HÄKE 'nauha'

[Näytöt]

Jos mitattaisiin alkuperäisestä pohjapiirustuksesta (joka siis on 1:50) olohuone, jonka olisi vaikka 40 cm2 (eli sivut 40 cm * 40 cm) niin luonnossa olohuone olisi 10m2 kokoinen.

Jos suorakulmion (tässä tapauksessa neliön) sivut ovat 40cm ja 40cm, niin pinta-ala on 1600cm2, eikä 40cm2. Jos taas neliön ala on 40cm2, on sen sivu samassa yksikössä 40:n neliöjuuri, eli liki-arvona jotakin 6 ja 7 cm:n väliltä.

[Kotipoliisi]

Jees sorry tietenkin 20 cm * 20 cm = 40 cm2 = 10m2 mittasuhteella 1:50.

[X-tine]

Mitä Anneli Auer todellisuudessa teki, ja mitä talossa todella tapahtui, on arvoitus? Jokaisella on mielipide siitä, miten lapsistaan huolehtivan perheenäidin luulisi toimivan tuollaisessa hirvittävässä tilanteessa.

Kannattaa muistaa, että shokissa/paniikissa oleva ihminen ei välttämättä toimi järkevästi. <<<

Paniikissa oleva ihminen toimii suunnilleen selkäytimensä käskyjen mukaisesti. Järkeväähän se ei välttämättä ole.
Esimerkiksi olen nähnyt paniikissa olevan henkilön syöksyvän rakennukseen, mistä hänet juuri on vedetty ulos räjähdysvaaran takia. Mikään varoittelu ei mennyt perille. Mutta paniikissa oleva henkilö toimii vaistojensa mukaan, ja jostain syystä hänen vaistonsa käski "pelastaa" rakennuksesta jotakin.
"Äidinrakkaus" on juuri noita selkäytimessä olevia juttuja. Äiti koettaa saada turvaan kallempansa ja suojata lapsiaan. Tämän takia karhuemo iskee lenkkeilijän kuoliaaksi.
Oletetaan ulkopuolinen tunkeutuja. Oven turvalasin rikkominen vie aikaa. Itse soitin vastaavassa tilanteessa (aika paniikissa) poliisille, ja poliisi ehti hätiin. Miksei Ulvilan pariskunta toiminut näin?

Lapsi kertoi nähneensä rikotun lasin, isän seisomassa ja äidin petissä. Mitään paniikkia ei näytä olleen. Jos ulkopuolinen olisi lasin rikkonut, olisi poliisi toki kutsuttu, vaikkei tunkeutujaa olisi enää näkynytkään.
Ainoa selitys:
Vanhemmat tiesivät, ettei mitään ulkopuolista vaaraa ollut. Rikkominen oli itse aiheutettua. Siksi ei soitettu.
Ja koska lapsilla ei ollut vaaraa, Annu ei myöskään nähnyt tarpeelliseksi viedä heitä pakosalle, esimerkiksi naapuriin.
Itse olen kyllä joutunut pakenemaan aseen kanssa varustautunutta, tappouhkauksia huutavaa riehujaa. Lapset on huolehdittu turvaan. Näin normaali äiti toimii - myös paniikissa. Annu sen sijaan pyysi lapsen katsomaan "lähtiks se jo".

[pohtiijamiettii]

Jarrua, jarrua! Ei kertakaikkiaan voi olla olemassa jotain yhtä käyttäytymiskaavaa, jolla jokainen "normaali" ihminen/äiti/nainen/mies/isä/mikätahansa toimii jopa paniikkitilanteessa. Olemme ihmisiä, emme robotteja. Emme ole samanlaisia.

Nyt alkaa jo pelottaa jos itse joskus joutuu paniikkitilanteeseen ja reagoikin väärin. Listatkaa äkkiä kaikki maailman potentiaaliset uhkatilanteet ja kertokaa miten normaali äiti reagoi, jotta saan opeteltua käyttäytymismallit etukäteen ja ohjattua ne selkäytimeeni, enkä sitten mokaa.

