Jostain syystä mua ällöttää hirveästi makuupussit. Mä en ikipäivänä vois kuvitella et menisin sellaiseen nukkumaan. Koko ajatuskin saa oksennusrefleksin heräämään. Joskus ala-asteen luokkaretkillä oli pakko olla makuupussi ja vaikka oli kuinka kylmä jossain teltassa niin mä sitkeästi vaan nukuin sen päällä. Hätätapauksessa avasin hieman pussia et sain vähän peitettä harteille. Mä en tiedä mistä tää johtuu, mut luulen sen liittyvän mun ns. suljetun tilan kammoon. En pelkää hissejä tms. mut kammoan arkkuja, kaappeja ja tollasia, pieniä paikkoja joihin voi joutua jumiin.
Toinen mikä mua ällöttää, tää on aika yleinen vissiin, mut on yläluomien käätäminen. Joskus vuosia sitten oli optikolla sovittamassa piilolinssejä ja siellä tän optikon oli pakko kurkata luomien alle. Ja se käänsi mun luomet sellasen tikun avulla. Voi yök! Ja vielä kertoi et mun luomet on alta sellaiset röpöläiset kun niiden pitäis olla ihan sileät. En koskaan enää anna kenenkään tehdä niin enkä halua nähdä kenenkään tekevän niin. Niin ällön näköistä et laatta lentäis välittömästi. Annetaan niiden silmäluomien olla ihan sillee ku niiden on tarkoituskin olla; oikein päin. Onneksi niitä ei näe silloin kun silmä on kiinni! Heh heh, se vasta olis kamalaa!
no, ei sais nauraa, toi voi olla joillekin pahakin ongelma jos usein joutuu optikolla piilareita sovittelemaan tai leireilemään metsässä..