Susanne Lindholmin, 25 v. kellarisurma Helsingin Kumpulassa 8.8.1976

[Kylli]

Maigret muru, sait houkuteltua Ns. Kylli-teorian mukaanhan tekijän ja Susannen välillä oli suhde, jota ei tahdottu saattaa muitten tietoisuuteen. Tarinan mukaan Susanne jäi tapojensa vastaisesti, seuraavan päivän työvuorosta ja rahattomuudesta huolimatta kaupungille -hän odotti henkilöä, joka esim. työvuoron päätymisajankohdan tai muun syyn takia pääsi tapaamaan häntä vasta aamuyöllä. Lähdettyään Hesperiasta Susanne pysähtyi ovelle vilkaistakseen, olisiko kyyti jo odottamassa. Tämän jälkeen hän lähti kävelemään suuntaan, josta tiesi kyydin sovitusti tulevan.

Salasuhteissa piilee paljon sellaisiakin tunteita, joita ei ns. avoimessa suhteessa ole. Tuliko Susannen ja miehen välillä riita? Uhkasiko Susanne kertoa suhteesta jollekulle? -Riski, jota tekijä ei saattanut ottaa. Kyseessä saattoi olla perheen tai jopa työpaikan riskeeraaminen, ainakin maineen tahraantuminen. Syntyi riitatilanne, jota pysähdyttiin setvimään pienen matkan päähän kotitalosta. Perheenjäsenten tai naapurien ei tahdottu kuulevan sanaharkkaa eikä välttämättä edes näkevän autoa ettei kiusallisia kysymyksiä syntyisi.

Susanne on mahdollisesti lähtenyt pettyneenä ja vihaisena autosta kotitaloa kohti. Kyytimies pelästyi: suuttunut tuittupää saattaisi toimia harkitsemattomasti -asia olisi selvitettävä (ennen seuraavan päivän työvuoroa tai puhelimeen pääsyä). "Meidän täytyy puhua", "kulta, älä viitsi, selvitetään tämä". Asiaa ei voitu mennä selvittelemään kotiin -minne siis? Lähin mahdollinen paikka poissa katseilta oli surmapaikaksi muodostunut urheiluvälinevarasto, jonne pääsi heti talon kulmalta A-rapun kautta. Valitettavasti, kuten tiedämme, mopo karkasi käsistä surullisin seurauksin.

[Rikosmaisteri]

Peräkylän Maigret kirjoitti:
Mutta miksi olisi valittu juuri kellariloukko keskusteluun ? Eikö keskustelu olisi voitu suorittaa vaikkapa autossa jollaisella kai tässä tapauksessa tultiin ?

Tai sitten ko. mies odotti Susannea pihassa tietäen hänen osoitteensa.

[Peräkylän Maigret]

Tarinan mukaan Susanne jäi tapojensa vastaisesti, seuraavan päivän työvuorosta ja rahattomuudesta huolimatta kaupungille -hän odotti henkilöä, joka esim. työvuoron päätymisajankohdan tai muun syyn takia pääsi tapaamaan häntä vasta aamuyöllä. Lähdettyään Hesperiasta Susanne pysähtyi ovelle vilkaistakseen, olisiko kyyti jo odottamassa. Tämän jälkeen hän lähti kävelemään suuntaan, josta tiesi kyydin sovitusti tulevan.

Tuossa osin tapahtumien tulkinnassa tulee olla varovainen. Minun mielestä Susannella ei välttämättä ollut tarkoitus olla kovin myöhään ulkona tuona kyseisenä iltana ja sen takia rahaakaan ei ollut varattu kovinkaan paljoa mukaan. Olen ymmärtänyt että tuo illalla kohdattu norjalainen oli se joka jostain kumman syystä muutti mielen ja käänsi pään. Muutenhan Susanne olisi mennyt kotiinsa siskon kanssa viimeisellä bussilla ja tuo kohtalokas yksinäinen kotimatka olisi jäänyt toteutumatta.