Luulen, että jos minä joutuisin uhkaavaan tilanteeseen, huolehtisin ensi töikseni lapset tilanteesta pois. Tosin pitäisi tietää mihin asti tilanne jatkuu, onko lähistöllä meneillään joku isompikin huligaanioperaatio ja uhkia myös ulkona, vai mistä kyse. Mutta luulenpa tietäväni mitä tahansa siitä, miten itse toimisin, en sentään kehtaa väittää olevani mikään maailman mitta, joku "normaalin äidin" vertailukohta. Olen inhimillinen, saatan arvioida väärin, voin erehtyä arviossani, voin tehdä tyhmyyksiä tilanteessa, jonka kokonaisuutta en tunne. Tai vaikka tuntisinkin, voisin silti tehdä väärän päätöksen.

[v-a-45]

Luulen, että jos minä joutuisin uhkaavaan tilanteeseen, huolehtisin ensi töikseni lapset tilanteesta pois. Tosin pitäisi tietää mihin asti tilanne jatkuu, onko lähistöllä meneillään joku isompikin huligaanioperaatio ja uhkia myös ulkona, vai mistä kyse. Mutta luulenpa tietäväni mitä tahansa siitä, miten itse toimisin, en sentään kehtaa väittää olevani mikään maailman mitta, joku "normaalin äidin" vertailukohta. Olen inhimillinen, saatan arvioida väärin, voin erehtyä arviossani, voin tehdä tyhmyyksiä tilanteessa, jonka kokonaisuutta en tunne. Tai vaikka tuntisinkin, voisin silti tehdä väärän päätöksen.

Kukaan ei voi sanoa miten toimisi paniikissa, mutta esim. viime perjantaina heräsin klo 05.45 palohälyttimeen ja haistoin heti savua. Herätin mun tytön ja soitin hätäkeskukseen. Yritimme lähteä oven kautta ulos, mutta sakeaa mustaa savua tuli vastaan jo ennenkuin olin avannut ulko-oven eli sitä kautta ei päässyt mihinkään. Käskin tytön menemään parvekkeelle, kastelin pari isoa pyyhettä litimäräksi ja tilkin välioven niin hyvin kuin pystyin(savua tuli kokoajan lisää), kissa vessaan ja menin itse parvekkeelle. Palokunta haki meidät sitten parvekkeelta 4.s kerros.
En pysty millään tajuamaan tilannetta, en minkäänlaista, jossa ei ensin suojella omia lapsia. Vaikka juuri herätään ja jotain kamalaa tapahtuu oli minullakin ensinmmäinen ajatus ja ainoa, että saan lapsen turvaan ja jäin itse sisälle tukkimaan ovea ja pelastamaan kissaa.
Jos joku hyökkäisi ikkunan kautta ja mies jäisi tappelemaan hyökkääjän kanssa, edes yrittäisin saada lapset turvaan ja sen jälkeen menisin mahdollisesti itse auttamaan miestäni. Enkä kyllä mitenkään tajua, että yksikään äiti käskisi 9-vuotiaan lapsen mennä katsomaan joko se murhaaja lähti, aivan sama kun minä olisin sanonut tytölleni, että käyppä katsomassa vieläkö sitä savua tulee. Joku roti siinäkin kai on?

[mysteerin miettijä]

Enkä kyllä mitenkään tajua, että yksikään äiti käskisi 9-vuotiaan lapsen mennä katsomaan joko se murhaaja lähti, aivan sama kun minä olisin sanonut tytölleni, että käyppä katsomassa vieläkö sitä savua tulee. Joku roti siinäkin kai on?

Juuri näin. Ei todellakaan ole mitään yleistä kaavaa, miten kunnon äiti tai isä toimii paniikkitilanteessa, mutta se nyt on selvä, että lasta ei sinne vaaraa lähemmäs usuteta. Eli jos pähkäillään, "mitä itse tekisin, jos...", niin ainoa mikä estäisi mahdollisesti viemästä lapsia pois talosta, jossa murhamies touhuaa, on se, että ei pystyisi jättää puolisoa sinne. Etenkään, jos näyttää olevan alakynnessä.

