Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Hydrogenium kirjoitti:
Ei se aivan mene mielikuvituksen puolelle jos vertaa Kyllikki Saaren ja Tulilahden murhia keskenään .
Netissä on valokuva Kyllikki Saaren murhaajan käyttämästä lapiosta.
YoyTubessa on filmi jossa poliisi jolla on oikeankäden proteesi esittelee sitä Tulilahden murhaajan käyttämää lapiota.
Vertasin niitä lapioita keskenään ja näytti siltä että sama lapiohan se oli ja on.
Onkohan se Kyllikki Saaren murhalapio luovutettu jollekkin tai minne?
Näyttää jopa siltä että kyseessä on aivan samaa lapio. http://www.youtube.com/watch?v=Nh8lQUbVeHA
On myönnettävä, että Kyllikin ja Tulilahden välillä on valtava aukko. Uskon, että Runar ja piilottelija (jos olivat syylliset) ovat lukeneet koko maata liikuttaneetsa Kyllikki-jutusta. Tulilahdella on ollut kopiomurhan piirteitä jonkin verran.
Mitä haudasta mietin, niin kahden tytön paino on ollut n. 50-60 kg per pää. Tämä tekisi n. 110 kiloa, jonka kuljettaminen yhdellä kertaa teltan sisällä olisi aika työlästä --> raahattu erikseen.
Mutta hautaan. Jos hautaan menee n. 110 kg ihmisruumista, se syrjäyttää n. 50 litraa vetistä maata. (esim. rapakiven ominaispaino ~3, eli 110 kg = n. 40 l kiveä). Jos maata on siirretty tyttöjen tilavuuden verran pois, sitä EI ole voinut kokonaan saad mahtumaan hautaan.
Ylimääräistä jää 20-30 litraa. Jos ajattelemme tämän 1½ litran pulloina, se tekee n. 15 isoa pullollista maaperää. Voisiko tämän jättää harjanteeksi haudan päälle? Onko tekijä osannut arvioida haudantekoa niin tarkasti, että on älynnyt sijoittaa haudan veden äärelle - johon on helppo siirtää ylimääräinen maa? Kyllikin murhaan verrattuna kun on ollu kaksi ongelmaa:
a) mistä tarpeeksi syvä maa rajatulla alueella, joka on tavattoman kivinen ja kallioinen?
b) kun ruumiita onkin kaksi, niin mihin piilottaa ylimääräinen maa? Korkeahko maakeko haudan päällä voisi paljastaa sijaintia.
Kyllikin hautapaikalla oli yllättäen samanlaisia ongelmia. Kova kangasmaa tuli lapioitaessa vastaan eikö siellä jäänyt yhtään varaa alaspäin. Sama ongelma tuli Tulilahdella kohdalle. Olivatko molemmat kaivajat jossain mielessä niin tyhmiä, että eivät osanneet hakea parempaa paikkaa? Vai olivatko molemmat niin kokeneita haudantekijöitä, että osasivat JUURI ja JUURI löytää paikat, joiden syvyys riitti murhatuille?
E: Tulilahdella haudan "ahtaus" voisi kertoa, miksi irtain jäi kuusen luo väliaikaisvarastoon. Ehkä näin: tekijä suunniitteli, että hautaa koko paketin. Maaperä kuitenkin yllätti, ja lopulta tekijä muutti suunnitelmaansa. Hän oli hautaamisen jälkeen tyytyväinen, että sai edes ruumiit maahan, silti paikalle jäi melkoiinen kohouma, joka vaari rankoja ja näreitä peitokseen. Irtaimelle ei ollut paikkaa, joten se jäi välivarastoon. - Etsintöjen edetessä nopeasti Tulilahden suuntaan irtaimeen ei uskaltanut enää koskea.
Kuulin että tätä ei täällä jostain syystä ole, no nyt sitten on:
Tulilahden laaja syytekirjelmä.
US 9.6.60
Laaja syytekirjelmä
Mikkelin lääninpoliisitarkastaja V i l j o L a a k s o n e n oli syytekirjelmässään keskittynyt kaikkiaan kahdeksaan kohtaan, jotka koskivat neitosten matkaa, heidän surmaamistapaansa, heitä seurailleen mopedimiehen edesottamuksia sekä syytetty Holmströmin omia kertomuksia. Tiiviydestään huolimatta syytekirjelmässä oli toistakymmentä liuskaa. Heinäveden kihlakunnanoikeudelle osoitettu kirjelmä on kokonaisuudessaan seuraava:
Heinäkuun 18. päivänä 1959 lähtivät Jyväskylän kaupungista olevat sairaanhoito-oppilas Eine Maria Nyyssönen ja toimistoapulainen Riitta Aulikki Pakkanen polkupyöräretkelle kotikaupungistaan Itä-Suomeen. Tyttöjen oli määrä palata matkaltaan viimeistään 3.8.1959. Kun heitä ei sanottuun päivään mennessä ei kuitenkaan ollut saapunut kotiinsa, teki Eine Nyyssösen äiti Aino Nyyssönen tyttöjen katoamisesta ilmoituksen Jyväskylän rikospoliisiosastoon.
