ne esille, jahka joudan.
Mä voin tehdä mitä vaan, mitä haluan mä saan, mitä haluan mä voin.
Blues kirjoitti:Etsivä Romppainen tuo koirien sairauksien "haistaminen" ei ole mitenkään, oikeastaan, yliluonnollista.
Siitä on olemassa jokunen artikkelikin, varsinkin tuon syövän osalta.
Kaivelen ne esille, jahka joudan.
Juuri näin. Sairaudet ovat aina kemiallisia muutoksia kehossa, joten ei minusta ole lainkaan kummallista, että sairastunut ihminen tai osa ihmisestä tuoksuu erilaiselta kuin muut. Oma koirani on huomannut minulla mm. poskiontelontulehduksen, jonka lääkäri sitten myöhemmin diagnosoikin. Olen myös huomannut, että jos minä tai mieheni tai joku luonamme vieraileva on satuttanut itsensä jossakin pahasti, koirat haistelevat loukkaantunutta kohtaa. Siis silloinkin, kun vamma on sellainen että iho ei ole rikki.
Itse en ole oikeastaan millään kannalla yliluonnollisia tapahtumia kohtaan, en usko niitä huuhaaksi enkä väitä todeksikaan. Niitä on kyllä mielenkiintoinen lueskella. Mutta kumma kun joku mulle niitä face to face kertomaan, tulee todella skeptiset fiilikset
En tiedä, luetaanko tämä yliluonnolliseksi, outo olo siitä kyllä jäi.. Avomieheni hautajaiset olivat toissapäivänä ja ennen siunaustilaisuuden alkua laitoin hänen arkkuunsa mukaan kirjoittamani kirjeen, jossa pyysin ilmoittamaan itsestään kun on kirjeeni lukenut. En oikeastaan tiedä että miksi sitä pyysin, en ainakaan täysin tiedostaen usko henkimaailmaan..
Viime yönä autoa ajaessani käännyin tielle, minkä varrella muutama kilometri myöhemmin on kappeli missä siunaustilaisuus oli. Risteyksessä kolmas katuvalo alkoi heti tielle käännyttyäni vilkkumaan todella nopeasti ja epäsäännöllisesti. Kun olin sen valon ohittanut, vilkkuminen loppui. Katsoin tausta- ja sivupeileistä vielä pitkän matkaa eikä tosiaan enää vilkkunut. Ajoin samasta risteyksestä toisen kerran, ei vilkkunut. Oliko tuo sitten sattumaa vai henkimaailman asioita, sitä en tiedä.
Kelloista:
Sain perheeltäni lahjaksi halvan, muovisen, Made in China herätyskellon (ilmeisesti he yrittivät kertoa minulle jotain). Ennestään itselläni oli jo digitaalinen herätyskello. No, melko pian sain tarpeekseni kellon kovaäänisestä tikityksestä ja poistin siitä paristot ja tungin sen kaappiin. Noin paria viikkoa myöhemmin minulla oli asiaa kaapille ja huomasin, että ...kello tikitti edelleen ja oli jopa ajassa.
Aika luotettavia nuo halpiskellot.
Anastasia kirjoitti:
Ensimmäisen yliluonnollisen kokemuksen koin joskus marraskuussa 2003. Heräsin keskellä yötä ja näin kuinka jokin ikään kuin luonnonvalkoiseen satiiniin pukeutunut pieni hohtava hahmo seisoi sänkyni vierellä(katseli minua) ja kääntyi välittömästi herätessäni minusta poispäin(en nähnyt kasvoja). Kyseinen hahmo oli ehkä metrin mittainen, ja sillä ei ollut selvää muotoa, kuitenkin selvästi pää joka erottui muusta vartalosta, mutta se oli ikään kuin hupun peitossa eli tuo valkea satiinimainen kaapu mikä sillä oli päällä oli kiristetympi kaulan kohdalta. Varmistin että olin varmasti hereillä enkä unessa ja nousin puoliksi istuvaan asentoon, näin hahmon yhä, se leijaili lattianrajassa hitaasti siksakmaisesti kohti vastapäistä seinää (ja kämppiksen huonetta) ja katosi seinään.