[Ankkalinna]

En pysty millään tajuamaan tilannetta, en minkäänlaista, jossa ei ensin suojella omia lapsia. Vaikka juuri herätään ja jotain kamalaa tapahtuu oli minullakin ensinmmäinen ajatus ja ainoa, että saan lapsen turvaan ja jäin itse sisälle tukkimaan ovea ja pelastamaan kissaa.

Minulla on varmaan sitten poikkeuksellisen hyvä mielikuvitus, kun pystyn kuvittelemaan kaikenlaista Pystyn kuvittelemaan kuolemanpelon ja paniikin, joka on niin voimakas, että se ylittää kaiken muun - terveen järjen, äidinvaiston, ihan kaiken muun paitsi oman henkiinjäämisen. Hukkumaisillaan oleva ihminen voi tarrautua pelastajaansa niin tiukasti, että vetää molemmat pinnan alle (siksi hengenpelastajat opetetaan tarttumaan hukkuvaan takaapäin ja tarvittaessa vaikka kalauttamaan häneltä tajun kankaalle). Ihan satavarmasti se hukkuva ihminen ei silloin mieti, miten saisi mahdollisesti veden varassa olevat lapsensa pelastettua.

Toinen asia on sitten se, että ihmisen selviytymiskeinot ovat evoluution vuosituhansien aikana muovaamat, mutta ne eivät nykymaailmassa aina toimi tarkoituksenmukaisesti. Uskon, että ihminen osaa vaistonvaraisesti pelätä savun hajua, mutta ei rikkoontuvan lasin ääntä. Primitiiviset suojautumiskeinot ovat joko paeta tai taistella, hätänumeroon soittamista ei valitettavasti ole ohjelmoitu ihmisen geeneihin. En minä pidä mitenkään mahdottomana sitä, että täysin yllättävässä vaaratilanteessa ihminen jähmettyy paikalleen tavallaan miettimään, miten siihen kuuluu reagoida. Oma koti on lähtökohtaisesti ihmiselle turvapaikka, joten pakenemista todennäköisempänä primitiivireaktiona pidän sitä taistelemista.

Enkä kyllä mitenkään tajua, että yksikään äiti käskisi 9-vuotiaan lapsen mennä katsomaan joko se murhaaja lähti, aivan sama kun minä olisin sanonut tytölleni, että käyppä katsomassa vieläkö sitä savua tulee. Joku roti siinäkin kai on?

Anneli Auer ei lähettänyt lastaan katsomaan, joko murhaaja lähti. Lapsi oli jo olohuoneessa, kun Auer kysyi häneltä, lähtikö murhaaja.

[Peräkylän Maigret]

0:04 Häke: Mi, mikä.
Epäilty: Joku tuli ikkunast sisää.
0:05 Häke: Rauhotu, mikä paikkakunta?
0:06 Epäilty: Ulvila.
0:07 Häke: Ulvila, jooh.
0:10 Epäilty: (sanoo osoitteen)
0:12 Häke: Anteeks mikä?
0:12 Epäilty: (sanoo tien)
0:15 Häke: Joo-o.
0:15 Epäilty: (sanoo numeron)

Varmasti epäilty X loogisena,asiallisena, kommunikoimaan koulutettuna ihmisenä on tarkkaan tiennyt kuinka hätäkeskukseen on soitettava,ilmoitetaan nimi,osoite ja mitä tapahtunut.

Tuo että Häke joutuu pumppaamaan osoitetta soittajalta kuvastaa minun mielestä soittajan hätääntyneisyyttä ja ennen kaikkea sitä että soittoa ei oltu etukäteen suunniteltu eikä lavastettu.

Mutta tietysti tämäkin voidaan AA-kerholaisten toimesta nähdä juuri toisinpäin eli ilmiselvästi lavastettu näyttämään takeltelevalta soittajalta. No mikäpäs siinä..

[ulkosuomalainen]

Minulla on varmaan sitten poikkeuksellisen hyvä mielikuvitus, kun pystyn kuvittelemaan kaikenlaista Pystyn kuvittelemaan kuolemanpelon ja paniikin, joka on niin voimakas, että se ylittää kaiken muun - terveen järjen, äidinvaiston, ihan kaiken muun paitsi oman henkiinjäämisen.