Ilmoituksen johdosta suoritettiin poliisin toimesta etsiskelyjä ja tutkimuksia Polvijärven ja Pieksämäen välisellä maantieosuudella. Kun poliisille tehtyjen ilmoitusten perusteella voitiin pitää varmana, että tytöt oli heinäkuun 27. päivän iltana nähty Tulilahden leirialueella Heinävedellä, suoritettiin 21. päivänä elokuuta 1959 poliisin toimesta maastoetsintä Tulilahden ja ympäristön tutkimiseksi. Puolentoista tunnin etsinnän jälkeen löytyivät tyttöjen ruumiit haudattuina suohautaan, joka sijaitsi noin 200 metrin päässä varsinaiselta leirialueelta Tulilahden pohjan jatkona olevalla suoalueella. Haudan päälle oli kasattu eri mittaisia kuivia, suolta tai järvenpohjasta kerättyjä pohjapuita sekä oksaisia karahkoita. Näiden väliin oli pystytetty noin metrin mittaisia kuusen ja männyn taimia niin, että maaston pinta näytti koskemattomalta eikä eronnut ympäristöstään. Pystyyn asetettujen taimien päät todettiin teräaseella leikatuiksi. Itse haudan peittona oli kahdeksan miltei samansuuruista suorakaiteen tai neliönmuotoista suoturvetta pintakerros päällepäin asetettuna ja jokaisessa turpeessa kaikki sivut kuin lapiolla leikatut. Haudan muoto oli ojamainen, pituudeltaan 2,8 metriä, leveydeltään 35-50 senttimetriä ja syvyydeltään 50-30-25 senttimetriä. Ruumiit olivat haudassa siten, että molempien päät olivat samaan suuntaan. Alimmaisena oli Riitta Pakkasen ruumis, joka oli oikealla kyljellään, jalat koukussa polvista ja lonkista, jalkapohjat kiinni haudan päässä ja pää miltei haudan puolivälin kohdalla, leuka rinnassa kiinni ja oikean käden olkavarret pään alla. Ruumiilla oli vaatteet yllään. Eine Nyyssösen ruumis oli selällään haudan toisessa päässä niin, että jalat reisistä asti olivat Pakkasen ruumiin päällä. Niska oli haudan päätä vasten niin, että pää oli hautaan painettaessa taipunut ja leuka painunut voimakkaasti rintaa vasten. Ruumis oli alaston, mutta oli ruumiin päälle asetettu peitoksi Eine Nyyssöselle kuuluneita vaatekappaleita, jotka olivat kuin kiireessä ja väkivaltaisesti päältä otettuja. Näissä ei havaittu viilto tai pistoreikiä. Ruumiiden asennot ja se, että ne olivat tiukasti kiinni toisissaan ylösnostettaessa, viittasivat siihen, että ruumiit on ilmeisesti polkemalla täytynyt ahtaa
Maastoetsintää jatkettaessa löydettiin vielä kätköpaikka, joka sijaitsi noin 95 metrin päässä hautapaikasta etelään päin metsässä, kasvillisuuden suojaaman kiven vieressä. Sinne oli kätketty Nyyssöselle ja Pakkaselle kuuluneet retkeilyvarusteet ja asetettu sammalpeite päälle sekä pystytetty kaksi noin metrin korkuista teräaseella leikattua kuusentainta naa-
mioksi. Etsintöjä jatkettaessa löytyivät muun muassa 4. päivänä syyskuuta 1959 tyttöjen polkupyörät keskeltä Tulilahtea noin 130 metrin päässä leirilaiturista. Polkupyörien ilmarenkaat olivat tyhjät ja niiden venttiilitapit löysytetyt.
Löytöjen johdosta tähän mennessä suoritetuissa tutkimuksissa katson käyneen selville seuraavaa:
Tyttöjä kuristettu, lyöty ja
haavoitettu teräaseella
Eine Maria Nyyssösen ruumiinavauksessa on todettu, että hänen ruumiissaan oli vasemman lapaluun alakärjen ja selkärangan välissä vasemman keuhkon alalohkoon ulottuva teräaseen aiheuttama haava ja rintaontelossa runsaasti osaksi hyytynyttä verta. Haava oli saatu Nyyssösen vielä eläessä. Oikeassa kainalossa 3-4 kylkiluun välissä oli niinikään teräaseen aiheuttama syvä haava, joka ei kuitenkaan ollut ulottunut keuhkopussiin saakka. Vasemman reiden sisäsivussa, reiden puolivälissä oli 1 x 3 sm suuruinen ihonalainen kudokseen ulottuva epätasareunainen haava, joka oli todennäköisesti tylpän aseen aiheuttama ja eläessä saatu. Kaulassa molemmin puolin kilpirustoa oli ihossa ja ihon alla verenvuotoja sekä henkitorvessa vähän veristä limaista eritettä, joka viittasi siihen, että Nyyssöstä oli puristettu kurkusta hänen vielä elossa ollessaan. Muita väkivallan merkkejä ei ruumiissa huomattu. Eine Maria Nyyssönen oli kuollut teräaseen vasempaan keuhkoon tekemän haavan aiheuttamaan verenvuotoon.
Riitta Aulikki Pakkasen ruumiinavauksessa on todettu hänen ruumiissaan olleen rintakehän alueella useita teräaseen aiheuttamia haavoja, joista oikealla puolella oleva oli ulottunut keuhkopussiin saakka vioittamatta kuitenkaan keuhkoa, mutta katkaissut viidennen kylkiluun ja aiheuttanut verenvuodon keuhkopussiin. Haava oli syntynyt Pakkasen vielä eläessä. Näitä haavoja vastaavissa paikoissa oli vaatteissa reikiä ja veritahroja. Päässä vasemman ohimoluun kohdalla ja takaraivossa oli tylpän aseen aiheuttamia haavoja ja lukuisia luunmurtumia sekä aivoainetta valunut ulos. Muita väkivallan merkkejä ei ruumiissa huomattu. Riitta Aulikki Pakkanen oli kuollut näihin päässä ja takaraivossa oleviin vammoihin. Ruumiinavauslöytöjen perusteella ei kuitenkaan voitu päätellä kumpaako, terävää vai tylppää asetta oli ennen käytetty.
