Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 1)

[MissHolmes]

Sukulaisten ''diagnoosit'' kuulemisissa eivät liittyneet pelkästään kodin siisteyteen, vaan myös Annelin omaan ulkonäköön, käytökseen ja pukeutumiseen.
Eikä nuo ollut mitään artvailuja, vaan ymmärtääkseni kissaa oli nostettu pöydällekin.

Se taasen viittaisi vakavampaan, ettei Anneli ole hakeutunut hoitoon. Luulen, en todellakaan tiedä, että moni sairaus pään sisällä voi olla hyvin saman tyyppinen kuin alkoholismi: kantaja ei sitä itse tunnista ja myönnä.

[pohtiijamiettii]

Mihin nyt perustuu se tieto, että Anneli ei suostunut hakeutumaan hoitoon jos oli masentunut? Sehän on pelkkää arvailua.

Edelleen olen sitä mieltä, että vaikka Anneli kuinka olisi halunnut hoitoon (en tiedä halusiko vai ei ja oliko syytä vai ei mutta oletan että oli masentunut) niin hänellä ei ollut siihen mitään mahdollisuutta. Hän oli päivät lasten kanssa. Siitä ei noin vain lähdetä joka viikko tai mieluiten kaksi kertaa viikossa terapiaan, ei lapsia voi siksi aikaa jättää heitteille.

[Stephanie Plum]

Ystäväni masentui synnytyksen jälkeen. Seurasin vierestä prosessia. Hän sai heti perhetyöntekijäparin kotiinsa. Toinen siivosi ja kokkasi ja toinen vei lapset puistoon. Näin tapahtui päivittäin. Masennus paheni ja hän meni lasten kanssa ensikotiin, jossa hän sai ympärivuorokautisen tuen. Tämän jälkeen alkoi toipuminen ja palaaminen kotiin lasten kanssa. Kotona kävivät kauan perhetyöntekijät. Mies kävi töissä ja ei voinut jäädä lasten kanssa kotiin (toinen vauva). Hienosti näytti toimivan tuo apu ja ystäväni kuntoutui täysin.

Eli myös kotiäiti saa apua, jos sitä hakee esim neuvolasta.

[teppo]

Eli myös kotiäiti saa apua, jos sitä hakee esim neuvolasta.

Aivan. Mutta jos oma liiketoiminta ja poliittinen ideologia perustuvat siihen, että yhteiskunnan tukijärjestelmät murtuvat liian hitaasti, niin apua voi olla vaikea ottaa.

[Teleksi]

Lapsille pystyy kyllä järjestämään hoitajan siksi aikaa kun on terapiassa tms.

Minä olen tosi ihmeissäni kun toitotetaan, että Annelilla oli niin vaikeaa lasten kanssa kun ei ollut apua. Oma valintahan tuo on ollut. Täällä on kerrottu myös, että Annelilla oli firmastaan ihan tulojakin ja on lapsilisät ja kotihoidotuet ja Jukan palkka - näitä tuloja voi käyttää esimerkiksi siihen, että palkkaa lastenhoitajan silloin tällöin. Se on sitten ollut heidän oma valinta jos eivät ole halunneet tällaista mahdollisuutta käyttää.

Lisäksi seurakunnalla, kunnalla ja järjestöillä on erilaisia kerhoja jonne lapset voi viedä. Jos Anneli halusi tehdä täysipäiväisesti työtä, on tarjolla päiväkotia ja perhepäivähoitoa. Ehkä silloin tällöin olisi voinut hyödyntää sukulaisia. Ymmärtääkseni Annelin vanhemmat eivät ole niin vanhoja, etteivät he olisi voineet ottaa esim. kahta pienempää silloin tällöin yökylään ja olla lasten kanssa loma-aikoina ja kaikkea. Annelilla ja Jukalla oli sisaruksia, ehkä näillä oli myös lapsia, joten olisi voitu miettiä erilaisia ratkaisuja (vuorotellen yökyläilyt tms.).

