Sutcliffien talo.
Elämä sen sijaan hymyili Peter ja Sonia Sutcliffelle. 18. elokuuta 1977 he allekirjoittivat uuden talonsa paperit ja kaksi viikkoa myöhemmin Sonia aloitti uudessa opettajan työssään. He muuttivat uuteen kotiinsa ja Peter osti itselleen uuden Ford Corsairin, tällä kertaa punaisen, korvaamaan vanhan jonka hän oli myynyt. Lauantaina 1. lokakuuta, Peter oli viettänyt päivän autoaan korjaillen ja päätti viedä sen koeajelulle.
Jean Bernadette Jordan oli syntyjään Skotlannista, mutta oli muuttanut Manchesteriin 16-vuotiaana karattuaan kotoa. Samana päivänä hän tapasi Alan Roylen ja pian pari muutti yhteen. Kahden vuoden päästä he saivat ensimmäisen lapsensa, Alanin (Jr.) ja kahden vuoden päästä siitä syntyi toinen poika, James. Vaikka pari asui vielä yhdessä Jeanin murhan aikaan, he olivat yhteisesti päättäneet elää omia elämiään. Aikaisemmin sinä lauantai-iltana Jean oli kaatanut Alanille lemonadia ja kertonut menevänsä myöhemmin ulos. Alan jätti Jeanin katsomaan televisiota mutta palatessaan ei löytänyt tätä, olettaen että Jean oli lähtenyt jo ulos tyttöystäviensä kanssa.
Puoli kymmenen aikaan Jean nousi Peter Sutcliffen autoon. He ajoivat tyhjälle tontille hautausmaan naapuriin, missä Jean oli sopinut harrastavansa seksiä Peterin kanssa viiden punnan hinnasta. Jean laittoi setelin käsilaukkunsa piilotaskuun, ennen kuin astui ulos autosta jolloin Peter löi häntä vasaralla päähän yhteensä 13 kertaa. Sitten Peter kätki ruumiin aluskasvillisuuteen aidan viereen tontin laidalla.
Sen jälkeen Peter ajoi rauhallisena kotiinsa Sonian luokse. Suunnitellessaan seuraavan viikon tupareita, Peter alkoi huolestua Jeanille antamastaan setelistä, se kun oli ollut aivan uusi ja saattoi olla jäljitettävissä. Seuraavaan sunnuntaihin mennessä uutisissa ei ollut mainittu halaistua sanaa Jeanin ruumiista. Jos Peteriä huolestutti viime viikon tapahtuma, se ei näkynyt päällepäin. Kello kävi jo melkein puoltayötä kun Peter tarjoutui kyyditsemään sukulaisia kotiin, kun Sonia taas meni nukkumaan.
Kun vieraat oli palautettu koteihinsa, Peter ei ajanutkaan suoraan kotiin vaan viimeviikkoiselle murhapaikalle. Hän löysi Jeanin ruumiin juuri niin kuin oli sen jättänyt, mutta käsilaukusta ei näkynyt merkkiäkään. Turhautumisen kasvaessa huippuunsa, Peter raahasi jo mätänevän ruumiin pois piilopaikastaan, repi naisen vaatteet ja puukotti tätä toistuvasti. 18 puukoniskua rintoihin, rintaan, vatsaan ja vaginaan, osa jopa 20 cm syviä. Yksi viilto ulottui vasemmasta olkapäästä oikeaan polveen. Sitten Peter yritti leikata irti Jeanin pään hämäykseksi. Kun tehtävä osoittautui mahdottomaksi mukana olevilla työkaluilla, Peter antoi periksi ja lähti kotiin.
Alanille ei ollut tullut mieleenkään ilmoittaa Jeania kadonneeksi. Naisella oli ollut tapana lähteä ilmoittamatta Skotlantiin sukulaisia tapaamaan, joten Alan oletti että Jean palaisi ajallaan takaisin kotiin. Mutta lukiessaan iltauutisia 10. lokakuuta hän alkoi huolestua. Lehdessä kerrottiin Jeanin tuntomerkkeihin sopivasta ruumislöydöstä. Alan vei poliisiasemalle tuoreen kuvan Jeanista, mutta poliisipäällikön oli mahdotonta sanoa oliko kyseessä sama nainen joka oli murhattu. Ruumiin karmaisevasta kunnosta johtuen hän ei halunnut pyytää Alania tunnistamaan sitä henkilökohtaisesti, vaan kysyi olisiko heidän kotonaan jotain missä olisi Jeanin sormenjäljet. Alan muisti heti lemonadipullon josta Jean oli kaatanut hänelle viikko sitten. Pullosta saatiin sormenjäljet jotka sopivat täydellisesti ruumiista otettuihin. Jeanin ystävä Anna Holt marssi myös poliisiasemalle. Hän vaati saada nähdä ruumiin ja tunnisti sen ehdottomasti Jeaniksi. Hän kertoi myös että Jean oli aikonut lopettaa maksulliset hommat ja keskittyä normaaliin perhe-elämään.