Matkareitti
Tyttöjen on todettu Jyväskylästä lähtönsä jälkeen viettäneen ensimmäisen, siis 18.-19.7.1959 välisen yön Naarajärven leirialu-eella ja täältä jatkaneen matkaansa. Rantasalmella he olivat pyöräilleet Punkaharjun leirialueelle, jossa he olivat yöpyneet 22.-23.7.1959 vastaiset yöt. Matkaa he olivat jatkaneet Savonlinnaan ja matkustaneet kello 11.00 lähteneellä Orivesi II laivalla Joensuuhun, jonne laiva oli saapunut kello 20.30. Joensuussa he olivat yöpyneet kaupungin leirialueella ja lähteneet seuraavana päivänä eli siis 24.7.1959 iltapäivällä Kolille, jonne olivat saapuneet noin kello 23.00. Kolilla he olivat viipyneet kaksi yötä ja lähteneet sunnuntaina 26.7.1959 ajamaan Kolilta Polvijärvelle, jonne olivat saapuneet noin kello 19.00 ja majoittuneet Aune Juntusen omistamaan matkustajakotiin. Maanantaina 27.7.1959 he olivat lähteneet mainitusta matkustajakodista puolenpäivän aikaan ja ajaneet Heinävedelle reittiä Sotkuma-Käsämän lossi-Liperin kirkonkylä-Onkisalmen lossi-Vihtari-Heinäveden kirkonkylä ja saapuneet noin kello 20.00 aikaan Tulilahden leirialueelle, jossa heidät oli tavattu elossa olevina vielä noin kello 23.00 aikaan.
Mopedimies mukana
Joensuusta lähtien
Sinisellä mopedilla ajavan miehen on todettu seurailleen Eine Nyyssöstä ja Riitta Pakkasta ainakin Joensuusta lähtien. Mopedimies on havaittu tyttöjen tuntumassa muun muassa Joensuun-Juuan maantien varrella Kontiolahden Varparannalla 24.7.1959 noin kello 19.00, samana päivänä noin kello 23.00 Kolin leirialueella, 27.7.1959 kello 16.30 Liperin ja Vihtarin välisellä maantiellä, samana päivänä kello 16.45-17.00 aikaan Vihtarissa, samana päivänä illalla Heinäveden matkahuollon luona, sa-mana päivänä kello 20.00 aikaan Varkauteen ja Tulilahden leirialueelle johtavien teiden risteyksessä sekä vielä saman päivän illalla leirialueelle johtavalla tiellä. Miehen tuntomerkit olivat: 30-40 vuotias, keskikokoinen, tummahipiäinen, kasvot pyöreähköt, yllä ruskehtava nahka- tai keinonahkapusero tai takki sekä tummahko pitkälippainen hellelakki. Mopedimies oli tyttöjä seuraillessaan useasti pysähdellyt ja hajareisin mopedin satulassa istuen korjaillut jotakin mopedin moottorin seutuvilla. Maan poliisiviranomaisille ja Suomen tietotoimistolle oli annettu mopedimiestä koskeva ilmoitus sekä kehotettu mopedimiestä sanomalehdistön ja Stt:n kautta ilmoittautumaan poliisiviranomaisille. Mopedimies ei kuitenkaan ilmoittautunut.
Holmström tunnistettu
Helmikuun alkupäivinä 1960 kuljetettiin syytetty, talollisenpoika, tutkintavanki Erik Runar Holmström Vaasasta Heinäveden seuduille näytettäväksi niille henkilöille, jotka olivat nähneet mopedimiehen seurailevan tyttöjä. Näissä näyttötilaisuuksissa, joissa Holmström oli vaikuttanut silminnähtävästi hermostuneelta, ovat sanotut henkilöt todenneet, että Holmström iältään, kasvojenpiirteiltään, kooltaan ja olemukseltaan oli aivan samanlainen kuin se sinisellä mopedilla ajanut mies, joka heidän nähtensä oli tyttöjä seuraillut. Kun Holmström näistä näyttötilaisuuksista kuljetettiin autossa takaisin Vaasaan on Holmström ensin tiedusteltuaan tutkijoilta, oliko nyt saatu näyttöä siitä, että hän oli Tulilahden mopomies ja saatuaan siihen myöntävän vastauksen, selittänyt olevansa etsitty mopedimies sekä lisäksi kertonut, että hänellä oli sininen Solifer-merkkinen mopedi, silloin kun hän oli tyttöjä seuraillut. Mopedi oli ollut silloin epäkunnossa, sillä sen kaasutin oli ollut tukossa ja sitä oli ollut sen vuoksi vaikea käynnistää, ketjut olivat venyneet niin että ne olivat usein pudonneet päältä ja mopedin etuhaarukka oli murtunut. Hän oli joutunut pysähtelemään ja kädellään auttamaan ketjuja paikoilleen.
