Ulvilan tapaus ( ketju 3 )

[joey]

Se mihin tässä AA:n tapauksessa mielenkiintoni erityisesti kohdistuu on se, pystyykö ihminen omaa muistiaan manipuloimaan kuinka hyvin. Ja sekin seikka, että vanhin lapsista on ollut heräillä silloin, kun tapahtuma oli 'päällä'. Kuinka helppoa/vaikeaa on ollut luoda lapselle vääriä muistikuvia tapahtumasta?

Riippuu varmaan täysin yksilöstä?

Tämä on kieltämättä erittäin mielenkiintoista.

Uskon itse, että vaimo on tehnyt surman melko tietoisena sitä aiemmin jonkun verran suunniteltuaan/mietittyään, mutta kuitenkin tekotilanteessa hetken mielijohteesta, eli toisin sanoen helvetillisen tunnekuohun vallassa. Jo se yksin riittää siihen, ettei vaimo välttämättä muista tapahtunutta tarkasti. Uskon kuitenkin myös, että vaimo on aidosti uskotellut itselleen murhaajateorian olevan totta, ja että hän on yrittänyt olla ajattelematta surmatilannetta totuudenmukaisesti silloin, kun sille on esimerkiksi kuulusteluissa tullut tarvetta. Hän on siis toisin sanoen itsekin uskonut omaan valheeseensa. Se on ollut myös mielenterveydellisesti helpointa riippumatta siitä, onko vaimo mielisairas vai ei. Joka tapauksessa mielen on luultavasti helpompi käsitellä ulkopuolisen tekemää surmatyötä kuin sitä, että surmatyön on tehnyt itse.

Toinen vaihtoehto on tietysti se, että vaimo on pistänyt miehensä kylmän suunnitelmallisesti lihoiksi ennalta tehdyn suunnitelman mukaisesti, ja sitten vain pitäytynyt tarinassaan. Se olisi kuitenkin vaatinut niin suurta tunnekylmyyttä, että mielenhäiriöstä olisi täytynyt olla aikaisempiakin viitteitä.

Huolestuttavaa tässä kuitenkin on se, että tunnustusta ei mitä ilmeisemmin ole. Riittäisikö oikeudelle todisteeksi se, että "ääninauhalla ei silleen niinku kuulu ulkopuolisen ääniä"? Ellei tutkinta piilottele jotain uskomatonta, aiemmassa tutkinnassa huomaamatta jäänyttä jymytodistetta, todisteet vaimoa vastaan ovat ne, että todisteita ulkopuolisesta ei ole. Voiko se riittää?

[Sirpa]

Myrskylintu kirjoittaa: "Ihmisillä on valtava tarve nähdä pahuus mielisairautena. Tilastofaktojen valossa asia ei näin ole. Lauerman uudessa kirjassa todetaan selkeästi sekä paikkansapitävästi, että 90% mielentilatutkimuksen läpikäyneistä tappajista saa terveen paperit."

Joey kirjoittaa: "Toinen vaihtoehto on tietysti se, että vaimo on pistänyt miehensä kylmän suunnitelmallisesti lihoiksi ennalta tehdyn suunnitelman mukaisesti, ja sitten vain pitäytynyt tarinassaan. Se olisi kuitenkin vaatinut niin suurta tunnekylmyyttä, että mielenhäiriöstä olisi täytynyt olla aikaisempiakin viitteitä."

Mikäli ymmärsin asian oikein, aikaisempi mielenhäiriö olisi tilastojenkin valossa tarpeeton. Huomattavasti suurempi osa "terveistä tappaa" kuin "sairaista". Onko pahuus enemmän "terveiden" ongelma? Vai pitäisikö pahuus suorastaan mielenterveyden kunnossa!

[MissHolmes]

Minä uskon kyllä tuohon Joyen tarinaan, että on tehnyt surman jumalattoman tunnekuohun (=raivon) vallassa.
Ja on todella suggeroinut itsensä ulkopuolelle.