Ja seisahtuminen tuossa Hesperian ovella voidaan tulkita vain yleisen tilannekatsauksen tekemiseksi, esim. olisiko Käpylän suuntaan tuttuja lähdössä jolloin olisi päässyt samalla taksilla. Ja kun tuttuja ei ollut, niin teki päätöksen lähteä kävellen taittamaan matkaa. Olennaista olisi tietää menikö heti Mannerheimintien yli Töölönlahden rantatielle ja sieltä sitten kevyen liikenteen väyliä pitkin jossain vaiheessa Hesarille. Jos olisi odottanut hakijaa, niin ei olisi mennyt näkymättömiin Mannerheimintieltä vaan olisi kävellyt Mannerheimintien suuntaisesti jalkakäytävää.

[Peräkylän Maigret]

Peräkylän Maigret kirjoitti:
Mutta miksi olisi valittu juuri kellariloukko keskusteluun ? Eikö keskustelu olisi voitu suorittaa vaikkapa autossa jollaisella kai tässä tapauksessa tultiin ?

Tai sitten ko. mies odotti Susannea pihassa tietäen hänen osoitteensa.

Tässä tullaan taas siihen että kovin pitkiä aikoja ei voi olla kerrostalon pihassa tulematta jonkun tarkkavainuisen koiranulkoiluttajan, kotiinpalaajan tai herra Saarron kaltaisen kerrostalokyttääjän (anteeksi) havaitsemaksi. Mahdollistahan se on mutta..

Muutenkin tämä tapaus on outo, koska tapahtuu kuitenkin esikaupunkialueella lämpimänä vuodenaikana ja yhtään silminnäkijähavaintoa omituisista kulkijoista ei tunnu olevan. Yleensä rikostapauksissa (Bodom,Tulilahti) on melkeinpä riesaksi asti kaikenmoista extraa sinkoilijaa ja mopomiestä yms,

[Kylli]

Tuossa osin tapahtumien tulkinnassa tulee olla varovainen. Minun mielestä Susannella ei välttämättä ollut tarkoitus olla kovin myöhään ulkona tuona kyseisenä iltana ja sen takia rahaakaan ei ollut varattu kovinkaan paljoa mukaan. Olen ymmärtänyt että tuo illalla kohdattu norjalainen oli se joka jostain kumman syystä muutti mielen ja käänsi pään.

Aivan totta, jopa todennäköistä. Mutta miksi kuitenkaan viipyä niin kauan kun jossain mainittiin (pahoittelen etten nyt jaksa kaivaa lähdettä, tarvittaessa teen sen kylli) että seuraavaksi päiväksi oli sovittu tärät? Olisiko se ollut Susannen, tunnollisen, hyväksi työntekijäksi mainitun, tapaista? Hänhän oli pitkin iltaa valitellut seuraavan päivän työvuoroa. Ja mikäli kertomus norskin saattotarjouksesta pitää paikkansa, miksi Susanne torjui sen jos oli jo niin ihastunut että toimi tapojensa vastaisesti viipymällä? Nyt kaivattaisiin jälleen niitä Susannen tunteneita ihmisiä.

Ja seisahtuminen tuossa Hesperian ovella voidaan tulkita vain yleisen tilannekatsauksen tekemiseksi, esim. olisiko Käpylän suuntaan tuttuja lähdössä jolloin olisi päässyt samalla taksilla. Ja kun tuttuja ei ollut, niin teki päätöksen lähteä kävellen taittamaan matkaa. Olennaista olisi tietää menikö heti Mannerheimintien yli Töölönlahden rantatielle ja sieltä sitten kevyen liikenteen väyliä pitkin jossain vaiheessa Hesarille. Jos olisi odottanut hakijaa, niin ei olisi mennyt näkymättömiin Mannerheimintieltä vaan olisi kävellyt Mannerheimintien suuntaisesti jalkakäytävää.

Olen miettinyt sitä "jälkien päättymistä Töölönlahdelle". Em. mainitaan eri lähteissä, mutta paikkaa ei tarkenneta. Saattoihan Susanne jatkaa Manskuakin eteenpäin, riippuen ihan siitä mistä päin mahdollinen kyyti oli tulossa...

