Omat runosi,omat lyriikkasi

[Howler]

Hit me in the face,
and see my pure rage
in my completely fixed gaze.
Hit again and I'll turn the next page.

Play your games,
try to shout and shoot,
but know that it will awake the flames
and then your only way is to lose.

Throw me to hellish world of yours,
go ahead and try with all your might,
I can stand in there for hours,
but know that I'll fight.

Torn my heart to pieces,
I don't care anymore,
you are not my liege
and I want to chastise you until you'r sore.

For all the years
for every tears
for all those fears
F*CK YOU.

[loneliness]

On sydämeni joskus kylmä, mutta on minulla lämpöäkin siellä jäljellä.
Köyhänä ja nöyränä kurvaan vuokraluukkuni eteen ja huomaan maassa makaavan variksen sätkivän viimeisiä sätkyjään tuskissaan ja koen itseni tärkeäksi. Tähtään, ajan yli ja olen ylpeä itsestäni. Tämä oli hyvä teko ja oikeutettu armomurha.

[porta]

Helvetti

Minä heräsin silkkityynyjen päältä,
Salit hohteli kullasta, loisteli jäältä, ja naisia, paljaita sieltä täältä, minun vuoteeni tanssien ympäröi, ja nurkassa piru pianoa löi.

Luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä:
"Mikä paikka tää, ei tunnu tää elämältä, ei myöskään ikävältä, onko naisia nää?"
"On, naisia on", piru rähinöi
ja mielettömästi pianoa löi.

Minun mainen haluni heräsi silloin,
sitä tuntenut olin jo monin illoin,
ja piru-herralta kysyin:
"Näitä lempiä saako?"
"Saa, lempiä saa", piru rähinöi
ja aivan hurjasti pianoa löi.

Vein naisista kauneimman vuoteellein,
kädet kauniit kiertyivät kaulallein,
ja nurkassa piru pianoa löi.

Minä käätelin ja vääntelin naista sitä,
mut arvatkaas, veljet mitä!
Sillä ei ollutkaan sitä!

Minun ruumiini himosta kihelmöi,
Luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä:
"Kuinka olla näin voikaan?"
"Ei helvetti tää muuten oiskaan!"
piru rähinöi
ja kuin mieletön hyppi ja pianoa löi.

- - - - - - - Uuno Kailas - - - - - - - - - -

[loneliness]

Hiuksesi ovat tyylikkäät ja jakauksella. Uusit silmälasit vuosittain. Puhut arvoista ja välittämisestä, mutta se on täyttä paskaa. Sinäkin tiedät sen.

Laskeudu ylhäältä alas. Älä käänny aina oikealle, on muitakin suuntia. Ne ovat niitä suuntia missä lukuisat kulkevat. Myy kolmikerroksinen poreammeella tuunattu luksuslukaalisi ja laita hyväntekeväisyyteen. Ei ole hyvä olla niin ahne.

Osta 20-vuotias paska japsiauto, joka ei mene katsastuksesta läpi. Tule kanssamme ruokajonoihin hytisemään kylmässä. Pukukansa on siellä vähemmistöä. Tule kirppareille etsimään muutaman euron vaatekertaa, iske maaninen nainen lähipubista ja väistele nyrkiniskuja aamuyöllä. Krapulatärinöissä tule vetämään kebabit viimeisillä lanteilla. Tämä on totta ja tämä on nykypäivää, ja joskus sinäkin sen vielä näet, usko pois.

Jonotusta kelassa, sossun lomakkeita. Muista ottaa tiliotteet kaikilta tileiltäsi. Ansaitsetko saada jotain vai vieläkö ollaan plussalla? Viinat vai sapuskat, siinäpä pulma. Nämä on näitä pieniä päätöksiä, jotka joko vie elämää eteenpäin tai taaksepäin. Toivoa on vielä.

[Jiimeli]

Pois:

Kauas jaksoi elämä kuljettaa,
lopulta halusit luovuttaa.