Ainakaan minun arvio AA mielenterveydestä ei perustu tuohon surmahetkeen tai sen tekoon, vaan pikemminkin siihen, että on voinut syyllistää täysin viattoman ihmisen ja lähes uhrannut tuon vieraan ihmisen elämän oman etunsa vuoksi.

Se on minusta se asia, joka saa minut uskomaan AA:lla olevan jonkin asteen ongelma hyvän ja pahan erottamisen välillä. Ja ongelmia empatian kanssa.

Kuinka vakavia ne sitten on, niin herra ties.

Ja Yggdrasil: ei minulla ole keltaista nestettä päässä
Enkä minä ole mitään ulvilaa ratkaissut. Räksyttänyt kyllä niin kuin sanoit.
Ja pahoittelen, jos pahoitin mielesi. On vaan ollut niin mukavaa, kun turhaa inttämistä ei sitten matula-aikojen ole ollut.
Sorry, jos loukkasin.

[Yggdrasil]

Miss H: No harm done.

[MissHolmes]

^That's nice

_______________________

En yhtään ihmettele, että AA on vangittuna romahtanut.
Ajatelkaa nyt: kolme vuotta melkein. Siinä ehtii jo moneen kertaan huokaista ja alkaa uskoa selviytymiseen.
Ja kun nyt kävi miten kävi, saattaa olla, että pikkasen ahdistaa ja riipii.

[HerloCCi Solmunen]

Olet oikeassa, mutta juuri tuo psykoanalyysi on tätä mistä puhut: "Minusta tuntuu, että nykyään on menty jo toiseen ääripäähän ja syitä omiin epäonnistumisiin haetaan liiaksi kasvatuksesta ja lapsuuden kokemuksista."

Ilmaisin itseäni epätarkasti.
Tarkoitin, että nykyään ehkä turhankin usein päädytään psykoanalyysiin vaikka asiat olisi selvitettävissä muutoin.
On ollut "muotia" olla masentunut ja juosta terapiassa ja näin ollen syöty jopa mahdollisuutta terapiaan niiltä kenellä "oikeasti" olisi siihen tarvetta.

[Belker]

Joey kirjoitti

Uskon itse, että vaimo on tehnyt surman melko tietoisena sitä aiemmin jonkun verran suunniteltuaan/mietittyään, mutta kuitenkin tekotilanteessa hetken mielijohteesta, eli toisin sanoen helvetillisen tunnekuohun vallassa. Jo se yksin riittää siihen, ettei vaimo välttämättä muista tapahtunutta tarkasti. Uskon kuitenkin myös, että vaimo on aidosti uskotellut itselleen murhaajateorian olevan totta, ja että hän on yrittänyt olla ajattelematta surmatilannetta totuudenmukaisesti silloin, kun sille on esimerkiksi kuulusteluissa tullut tarvetta. Hän on siis toisin sanoen itsekin uskonut omaan valheeseensa. Se on ollut myös mielenterveydellisesti helpointa riippumatta siitä, onko vaimo mielisairas vai ei. Joka tapauksessa mielen on luultavasti helpompi käsitellä ulkopuolisen tekemää surmatyötä kuin sitä, että surmatyön on tehnyt itse.

Toinen vaihtoehto on tietysti se, että vaimo on pistänyt miehensä kylmän suunnitelmallisesti lihoiksi ennalta tehdyn suunnitelman mukaisesti, ja sitten vain pitäytynyt tarinassaan. Se olisi kuitenkin vaatinut niin suurta tunnekylmyyttä, että mielenhäiriöstä olisi täytynyt olla aikaisempiakin viitteitä.

Mieti, että pahoinpitely klo n. 23-00 on tehty kiihdyksissä, mutta Lahti on jäänyt kitumaan. 00-häke-puheluaika mieli selvenee, lavastus alkaa. Häke-puhelun aikana mies virkoaa ja valittaa, jolloin murha tehdään. Tekonimikkeet siis koventuvat yön aikana.