[Rikosmaisteri]

Peräkylän Maigret kirjoitti:
Muutenkin tämä tapaus on outo, koska tapahtuu kuitenkin esikaupunkialueella lämpimänä vuodenaikana ja yhtään silminnäkijähavaintoa omituisista kulkijoista ei tunnu olevan. Yleensä rikostapauksissa (Bodom,Tulilahti) on melkeinpä riesaksi asti kaikenmoista extraa sinkoilijaa ja mopomiestä yms,

En tietenkään ole seurannut kaikkia täällä olevia tapauksia, mutta kuinka yleistä on, että todistajahavaintoja on muistakaan rikoksista/kulkijoista tuolta ajalta n. klo 3.30-4 aamuyöllä? Bodomilla oli se pyykinpesijä, mutta kyllähän sitäkin on ihmetelty, että miksi siihen aikaan pyykillä. Oli viikonloppu ja porukkaa oli toki lomalla, kuten myös Susannen kotitalon osalta on todettu. Varhaisia töihin menijöitäkään ei niin paljoa, koiran kusettajatkin lienevät hieman myöhemmin kierroksellaan. Oliko ravintoloitakaan kauheasti niin pitkälle auki kuin Hesperia? Ovatko lehdenjakajatkaan noin aikaisin liikkeellä sunnuntaiaamuna?

Omakohtaisia kokemuksia Helsingin yöelämästä sain 10+ vuotta myöhemmältä ajalta. Ihmettelin toisinaan ravintolasta kotiin mennessä, että kuinka hiljaista voi olla Helsingissä kesäyönä, kun pääsee aivan ydinkeskustasta pois. En tietenkään ole tietoinen kaikista mahdollisista minut havainnoineista yön kulkijoista. Toisaalta, jos minulta olisi kyselty, että näitkö sen ja sen näköistä henkilöä matkallasi, niin todennäköisesti olisi täytynyt sanoa, että en tai en ole varma. Kun oli menossa väsyneenä kotiin, niin ei tullut kauheasti seurattua muita, niitä harvoja, ihmisiä. Lisäksi pimeällä on muutenkin helppo tehdä epätarkkoja havaintoja, vaikka ei jurrissa olekaan.

[vanvetereen]

Maigret muru, sait houkuteltua Ns. Kylli-teorian mukaanhan tekijän ja Susannen välillä oli suhde, jota ei tahdottu saattaa muitten tietoisuuteen. Tarinan mukaan Susanne jäi tapojensa vastaisesti, seuraavan päivän työvuorosta ja rahattomuudesta huolimatta kaupungille -hän odotti henkilöä, joka esim. työvuoron päätymisajankohdan tai muun syyn takia pääsi tapaamaan häntä vasta aamuyöllä. Lähdettyään Hesperiasta Susanne pysähtyi ovelle vilkaistakseen, olisiko kyyti jo odottamassa. Tämän jälkeen hän lähti kävelemään suuntaan, josta tiesi kyydin sovitusti tulevan.

Salasuhteissa piilee paljon sellaisiakin tunteita, joita ei ns. avoimessa suhteessa ole. Tuliko Susannen ja miehen välillä riita? Uhkasiko Susanne kertoa suhteesta jollekulle? -Riski, jota tekijä ei saattanut ottaa. Kyseessä saattoi olla perheen tai jopa työpaikan riskeeraaminen, ainakin maineen tahraantuminen. Syntyi riitatilanne, jota pysähdyttiin setvimään pienen matkan päähän kotitalosta. Perheenjäsenten tai naapurien ei tahdottu kuulevan sanaharkkaa eikä välttämättä edes näkevän autoa ettei kiusallisia kysymyksiä syntyisi.

Susanne on mahdollisesti lähtenyt pettyneenä ja vihaisena autosta kotitaloa kohti. Kyytimies pelästyi: suuttunut tuittupää saattaisi toimia harkitsemattomasti -asia olisi selvitettävä (ennen seuraavan päivän työvuoroa tai puhelimeen pääsyä). "Meidän täytyy puhua", "kulta, älä viitsi, selvitetään tämä". Asiaa ei voitu mennä selvittelemään kotiin -minne siis? Lähin mahdollinen paikka poissa katseilta oli surmapaikaksi muodostunut urheiluvälinevarasto, jonne pääsi heti talon kulmalta A-rapun kautta. Valitettavasti, kuten tiedämme, mopo karkasi käsistä surullisin seurauksin.