Alania tragedia järkytti niin että hänen oli pakko lopettaa työnsä kokkina. Heidän ensimmäinen poikansa Alan Jr, jota oli pidetty melko fiksuna ennen äitinsä kuolemaa, alkoi taantua trauman takia ja osasi viisivuotiaana puhua vain muutamia yksitavuisia sanoja.
15. lokakuuta Jeanin käsilaukku löydettiin sadan metrin päässä ruumiin jättöpaikasta. Poliisit tutkivat laukun tarkoin ja salalokerosta löytyi uutuuttaan kiiltelevä viiden punnan seteli (seteli ei ehkä oikeasti kiiltänyt, toim. huom.), joka oli laitettu kiertoon vain kaksi päivää ennen Jeanin murhaa. Englannin pankki kertoi että se oli laskettu maailmaan juuri Yorkshiren viiltäjän toimialueella. Tutkimuksissa selvisi että kyseinen seteli oli ollut osa 17,000 punnan erää joista oli maksettu palkka lähes 8,000 miehelle Bradfordin ja Shipleyn alueella. Kolmen kuukauden aikana poliisi kuulusteli 5,000 noista miehistä, näiden joukossa Peter Sutcliffe. Kukaan heistä ei vaikuttanut epäilyttävältä. Myös Peterin vaimoa Soniaa oli kuultu, ja tämän kertomus täsmäsi Peterin vastaavan kanssa murhaillalta.
Kuulustelujenkin aikana Yorkshiren viiltäjä iski, tällä kertaa kuitenkin jättäen hyvät tuntomerkit itsestään ja autostaan. Joulukuun 14. Marilyn Moore lähti kävelemään kotiinsa ystävänsä luota, kun huomasi tumman auton lähestyvän hitaasti. Arvellen tässä olevan uusi asiakas, Marilyn suuntasi Leopold Streetille jonne oletti auton seuraavaksi ilmestyvän. Näin tapahtuikin ja Marilyn näki kuskin nojailevan autonsa oveen. Mies oli kolmekymppinen, rotevahko, noin 170-senttinen, tummatukkainen ja parrakas. Hänellä oli päällään keltainen paita, laivastonsininen tai musta anorakki ja siniset farkut, ja näytti vilkuttavan jollekulle lähitaloissa.
Marilyn Moore.
Mies kysyi Marilynilta oliko tämä alan naisia ja he sopivat hinnasta ennen kuin nainen astui autoon. He ajoivat tyhjälle tontille Scott Hall Streetille, ja matkalla mies kertoi olevansa Dave ja vilkuttaneensa äsken tyttöystävälleen. Kun he saapuivat perille, "Dave" ehdotti seksiä takapenkillä, mutta kun Marilyn astui ulos autosta, hän huomasi takaoven olevan lukittu. "Dave" ilmestyi hänen taakseen avatakseen oven, mutta samassa Marilyn tunsi voimakkaan iskun takaraivossaan. Hän kirkui ja yritti suojella päätään käsillään. Hän kaatui maahan yrittäen takertua samalla hyökkääjänsä housuihin ja tunsi vielä lisää iskuja ennen kuin vaipui tajuttomaksi.
Marilynin kirkaisuihin vastasi haukunnallaan koira jota "Dave" pelästyi ja jätti hommansa kesken paeten paikalta. Marilyn muisti kuulleensa miehen kävelevän takaisin autolleen ja lyövän oven kiinni ennen kuin kaasutti paikalta. Hitaasti Marilyn nousi jaloilleen ja lähti hoipertelemaan kohti lähintä puhelinta. Sitä ennen eräs pariskunta kuitenkin näki hänet ja huomattuaan veren soittivat ambulanssin. Marilyn vietiin Leedsin keskussairaalaan ja leikkaukseen. Hän oli sairaalassa uuteenvuoteen asti mutta ei vielä pitkään aikaan uskaltanut palata Leedsiin. Tehtyään vihdoin niin hän jatkoi töitä prostituoituna, mutta kärsi masennuksesta, sekä kolosta takaraivossaan ja useista arvista päänahassa.
Poliisit eivät epäilleet hetkeäkään etteikö kyseessä olisi Yorkshiren viiltäjän uusin uhri. Tapahtumapaikalta saatiin renkaanjäljet jotka sopivat aikaisempaan tapaukseen. Tämä ei kuitenkaan johtanut läpimurtoon.