Olin hereillä vielä jonkin aikaa tapahtuman jälkeen joten olen varma ettei se ollut unta. Olen joskus kokenut unihalvauksia, mutta tuo tila ei mitenkään vastannut sitä koska pystyin liikkumaan ihan vapaasti. Kellokin näytti realistista aikaa, tarkistin sen pari kertaa ja se sopi aamuhämärään valoisuuteen. Lisäksi olin jättänyt piirutustarvikkeita edellisenä iltana pöydälle ja sen alle, ja nekin olivat paikoillaan. Näitä ei todennäköisesti olisi ollut huoneessa jos olisin nähnyt unta, koska ne olivat normaalista järjestyksestä poikkeavia ja unessa huone olisi kenties ollut sellainen mitä se on yleensä. Muistan myös jättäneeni vaatekomeron oven auki ja sekin oli yöllä auki. Eli kaikki oli kuitenkin niin kuin illalla ja aamulla, joten unen todennäköisyys vaikuttaa aika epätodennäköiseltä.
Olin tuolloin fyysisesti ja psyykkisesti terve, en käytännyt mitään lääkitystä enkä ollut humalassa. Väsymys oli sitä luokkaa mitä yleensä marraskuussa keskellä opiskeluviikkoa puoli viideltä aamulla(katsoin kellonajan tuolloin)eli ei kai älyttömän väsynyt, koska jaksoin olla hereillä vähän aikaa.
Tapahtuman jälkeen sekä pelkäsin että olin jotenkin tavattoman rauhallinen sen yliluonnollisuuteen nähden -positiivisesti ajattelevana ajattelin hahmon olevan enkeli. En tiedä kuitenkaan oliko se enkeli, koska mitään positiivista ei ilmennyt sen vierailun jälkeen. Seuravaana vuonna vielä aloin sairastella paljon ja olin useita vuosia sairas ja osin vieläkin, joten saattoipa tuo hahmo tuoda huonoakin onnea, mutta todennäkösiesti näillä tapahtumilla ei ole mitään yhteyttä.
Toisen kerran näin pelottavan hahmon myös unen jälkeen alkuvuodesta 2008. Tässä tosin oli ehkä kyse unihalvauksesta: mutta poikkeuksellista oli se että pystyin avaamaan silmäni, unihalvauksessa en koskaan pysty vaikka kuinka yritän. En enää muista pystyinkö miten liikkumaan, unihalvauksissa en saa sormeanikaan liikutettua.
Ennen tämän näkemistä näin unta, jossa olin vieraassa keittiössä ja yhtäkkiä jostain alkoi kuulua hassua ääntä ja säikähdin unessa että talossa on jokin riiviö tai pikkuotus ja lähdin katsomaan mikä se on ja sitten heräsin oikeasti( vaikka omasta kämpästä ei unen ääni lähtenyt) ja näin omassa huoneessani edessäni pimeydestä nousevan luonnottoman pitkäsormisen laihan vaalean käden, joka kurkotti kohti minua. Käsi tuli alhaalta ja kääntyi kurkottamaan niin että näin sen kämmenselän puolelta. Käden vieressä vielä lähempänä minua oli tumma kaartuva terä, josta näkyi vaan pää ja loput päättyi pimeyteen. Ja halvauksen loppupuolella olin varma että se on viikate. Älyttömän pelottavaa varsinkin kun tietää ettei oikeasti voinut olla mitenkään unessa, koska nousin samalla heräämisellä pian halvauksen jälkeen ylös. Ja taustalla huone oli koko ajan kaikkine yksityiskohtineen juuri sellainen kun se on oikeasti. Sitten vaan mietin että kuolenkohan pian, olikohan se merkki.
Vartin makoilun ja panikoinnin jälkeen nousin sitten ylös ja menin tavalliseen tapaan kouluun ja ensimmäisenä opettaja ilmoittaa että se antaa meille ihan ensiksi seuraavan päivän ryhmätehtävän ja kirjoittaa taululle vain ja ainoastaan “Pieni kuolema” .......Hrr...juuri kun olin päättänyt unohtaa koko asian siitä aamusta tuli jotenkin vielä karmivampi... Voisin vielä kirjoittaa tähän pitkän analyysin siitä kaikesta mihin kaikkeen tuo kuolema ja tehtävä tuossa yhteydessä voisi viitata, mutta ehkä en halua tylsistyttää teitä, enkä itseäni tunnistettavan.
Ai niin ja sitten olen pari kertaa päiväunilla ollessani kuullut kuinka joku lähellä kutsuu minua nimeltä ja pyytää herämään ja sitten olen herännyt, tyhjässä kämpässä ja täysin yksin. Tuo taitaakin muuten olla niitä ihan ensimmäisiä juuri itselle tapahtuneita yliluonnollisia kokemuksia sittenkin, eli joskus vuosituhannen vaihteessa tapahtunut tai jopa reilu 10 vuotta sitten. En muista tarkasti enää.
