Tuota ylläolevaa isoäidin toimittajalle lausumaa on viestiketjussa nähdäkseni poikkeuksetta tulkittu siten, että isovanhemmat ovat olleet talon nurkalla lasta etsimässä.- Tulimme juuri talon nurkalta etsimästä. Kysyin, onko hän kuollut. Sanottiin, että ei ole. Hän oli siinä heti vinissyt pikkuisen, isoäiti herkistyi.
Itse antaisin lausunnolle hieman enemmän liikkumavaraa, kyseessähän on ymmärtääkseni kuitenkin vain isoäidin ohimennen toimittajalle heittämä lause, ei mikään ote "kuulustelupöytäkirjasta". Onko edes sanasta sanaan se mitä on sanottu, onko toimittaja lisännyt/jättänyt pois joitain sanoja?
Mielestäni isoäiti on kommentillaan voinut todellisuudessa ihan yhtä hyvin tarkoittaa vaikka seuraavaa: "Tulimme juuri talon nurkalta piha-alueelle etsimästä lasta lähiympäristöstä" Boldaamaton osa lauseesta siis itse lisäämääni. Ja kas kummaa, lausunnon sävy muuttuu täysin.
Toinen asia, jota ketjussa on moni tulkinnut eri tavalla kuin itse tekisin, on äidin ensireaktio katoamiseen. Että miksi juoksi naapuriin eikä sisälle hälyyttämään apua. Itse olen ihan samanikäisen poikavauvan isä ja jos mietin tilannetta, että vauva olisi ulkona vaunuissa nukkumassa ja tulisin ulos katsomaan ja huomaisin vauvan kadonneen vaunuista. Olen melko varma että säntäisin sydän kurkussa nimenomaan kaikkialle lähiympäristöön katsomaan näkyykö missään ketään lapseni kanssa tai jotakuta joka olisi nähnyt jotain. En kyllä todellakaan ensiksi menisi takaisin sisään, tietäisinhän ettei lapsi ainakaan siellä ole. Avun soittaminen olisi mielessäni varmasti välittömästi sen jälkeen, kun hätäpäissäni olisin todennut että lastani ei todellakaan näy missään lähistöllä.