TVielä on Holmström kertonut, että saavuttuaan Heinävedeltä Varkauteen hän oli korjauttanut mopedin etuhaarukan eräässä Solifer-huollossa Varkaudessa ja oli korjaus tehty hitsaamalla. Liikkeen kadunpuoleisella seinällä oli ollut kilpi, jossa oli lukenut ”Solifer-huolto”. Edelleen on Holmström myöntänyt, että hänen veljensä oli puhunut totta väittäessään tavanneensa Runar-veljensä Savonlinnassa kesällä 1959, lisäten vielä, että hän samana kesänä oli tavannut veljensä myös Puumalassa, vaikka sitä oltu tutkijoitten taholta edes kysytty.
ulil. syytekirjelmää tää
Holmström tunnustaa
käyneensä Tulilahdessa
Itse tyttöjen seurailemisesta on Holmström autossa kertonut, että hän oli ollut lepäilemässä erään lammen rannalla Liperin ja Heinäveden välillä, muutama kilometri Liperistä Heinävedelle päin, kun hän oli nähnyt kahden shortsiasuisen tytön ajavan polkupyörillä Liperistä Heinävedelle päin. Kello oli ollut silloin 16.00. Holmström oli lähtenyt noin puolen tunnin kuluttua ajamaan mopedillaan tyttöjen perästä ja heidät saavutettuaan ajanut enimmäkseen näköyhteydessä tytöistä, ajaen joskus heidän ohitseenkin aina Tulilahden leirialueelle saakka. Tulilahden leirialueelle johtavan tien ja Heinävedeltä Varkauteen johtavan tien risteyksessä hän oli nähnyt kaksi nuorukaista, jotka hän oli myöhemmin illalla, oli uudelleen nähnyt tyttöjen seurassa itse leirialueella.
Leirialueella oleskelustaan on Holmström kertonut, että hän oli sivusta seuraillut tyttöjen seurustelua edellämainittujen nuorukaisten kanssa ja painostanut erikoisesti sitä, että nuorukaisten käyttäytyminen tyttöjä kohtaan oli hänen mielestään ollut väkivaltaista ja he olivat yrittäneet halailla ja suudella tyttöjä. Leirialueen näköalakalliolla oli Holmström nähnyt erään pariskunnan ja nähnyt vielä erään suurikokoisen miehen tulevan metsästä leirialueen suuntaan. Nuorukaiset olivat poistuneet leirialueelta noin kello 23.30 aikaan moottoriveneellä. Itse hän oli poistunut leirialueelta noin kello 24.00 ja ajanut leirialueelta maantielle johtavaa tietä pitkin maantielle asti ja kääntynyt siitä Varkauteen, jonne kuitenkin oli saapunut vasta aamulla. Varkaudessa hän oli korjauttanut mopedinsa kuten aikaisemmin on selostettu ja jatkanut sen jälkeen välittömästi matkaa kotiinsa.
Kun Holmströmiä Vaasaan saavuttua välittömästi alettiin kuulustella, on Holmström aluksi kuitenkin ilmoittanut, että kaikki hänen autossa kertomansa oli perää vailla. Myöhemmin samassa kuulustelutilaisuudessa Holmström jälleen on kertonut samalla tavalla kuin autossakin ja useaan otteeseen pahoitellut sitä, että hän ollenkaan oli lähtenyt koko mopedimatkalle, koska se oli päättynyt niin ikävällä tavalla. Kun tätä hänen toistamiseen antamaansa kertomusta aloitettiin kirjoittaa pöytäkirjaan ja kun sitä oli jo jonkun verran kirjoitettukin, on Holmström yhtäkkiä ilmoittanut, ettei hän suostu kertomaan mitään koko tapa-uksesta. Sen jälkeen tapahtuvissa toistuvissa kuulusteluissa Holmström on kieltänyt syyllistyneensä tyttöjen surmaamiseen sekä myöskin heidän seurailemiseensa. Edelleen on Holmström väittänyt, ettei hänellä kesän 1959 aikana ollut minkäänlaista mopedia ja ettei hänellä sanottuna kesänä ollut sellaisia vaatteita yllään kuin hänellä Heinävedellä tehdyllä tunnistamismatkalla oli ollut vaan että hänellä oli ollut harmaa pusero, mustat housut, kumiteräsaappaat, ¾-pituinen ruskea tekonahkatakki ja pitkälippainen lakki.
Holmström ei kuitenkaan voinut selittää minkäänlaista luotettavaa selvitystä siitä, missä hän olisi oleskellut niinä aikoina, jolloin Tulilahden tapahtumat sattuivat. Useimpiin näitä tapahtumia koskeviin tai niihin liittyviin kysymyksiin ei Holmström ole lainkaan vastannut. Mutta veljelleen Anders Arne Holmströmille on syytetty nimenomaa esittänyt, että jos joskus tulisi kysymys syytetyn oleskelupaikasta Heinäveden murhien aikoina, olisi veljen vain sanottava, että syytetty oli niihin aikoihin oleskellut kotiseudullaan. Lisäksi on syytetty nimenomaan kieltänyt veljeään ilmoittamasta, että he olivat tavanneet toisensa Savonlinnassa 9 päivänä 1959. Kuitenkin on Anders Arne Holmström kertonut, että hän kesällä 1959 oli tehnyt kesälomamatkan Itä-Suomeen. Tällä matkallaan hän oli kertomuksensa mukaan tavannut syytetyn elokuun 9 tai 11 päivänä Savonlinnassa ja ehkä myös Puumalassa, jolloin syytetty kumpaisellakin paikkakunnalla oli ajanut sinisellä mopedilla.
Pidätyshetkellä oli Holmströmillä hallussaan sinipäällysteisiä mopediin kuuluvia johtoja sekä ruotsinkielinen Solifer-mopedin huoltokirja, jotka hän on väittänyt löytäneensä maantieltä kääröstä ajaessaan varastamallaan punaisella mopedilla syksyllä 1959 Vaasasta Kokkolan suuntaan voimatta kuitenkaan tarkemmin määritellä paikkaa, josta hän oli paketin löytänyt.
Varkauden kauppalassa on Savon Urheilukeskus-nimisellä liikkeellä Solifer-huolto ja liikkeen ulkopuolella on Solifer-huoltokilpi. Liikkeessä on heinäkuun 28 päivänä 1959 noin kello 10 aikaan aamulla hitsaamalla korjattu eräs sininen Solifer-Capri-merkkinen mopedi, jonka etuhaarukan kaulaputki on murtunut. Mies, joka oli tuonut mopedin korjattavaksi, oli ollut suuresti Holmströmiä muistuttava.