[MissHolmes]

^ silloin olisi kyllä jo kyseessä erittäin harkittu ja kylmäverinen teko.
Minä en jotenkin haluaisi uskoa.
Riita on kyllä varmaan alkanut jo tuolloin Jukan tullessa kotiin. Ja varmaan se on ''arkisten asioiden sijaan'' alkanut AA:n mustasukkaisuudesta. (Minusta jotenkin tuntuu, ettei mistään muusta, ei ainakaan kaupassa käynnistä, voi raivostua noin paljon.)
Mutta luulisin, että äärimmäiset tapahtumat on kestänyt enää todellakin sen kymmenen minuuttia. Ja että jompi kumpi, tod.näk. AA on tuosta ikkunasta tullut. Ja ettei ole pahemmin lavastellut muuta kuin tarinansa puhelimessa. Poliisi hoisi lavastuksen ihan itse uskoen siihen mitä kaunis rouva sanoi ja sovitti jäljet tarinaan.

[Säteri]

aika uskomatonta että naamiomiestarina upposi poliisiin noinkin helposti vaikka AA:n käytös tapahtuman jälkeen indikoi muuta

Ulkopuolisen murhaajan poissulkeva teoria


Oletetaan että ulkopuolinen naamiomies olisi olemassa, AA:n saama keuhkon lävistämä veitsenisku osoittaa sen ettei naamiomies ole AA:n palkkaama tappaja vaan tuntematon kostaja.

AA:n käytös tapahtuneen jälkeen osoittaa ettei hän enää pelännyt oletettua naamiomiestä; "normiuhri" olisi pelännyt henkensä puolesta, vaatinut poliisin suojelua, muuttanut ehkä muualle ja vaihtanut nimensä. AA ei tehnyt mitään noista vaan eli "normaalisti"

Naamiomies on siten mielikuvituksen tuote

[MissHolmes]

Olen tuosta kanssasi erittäin samaa mieltä.
Se oli yksi ensimmäisistä asioista, mikä sai minut uskomaan vaimon olevan tekijä.

Jos nyt esim katsotaan tuota turun kaappausdraaman oikeuskäsittelyä ja sitä traumaa, jonka psykologit kuvailevat uhrille jääneen, on täysin ymmärtämätöntä, että ihminen joka on katsonut vierestä rakkaimpansa surman ja saanut itse veitsestä, elää pelotta neljän lapsensa kanssa.

Se on käytännössä oikeasti mahdotonta. Täysin mahdotonta, vaikka kaikki maailmassa sanoisivat, että kohde oli kuollut aviomies.

Silminnäkijänä vaimo olisi kuitenkin oikeasti ollut todellisessa hengenvaarassa. Ja sen poistaminen ajatuklsista ei onnistu järkiperusteluilla.

[Severin A]

Aikoinaan, pian tapahtuneen jälkeen, ihmettelin, kuinka pienten lasten äiti olisi tuollasessa tilanteessa, jossa ulkopuolinen naamiomies riehuu kodin sisällä, olisi menetellyt. Ja vaikka kuinka mielessäni asiaa kääntelin, ei tuntunut loogiselta, että äiti osallistuu vääntöön naamiomiehen kanssa. Jäin kaipaamaan äidin sisäistä suojeluvaistoa, joka ensisijaisesti pyrkii suojelemaan lapsia. Missään lukemassani en törmännyt tietoon, että AA olisi pyrkinyt saamaan lapsiaan turvaan tältä ulkopuoliselta riehujalta. Enkä ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä nytkään, miksi lapselle lyödään tuollaisessa tilanteessa puhelin kouraan.
Taidan olla hyvin vanhanaikaisesti ajatteleva

[MissHolmes]

Et suinkaan. Kesältä löydät pitkät keskustelut juuri tuosta ''äidin vaistosta''.
Kaiken järjen mukaan äiti olisi paennut lasten kanssa talosta kadulle huutamaan apua tai telkeytynyt puhelimineen ja lapsineen esim. vessaan lukkojen taakse. Mutta ei missään nimessä olisi jättänyt lapsia yksin ja mennyt väliin.
Se on täysin minunkin järjen vastaista. Enkä oikein voi kuvitella, että kukaan äiti tekisi niin. Ihan vain siinäkin pelossa, että jos itsekin kuolee, jäävät lapset yksin tuon tappajan armoille ja/tai kylmään maailmaan. Se ajatus on sisäsyntyinen ja vankkumaton. Suojeluvaisto.