Minusta ihmeellistä on se jos Anneli on tosiaan uuvuttanut itsensä henkihieveriin ilman, että on osannut hyödyntään näitä kaikkia mahdollisuuksia!

Lisäksi Anneli olisi varmaan voinut hyödyntää enemmän sukulaisia. Viedä vaikka su
Olen varmaan jotenkin yli-ihminen kun olen saanut hommat hoitumaan neljän lapsen kanssa. Joskus on pitänyt turvautua ulkopuoliseen apuun

[mysteerin miettijä]

--- olen saanut hommat hoitumaan neljän lapsen kanssa. Joskus on pitänyt turvautua ulkopuoliseen apuun

joo, kyllä vahvuutta on myös tunnustaa se mihin ei kykene niin, että hermot kestää. kyllähän se siivoojan palkkaaminen maksaa, mutta olen kyllä sitä mieltä, että se on pieni hinta siitä, että perhe-elämä pysyy rennompana kun en nipota koko ajan siitä, kenen pitäisi seuraavaksi tehdä ja mitä.

jos on pakko, lapset saa hoitoon. vaikka osapäivähoitoon. tai sitten tosiaan palkkaa siivoojan siksi aikaa kun itse ulkoilee kera pienten ihmisten

[Kyllikki S]

Eli myös kotiäiti saa apua, jos sitä hakee esim neuvolasta.

Mutta avun hakeminen vaatii jaksamista ja halua/kykenemistä sosiaaliseen kanssakäymiseen.

näitä tuloja voi käyttää esimerkiksi siihen, että palkkaa lastenhoitajan silloin tällöin.

Vaatii sosiaalista kanssakäymistä.

Lisäksi seurakunnalla, kunnalla ja järjestöillä on erilaisia kerhoja jonne lapset voi viedä.

Vaatii sosiaalista kanssakäymistä+ jaksamista

Ymmärtääkseni Annelin vanhemmat eivät ole niin vanhoja, etteivät he olisi voineet ottaa esim. kahta pienempää silloin tällöin yökylään ja olla lasten kanssa loma-aikoina ja kaikkea.

Kaikki isovanhemmat ei harrasta lapsenlapsiaan kuten mummut ja papat saduissa.
Vaatii sosiaalista kanssakäymistä.

Annelilla ja Jukalla oli sisaruksia, ehkä näillä oli myös lapsia, joten olisi voitu miettiä erilaisia ratkaisuja (vuorotellen yökyläilyt tms.).

Vaatii sosiaalista kanssakäymistä.

Minusta ihmeellistä on se jos Anneli on tosiaan uuvuttanut itsensä henkihieveriin ilman, että on osannut hyödyntään näitä kaikkia mahdollisuuksia!

Sellaista on vaikea käsittää, jos ei ole itse joutunut kokemaan.
Helppoahan sitä olisikin hyödyntää kaikkia mahdollisuuksia, jos itse, ja läheiset ymmärtäisivät mistä on kyse jo alkuvaiheessa.

[v-a-45]

Annelin 2 lasta kävi koulua ja toiseksi nuorin kävi kerhoa oliko 2 kertaa viikossa? Ainoastaan nuorin oli kokoajan kotona. Jukasta sen verran, että Annelin veli kertoo kuulustelussa: Jukka soitti vanhemmilleni ja kyseli lastenhoitoa, mutta he olivat juuri silloin veneellä. Jukka löi luurin kiinni. Eli oli ilmeisesti suuttunut kun eivät voineetkaan hoitaa lapsia vaan olivat veneilemässä?