Teorioita on tuhansin, tietysti. Kaikilla niillä on heikot ja vahvat puolensa ja tässä taas yksi niistä: jo kun ensimmäisen kerran murhaa seuravaana ensimmäisenä mahdollisena uutisointipäivänä luin tapauksesta tuli mieleen että Susannea oli odotettu ja se "mielikuva" ei ole koskaan väistynyt. Olen Susannen aikalaisia ja liikuin samoissa piireissä ja siksi tämä juttu on jäänyt vaivaamaan, itse asuin lähellä tapahtumapaikkaa ja ajatukset Susanneen palasivat aina yöllä kotiintultaessa ja pelko tietysti myös.
Se, että Susanne tapasi mielenkiintoisen norjalaismiehen tuo väkisin mieleen mustasukkaisen miesystävän koston, eli ei ole mahdotonta sekään että tämä jos oli vähänkin "stalker" - tyyppiä tiesi tai seurasi Susannen liikkeitä tuota iltana. Toisaalta tämän tekijän ei ole pakko olla edes ex-poikaystävä, vaan esim. tyyliin työkaveri, joka on tuo mainittu "stalker" ja jolla Susanne oli pakkomielteenä.

Spekuloida voi ad eternam, mutta odotusteoria nousee aina pintaan. Siihenkin aikaan saattoi saada paljon selville ihmisestä, vaikkei internettia ollutkaan.

[Kylli]

^Tunsitko Susannen henkilökohtaisesti? On paljon kysymyksiä joihin ei lehtien palstoilta löydy vastauksia. Susannen persoona ja historia kiinnostaa mutten ole tohtinut ottaa yhteyksiä keneenkään likeiseen.

Edit: tarkennettu kysymystä.

[Peräkylän Maigret]

Teorioita on tuhansin, tietysti. Kaikilla niillä on heikot ja vahvat puolensa ja tässä taas yksi niistä: jo kun ensimmäisen kerran murhaa seuravaana ensimmäisenä mahdollisena uutisointipäivänä luin tapauksesta tuli mieleen että Susannea oli odotettu ja se "mielikuva" ei ole koskaan väistynyt. Olen Susannen aikalaisia ja liikuin samoissa piireissä ja siksi tämä juttu on jäänyt vaivaamaan, itse asuin lähellä tapahtumapaikkaa ja ajatukset Susanneen palasivat aina yöllä kotiintultaessa ja pelko tietysti myös.
Se, että Susanne tapasi mielenkiintoisen norjalaismiehen tuo väkisin mieleen mustasukkaisen miesystävän koston, eli ei ole mahdotonta sekään että tämä jos oli vähänkin "stalker" - tyyppiä tiesi tai seurasi Susannen liikkeitä tuota iltana. Toisaalta tämän tekijän ei ole pakko olla edes ex-poikaystävä, vaan esim. tyyliin työkaveri, joka on tuo mainittu "stalker" ja jolla Susanne oli pakkomielteenä.

Varteenotettava näkökulma ! Itsekin tuota pohtinut paljon.

Joku yöllinen odottaja autossaan,esimerkiksi. Kadun varteen pysäköityä autoa ja siinä odottelevaa henkilöä ei välttämättä olisi havaittu sillä tapaa kuin vaikkapa pihapiirin liepeillä norkoilevaa.

Susannen ihmissuhteista on hyvin vähän fakta-tietoa jota asianlaitaa hieman ihmettelen. Kysyntää luulisi ainakin olleen.. Olisko joku ahdistellut ja vainonnut Susannea pakkomielteenomaisesti ?

Poliisin luulisi kuitenkin yhdeksi tutkintalinjakseen nimenomaisesti valinneen tämän. Miksi se sitten ei ole tuottanut tulosta ?

Oliko Susannen käytös muuttunut viimeisinä viikkoina ? Vai onko tämä hieman pelokas ja varovainen kuva vain tapahtuneen aiheuttamaa jälkiväritystä ? Oliko häntä ahdisteltu tai häiritty esim. häiriösoitoin tms. ?