[Mopoterroristi]

Myrskylintu kirjoittaa: "Ihmisillä on valtava tarve nähdä pahuus mielisairautena. Tilastofaktojen valossa asia ei näin ole. Lauerman uudessa kirjassa todetaan selkeästi sekä paikkansapitävästi, että 90% mielentilatutkimuksen läpikäyneistä tappajista saa terveen paperit."

Joey kirjoittaa: "Toinen vaihtoehto on tietysti se, että vaimo on pistänyt miehensä kylmän suunnitelmallisesti lihoiksi ennalta tehdyn suunnitelman mukaisesti, ja sitten vain pitäytynyt tarinassaan. Se olisi kuitenkin vaatinut niin suurta tunnekylmyyttä, että mielenhäiriöstä olisi täytynyt olla aikaisempiakin viitteitä."

Mikäli ymmärsin asian oikein, aikaisempi mielenhäiriö olisi tilastojenkin valossa tarpeeton. Huomattavasti suurempi osa "terveistä tappaa" kuin "sairaista". Onko pahuus enemmän "terveiden" ongelma? Vai pitäisikö pahuus suorastaan mielenterveyden kunnossa!

Varmasti pahuus on enemmän "terveiden" ongelma, joitakin vuosia sittenhän ilmestyi tutkimus jossa todettiin 30%:n arvopaperidiilereistä olevan psykopaatteja, no psykopaatin ominaisuuksiahan tuo ammatti vaatii

Mutta tuo ihmisen kyvykkyys tappaa lajitoveri on kyllä mielenkiintoinen juttu. Eri armeijoillahan oli ongelma siinä että tiedossa oli että sekä 1:ssä että 2:ssa maailmasodassa vain noin 2 % sotilaista kykeni surmaamaan vihollisen, pieni prosentti edes laukaisi vihollista kohden (en muista ulkoa tarkkaa %) jne. Esim Amerikan sisällissodassa oli iso määrä sotilaita jotka eivät edes laukaisseet kiväriään sodassa. Suurinosa sodan uhreistahan tulee pommituksissa, tykistö-ja kranaattikeskityksissä.

Yhtä kaikki suurvalloilla ja muilla on ollut suuri huoli siitä että ihmisellä tuntuu olevan suuri vastenmielisyys tappaa edes "vihollinen". Yleinen selitys tälle on että ihmisen esihistoriallisessa vaiheessa ennen kuin ihmiselle on kehittynyt etuaivot lajillemme ei ole kuulunut tappaa lajitoveria, meillä on ollut sen esto. Vain 2% kannasta on ollut kyvykkyys tappaa lajitoveri, toinen prosentti on ollut laumanvartijoita(alfa) ja toinen luonnehäiriöisiä. Yleinen selitys sille miksi vai pieni osa on sodassa ole kyennyt surmaamaan vihollisen on se että äärimmäisessä stressitilanteessa (pelkää niin että tulee kuset ja paskat housuun jne.) ihmisen etuaivot kytkeytyvät päältä ja aivojen esihistoriallinen osa ottaa vallan ajattelussamme, siis se joka kieltää lajitoverin tappamisen. Tuo 2% meistä siis hoitaa tappamisen sodassa. Koska ongelma on sotaakäyville maille ollut suuri on tietysti 1900-luvulla painettu duunia että se tappaminen perkele luontuisi. Joten apuun on otettu ehdollistaminen, eli sotilasharjoittelussa mm.Irakin sotaan lähteneet on altistettu harjoittelussa voimakkaalle stressille kun harjoitellaan sitä tappamista jne. Eli opetellaan tappamaan simulaatioissa niin että se tulee sieltä selkäytimestä tosipaikassa. Tällä sitten ollaan saatu noita prosentteja huomattavasti ... Asiasta on paljon tietoa yritin tiivistää mahdollisen lyhyeen tuon johdannon että pääsen itse asiaan