[Lady Willows]

Tässä, ja monessa muussakin ketjussa on närkästytty pienimmästäkin vihjauksesta siihen suuntaan, että uhri olisi jollain lailla osallinen kotona olleeseen tilanteeseen. Sellaisen vaihtoehdon mahdollisuus on minusta vain asiallista ja objektiivista pohdintaa, syyn ja seurauksen pyörittelyä.
Eräs ystäväni on aviossa miehen kanssa, joka on KIELTÄNYT häneltä kaiken kanssakäymisen muiden ihmisten kanssa. Käy läpi sähköpostitkin, hänelle ei voi soittaa, ei viestittää. Lopulta mies kielsi häneltä yhteydenpidon myös omiin vanhempiin. Nainen ei halua uhmata miestä, koska tämä on hänen lapsensa isä. Alistuu tilanteeseen. Ei ole enää muita kontakteja kuin oma lapsi ja mies. Pelko riidasta ja uhkaukset lapsen huoltajuuden viemisestä hiljentävät kaikki yritykset. Syynä on miehen omien sanojen mukaan, että hän uskoo vaimon arvostelevan häntä , jos puhuu perheen ulkopuolisten kanssa.
Joten ehkä Auerin syyllistämisessä tässä eristäytyneisyydessä voisi hieman jarruttaa. Hän on varmaan ollut taipuvainen siihen jo aiemmin, kuten olemme lukeneet täällä palstoilla vanhojen tuttavien kertomana. Mutta voihan olla, että hänen miehensä taitavana manipuloijana (monen naisen pyörittäminen samaan aikaan) on osannut vahvistaa tätä piirrettä turhankin pitkälle. Ehkä hän lopultakin halusi pitää vaimon vain kotona itsellään, kaikki asiat pysyivät neljän seinän sisällä perhepiirissä.
Ehkä.

[Teleksi]

Minusta tässä on tietty kokonaiskuva:

Anneli on "ammattikotiäidi". Ollut sitä jo kymmenisen vuotta tapahtumien aikaan.

Ne osat jotka olen hänen kodistaan nähnyt eivät ole varsinaisesti törkyisiä. Tavaraa on paljon, mutta ne on siisteissä pinoissa. Lehdet pinoissa ja matkalaukut seinän vieressä jonossa. Kertoman mukaan muu osa talosta oli huomattavasti törkyisämpi.

Yksi syy siihen, että talossa on epäjärjestys on, että ainakaan olohuoneessa ei ole tyypillistä säilytyskapasiteettia. Olohuone ei näytä siltä, että siellä asuisi kotiäiti, vaan se on enemmänkin poikamiesboksin olohuone. Kotia ei ole kymmenen kotiäitivuoden aikana ollenkaan "laitettu". Olohuone ei myöskään näytä leikkien keskittymältä, päinvastoin. Joten KOTI ja kodin laittaminen ei ole ollut Annelin harrasteena kuluneiden vuosien aikana.

Tunnen yhden masentuneen kotiäidin ja hänen talossaan olohuone ja keittiö ovat suhteellisen siistejä. Mutta kun menee makuuhuoneisiin ja saunatiloihin, niin sieltä astuu vastaan ihan kaaon. Likapyykkiä jokapuolella ja törkyä. Siinä kodissa käytiin suihkussa pyykkivuoren keskellä ja ihmettelen jos ei osa vaatteista ole homeessa. Hyvin paljon samanlainen koti kun Annelilla (paitsi että tässä minun tuntemassani tapauksessa olohuone ja keittiö olivat tähän verrattuna hyvässä järjestyksessä). Vieras ei olisi arvannut mikä kaaos on "virallisten" alueiden ulkopuolella. Mutta voitanee todeta, että syystä tai toisesta SIIVOUS ei ollut kotiäidin keskeistä työtä.

Annelia selvästi kiinnosti työnsä netissä, mutta toisaalta hän ei saanut asioitaa järjestettyä niin, että hän voisi täysipainoisesti tehdä työtä. Hän väsyi lasten kanssa, koska ei saanut hoidettua itselleen lepoa - oli se sitten kunnan, seurakunnan, mummon, Jukan, maksetun lastenvahdin tai kenen hyvänsä toimesta.

Edelleen minulle on muodostunut sellainen kuva, että Anneli ei ollut mikään superäiti lapsilleen. Ei puuhastellut päivät pitkät, käynyt retkillä ja leikkipuistossa.

Joten kaikenkaikkiaan tulee kuva sellaisesta ihmisestä, jolla ei ole homma hanskassa. Ei millään elämän osa-alueella.

