Eipä ole kovin paljon näkynyt juttuja norjalaisista murhatapauksista pl. joitain Black Metal- sidonnaisia juttuja. Laitetaanpa tähän sitten kunnon mysteeri, joka on samalla yksi sotien jälkeen norjalaisia eniten kuohuttanut tapaus. Koska norjan kieli saattaa tuottaa ymmärtämisvaikeuksia jopa ruotsia hallitseville, teen tässä kohtalaisen tarkan yhteenvedon asiasta. Käännökset norjasta allekirjoittaneen.
Rikos
6. toukokuu 1978
Juristi Georg Apenes löytää äitinsä, Inger Johanne Apenes'in (61 v), kuoliaaksi puukotettuna tämän kotona, Fredrikstadin ulkopuolella sijaitsevassa Gamlebyen'issä (Østfold'in lääni, lähimpänä Ruotsin rajaa, Oslon kaakkoispuolella). Murhapaikka
[Uhri]
[Surmatalo]
Tutkinta
Kripos (Norjan silloinen KRP) alkoi välittömästi tutkimaan tapausta, ja tutkimukset jatkuivat täysillä myöhäissyksyyn 1978. Tutkimukset olivat sen ajan mittapuun mukaan todella laajat, mutta siitä huolimatta tekijää ei surmalle löydetty. Surmatun vävyä kuulusteltiin (ja epäiltiin) teosta pitkään. Suurimpana ongelmana pidettiin sitä, että tapaukselle ei löytynyt minkäänlaista motiivia. Murha-asetta (Mora-puukko) ei myöskään koskaan löydetty.
Tutkimuksissa talosta löydettiin viidet tuntemattomat sormenjäljet, joista yhdet tunnistettiin vuonna 2002 uhrin, silloin nelivuotiaalle, lapsenlapselle. Muita neljää sormenjälkiä ei tunnistettu, eli tällöin tekijä ei ollut esiintynyt poliisin rekistereissä.
1982 – 1983
Tapaus otettiin uudelleen tutkittavaksi uusin voimin, ja surmasta epäiltynä pidätettiin kuudeksi kuukaudeksi eräs maalari. Maalari oli maalannut uhrin talon kaksi viikkoa aikaisemmin keväällä ja hänellä oli myös avain taloon. Poliisi ei ollut varma surman ajankohdasta (pe vai la) ja maalarilla oli alibi ainoastaan lauantain osalta. Poliisin mielestä asia oli näin ollen ratkaistu ja syyllinen löydetty.
Kuitenkin esitetyt todisteet eivät riittäneet edes oikeudenkäyntiin ja maalari oli vapautettava (pitävien) todisteiden puuttuessa. Sitäpaitsi surman ajankohdaksi varmistui lauantai. Vankeusaika ja kuulustelut olivat olleet rasittavia, ja maalari oli ollut lähes koko ajan vierailukiellossa. Hänet myös irtisanottiin puolustusvoimien palveluksesta epäilyksien takia. ”Olisin seonnut, jollei minulla olisi ollut uskoa.”, kertoo maalari.
Kun todellinen syyllinen myöhemmin löydettiin, haastateltiin siinä yhteydessä myös maalaria, joka ilmaisi suuren helpotuksensa ja ilonsa asian johdosta. Vihdoinkin hänen maineensa on puhdistettu, sillä häntä oli kuitenkin kuluneiden vuosien (25 v) aikana pidetty Apenes-murhaajana, varsinkin epäillyn lapset olivat luonnollisesti kokeneet tilanteen raskaana.
Maalari (nykyään 71 v) ei kuitenkaan ollut katkera surmaajalle, ainoastaan 80-luvun poliisin toiminnalle, vaikka palkkasikin itselleen lakimiehen, jonka avulla yritti saada valtiolta korvauksia (2 milj. NOK) perusteettomasta pidätyksestä. Sivaltaa samassa yhteydessä poliisin kyvyttömyyttä Fredikstad'issa tapahtuneen toisen oikeusmurhan tiimoilta (tapaus Liland – istui syyttömänä kahden miehen surmasta tuomittuna 25 v. Tästä ehkä lisää myöhemmin).
