Tom ja Sonja
Kaverukset Markus Lewendel (33) ja Markus Wirtz (28) ajelivat Wirtzin mustalla Fiat Puntolla pitkin Eschweilerin katuja etsimässä "kotlettia". Oli aurinkoinen sunnuntai-iltapäivä 30.3.2003. Kotlettia etsimässä kaverukset olivat olleet jo monet kerrat aiemmin, mutta vain Lewendel todella uskoi heidän suuren fantasiansa kääntyvän vielä todellisuudeksi.
Ajaessaan entisen kaivoskummun ohi he huomasivat alueella kaksi lasta leikkimässä. Tuntiessaan tilaisuuden koittaneen he nousivat autosta ja huusivat lapsille: "Seis. Poliisi. Älkää liikkuko!" Vilauttamalla videovuokraamon kortteja muka poliisin tunnuksina he saivat lasten luottamuksen puolelleen ja nämä seurasivat heitä autolle. Wirtz ei enää malta mieltään, vaan kävi "kuin eläin" tytön kimppuun, riisui hänen housunsa, mutta joutui sitten kuitenkin hillitsemään itsensä vielä joksikin aikaa. Mies ei ollut vielä koskaan eläessään maannut naisen kanssa ja kumppaninsa Lewendelkin vasta 28-vuotiaasta alkaen pelkästään prostituoitujen kanssa. Lapset sidottiin teipeillä ja piilotettiin auton takapenkille. Kaverukset lähtivät ajelemaan päämäärättömästi pitkin teitä pimeää odottaen. Illan aikana eräs henkilö teki heistä havainnoin nähdessään lapsen hakkaavan auton takalasia samaan aikaan, kun auton torvi tuuttasi pitkään ja kuljettajalla oli vaikeuksia saada auto pysymään tiellä.
Lewendel ja Wirtz olivat tutustuneet toisiinsa yhteisen kilpa-autoharrastuksen parissa. He asuivat seinänaapureina ja heitä yhdisti myös kiinnostus sadistiseen lapsipornoon. Wirtz oli lapsena joutunut toisten lasten rajun kiusaamisen uhriksi ja oli aikojen kulussa kehittänyt fantasioita, joissa kostaa kokemansa nöyryytyksen jollekin lapselle. Lewendel puolestaan kärsi vaikeasta viharakkaussuhteesta äitiinsä ja inhosi lapsia, joiden katsoi ilkeilevän itselleen. Hän haaveenaan oli ottaa tyttöjä kiinni ja pitää heitä vankina jossain tyhjässä asunnossa, johon hänellä talonmiehenä olisi pääsy. Siellä hän sulkisi lapsen pyykinkuivaajaan, kaataisi hänen päälleen kuumaa öljyä ja pieksisi vyöllä, kunnes veri lentää. "Mutta vain vyöllä, jossa on solki", lisäsi Wirtz myöhemmin kuulusteluissa.
Auton takapenkillä olivat sidottuina sisarukset 11-vuotias Tom ja 9-vuotias Sonja. Välkkyä Tomia naapuruston lapset kutsuivat "professoriksi" ja hänellä oli tapana suojella hieman arempaa pikkusiskoaan Sonjaa. Kun lapset eivät palanneet sovittuun aikaan leikkimästä, vanhemmat tekivät poliisille katoamisilmoituksen ja lapsia ryhdyttiin etsimään entiseltä kaivosalueelta, jossa heidän pelättiin pudonneen kuoppaan ja loukanneen itsensä. Kukaan ei olisi arvannut, että pimeän laskeutuessa lapsia jo kyydittiin Fiatin takapenkillä erääseen autotalliin vain lyhyen matkan päässä heidän kotitalostaan.
Autosta noustessa Tom laittoi lujasti vastaan ja hänet suljettiin sidottuna auton takakonttiin. Sonja kuljetettiin toisen Markuksen asuntoon, missä miehet heti vuorotellen raiskasivat häntä. Muutaman tunnin kuluttua heräsi kysymys mitä tehdä auton takakontissa olevalle pojalle. Miehet halusivat vain Sonjan ja poika oli tullut mukaan "vahingossa". Koska toisen täytyi joka tapauksessa pysyä tytön luona vahdissa, lähti Wirtz lopulta yksin "hävittämään" Tomia.