Tuntuu kuitenkin oudolta että tietoa tuollaisesta takertujasta ei olisi kerrottu läheisille ystäville, esim. sisarelle. Jos varmaa tietoa olisi ollut, niin uskon että tuohon tutkimuslinjaan olisi sitten panostettu riittävästi ja siitä mahdollisuudesta kerrottu myös tietoa julkisuuteen . Nythän se taitaa olla spekulaatio vain muiden joukossa ?

[Koljo]

Mitä enemmän minä tätä tapausta pohdiskelen niin sitä vahvemmin tulee tunne, että ratkaisu piilee lentoasemalla ja tekijä on Susannelle tuttu.
Mitenkähän laajasti niitä kentällä olleita työtovereita on aikoinaan haastateltu? Ja mitä heiltä on kyselty? Eniten kiinnostaisi onko esiinnostettu mitään "kahvipöydän juoruja" henkilökunnan välisistä suhteista.
Mietin vain, että onko jotain jätetty kertomatta, jotain tärkeääkin vain siksi, että vainajasta ei sovi puhua pahaa/epäkunnioittavasti. Uskon tai ainakin toivon, että poliisit ovat kyselleet myös näitä hieman "likaisempia" juttuja vaikka Susanne julkisuudessa onkin mainittu viattomaksi ja puhtoiseksi.
Ajatus pätkii etten nyt oikein osaa kirjoittaamitä tuolla ajan takaa

[Kylli]

Käsittääkseni työkavereita kyllä jututettiin varsin tarkkaan ja joitakin useampaankin kertaan. Jotkut heistähän kommentoivat esim. lehdissä, tosin melko ympäripyöreästi tyyliin "hän oli todella tunnollinen ja hyvä työtoveri".

Olen pohtinut ihan samaa -mitä on jätetty kertomatta? Jotakin joka tahraisi uhrin maineen -vai sitten jotakin jolla ei tuntunut olevan mitään merkitystä?

Mm. näistä olisi mielenkiintoista jutella jonkun Susannen tunteneen ihmisen kanssa. Juoruja olen kysellyt tietyiltä tahoilta mutta sangen laihoin tukoksin.

[merzi]

PRRR... kele, tai niitä jotka tosiaan kuulevat tai näkevät jtn ei uskota! Poliisi ei usko jos ei jotain ole tapahtunut itselle , ei oo näyttöä tms. Eihän se voi noin mennä
Ja toisaalta He joilla oikeenlaista havaintoa olisi , epäilevät itseään! Ei toi nyt ole merkittäävää, jos mä joskus jotain "outoa" näin tai kuulin , hmmm taisin kuvitella, kun aamu valkenee.... Kuinka joku murhamies voisikaan olla NIIN röyhkeä ja USKALIAS? Useammat näkevät, vaan eivät usko itseään! Useat kuulevat vaan, kieltäytyvät kuulemasta ja uskomasta itseään.
Hyvä on murhaajan heilua ja pelotella. Ja tähänpä hän luottaakin !

[vanvetereen]

Käsittääkseni työkavereita kyllä jututettiin varsin tarkkaan ja joitakin useampaankin kertaan. Jotkut heistähän kommentoivat esim. lehdissä, tosin melko ympäripyöreästi tyyliin "hän oli todella tunnollinen ja hyvä työtoveri".

Olen pohtinut ihan samaa -mitä on jätetty kertomatta? Jotakin joka tahraisi uhrin maineen -vai sitten jotakin jolla ei tuntunut olevan mitään merkitystä?

Mm. näistä olisi mielenkiintoista jutella jonkun Susannen tunteneen ihmisen kanssa. Juoruja olen kysellyt tietyiltä tahoilta mutta sangen laihoin tukoksin.