Jos Auerin Hake-nauhan litteroinnista luet kuolemanpelkoa ja paniikkia ja itsesuojeluvaistoa, olen samaa mielta-- SInulla on harvinaisen hyva mielikuvitus. Anneli itse kieltaa pelanneensa murhaajaa -- hanhan oli painvastoin varma, ettei murhaaja tekisi hanelle tai lapsille mitaan. Tuikkaus veitsellakin oli vain varoitus. Sen vuoksi han mm. itse ehdottaa parikin kertaa menevansa katsomaan onko murhaaja lahtenyt (sen sijaan etta esim. pitaisi puhelimesta ovea silmalla). Anneli myos omien sanojensa mukaan lahetti tyton katsomaan, joko huppupaa meni. Tasta puhuttiin jo aiemmin--k.o. kuulustelupoytakirjan kohta on taallakin ainakin kolmeen eri kertaan jossain ketjussa kopioituna. (Alkuperaisia, ystavallisia, JJ:n suorittamia kuulusteluja -- ei painostettuja ja univajeisia).

En ehdi nyt hakea -- haku toimii mielestani joka tapauksessa omituisesti.

[ulkosuomalainen]

Varmasti epäilty X loogisena,asiallisena, kommunikoimaan koulutettuna ihmisenä on tarkkaan tiennyt kuinka hätäkeskukseen on soitettava,ilmoitetaan nimi,osoite ja mitä tapahtunut.

Tuo että Häke joutuu pumppaamaan osoitetta soittajalta kuvastaa minun mielestä soittajan hätääntyneisyyttä ja ennen kaikkea sitä että soittoa ei oltu etukäteen suunniteltu eikä lavastettu.

Perakylan Maigretilta taas puuttuu mielikuvitus taysin. Itse keksin miljoona skenaarioita miksi Anneli voisi kuulostaaa hengastyneelta ja hataantyneelta VAIKKA olisi kuinka syyllinen. Sita harvempi on pyhiin paikkoihin juuri itseaan veitsella tuikannut. Tai tullut lapsen ja kuolleista nousseen aviomiehen yllattamaksi kun on palaamassa ruskean veluurivaatteen ja maihareiden havitysreissulta. Vahemmastakin siina menee tottumattomalla pasmat sekaisin.

[Ankkalinna]

Jos Auerin Hake-nauhan litteroinnista luet kuolemanpelkoa ja paniikkia ja itsesuojeluvaistoa, olen samaa mielta-- SInulla on harvinaisen hyva mielikuvitus.

Nyt vähän tarkkuutta - en minä ole väittänyt lukeneeni kuolemanpelkoa mistään litteroinneista. Sanoin vain, että pystyn kuvittelemaan sellaisen ihan yleisellä tasolla. Ja tämä siis kommenttina siihen, että "kunnon äiti" ei koskaan vaarantaisi omaa lastaan. Kun tarpeeksi puristetaan, niin ihan jokainen meistä voi tehdä asioita, joita ei koskaan haluaisi tai uskoisi tekevänsä.

Mutta kyllä minulla tosiaan on aika hyvä mielikuvituskin

Anneli itse kieltaa pelanneensa murhaajaa -- hanhan oli painvastoin varma, ettei murhaaja tekisi hanelle tai lapsille mitaan. Tuikkaus veitsellakin oli vain varoitus. Sen vuoksi han mm. itse ehdottaa parikin kertaa menevansa katsomaan onko murhaaja lahtenyt (sen sijaan etta esim. pitaisi puhelimesta ovea silmalla).

Ei kuulosta järkevältä tai loogiselta. Hmmm, olikohan Anneli Auer ehkä jotenkin shokissa ja paniikissa tapahtumien vuoksi? Toimikohan hän pikemminkin vaistojensa kuin järkensä varassa?

Anneli myos omien sanojensa mukaan lahetti tyton katsomaan, joko huppupaa meni. Tasta puhuttiin jo aiemmin--k.o. kuulustelupoytakirjan kohta on taallakin ainakin kolmeen eri kertaan jossain ketjussa kopioituna.

Ok, kiitos korjauksesta. Minulta on mennyt tämä ohi silmien.