Eivät siivet ikuisesti kanna.
jos se ei ota, ei se anna.

Hetken vaan täällä viipyy
niin kipeästi rakkaisiin kiintyy.

Toiset nuorempana pois nukkuu
aikaan.avaruuteen lopulta hukkuu.


Tunnustus:

Nyt haudallani tunnustan, en ole veljeni vartija.
Veremme yhtä sakea, kivuliaan vaativa.
Ajatukset samat.
Muistot ankarat.

Haudalla tunnustan, Ei ollut rikkautta ei kunniaa.
Nyt saan valita polkuni omani, raskaamman valitsen.
Sitä loppuun asti vaellan kunnes veljeni jälleen tavoitan.

En selviä yksin
Nyt kaiken sinulle tunnustan
Nyt sinulle tunnustan, veljeni auta minua
Nyt haudalla tunnustan, Veljeni sinua rakastan

[loneliness]

Yö ja päivä.
Ero kuin nälkäänäkevällä ja lihavalla donitsisialla.
Elintason kumpu keskivartalossa merkkinä mässäilyn ilosta, toisaalla unelma riisiannoksesta.

Toimitusjohtajalla hiusgeelin silmiä pistävä kirvely, toisaalla itkuiset silmät malarian tuhoamasta lapsesta. Eriarvoisuuden valtakunta, silmät kääntyvät pois kärsivistä, kääntyvät 50 euron pihviin.

Ylpeä Suomi, ylpeä Amerikka, täältä me tulemme. Eläköön kapitalismi! Eläköön globalismi ja riistäjäfirmat. Katsokaa ylpeinä peiliin ja pitäkää itseänne voittajina.

Silkkilakanoiden pehmeä suudelma lihaanne vasten siivittää onnenne uusiin sfääreihin. Onnenne on täydellistä ja se kestää. Aamun tullen kinuski-ipanan väsäämät bokserit jalkaan ja kulutusjuhla jatkukoon. Tästä on hyvä jatkaa.

[loneliness]

edit.

[JakomäenNeruda]

Postaan jälleen lyriikoita. Seuraavat sanat ovat kunnianosoitus Gösta Sundqvistille ja Leevi and the Leavingsille, joiden musiikin elämänymmärrys ja huumori ovat minutkin auttaneet monien vaikeiden hetkien läpi.

Koskaan

Et koskaan tajunnutkaan
menin sitten sinuun rakastumaan
Sinusta kaiken lehdistä luin
ja ulkonäköösikin ihastuin

Sua nuorempana stalkannut kai oisin
nyt hattua mä nostaa sulle voisin
Vaikka olet mulle hiukan julma
jos uskaltaisin voisin luokses tulla

Mutta jotkut asiat ei muutu
en kohtalooni edelleenkään puutu
On tieni toisenlainen kuin on muiden
Se on reunustama yön ja arveluiden

Voisin heittäytyä rähmälleni
kenties keikistellä edessäsi
Mutta tiedän varjoista mä vaan
nurkkapöydän jään sua katsomaan

Tässä hiljattain kun ihastuin
se täytti mielen mustin muisteluin
Niin monta nuoruusvuotta liitossa
tyhjyydestä nousukiidossa

Mieli muualla voi vaeltaa
turhaan tuhat vuotta odottaa
Unelmat kuin noituus miestä syö
Maahan turhautuneen haaveet lyö

Niin monta junaa lähti Pietariin
ja ruotsinlaivaa suoraan helvettiin
Ei tullut tuomiosta vapautusta
ei kontatenkaan täyttä unohdusta

Nyt kolkytkuus jo täyttäneenä
kaikki paukut käyttäneenä
Mä vihdoin tajuan sen:
eron ihastuksen ja rakkauden

[JakomäenNeruda]

Vähän toisenlaista tavaraa kuin edelliset... Ainakin toistaiseksi nimetön tekele.