Ne vaatteet, jotka Holmström on väittänyt käyttäneensä kesällä 1959, ovat juuri sellaiset kuin tyttöjä seuranneella mopedimiehellä oli näkijän kertomuksen mukaan ollut.
Julkisuudessa ei ole kerrottu, että nuorukaiset, jotka olivat olleet tyttöjen seurassa Tulilahden leirialueella, olisivat yrittäneet halailla ja suudella tyttöjä. Kun Holmström on autossa antamassaan kertomuksessa maininnut tapauksesta, on hänen täytynyt itse olla Tulilahden leirialueella 27.7.1959 illalla.
Mora-puukko mukana
Holmströmillä oli pidätyshetkellä hallussaan muun muassa Mora-merkkinen puukko tuppineen, jonka hän aluksi väitti saaneensa jonkun tekemänsä törkeän varkauden yhteydessä joskus keväällä tai kesällä 1959. Kun hänelle selitettiin, että vuolujälkien perusteella oli mahdollista otaksua, että tyttöjen haudalle asetetut taimet oli katkaistu juuri tällä puukolla, Holmström on muuttanut kertomustaan väittäen varmasti, että hän oli saanut puukon haltuunsa vasta syksyllä 1959. Keskusrikospoliisin kriminaalilaboratorion lausunnon mukaan on täysin mahdollista, että tyttöjen haudalle asetetut taimet on katkaistu kysymyksessä olevalla puukolla.
Holmströmin on todettu olevan erittäin väkivaltainen luonteeltaan. Niinpä hän on useita kertoja suunniltaan vihastuksesta kuristanut veljeään kurkusta ja ollut vähällä tukahduttaa hänet. Holmström saattaa aivan vähäisestäkin syystä vihastua niin, ettei näe, eikä kuule mitään. Hän on myöskin aivan välinpitämätön muita henkilöitä kohtaan ja voi tehdä mitä hyvänsä saadakseen tahtonsa toteutetuksi ja halunsa tyydytetyksi. Veljelleen on Holmström myös kertonut, että hän oli kerran tavannut erään tytön maantiellä ajaessaan Uudestakaarlepyystä Vöyrin suuntaan ja kun tyttö pelästyneenä Holmströmin lähentelystä oli alkanut huutaa, oli Holmström puristanut tyttöä kurkusta ja olisi tytölle saattanut käydä syytetyn kertoman mukaan pahemminkin, ellei samassa olisi paikalle saapunut linja-auto.
Raaka ja tunteeton
Eine Nyyssösen ja Riitta Pakkasen surmaamistapa ja haudan sekä tavaroiden kätköpaikan salaamiseksi tehty naamiointityö viittaavat poikkeuksellisen raakaan, väkivaltaiseen, tunteettomaan ja kylmäveriseen tekijään. Eine Nyyssöstä on kuristettu kurkusta ja lyöty kuolettavasti teräaseella. Riitta Pakkaselta on takaraivo lyöty murskaksi ja sen lisäksi teräaseella useihin eri paikkoihin vartaloa. Ja kaiken tämän hirmutyön jälkeen on tekijä aivan kylmäverisesti pystynyt kätkemään ruumiit ja tytöille kuuluneet tavarat sekä naamioimaan kätköpaikat tavalla, joka edellyttää kiihkotonta suunnittelua ja asiantuntemusta. Tällaiseen toimintaan ei ole voinut pystyä kuin henkilö, jolla on syytetyn tapainen luonne ja hänen kokemuksensa rikosten teillä.
Eine Nyyssösellä ja Riitta Pakkasella polkupyöräretkellä mukana olleista varusteista on kateissa seuraavat esineet:
-vaaleansiniset shortsialushousut, joissa valkeat tikkaukset sivuilla ja lahkeiden suissa;
-valkoiset shortsihousut, joista taskut puuttuvat;
-kaksi lastunauhalla kudottua leveälieristä hattua, joista toisessa punainen ja toisessa vaaleansininen noin 2 sm levyinen leuan alle solmittava silkkinauha;
-valkoiset rintaliivit;
-rannekello, teräskuorinen, sveitsiläistä valmistetta, 17 kivinen, pyöreä, fosforoidut viisarit ja numerot, hihna beige-väristä nahkaa;
-beige-väriset käytetyt kengät;
-kumipohjaiset käytetyt kengät;
-vaaleanpunainen 40 numeroinen kerrasto;
-Altissa-merkkinen musta laatikkokamera ruskeine sileäpintaisine laukkuineen;
-kaksi vihreästä telttakankaasta valmistettua toisesta päästä vihreällä narulla suljettavaa pussia;
-yksi pari harmaasta villalangasta kudottuja sukkia, joissa valkoiset suut;
-tytöillä mukana olleet rahat, lukuunottamatta yhtä 5 markan rahaa; sekä
-teltan pohjasta repäisemällä irroitettu 136 x 192 sm suuruinen kappale
Edellä selostetun perusteella katson tutkimuksissa selvitetyksi, että Eine Maria Nyyssönen ja Riitta Aulikki Pakkanen on Heinäveden kunnassa olevalla Tulilahden leirialueella heinäkuun 28. päivän 1959 vastaisena yönä vakain tuumin surmaamisen tarkoituksessa otettu hengiltä ja että heiltä silloin on anastettu edellä lueteltu kateissa oleva omaisuus sekä että tutkimuksissa on myös saatu varsin vahvaa näyttöä siitä, että mainitut teot on tehnyt Munsalan kunnasta oleva talollisen poika, tutkintavanki Erik Runar Holmström, minkä vuoksi vaadin häneltä rikoslain 21 luvun 1 §:n ja 31 luvun 1 §:n nojalla rangaistusta kahdesta murhasta ja ryöstöstä.