Ensiksi: katsokaa läpi sormien kielikömmähdyksi, koska suomi on ns. toinen kotimainen.
No, sen verran kerron että Susannekin oli tottunut siihen että "ihailijoita" tungeksi, kaikki niistä ei kokonaan tervejärkisiä. Omakin kokemukseni oli sellainen ettei kummallisista soitoista (ei ollut kännykkää) ja oudoista viesteistä koskaan puhuttu muuta kuin silloin kun sattui tulemaan niistä puhe luotettavassa sisäpiirissä ja niitten kanssa joille oli sattunut samaa. Ehdottomasti ei kotona.
Ei haluttu leimautua vainoharhaiseksi arkajalaksi jo siinä iässä eikä outoja juttuja jääty pohtimaan pitkäksi aikaa. Lähistöllä tapahtunut murhakaan ei saanut pysymään iltoja kotona, ei itsepaljastajat eikä hörhöt. Takertujan olemassaolo ei ole häpeä, mutta sen aikaisen moraalikäsityksen mukaan kotonakin se monesti olisi voitu tulkita vähän vaikkapa itseaiheutetuksi. Missään työtoverien virallisessa kuulustelussa ei "stalkeria" löydetä, sellainenkin "ryhdistäytyy" tuossa tilanteessa.

[stormy]

Olen uusi palstalla, ja tätä Susanne-ketjua lueskellut keväästä alkaen. Nyt ajattelin kirjoittaa, kun itselläni on ollut edellisen kirjoittajan kaltainen mielikuva tapahtuneesta. Olen ajatellut, että kyseessä voisi olla joku Susannen ihailija, joka kuitenkin olisi ollut olemukseltaan ja käytökseltään harmittoman oloinen ihailija. Varsinkin kauniilla naisilla tällaisia usein on ja nainen saattaa olla tietoinen ihastuksesta, mutta ajattelee sen suuntaisesti, että kyllähän tämä toinenkin itse tajuaa, ettei tällä oikeasti ole mitään saumaa. Joskus nainen saattaa jopa olla hieman hyvillään positiivisesta huomiosta, joka yleensä tällaisilla, ehkä ujoilla ja seurustelusuhteissa kokemattomilla, tapauksilla on usein mielistelevää ja saattaa näkyä esimerkiksi palvelusten tekemisenä, mutta suoranaisia ehdotuksia tms. ei välttämättä uskalleta tehdä.

Joku tällainen tapaus olisi voinut odottaa tai tulla samaa matkaa Susannen kanssa, tunnustanut tunteitaan ja halunnut puhua asiasta. Ehkä hän olisi nähnyt Susannen norjalaisen seurassa, mikä sai aikaan sen, että päätti nyt ottaa asian puheeksi. Susanne on voinut ajatella, että menee tämän kanssa hetkeksi puhumaan kellariin, jotta heitä ei nähdä yhdessä - kun mies ei kerran selvästikään ole hänen tasoinen - ja jotta saa henkilön rauhoitettua. Voi olla, että Susanne kokisi hieman ruokkineensakin ko. henkilön ihastusta, ja siksi kokisi olevansa henkilölle sen verran "velkaa", että menee selvittämään tilannetta. Tai ihan vain haluaa välttää kohtausta pihalla kodistaan puhumattakaan, ettei herätä koko taloa. Henkilön ihastus ja mahdollisesti ujo ja mielistelevä olemus saavat hänet ajattelemaan, että ko. henkilö on turvallista seuraa. Sitten tilannetta käsitellään kellarissa, jossa Susanne närkästyy ja sanoo suoraan sen, mitä tästä henkilöstä ja hänen haaveistaan ajattelee, minkä jälkeen ihailijan päässä napsahtaa.

Teon jälkeen tekijä tuntee syyllisyyttä ja siksi peittelee ihastuksensa, ja ottaa tältä muistoesineitä joko muistoksi teosta tai muistoksi henkilöstä.

[Kylli]

Tervetuloa stormy! Hyvä aloituskommentti -kuvaamasi saattaisivat hyvinkin vastata tapahtumien kulkua. Myös faktoihin (niin, niihin niukkoihin) se sopii. Olen viime aikoina koittanut käydä tavallaan pala palalta läpi omaa mielikuvaani tapahtumien kulusta, ja nimenomaan se kellariin meno on jonkinlainen kulmakivi. En saata uskoa että sinne voisi päästä äänettömästi -mikäli siihen ei nimenomaan yhteistuumin pyrittäisi. Ja Susannen peittely + anastetut esineet tosiaan viittaavat tuttuun tekijään, jolla oli tunteita uhriaan kohtaan, kuten on todettu.