--------------------

Minä lähden,
enkä enää palaa.
Porttieni pielet
kasvavat korkeiksi,
ja hetken
niiden yllä kasvaa kaipaus
kuin läheisten, jotka odottavat
minua astumaan niistä
takaisin.

Minä lähden,
enkä koskaan näe,
miten siniset silmut
aukeava lounaistuulessa
kun te kävelette ja nauratte
yhdessä kaduilla,
joilla kerran
kuljin kanssanne.

Minä matkaan
kauas, enkä vastaa
kaipaaviin viesteihin, jotka
lähetettiin kuukausia sitten
ja aina uudestaan,
samalla, kun sateet,
peilipintojen rikkojat,
peittivät minut näkyvistä.

Lähtöni jälkeen
jotkut polut kasvavat umpeen
ja toiset avautuvat.
Minä avaan uusi polkuja;
toisten silmien nähdä
ja toisten jalkojen koskettaa
lujien tuulten niittäessä
alas muistot ja talvet.

Niin kuin kuu
kasvaa ja vähenee,
niin minä kääntyilen matkallani, jolla
ei ole päämäärää, eivätkä portit
ole minua varten,
sillä ne aukeavat
ihmisten tunteineen
tulla ja mennä.

Tunnen maailman
akselin hitaan liikkeen,
kun se kääntyy yhdessä taivaan
kanssa kannoillaan,
niin kuin väsynyt
mies yksin
matkallaan
jumalten maille.

Hitaasti
yksittäiset päivät
tulevat osaksi tätä
kaikkeutta,
eikä kukaan koskaan
saa tietää,
miltä minusta tuntui,
kun aallot huuhtoivat
sormissani Kolombangaran hiekkaa.

[JakomäenNeruda]

900-luvulla eli Nankingissa itäisen t'zu -laulurunouden ensimmäinen suuri mestari, Eteläisen T'angin kuningas Li Yü. Huolentonta elämää viettänyt runoilijakuningas menetti valtakuntansa jo kauan hallittuaan vuonna 975, ja kuoli K'ai-fengissä kotiarestissa kolmen vuoden kuluttua.

Alla olevat ovat hänen runojaan Pertti Niemisen loistavina suomennoksina, kokoelmasta Pudonneiden kukkien puna (Otava 1989), joka sisältää mm. Li Yü'n koko tuotannon, Viimeisen kuninkaan runot.

*
Kolmetuhatta litä maata, vuorta ja virtaa:
neljäkymmentä vuotta koti ja valtakunta.
Feenikspalatsit ja lohikäärmetornit
yhtyivät linnunrataan,
jadepuut ja jalokivioksat
kutoivat himmeän köynnösmaton.
Kuinka olisinkaan oppinut käyttämään
kilpeä ja tapparaa?

Yhtenä aamuna olin sitten vanki,
laiha kuin Shen, ohimoiltani harmaa
kuin P'an, loppuun nääntynyt.
Hyvin järkyttyneenä ja hämmentynein mielin
lähdin sinä päivänä esi-isien temppelistä.
Hovisoittajien jäähyväislaulut kaikuivat,
kun erosimme,
kyynelet valuivat silmistäni
kun katsoin palatsini naisia.

*
Viime yönä satoi ja tuuli,
kaihtimet ja verhot kahisivat
syksyisin äänin.
Kynttilä sammui, vesikello pysähtyi
ja kaiken yötä nojailin pielukseen;
olin sitten jalkeilla tai makuulla,
en pystynyt tyyntymään.

Tämän maailman touhut
tulvivat kuin virran vesi;
unta on häilyvä elämä.
Maailman humun tie on varma,
sitä vain kulje kiireesti, loputtomasti!
Muita teitä et kestäisikään.

*
Menneisyyttä voi ajatella
vain suru sydämessä;
vaikea on enää muistaa
entisten maisemain piirteitä.
Syksyn tuuli käy puistossa,
portailla kasvaa sammal,
joutilaat helmiverhot riippuvat
ikkunoiden edessä:
koko päivänä ei ole kukaan käynyt.