[Kyllikki S]

Nainen ei halua uhmata miestä, koska tämä on hänen lapsensa isä. Alistuu tilanteeseen.

Kuten alkoholistien vaimot. Siis riippuvainen persoona.

[pohtiijamiettii]

Joten ehkä Auerin syyllistämisessä tässä eristäytyneisyydessä voisi hieman jarruttaa. Hän on varmaan ollut taipuvainen siihen jo aiemmin, kuten olemme lukeneet täällä palstoilla vanhojen tuttavien kertomana. Mutta voihan olla, että hänen miehensä taitavana manipuloijana (monen naisen pyörittäminen samaan aikaan) on osannut vahvistaa tätä piirrettä turhankin pitkälle. Ehkä hän lopultakin halusi pitää vaimon vain kotona itsellään, kaikki asiat pysyivät neljän seinän sisällä perhepiirissä.
Ehkä.

Olen taipuvainen ajattelemaan näin, tosin taipuvaisuuteeni vaikuttanee vahvasti se, että olen itse kokenut samaa. Enkä ollut edes mitenkään eristäytymiseen taipuvainen aikaisemmin, enkä nyt jälkeenpäinkään. Jotkut vaan osaavat syyllistää toisen ihmisen niin että tämä rajoittaa omaa elämäänsä kunnes minuus kuihtuu olemattomiin. Eristämiseen on monia keinoja, sen ei tarvitse olla fyysistä.

Ja tuohon terapiaan menemiseen: harvassa ovat ne terapeutit jotka pystyvät järjestämään kalenteristaan aikaa jonkun tietyn lasten kerhon tms. mukaan. Monilla on jo ennestään paljon vakioasiakkaita joilla on vakioajat, ja uuden terapian vakioaika, jos sellaisen järjestäminen on mahdollista, määräytyy sen mukaan missä kohtaa terapeutilla on aikaa, e sen mukaan, milloin potilaan lapsen kerho on. Melkoista sattumaa, että nuo ajankohdat osuisivat samaan kohtaan. Mutta tosiaan tuo vaatii jaksamista ja taistelutahtoa, ei siihen täysin lannustunut/lannistettu ihminen kykene. (Itse pystyin hakeutumaan terapiaan vasta kun olin eronnut, sitä ennen ei ollut voimia, raahustin vain päivästä toiseen tehden kaikkein pakollisimman. Ja terapiaan pääsy vaati myös äitiysloman loppumista, jotta lapset olivat päiväkodissa ja minulla oli siis lapsetonta aikaa.) Eli ei se nyt vaan ole niin helppoa kuin miltä se kuulostaa sellaisen mielessä, joka on täysissä voimissaan ja jaksaa järjestellä asioita.

Perhetyöntekijät sitten toimivat varmaan kunnasta riippuen todella eri tavoin. Minä puhuin tilanteesta neuvolassa ja sain joksikin aikaa perhetyöntekijän, joka tuli joka toinen viikko tunniksi.

[Bias]

Ystäväni masentui synnytyksen jälkeen. Seurasin vierestä prosessia. Hän sai heti perhetyöntekijäparin kotiinsa. Toinen siivosi ja kokkasi ja toinen vei lapset puistoon. Näin tapahtui päivittäin. Masennus paheni ja hän meni lasten kanssa ensikotiin, jossa hän sai ympärivuorokautisen tuen. Tämän jälkeen alkoi toipuminen ja palaaminen kotiin lasten kanssa. Kotona kävivät kauan perhetyöntekijät. Mies kävi töissä ja ei voinut jäädä lasten kanssa kotiin (toinen vauva). Hienosti näytti toimivan tuo apu ja ystäväni kuntoutui täysin.

Eli myös kotiäiti saa apua, jos sitä hakee esim neuvolasta.

Ihannetapauksessa näin. Todellisuus on vaan harmillisen usein muuta, ja monessa kunnassa ei ole halua tai resursseja tähän.

