Anonyymi pseudonyymi kirjoitti:
Naureskele sinä vain.
Olen lähtöisin erittäin keskiluollaksista olosuhteista. Isäni on juoppo paskiainen, joten luulin nuorena tuntevani elämän laitapuolen. Lähiöstä kantautuneita juttuja työhaluttomista sosiaalipummeista, jotka dokaavat, "luovat uraa" yksinhuoltajaäiteinä tai ovat jopa hankkitutuneet varhaiseläkkeelle ihan vain ettei tarvitsisi tehdä työtä, pidin vain ennakkoluuloisien levittäminä legendoina. En myöskään uskonut alati räyhääviin juoppopariskuntiin, jotka roikkuvat toisissaan kun eivät parempaakaan kumppania löydä, tai väkivaltaisia pikkurikollisia ihannoiviin naisiin, jotka vaihtavat liian väkivaltaiseksi äityvän äijänsä siihen saakka kaveriaan pahoinpidelleesen äijään ja kehuskelevat omissa porukoissaan turpaan saamisillaan ja kokemillaan aseella uhkaamisilla.
Sitten muutin lähiöön ja koin sellaisen kulttuurisokin ettei uskokaan. Ei tarvinnut kuin pitää korvat auki ostarilla ja pitää kesällä ikkunaa auki niin sai ammattilaistason tietoa työn välttelemisestä ja kaikesta muusta mihin en ollut siihen saakka uskonut. Seinän takana räyhäsi lähes päivittäin juoppo pariskunta, jonka osapuolet kuuluivat roikkuneet toisissaan pitkälti toista kymmentä vuotta, koska eivät parempaakaan kumppania löytäneet.
Sen jälkeen ole reagoinut tällaisiin uutisiin pohtimalla, että mitä tuokin on mahtanut tehdä ansaitakseen kohtalonsa. Olen myös altis muuttamaan käsitystäni jos lisäinfo antaa siihen aihetta, mutta ensireaktioni on epäluulo.
Uhri on käsittääkseni ollut koko ajan töissä. Useampia eri työpaikkoja ollut kun on asuinpaikkaakin vaihdellut (Mikkeli, Vantaa, Espoo), mutta ei ainakaan tietojeni mukaan ole ollut pidempään työttömänä (jos ollenkaan).
Kyllähän tuo karulta kuulostaa, että ei ole päässyt miehestä eroon ja tehnyt rikosilmoituksia, hakenut lähestymiskieltoa ja sitten kuitenkin palannut yhteen (vuoden 2008 alussa, eilisen 2.1. iltapäivälehdistä selviää), mutta eronnut taas puolen vuoden päästä. Ja jos ne naapurin näköhavainnot on oikeita niin nähty pari päivää ennen surmatekoja taas miehen kanssa. Mutta ainakaan minulla ei ole kokemusta tuollaisesta suhteesta, jotta voisin väittää miten ihminen tuossa tilanteessa käyttäytyy. Uhri on elänyt mielestäni alisteisessa asemassa, mies ehkä pala palalta saanut uhrin alistumaan ja pelkäämään ja kun ei oikein ole keinoja estää miehen sairaalloista seurailua. Ei se lähestysmiskielto paljoa auta. Kun elää tuollaisessa tilanteessa vuosikausia niin ehkä uhri alkaa ajatella, että jos olen hyvissä väleissä miehen kanssa niin kaikki menee paremmin ja hän lopettaa uhkailut. Lisäksi mies vaikuttaa minun mielestäni narsistilta ja heidän uhriensa asema ei ole kadehdittava.
Toki naisen elämässä ja tuossa miessuhteessa on varmasti paljon asioita ja kohtia, jotka olisi voinut tehdä toisin. Tietenkin parasta olisi ollut jo silloin alussa jättää tähän mieheen tutustuminen. Mutta en ymmärrä näitä uhria syyllistäviä kommentteja. Tämä surmattu entinen naisystävä todellakin oli uhri eikä mielestäni ollenkaan ansainnut tuollaista kohtelua. Voisi moni miettiä millaista on elää vuosikausia tuollaisessa pelossa, siinä alistuisi varmasti moni vahvempikin.
Sitten vielä siihen työpaikkaromanssiin, sehän on tällä hetkellä kai vieläpä ihan huhuasteella, ainakaan mitään virallista vahvistusta en ole mistään lukenut. -82-syntynyt oli sinkku (merkintä Facebookissa), -75-syntynyt oli perheetön (2.1. iltapäivälehdissä mainittiin, joko IL tai IS, en muista ja en näin yöllä jaksa tarkistaa), -69-syntynyt oli perheellinen. Voihan se mahdollinen työpaikkaromanssi olla ollut tuon 1975 syntyneen kanssa, ikäero ei tuossa ole mikään mahdoton. Tai jonkun muun kanssa, joka ei ole surmattujen joukossa, onhan sekin mahdollista, toki myös tuon perheellisen kanssa mahdollista, mistä näitä koskaan tietää?
Länsi-Savossa pieni juttu (ei mitään uutta), ilmeisesti sunnuntaina paperilehdessä jotain tarkemmin, jos jollekulle tulee lehti niin voi varmaan tänne referoida jos jotain uutta tietoa.
http://www.lansi-savo.fi/Uutiset/l%C3%A ... 16928.html