Kultaketjut on jo haudattu
syvälle piiloon.
Henkeni voima on hajallaan
kuin varvut viidakossa.
Illan taivas on kylmä,
kuun kukka avautuu.
Mieleeni tulevat jadetornien
ja jalokivipalatsien varjot.
Autiona hohtaa Ch'in-huain virta.

*
Verhojen takana kohisee sade, kohisee
ja vie keväiset ajatukseni mennessään.
Silkkipeite ei pidä lämpöä
yön viidennen hetken viileydessä.
Unessa unohdan, että olen täällä maanpaossa,
minä, ennen niin ahnas nautinnoille.

Yksin nojailin illalla kaiteeseen.
Vuorten ja virtojen keskeltä
minut oli helppo tempaista pois -
vaikeaa on päästä näkemään ne uudelleen.
Minne joutuu virtaava vesi, pudonnut lehti -
taivaaseenko vai ihmisten maailmaan?

*
Huolta enemmän kuin ruohoa maassa:
hiukseni harmaantuvat.
Elämän osa: kaistale vihreää vuorta,
autio metsä, vastassa lumi.
Erämaan tiellä ei näy kulkijoita,
yksin jatkan.

[JakomäenNeruda]

Jokin aika sitten kirjoitettua kamaa. Tämä on laulu, eli siinä on myös sävel, mutta koska en osaa tehdä hienoa YouTube-videota, niin tässä on nyt pelkät lyriikat:

Milloin aika on oikea?
Auringon paistaessa vai sateella
Myrskytuulen läpi rakkaat kasvosi nään
Ja se voisi minut tieltä heittää
Voisi tieltä heittää

Niin kovasti tahdoin, lujasti yritin
Vaan valui käsistäni tilaisuus
kuin hieta hienoin
En saanut tilaisuutta kertoa
Sitä millä ei ole sanoja
Ei ole sanoja

Lue rivien välistä
Rakas
Lue rivien välistä
Rakas
Lue rivien välistä

Luotuna yksin kulkemaan
ja maata kiertämään
Matkamies ei tiedä hetkeään
Mietin miksi kävi näin
On turhaa itkeminen jälkeenpäin
Turhaa jälkeenpäin

Lue rivien välistä
Rakas
Lue rivien välistä
Rakas
Lue rivien välistä

Jatkan polullani, elämäni ohitan
Muistelevat rinnallani kappaleet taivahan
Mitä tahtoisin sanoa sen edessäni nään
Se ei ole muuttunut miksikään
Ei miksikään

Lue rivien välistä
Rakas
Lue rivien välistä
Rakas
Lue rivien välistä

Luethan

JN *kiittää ja kumartaa*

[MEG]

MINFON SYKSY

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolla ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu kuin heinää-
miestä toiveen tosiaan,
miest aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu tai kesken toimiensa katkeaa?

Minfossa tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan murhamiesten ja uhrien kohtaloita huokailen?

[aga]

-

[aga]

-

[Maza]

Kuule sinä vanha Nisse
Ota tästä yksi bisse
Käydään läpi kolmoismurha
Syyte sulle on se turha
Kaiken teki Hanssi Stasin
Tilaan sulle uuden lasin
Skoolataan nyt lailla hurrin
Tästä saamme vahvan jurrin
Amatöörit turhaan nuuskii
Hyvä että pidät suus kii
Kerro silti vähän mulle
Koska maksan paukut sulle
Jutellaan nyt Irmelistä
Jäitkö ilman arvaa mistä
Tokihan on paha juttu
Sieluun siitä tulee ruttu
Onneksi on natsi Hanssi
Siinä sulle hyvä chanssi
Syyttää jotain ihan muuta
Vähän on kuin haukkuis puuta
Ota vielä yksi bisse
Rauhassa voit olla Nisse