[Teleksi]

Minäkin olen sitä koulukuntaa, että lapsia suojellaan viimeiseen asti". Mahdollisimman pitkään äiti pysyisi lapsen ja murhaajan välissä. Eli jos ei toimita lasta ulos talosta, niin sitten niin, että murhaaja pääsee lapsen kimppuun "vain kuolleen ruumiini yli".

[alpo holisti]

0:05 Häke: Rauhotu, mikä paikkakunta?
0:06 Epäilty: Ulvila.
0:07 Häke: Ulvila, jooh.
0:10 Epäilty: (sanoo osoitteen)
0:12 Häke: Anteeks mikä?
0:12 Epäilty: (sanoo tien)
0:15 Häke: Joo-o.
0:15 Epäilty: (sanoo numeron)

Tuo että Häke joutuu pumppaamaan osoitetta soittajalta kuvastaa minun mielestä soittajan hätääntyneisyyttä ja ennen kaikkea sitä että soittoa ei oltu etukäteen suunniteltu eikä lavastettu.

Mutta tietysti tämäkin voidaan AA-kerholaisten toimesta nähdä juuri toisinpäin eli ilmiselvästi lavastettu näyttämään takeltelevalta soittajalta. No mikäpäs siinä..

10 sekuntia on kelpo suoritus, kun toinen vielä kirjaa samalla.
Mitä tästä pitäs päätellä...rauhallisuutta vai hätäännystä?

[ulkosuomalainen]

Ankkalinna kirjoitti

Nyt vähän tarkkuutta - en minä ole väittänyt lukeneeni kuolemanpelkoa mistään litteroinneista.

Sen takiahan mina muotoilin oman viestini aloittaen suomenkielen sanalla "jos", joka ainakin silloin kun itse viela Suomessa asuin oli epavarmuuden ilmaus.

Olen yleisella tasolla tasmalleen samaa mielta kanssasi -- ihmiset tekevat itselleen uskomattomia asioita tositilanteessa. Kun tassa ketjussa kuitenkin puhutaan yhdesta nimenomaisesta tapauksesta ja yhdesta sen osasta (Hake-nauha), halusin kontekstin vuoksi tarkistaa ymmartavani sinut oikein. Ihan ilman sarvia ja hampaita ihmettelin, voisiko kielitieteilija (?) todella lukea Annelin Hake-nauhan litteroinnin ja saada siita sen kuvan, etta a) aiti tai b) lapsi on ollut kuolemanpelossa.

Ja viela pikakommentti ikkunalasin rikkomisesta ja vaistosta. Lampolasin rikkominen kestaa kauan ja tuottaa paljon aanta. (Tietaa nimimerkki kaksinkertaisen lasin rikkonut.) Itselleni tuli iso kivenmurikka suoraan auton tuulilasiin eilen moottoritiella. Komea pamaus ja raiskahdys, jotain tulossa pain. Silmat kiinni, paa hartioiden valiin ja vaisto sivulle. Hyvin toimittu selkarangalta, paitsi etta rekkoja oli joka puolella ja vauhtia 120 km plus. Jos olisin ajatella ehtinyt, en olisi todellakaan vetanyt maihin, kadet ratissa. Lasin rikkoutuminen kun on yleensa pienempi paha kuin rekkojen jyraamaksi jaaminen. Auto pysyi onneksi kuitenkin tiella ja tassa olen viela kirjoittelemassa. Tarinan moraali: selkaranka ei tee eroa lasinsirujen ja sapelihammastiikerin valilla. En usko, etta normaalivaistoilla/alylla varustettu pariskunta vetaa peittoa korviin, jos pikkutunneilla rupeaa lampoikkuna sarkymaan metrin paassa. Aikaa reagoida/ajatella on useita kymmenia sekunteja.

[Tutkiskelija]

Olen seurannut sivusta tätä keskustelua, sen minkä nyt olen ehtinyt, ja mielestäni X-tinellä on erittäin loogiisia ja erinomaisia päätelmiä tapahtumien mahdollisista kuluista rikospaikalla. Joillakin intuitio pelaa ja toisilla ei.
Oliskohan niin että AA ei omista edes intutition lahjoja eikä kykyä ja näin ollen luuli että valheet menee perille...