Taisin laskea haudan maamassoja väärin Ruumiit sivuuttavat oman tilavuutensa verran maata, eivät oman painonsa verran.
Haudan mitat, siteeraus: "Haudan muoto oli ojamainen, pituudeltaan 2,8 metriä, leveydeltään 35-50 senttimetriä ja syvyydeltään 50-30-25 senttimetriä."
Ruumiit syrjäyttävät tästä noin 100 litraa, jos ruumiin ominaispaino on n. 1 ja yhteispaino runsaat 100 kg.
2,8 m x 0,4 m x 0,35 m = 0,39 kuutiota? Minimi 2,8 x 0,35 x 0,25 = 0,25 kuutiota?
Jos lapiolla haudan pohja olisi muodoltaan suppeneva, niin ehkä 300 litraa = kaksi öljytynnyrillistäkö olisi kaivettu? Ehkä lasken jotain väärin, mutta vaikea uskoa, että noin paljon olisi kaivettu. Luulisi, että tehokkuusajattelulla vain hieman päälle vaadittava ruumiiden tilavuus olisi kaivettu, max. noin 200 litraa.
Mikäli laskuni pitävät kutinsa, niin olisiko murhaaja levittänyt ylimääräisen maan haudan päälle, peittänyt sen turpeilla, jolloin kohouma olisi leveähkö? Tällöin avatun haudan syvyys vaikuttaisi todellista isommalta, koska päälle laitettu maamassa tulisi laskettua mukaan syvyyden summaan?
Toinen vaihtoehto on, että koska tytöt kuitenkin syrjäyttävät 100 litraa, niin osa tuosta maasta + laajentunut maamassa (jos kaivamme esim. kuution kuopan, niin maa "avautuu" ja sitäpä ei lapioidakaan tasalleen samaan kuution kuoppaan, vaan maa jää koholleen - jolloin tarvitaan tärytintä, joka tihentää maan) on viety pois, tod.näk. nakattu järveen.
Myöhemmin tullut rankkasade on siistinyt haudanseutua.
Anteeksi painovirhettä, tarkoitus oli.
Ensinmäinen havaitsija viranomaisille mobenistista Heinävedellä oli teltassa ollut henkilö.[/quote]
Toinen havaitsija myös teltassa ollut, kolmas ja neljäs paikkakunnalta.
OlIVATKO NÄMÄ SUKULAISIA TAI HYVIÄ TUTTUJA?
Ajattelemalla että nämä valehtelee havainnot.
Jääkö LUUT KÄTEEN ?
Teltassa olleet osasivat valehtelun taidon,valehteliva tuohihipot ja peruivat myöhemmin, koska aika ei riittänyt tekemiseen ilmoittamaan lähtöaikaan.
Entäpä lähtöaika oli noin kello 1.30 jolloin lopettivat viihdyttämisen?
Palasivat todistetusti aamulla aikaisin.
Kertoman mukaan hyvästelemään telttailijoita.
Olisiko telttailijat lähteneet jo kukonlaulun aikaa?
Tälläistä on lauleltu tähän tapaukseen.
Voisi viellä laulaa: kenpä tietäisi sen ken arvaisi huomisen sitä selville saada vois aika jne jne.......[/quote]
"Hyvät rikostoverit" Lausui Veikko Vennamo eduskunnassa viisikymmentävuotta taaksepäin. Eräs tarkasti aikaisemmin pimeän ajan, joten lähtivätkö teltassa olleet veneellä ajamaan pimeyteen, oliko valojakaan. En minä ainakaan ellei ole pakko.[/quote]
Tämä tekemäni kirjoitus oli niin ettei henkilöitä tarkemmin tunnistettu ja päädyin edellämainittuun tulokseen, sympaattisuutta eikä muutakaan käytetty. Epäiltynä periaatteessa kaikki. Lopetan kirjoittelun tähän tästä tapauksesta. Joten jatkakaa edelleen.
Lukaisin tänään läpi lokakuulta 1961 peräisin olevan varsinaisasiainpöytäkirjan. Siinä on mukana selonteko Runar Holmströmille tehdystä mielentilatutkimuksesta. Myös Arne Holmströmin mielentila tutkittiin aikoinaan ja senkin tulos on pöytäkirjassa kerrottu. Runarin milentilatutkimuksen suorittaneen Mustasaaren sairaalan ylilääkäri Y.K. Suomisen lausunto on seuraava:
Tutkittava Erik Runar Holmström oli normaaliälyinen, eikä mitään mielitautia hänestä todettu, eikä luonteenpoikkevuuttakaan muuta kuin hänen rikollisuutensa.
Näin ollen hänen on katsottava olleen syytteisten tekojen aikana täysymmärryksisenä (= täydessä ymmärryksessä).
Papereista käy selville sekin, ettei Gunnar Holmström ollut tiennyt raamatun etukanteen tehdyssä syvennyksessä olleesta myrkystä. Runar oli itse tehnyt tuon kätkön ja laittanut sinne Kodein Fosfaatti -nimistä ainetta. Vankilassa ollessaan hän oli vain pyytänyt veljeään lähettämään itselleen raamatun.
Pöytäkirjoista löytyy myös ruotsinkielinen kirje, jonka Runar lähetti Gunnarille vankilasta. Kun ehdin, niin voin sen tänne suomennettuna liittää.
strangelove kirjoitti:
Papereista käy selville sekin, ettei Gunnar Holmström ollut tiennyt raamatun etukanteen tehdyssä syvennyksessä olleesta myrkystä. Runar oli itse tehnyt tuon kätkön ja laittanut sinne Kodein Fosfaatti -nimistä ainetta. Vankilassa ollessaan hän oli vain pyytänyt veljeään lähettämään itselleen raamatun.
