sorsake kirjoitti:
Niin nuo ovat sellaisia jotka varmaan lyhyellä aikavälillä näyttävät järkeviltä syiltä jäädä. Ovatko ne sitä pitkällä aikavälillä, on eri asia.
---
Reippaasti ja helposti ei päätöstä varmaan tule tehdyksi tuollaisisssa olosuhteissa. Mutta ehkä usein olisi parempi kuitenkin se päätös jotenkin tehdä.
Tuosta ensimmäisestä: syiden pitkän aikavälin järkevyydellä ei tuossa tilanteessa ole hirveästi väliä, sillä niitä arvioiva taho eli nainen on aivan taatusti kykenemätön arvioimaan syitä järkevästi. Nähdäkseni tilanne on usein se, että nainen jopa keksii mielikuvituksellisia tekosyitä saadakseen lähtemisen vaikuttamaan mahdollisimman huonolta vaihtoehdolta.
Jälkimmäisestä olen samaa mieltä. Uskon että useimpien kohdalla olennainen tekijä on joku ulkopuolinen, joka uskaltaa puuttua asiaan (tai vastaavasti jokin tilanne, jossa nainen pääsee hetken ajan tarkkailemaan tilannettaan ulkopuolisen silmin). Harmikseni olen huomannut, että näiden kusipäiden lahkeissa roikkuvilla naisilla läheisiä ulkopuolisia on enää hyvin vähän.
ilikka kirjoitti:
Miehenä en ymmärrä tuollaista ollenkaan että naista hakataan ensin ja vieläpä sitten surmataan. Hyvät naiset! Miksi ette vaan lähde lätkimään?
Minä luulen - ja tosiaan vain
luulen, en ole koskaan lukenut tästä mitään tieteellistä analyysiä - että vastaus saattaisi löytyä siitä, että naisella/naaraalla on oltava taipumus eräänlaiseen kaikelle sokeaan, hoivaviettiin perustuvaan kiintymykseen, joka jälkeläisiin kohdistuessaan takaa näiden selviytymisen. Toki äidin kiintymys isään on varmasti myös jonkinlainen biologisessa mielessä huonosti katkottavissa oleva side, josta nainen pitää useimmiten lujasti kiinni.
Ja nämä kommentit siis siltä pohjalta, että olen itsekin jäänyt aikoinani huonoon (lue: hengenvaaralliseen) suhteeseen ja muistan hyvin ne kaikki päättömät perustelut, joilla yritin oikeuttaa jäämisen itselleni.