VG
Demokraten
2001 -2003
Norjassa henkirikoksen vanhenemisaika on 25 vuotta. Kun Apenes-surman vanheneminen tuli lähemmäksi, päätettiin tapaus ottaa vielä kerran käsittelyyn ja yrittää ratkaista se nykyaikaisin menetelmin, mm. DNA-tutkimusta ja bio- ja IT-teknisiä menetelmiä hyväksi käyttäen. Fredrikstad'in paikallispoliisi sai jälleen apua Kripos'ilta, joka tuli kuitenkin siihen lopputulokseen, että jutun uudelleen avaamiseen ei ollut riittäviä edellytyksiä.
Kesällä 2002 vetosi uhrin tytär lehdistössä, että tekijä ilmoittautuisi vapaehtoisesti poliisille. ”Meidän pitää saada asiasta varmuus, jotta voimme jättää asian taaksemme. Ennen kuin tiedämme, mitä tapahtui, emme sitä pysty tekemään. Se on mahdotonta. Jonkun on pakko tietää jotain. Riippumatta kuka tekijä on, toivon, että asianomainen ilmoittautuu poliisille. Tunnustaminen lienee myös tekijälle helpotus.”, kertoo Inger Christine Apenes VG-lehdelle.
Kun tapaus vanheni 7.5.2003, oli tutkinnassa käyty läpi lähes 4000 ihmisen tiedot, jotka oli syötetty tietokoneille, samoin vuonna 1978 oli kuulusteltu 3000 todistajaa. Tekijää ei kuitenkaan onnistuttu löytämään, näin ollen rikos vanheni, eli ketään ei voida enää saattaa surmasta rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Ratkaisu
Syksy 2006
Poliisi sai tapaukseen liittyen uuden vihjeen. Vihje tuli tekijän isältä. Isä oli saanut tietää surmasta vuoden kuluttua tapahtuneesta (1979), pojan itsensä kertomana. Toki myöhemmin poika oli perunut sanansa ja kertonut vain pilailleensa asian tiimoilta. Isä ilmoittaa lehtihaastattelussa, ettei ole ylipäänsä puhunut poikansa kanssa vuosikausiin. Syyksi ilmiantoon isä kertoo vain tahtoneensa asian pois tästä maailmasta ja oman pahan olonsa pitäessään sisällään tälläistä tietoa.
Poliisi on myöhemmin ilmoittanut olevansa yllättynyt näistä uusista tiedoista, sillä kun isä otti yhteyden poliisiin, tämä ei silloin kertonut tietäneensä asiasta jo vuodesta 1979 lähtien. Poika on moneen kertaan kieltänyt, että hän olisi surmasta kenellekään aikaisemmin kertonut.
Koska rikos oli jo vanhentunut, ei poliisi pitänyt tapauksen selvittämisellä mitään kiirettä.
Demokraten
Helmikuu 2007
Poliisi sai yhteyden poikaan.
Maaliskuu 2007
Tapaus ratkesi, kun kuulusteluihin kutsuttu mies tunnusti tehneensä surman. Poliisi piti miehen antamia tietoja luotettavina, sillä ne sisälsivät sellaista materiaalia, jonka vain surmaaja voi tietää ts. yksityiskohtaisia tietoja murhapaikasta, -uhrista ja tekotavasta.
3.4.2007
Asia julkistettiin. Kuluneiden viikkojen aikana varmistettiin miehen kertomus, joka todettiin uskottavaksi.
Tekijä
Teon hetkellä tekijä oli ainoastaan 13-vuotias. Poika oli murtautunut sisään aivan perinteisesti varastelun merkeissä, mutta tuli kesken kaiken yllätetyksi. Kiinnijäämisen pelossa poika oli paniikissa puukottanut (Mora-puukolla) uhrin.
Tekijä ei ole tämän jälkeen tehnyt mitään rikollista, eikä näin ollen ole mikään poliisin vanha tuttu. Kyseessä on päinvastoin aivan tavallinen naimisissa oleva perheenisä. Asianajajan sanoin, tekijä on hyvin sympaattinen ja kunniallinen mies.
Koska surma oli jo vanhentunut neljä vuotta aikaisemmin, ja tekijä oli surmahetkellä ollut alaikäinen, ei rikoksesta tullut tekijälle mitään seuraamuksia. Vuonna 1978 ei alle 14-vuotiaita voitu toimittaa vankilaan. Tapauksen asiakirjat on kuitenkin julistettu salaisiksi.