Pöytäkirjoista löytyy myös ruotsinkielinen kirje, jonka Runar lähetti Gunnarille vankilasta. Kun ehdin, niin voin sen tänne suomennettuna liittää.
Nämä ovat mielenkiintoisia ja ainakin minulle uusia tietoja. Voisitko tosiaan liittää kaikki mainitut tekstit tänne kokonaisuudessaan. Det är okej också på svenska!
Tuntuuko tuo Gunnarin väite uskottavalta, ettei hän tosiaan tiennyt mitään myrkkykätköstä? Missä vaiheessa Runar tässä tapauksessa olisi sen ehtinyt ja voinut valmistella? Tuntuu kyllä aika hyvin ennakoidulta ja suunnitellulta, ja tuntuu nuo kemian opinnotkin olleen varsin hyvin hallussa, joten ei se Runar nyt ainakaan näillä perusteilla miltään erityisen vähälahjaiselta reppanalta kyllä vaikuta, vaan päinvastoin aika fiksulta ja laskelmoivalta itse asiassa. Jos hän ei mielestään mitään väärää ollut tehnyt, niin tuntuu kyllä aika ylimitoitetuilta varotoimilta...
Valdovas kirjoitti:
Nämä ovat mielenkiintoisia ja ainakin minulle uusia tietoja. Voisitko tosiaan liittää kaikki mainitut tekstit tänne kokonaisuudessaan. Det är okej också på svenska!
Tuntuuko tuo Gunnarin väite uskottavalta, ettei hän tosiaan tiennyt mitään myrkkykätköstä? Missä vaiheessa Runar tässä tapauksessa olisi sen ehtinyt ja voinut valmistella? Tuntuu kyllä aika hyvin ennakoidulta ja suunnitellulta, ja tuntuu nuo kemian opinnotkin olleen varsin hyvin hallussa, joten ei se Runar nyt ainakaan näillä perusteilla miltään erityisen vähälahjaiselta reppanalta kyllä vaikuta, vaan päinvastoin aika fiksulta ja laskelmoivalta itse asiassa. Jos hän ei mielestään mitään väärää ollut tehnyt, niin tuntuu kyllä aika ylimitoitetuilta varotoimilta...
Niin, tuntuisi Runar aika perusteellisesti ennakoineen siirtonsa. Toisaalta hänen asemansa oli sellainen, että kun häkki heilahti, niin pitkä kakku odotti. Holmström tuntui olleen määrätietoinen tulevaisuutensa suhteen, jos näin kävisi. Hänhän kertoi kirjeessään, että on parempi laiskotella haudassa kuin kitua pakkolaitoksessa. En usko että tuolla myrkyn jemmaamisella sinällään oli tekemistä Tulilahden asioiden kanssa, vaan pikemminkin yleisesti seuraavan vakilatuomion varalta.
Mitä tulee kemian opintoihin, niin eipä se nyt ihan hanskassa tainnut olla. Asiantuntijalausunnon mukaan tuo myrkkymäärä ei olisi riittänyt tappamaan Holmströmiä, vaan se olisi johtanut ainoastaan tokkuraan .
Asiakirjoista jäi mieleen yksi melko oleellinen yksityiskohta. Haudan kaivamisessa oli käyetty L:n saunatyömaan lapiota, mutta sitä ei suinkaan oltu jätetty leirialueelle, vaan se oli papereiden mukaan palautettu takaisin työmaalle. Julkisuudessahan on kerrottu, että lapio löytyi Tulilahden leirialueelta. Miten ihmeessä saatiin selville, että hauta kaivettiin juuri sillä lapiolla ja mistä pääteltiin että sitä oli lainattu tuona kyseisenä yönä?!
strangelove kirjoitti:
Niin, tuntuisi Runar aika perusteellisesti ennakoineen siirtonsa. Toisaalta hänen asemansa oli sellainen, että kun häkki heilahti, niin pitkä kakku odotti. Holmström tuntui olleen määrätietoinen tulevaisuutensa suhteen, jos näin kävisi. Hänhän kertoi kirjeessään, että on parempi laiskotella haudassa kuin kitua pakkolaitoksessa. En usko että tuolla myrkyn jemmaamisella sinällään oli tekemistä Tulilahden asioiden kanssa, vaan pikemminkin yleisesti seuraavan vakilatuomion varalta.
Mutta oliko hän 6.11. tapahtuneen pidätyksensä jälkeen enää kertaakaan vapaalla jalalla ennen itsemurhayrityksiään? Jos ei, niin hänen on tällöin täytynyt jo valmiiksi ennen pidätystään ennakoida pitkäaikainen vankeusrangaistus, ja vaikka hänellä muitakin rötöksiä oli tilillään, niin ei tunnu erityisen uskottavalta, että hän olisi niistä mahdollisesti aiheutuvan vankeusrangaistuksen vuoksi ryhtynyt moisiin ainakin Suomen oloissa harvinaiselta kuulostaviin varotoimiin.
Lisäksi tulee mieleen sekin, että vaikka 50- ja 60-luvuilla vankeustuomiot olivatkin tietääkseni hiukan jämäkämpiä kuin tänä päivänä, niin suhteellisen harvoin kai niiden pelotusvaikutus sentään niin kova oli, etteivätkö suhteellisen paatuneet taparikolliset olisi katsoneet kestävänsä niitä läpi, varsinkin jos kyse vain oli "tavallisista" omaisuus- ym. rikkeistä. Murhan yleensä ja parin nuoren naisen erityisesti voisi taas hyvinkin ajatella aiheuttaneen huomattavasti voimakkaamman henkisen ja osin ehkä myös hengellisen "morkkiksen", joka voisi alkaa olla jo riittävä syy laukaisemaan tarpeen itsemurhaan.