En tiedä mikä varsinaisesti on Ulvilan tilanne, mutta lähin ensikoti on Porissa. Siellä ei ole käytännössä tarpeeksi suuria asuntoja noin suurelle perheelle (äiti ja 4 lasta), eikä sinne otettu tuohon aikaan perheen äitejä, jotka olivat "vain" masentuneita. Ei riittäneet resurssit. Ensikoti Esikossa voi kyllä lyhytaikaisesti asua isompikin perhe esim. väkivallan uhan takia, mutta huoneisto käsitti keittiön sekä max. 2 huonetta. Ei mitään erillisiä olohuoneita tms. Lisäksi nuo huoneet olivat pieniä. Yleensä oli vielä jaettu niin, että toinen huone oli toisella perheellä ja toinen toisella.

Yleensä kunnissa perhetyöntekijät käyvät noin 1-2kertaa viikossa, noin 2-3h kerrallaan. En osaa sanoa Ulvilan tilannetta. Joskus taas edes sitä ei tahdo järjestyä. Perhetyö yleensä myös kestää (ainakin Porissa) noin vuoden, jonka aikana oletetaan, että olet saanut elämäsi raiteilleen. Jos et ole, olet kovapäinen, jota ei voida auttaa. Näin siis masennusäitien tapauksessa.

Pitäisi ryypätä tai käyttää huumeita, jos tahtoisi enemmän apua. En tarkoita sitä, että ystäväsi tapauksessa oli näin, vaan kerron millainen tilanne oli Porissa tuolloin.

Vielä se, että yö Esikossa turvakodin puolella maksoi kunnalle 400€/yö. Ensikodin puolella varmaan vähän halvempaa, mutta tosiaan asunnot kiven alla ja liian pieniä. Harva kunta suostuu maksamaan noita hintoja "jos ei ole ihan pakko".

[v-a-45]

Jos äti tarvitsee apua vaikka ihan niinkin normaalissa asiassa kun lääkärillä käynti, ei voida olettaa synnytyksen jälkitarkastukseen menemistä 2 nuorimman kanssa, nuorin toki menee siinä mukana mutta se toinen ei ja ainakin itse sain apua kotipalvelusta siksi aikaa kun kävin lekurissa(tosin tästä avusta joutuu maksamaan). Turku/Pori/Ulvila ei mitään hajua miten siellä nämä asiat on hoidettu ja ihan kokemuksena ainakaan Turussa näitä palveluja ei ihan itsestään saa vaan joutuu kaivamalla kaivamaan sen oikean tien. Jos ei halua apua, joka tulee masentuneilla hyvin esiin, esim. tehdään askareita ja voidaan muka ihan hyvin vaikka ei jaksetakkaan vaan laitetaan kuin marttyyrin viitta itselle ja kuin odotetaan muiden huomaavan kuinka asia todellisuudessa on. Tarja Tallgvist tästä joskus kertoi, kun kertoi omasta uupumisesta ja masennuksestaan, todella hyvin ja auttanut monia myös hakeutumaan hoitoon, sen myötä ehkä alkoi myös häpeä masennuksesta tai uupumisesta poistumaan ja ihmiset tajusivat, että kyseessä on vakava sairaus eikä ainoastaan laiskuus, eikä se jos joku sanoo, että otat vaan itseäsi niskasta kiinni ja rupeat hommiin, auta.

[Nooruska]

Täällä on kerrottu myös, että Annelilla oli firmastaan ihan tulojakin ja on lapsilisät ja kotihoidotuet ja Jukan palkka - näitä tuloja voi käyttää esimerkiksi siihen, että palkkaa lastenhoitajan silloin tällöin. Se on sitten ollut heidän oma valinta jos eivät ole halunneet tällaista mahdollisuutta käyttää.

Nimenomaan, Annelihan oli tarkka rahan suhteen ja täällä tuli aikaisemmin jo esille mm. pesukoneen koko. Jos neljän lapsen äiti ei halua rahojaan ("tuhlata") käyttää kunnon pesukoneeseen, joka on huushollin perusta niin tuskin ulkopuoliseen apuunkaan.