Jos siis meistä vain 2% on kykeneviä tappamaan, kuuluvatko murhaajat alfauroksiin vai luonnehäiriöisiin? Onko meille tullut etuaivojen mukana jotain alunperin lajinvastaista käyttäytymistä? Eli onko tuon kahden prosentin ulkopuolelta murhaajia, silloinhan meille olisi tullut etuaivojen mukana jotain mikä selittää sen että kykenemme nykyisin tappaamaan "siviilissä", vaikka ilman ehdollistamista sotilasharjoittelussa siihen pystyisi taistelutilanteessa vain 2% meistä. Tähän ei mitään "sohvasotilaiden" kommentteja siitä että kyllä minä pystyisin kun tositilanteessa kun kranaattia tippu niskaan, paskaa haisee ja ihmisen osia lentelee ympäriinsä siihen psytyisi faktatiedon mukaan vain 2% meistä.

Varmaan osan nykytappajista selittää se että he ovat ehdollistuneet tappamiseen jonkun harrastuksensa kautta missä ovat harjoitelleet tappamista: metsästys, ammuntaharrastus. Tätä varmaan ajoi takaa myös se psykologi joka oli huolissaan metsästys ja ammuntaharrastusten korrelaatiosta surmatöiden kanssa. En lukenut artikkelista kuin referaatin joten en tiedä sitä muutoin kommentoida. Mutta
tämä on kyllä mielenkiintoinen juttu, aletaan olla ns.alkujuurilla näissä murha-asioissa.

Lisättäköön ettei se tappaminen ja tappamisen katselu ole ihan yksinkertainen homma edes läpeensä pahalle ihmiselle. Esimerkkinä Himmler joka joutui poistumaan pahoinvoivana kesken teloitusten kun oli ensimmäistä kertaa katsomassa natsien joukkoteloituksia ampumalla. Tämän episodin seurauksena alettiin sitten pohtia miten voitaisiin muuttaa teloituskäytäntöjä sellaiseen suuntaan että voitaisiin tehdä kerralla massatelotuituksia ilman että sotilaat joutuisivat surmaamaan jokaista erikseen.

[papillon]

Lienee syytä pitää tämän valtaisan innostuksen keskellä muutamien mielessä se että AA on syytön kunnes toisin todistetaan.
Näin ei ole vielä asianlaita.

Tulee mieleen eräs Espoolainen juttu jossa innokkaimpien palstalaisten rundari kilahti tappiin, mutta sitten oikeus totesikin heebon syyttömäksi, en vaan millään saa mieleeni mikä juttu se oli, vanha kumminkin sen muistan.

Tämä tapaus on toisenlainen, tuoreempikin.
On kerrottu että epäilty on tunnustanut. On kerrottu että epäilty on kiistänyt tunnustuksen.

Tapahtumien kulku on näillä tiedoilla arvausten varassa ja toki on selvää kun tarpeeksi moni maalaa tarpeeksi monta tapahtumainkulkua niin sitten aikanaa todennäköisesti joku pääsee henkseleitään paukuttelemaan sanoen : " Mitäs mä sanoin ! "

No, aikanaan saamme tietää miten kaikki meni, tai sitten emme.

Sitä odotellessa

[Who was it]

Voisin ehkä uskoakin, että AA on saattanut alkaa itsekin uskomaan ulkopuolinen hyökkääjä -teoriaan. Eikös se niin mene, että kun tarpeeksi kauan valehtelee, niin valhe muuttuukin todeksi. Minua alkoi mietityttää, että JOS AA olisi tälläkin palstalla pyörinyt näitä juttuja lukemassa, niin eikö hän spekulaatioita lukiessaan olisi ymmärtänyt sitä mahdollisuutta, että hän itse voikin olla tappaja. Useinhan hyökkäys on paras puolustus...