Kyllä nämä (varsinkin kaksi jälkimmäistä) kuulotavat täysin unihalvauksilta. Itse kärsin niistä puolisen vuotta putkeen ja tuollaiset hahmot ja hahmon käden kurkottaminen minua kohti kuulostaa kovin tutulta. Luin joskus, että unihalvauksissa on tyypillistä, että jokin olevinaan tarttuu kohti kurkkua. Ja ainakin minun kohdalla kauheinta oli juuri se, että sain silmät normaalisti auki, vaikka muuten en pystynytkään liikkumaan. Näin siis juuri kertomallasi tavalla huoneen täysin normaalina, mutta aivoni kehittivät sinne jotakin todella pahaa. Kuten kerran ison, mustan koiran joka hyppäsi kurkkuuni kiinni. Tai sitten kuulin nimeäni kuiskailtavan ja mustia hahmoja näkyi pitkin huonetta.
Myös se on jossain tutkimuksessa todettu, että monet saavat unohalvauksen useammin nimenomaan päiväunien aikaan. Itse saatoin päiväunilla kuulla miten poikaystäväni tuli kotiin ja kutsui minua nimeltä, kuulin jopa askeleet ihan selvästi, mutta kun heräsin, olin yksin.
Olen aika varma, että monet ns. yliluonnollisista asioista on selitettävissä unihalvauksella. Nimenomaan varsinkin nämä sängyn vieressä olleet hahmot ja kuullut kuiskaukset ja askeleet.
Minulla ei ole mitään niitä vastaan, joilla ei ole mitään minua vastaan.
Olen kokenut kokonaisen läjän "yliluonnollisia" tai outoja sattumia. Osa on ollut sellaisia, joissa kausaalisuhde näyttäisi olevan päälaellaan, joten ne kai voidaan lukea oikeasti yliluonnollisiksi. Lähinnä enneunia ja omituisia tuntemuksia, joissa intuition ja yliluonnollisen raja ei ole selvä, eikä sillä itselleni olekaan merkitystä, jos koen että homma toimii.
Nuoruudessani ensimmäinen minulle kuollut tärkeä ihminen oli isoisäni. Näin hänen lähtönsä etukäteen unessa kahteenkin otteeseen, ja ennustin sen korteista. Sen jälkeen lakkasin pitämästä ennustamista täysin harmittomana, enkä yleensä ennusta itselleni. Äidilleni ennustin hänen joutuvan kiinteistöhuijauksen uhriksi, mutta voittavan jutun oikeudessa, kuten kävikin.
Ollessani isossa leikkauksessa 10-vuotiaana muistan ennen heräämistäni nähneeni näyn, jossa tapasin 2 ihmistä. Oikeasti tapasin nämä kaksi kuvaukseen sopivaa henkilöä vasta kolme vuotta sitten (kyseessä ei ollut vain lyhyt satunnainen kohtaaminen). Viimeisenä ennen heräämistäni näin isoisäni, jonka aika lähteä siis tuli ensimmäisenä.
Intuitio, kuten sitä kutsun, on jännä juttu. Kerran olen välttynyt joutumasta ratsiaan sen avulla
Varsinaisia aaveita tms en ole nähnyt. Vain kerran ohitin suoralla tieosuudella pyöräilijän, jota ei ensimmäisen vilkaisun jälkeen enää näkynyt taustapeilistä. Sillä kohdin ei ollut ojaa, joten en tiedä mihin hän hävisi. Ei hän kyllä näyttänyt mitenkään aavemaiselta
Loppuviimeksi en oikein tiedä mitä näistä pitäisi ajatella. Ehkä aika-avaruus on kuin emmental-juusto, täynnä reikiä tai jotain
..Ja on yksi valokuva, jossa olen yksin, mutten ole yksin... (Joku seisoo alkovella... laukku kädessään, ja ei näy kun jalat ja tuo kassi. Se on kuvattu täällä, missä nyt asun).
Tämä kuulostaa hyvinkin mielenkiintoiselta! Olisi hienoa, jos kuva olisi jotenkin mahdollista nähdä
Vaikka monenmosia yliluonnolisia kokemuksia löytyy omastakin takaa, niin koskaan en ole onnistunut saamaan mitään valokuviin
Minulla ei ole mitään niitä vastaan, joilla ei ole mitään minua vastaan.
Piti ihan raskaustestikin tehdä sen takia, mutta ei se sitten siitä johtunut.
