PaulaDrew kirjoitti:
En oikein ymmärtänyt tätä. Tarkoitatko, että jos tekijä on kännissä tunnustanut tapahtumat jollekin satunnaiselle henkilölle, kirjeen kirjoittaja joutuu suojelemaan itseään sepittämällä kertomuksen jossa olisi muka itse nähnyt jotain? Mutta mistä voi päätellä, että tekijä olisi poliisin vanha tuttu? Eikö kirjoittaja pelkäisi ketä tahansa samalla tavalla, koska tämä "kuka tahansa" on joka tapauksessa jo kerran tappanut, oli tunnettu rikollinen tai ei. Seuran artikkelista ymmärsin, että kiinniotto ja epäilty, josta haastateltava sanoi epäilevänsä edelleen, liittyivät nimenomaan kirjeeseen.
Pahoittelen pikkutunteina kirjoitettua sekavaa esitystä.

Tarkoitin, että vain poliisin rekisterissä olevan henkilön voi jäljittää pelkän paikkakunnan perusteella, joka olisi postileimassa, tai ehkä lähikaupungin postileimassa. Joka tapauksessa kun puhutaan tunnetuista seksuaalirikollisista, ehkä murhaajista, niin niitä ei ole monta.
Jos kyseessä olisi ennestään tuntematon tekijä, niin ehkä kirjoittaja olisi antanut lisää vihjeitä, kun ei olisi tarvinnut pelätä jäljittämistä. Voisi myös ajatella, että tunnontuskissa kerrottu juttu ei vielä tekisi ensikertalaisesta tekijästä pelottavaa, mutta jos tunnettu rikollinen katuu jotain niin se ei mene niin helposti "läpi".
Mutta osa tästä päättelystä menee ristiin lähiomaisoletuksen kanssa, lähiomainen salailisi joka tapauksessa.
Tapaus tuo jälleen kerran mieleen sen, miten uskomattoman kylmiä jotkut ihmiset ovat. Kun kadonneen ruumiista ei enää ole jäljellä mitään, eikä siitä ainakaan saataisi todisteita, olisi ainoa haudan löytämisestä koituva seuraus saada viimeinkin tieto omaisille. Nimenomaan lasten ja nuorten katoamistapauksissa toivoisi, että niitä nimettömiä kirjeitä joissa olisi myös löytöpaikka, läheteltäisiin vaikka 30 vuotta tapauksen jälkeen.
Kun postittaa kirjeen suuresta kaupungista (Helsinki, Tampere, Oulu), pitää hanskat kädessä paperia ja kuorta käsitellessä, ja muistaa ettei nuole sitä postimerkkiä, ei lähettäjästä jää kirjeeseen mitään jälkiä.