Kuriositeetteja
Äitinsä puukotettuna löytänyt Georg Apenes, entinen Høyre-puoleen kansanedustaja, kertoi vuonna 2005, ettei hänen omiin näkemyksiin rikollisuudesta ja rangaistuksien kovuuksista ole vaikuttanut äitinsä kohtalo. Poika ei nimittäin usko kenenkään rikollisen paranevan (pitkien) rangaistuksien avulla. Hän on esittänyt myös syvän huolestumisensa vankeinhoidon kuntouttamis- ja sopeuttamismäärärahojen poistumisesta. Vuoden 1986 lehtihaastattelussa GA kertoo elämänsä hirvittävämmän hetken olleen, kun hän löysi äitinsä surmattuna. Tosin ensin GA luuli äitinsä tehneen itsemurhan (mies (käräjäoikeuden tuomari) oli kuollut vuotta aikaisemmin).
Uhrin lapset, Georg Apenes ja Inger Christine Apenes, eivät halunneet tavata surmaajaa, joka ilmoitti olevansa valmis tälläiseen tapaamiseen. Tekijä lähetti kuitenkin kummallekin lapselle kirjeen, jossa hän selittää tapahtunutta ja sen aiheuttamia ongelmia tekijän omassa elämässä vuosien saatossa. Tekijä oli saanut ammattiapua mm. papilta kirjeen muotoilussa. Lapset eivät kuitenkaan suostuneet kuvailemaan kirjeen sisältöä tarkemmin.
Demokraten
Lapset eivät alkuaikoina antaneet asiasta medialle haastatteluja, sen sijaan Inger Christinen mies, Svein-Erik Moe, ilmoitti, että perhe toivoo vihdoin saavansa unohtaa asian niin pian kuin mahdollista. Kertoi kuitenkin samalla, että poliisin lehdistötilaisuus sai perheen hermostuneeksi, ja se tuntui kuin pommin räjähdykseltä. Moe't asuvat muuten uhrin talossa.
Myöhemmin Inger Christine Apenes on lehtihaastattelussa ilmoittanut, ettei sillä ole merkitystä, onko surmaaja 13- vai 80-vuotias, surma on aina surma. Oli ollut tuskallista saada tietää surmaajan olleen niin nuori. Olo on nyt aivan tyhjä, mutta samalla helpottunut, olemmehan eläneet epätietoisuudessa lähes 30 vuotta.
Svein-Erik Moe joutui myös itse surman jälkeen 36 tuntia kestäneisiin poliisin kuulusteluihin, eikä jatkossakaan häntä jätetty rauhaan, vaan häntä kuulusteltiin tarpeen vaatiessa. Moe koki itseään painostetuksi tunnustamaan anoppinsa surman. Jossain vaiheessa poliisi lupasi lievempää rangaistusta, jos hän tunnustaisi. Vapauduttuaan kuulusteluista oli poliisi sanonut, että tällä kertaa pääset vapaaksi, mutta kyllä me sinut nappaamme myöhemmin. ”En sietänyt nähdä poliisiautoa moneen vuoteen.”, parahtaa Moe.
VG
Eläkkeellä oleva poliisi, Gunnar Dahl-Johansen, joka aikoinaan surmaa tutki, ilmoitti olevansa helpottunut, kun tapaus selvisi. Uutinen yllätti täysin eläköityneen tutkimusjohtajan. Tämä oli ainoa asia, jonka ratkaisemattomuus häntä harmitti siirtyessään eläkkeelle vuonna 2004.
Silloiset tutkijat eivät millään tavoin olleet varautuneet siihen, että tekijä olisi voinut ollut 13-vuotias poika, edes Kripos ei kyennyt sellaiseen vaihtoehdon esittämiseen. Siihen aikaan pidettiin täysin mahdottamana, että niin nuori pystyisi tällaisen teon tekemään, eli sitä ei myöskään otettu huomioon tutkimuksissa, kertoo Dahl-Johansen.
Vaikka hän lähes koko ammattiuransa ajan yritti saada syyllistä kiinni, hän ei ole nyt kiinnostunut tietämään tekijän henkilöllisyyttä. Sen sijaan, hän kertoo olevansa erittäin iloinen 1983 syyttömästi pidätetyn maalarin puolesta ja tämän maineen puhdistumisesta.
Demokraten
Georg Apenes (69 v), avasi uuden asianajajatoimiston Værste'ssä joulukuussa 2009.
Youtube'ssa on vetoomus, jossa pyydetään mediaa ja muita jättämään tekijä rauhaan sekä toivotetaan tekijälle ja perheelle hyviä jatkoja ja voimaa.
Vetoomus