Joskus aiemminkin yritin herätellä keskustelua Runarin uskonnollisuuden asteesta, mutta ainakaan siinä vaiheessa ei kenelläkään tuntunut olevan täsmällisempää tietoa asiasta, ja siksikin nuo Runarin kirjeet olisi kiinnostava nähdä alkuperäisessä asussaan. 50-luvulla yhteiskunta ylipäätään oli vielä huomattavasti uskonnollisempi kuin tänään ja Pohjanmaa varmaan vielä erityisesti kuten osin edelleenkin. Se, että Runarin "myrkkykirja" oli juuri Raamattu on tietysti myös yksi indikaattori, joskin voisi ajatella, että hänen tilanteessaan sellaisen pyytäminen tuntuisi luontevalta, eikä tuollaista toivetta ehkä niinkään kehdattaisi evätä, joskin toisaalta varmaan jokaisella poliisiasemalla ainakin tuolloin löytyi Raamattu, joten sekin riski olisi ollut, että vartijat olisivat lykänneet Runarille talon oman kappaleen eivätkä olisi antaneet lupaa tuoda tyrmään hänen omaansa.
^Tuossa edellä Valdovas kaavailee asiaa vähän samaan tapaan kuin minä olen tuumaillut. Minusta R oli alkanut ennakoimaan mitä tuleman pitää, ja oli alkanut masentua. Veljen kääntyminen häntä vastaan varmaan oli ankara isku, josta hän ei toipunut. Ikävä tapaus, ja tulee paha olo, kun ajattelee, että ehkä näin se meni. Hän tunsi itsensä nurkkaan ajetuksi, ja kaikki pakoreitit oli tukittu. Kaikin puolin kyllä hyvin ikävä tapaus. Minä arvelen, että tässä asiassa Skogman saattoi olla oikeassa.
strangelove kirjoitti:Ehkä, mutta kuitenkin kyse on Gunnar Holmströmin omasta väitteestä. Hän kertoi, ettei tiennyt raamatussa olleen myrkkyä.
Runar oli patologinen valehtelija. Olen tuntenut jokusen tällaisen, ja näille ihmisille valehtelu on mennyt niin veriin, että omatunto on melko vahvasti kadonnut. Kaikkea saa keksiä ja melkein tehdäkin, koska niin pahoin on maailma kohdellut... Sitten patologinen valehtelija nauttii, kun saa ihmiset uskomaan milloin mihinkin.
Runarin omiin kertomuksiin ja kirjoituksiin en ole koskaan paljoa painoa laittanut. Siten pääsee paremmin eteenpäin. Runarin juttuja ei saa ottaa kuin tavallisen ihmisen kertomia. Patologinen valehtelija keksii melkein mitä vain milloin vain.
strangelove kirjoitti:Ehkä, mutta kuitenkin kyse on Gunnar Holmströmin omasta väitteestä. Hän kertoi, ettei tiennyt raamatussa olleen myrkkyä.
Runar oli patologinen valehtelija. Olen tuntenut jokusen tällaisen, ja näille ihmisille valehtelu on mennyt niin veriin, että omatunto on melko vahvasti kadonnut. Kaikkea saa keksiä ja melkein tehdäkin, koska niin pahoin on maailma kohdellut... Sitten patologinen valehtelija nauttii, kun saa ihmiset uskomaan milloin mihinkin.
Runarin omiin kertomuksiin ja kirjoituksiin en ole koskaan paljoa painoa laittanut. Siten pääsee paremmin eteenpäin. Runarin juttuja ei saa ottaa kuin tavallisen ihmisen kertomia. Patologinen valehtelija keksii melkein mitä vain milloin vain.
Mutta kyse olikin nyt Gunnarista. Hän kertoi kuulusteluissa, ettei tiennyt mitään tuon myrkyn olemassaolosta.
Ei ole mahdotonta sellainenkaan tapausten kulku, että G tiesi kyllä tuosta myrkystä, oli ehkä itse sen asettanutkin, mutta ei halunnut sitä myöntää. Sitä ei ilmeisesti voinut todistaa millään tavalla. Vain tunnustaminen olisi voinut aiheuttaa rankaisemisen. On siis mahdollista, että G asetti tuo myrkyn raamattuun, mutta ei halunnut myöntää sitä. Se on mahdollista. Totuutta emme tiedä.
Yhä edelleen korostan yhtä olennaista asiaa. Runarin vaatteissa olisi saattanut piillä koko jutun ratkaisu. En ole mistään, en edes Savonlinnan käräjäoikeudessa säilytettävistä virallisista asiakirjoista saanut vastausta siihen kysymykseen, mitkä vaatteet Runarilla oli yllä kun hän kävi korjauttamassa mopedinsa Varkauden Solifer-huollossa. Jos hänellä oli yllään eri vatteet kuin edellisenä päivänä tyttöjä seuratessaan, on ratkaisu melkeinpä siinä. Tällöinhän on luonnollista, että teoissa vereentyneet vaatteet on pitänyt vaihtaa. Tuskin Runarin kaltainen kulkuri säännöllisesti vaihtaa vaatteitaan. Jos kledjut olivat samat kuin aiemminkin, on Runarin syyttömyys melkein sillä todistettu. Tuollaisessa teossa vaatteet vereentyvät varmasti.
Ruumiit sivuuttavat oman tilavuutensa verran maata, eivät oman painonsa verran.
.