Seuraavana päivänä, maanantaina, ohikulkija löysi Tomin ruumiin metsäiseltä parkkipaikalta 15km päässä lasten katoamispaikalta. Pojan ruumiissa oli rajun pahoinpitelyn merkkejä ja hänen päässään oli muovipussi. Kuoleman oli aiheuttanut kuristaminen, mutta tämän jälkeen ruumiin päältä oli vielä ajettu autolla ja pojan rintalasta oli painunut kasaan.
Koko loppuillan, yön ja vielä seuraavan aamun miehet jatkoivat Sonjan pahoinpitelyä ja raiskausta. Heidän tarkoituksenaan oli pitää tyttö seksiorjana useiden viikkojen tai kuukausien ajan, mutta maanantaina he tulivat toisiin ajatuksiin kiinnijäämisen pelossa. Puoli kaupunkia etsi lapsia ja myös Wirtz osallistui jossain vaiheessa näihin etsintöihin. Päästäkseen tytöstä eroon he ajoivat 60km päähän syrjäiseen metsäpaikkaan ja tappoivat hänet siellä. Lewendel sitoi Sonjan kaulaan pakettinauhan ja kun tyttö sanoi, ettei saa enää ilmaa, niin Lewendel vastasi: "Se on tarkoituskin." Hän venytti tahallaan tukehduttamista useita minuutteja ja kertoi Sonjan kasvoja katsellessaan nähneensä omien kiusaajiensa kasvot.
Sonjan ruumis löytyi vasta kuuden päivän päästä sunnuntaina 6.4. Viisi päivää myöhemmin pidetyssä muistotilaisuudessa Lewendelkin kävi pistäytymässä. Ruumiiden löytymispaikoilta löytyi sekä sormenjälkiä että DNA-jälkiä, ja näiden sekä yleisöltä tulleiden vihjeiden avulla poliisi pääsi nopeasti tekijöiden jäljille. Keskiviikkona 16.4 Markukset lähtivät kiireesti ulkomaille pakoon, mutta kansainvälisen etsintäkuulutuksen avulla heidät tunnistettiin ja pidätettiin jo seuraavana päivänä Sveitsissä. Molemmat tunnustivat teon heti.
Saman vuoden joulukuussa heidät tuomittiin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin. Oikeudenkäynnin aikana Wirtz yritti saada Lewendelin vaikuttamaan päätekijältä, jonka käskyjä hän vain seurasi, mutta tosiasiassa hän oli yhtä aktiivinen teossa kuin Lewendelkin. Lewendel kehui olevansa " tikittävä aikapommi", joka varmasti tulee vielä sieppaamaan lapsia, mutta tämän hän sanoi luultavasti esittääkseen häiriintynyttä, joka vankilan sijasta lähetettäisiin hoitoon. Psykiatrin lausunnon mukaan kuitenkaan kumpikaan miehistä ei ole psyykkisesti sairas tai häiriintynyt. Lewendel tosin oli harjoittanut itsensäpaljastelua jo pidempään ja saanut siitä kerran sakotkin.
Tuomarin mukaan elinkautinen voi olla tekijöille "pahempi kuin kuolemanrangaistus" viitaten siihen, etteivät he voi liikkua turvallisesti vankilassa, koska kuuluvat hierarkian alimpaan kastiin. Ennustus kävi osittain toteen vuonna 2008, kun eräs vanki kävi Markus Wirtzin kimppuun ja puukotti hänen kasvojaan. Lääkärit saivat Wirtzin hengen pelastettua hätäleikkauksella, mutta hänen kasvonsa jäävät loppuiäksi vaurioituneiksi.
*****
Tässä tapauksessa on minusta erityisen surullista, että samasta perheestä menetettiin kerralla kaksi lasta. Tietääkseni perheessä ei muita lapsia ollutkaan. Tomin kuolema on mielestäni kamalan "turha", koska tekijät eivät edes halunneet häntä, vaan vain "hävittivät" hänet turhana riesana. Tietenkin Sonjan kuolema pedofiilien käsissä oli aivan yhtä turha.
Tämä oli viimeinen tapaus (ainakin toistaiseksi), sillä enempää ei "tunnollani" ole. Nämä neljä tapausta ovat erityisesti vaivanneet ja toivon tietenkin, ettei enempää tule, vaikka kyllähän Saksassa näitä lasten katoamisia ja murhia sattuu vaikka kuinka paljon.