Helen ja Rita Rytka olivat italialaisen naisen ja jamaicalaisen miehen kaksostyttäret. 18-vuotiaina he asuivat yhdessä surkeassa pikku huoneessa moottoritien sillan kupeessa. Vaikka he molemmat työskentelivät prostituoituina, he jaksoivat uneksia paremmasta elämästä. Taatakseen turvallisuutensa, he liikkuivat Huddersfieldin punaisten lyhtyjen alueella kahdestaan ja olivat sopineet ottavansa aina ylös asiakkaan rekisterinumeron, sekä tapaavansa aina samalla paikalla 20 minuuttia asiakkaan ottamisen jälkeen.
Helen Rytka.
Tammikuun 31. 1978 Helen ehti tapaamispaikalle viisi minuuttia ennen Ritaa. Mahdollisuus ansaita viisi puntaa oli liian hyvä ohitettavaksi, joten Helen nousi Peterin autoon ja he ajoivat Garrardin sahalle jonne prostituoidut usein veivät miehiä. Peter suostutteli Helenin takapenkille. Naisen sinne kiivetessä Peter yritti lyödä häntä vasaralla päähän, mutta löi ohi ja osui sen sijaan auton oveen. Helen huolestui ja yritti huutaa mutta Peter ehti lyödä häntä uudestaan, tällä kertaa osuen. Helenin kaatuessa maahan Peter tajusi että lähistöllä seiskoskeli kaksi taksikuskia juttelemassa ja että nämä näkivät heidät selvästi. Peter tarttui Heleniä hiuksista ja raahasi hänet pihan perälle.
Peter meni makaamaan Helenin päälle, peitti tämän suun kädellään ja harrasti sitten seksiä vertavuotavan naisen kanssa. Kun taksikuskit vihdoin lähtivät, hän lähti etsimään vasaraansa jonka oli pudottanut matkalla. Tällä välin Helen yritti pakoa. Peter sai hänet kuitenkin kiinni ja iski vielä muutaman kerran vasaralla päähän. Sen jälkeen hän raahasi naisen takaisin autolle, missä hän puukotti tätä keittiöveitsellä sydämeen ja keuhkoihin. Ruumis löytyi poliisikoiran avulla 3. helmikuuta.
Maaliskuun 10. päivä apulaisylikonstaapeli (oma suomennos, toim. huom.) George Oldfield sai toisen kirjeen (ensimmäinen tuli maaliskuussa 1976) jonka kirjoittaja väitti olevansa Yorkshiren viiltäjä. Kirjeessä mainittiin Joan Harrisonin murha ja seuraavan uhrin luvattiin olevan vanha. Kirjettä epäiltiin varsinkin koska siinä ei mainittu Yvonne Pearsonia, jonka ruumis oli löydettiin 26. maaliskuuta, kaksi kuukautta itse murhan jälkeen. Tämän olisi tiennyt vain murhaaja, paitsi jos Yvonnen murhaaja ei ollut oikea Yorkshiren viiltäjä.
Yvonne Pearson oli jättänyt kaksi nuorta tytärtään lapsenvahdin huomaan ja lähtenyt ansaitsemaan rahaa 21. tammikuuta. Puoli kymmeneltä hänen nähtiin lähtevän pubista, minkä jälkeen Peter Sutcliffe oli kutsunut hänet autoonsa "bisneksien" takia. Murhapaikalla (jälleen hylätyllä tontilla) Peter löi häntä toistuvasti päähän tylpällä esineellä. Peter piilotti ruumiin sohvan alle ja hyppi sen päällä, aiheuttaen Yvonnen kylkiluiden murtumisen. Pelätessään paljastumista Peterillä ei ollut ollut aikaa viiltää Yvonnea. Ruumiin alta löytyi sanomalehti jonka päivämäärä oli kuukausi murhan jälkeen, viitaten siihen että murhaaja oli käynyt rikospaikalla myöhemmin.
Vera Millward, espanjalaissyntyinen seitsemän lapsen äiti (41-vuotias, eli kirjeen lupaama "vanha" nainen) asui jamaikalaisen poikaystävänsä Cy Burkettin kanssa. Vera oli viime aikoina ollut hyvin sairas leikkauksensa jälkeen, joka oli kolmas kolmen vuoden sisällä. Toukokuun 16. hän lähti kotoa ostaakseen tupakkaa ja särkylääkkeitä. Jokin aika näiden ostosten jälkeen hän tapasi Peter Sutcliffen. Manchester Royal Infirmary -sairaalan tontilla, hyvin valaistulla alueella, Peter löi Veraa päähän kolme kertaa, sitten riisui hänet ja viilteli häntä niin että sisuskalut valuivat ulos. Peter puukotti naista myös selkään ja oikeaan silmään. Veran huudot kyllä kuultiin ja jätettiin huomiotta. Tällä alueella oli totuttu yöllisiin tapauksiin.
Saatuaan työnsä valmiiksi Peter raahasi Veran ruumiin rautalanka-aidan viereen roskakasaan parkkipaikan laidalle. Kahdeksan aikaan seuraavana aamuna ruumis löydettiin, oikealla kyljellään, käsivarret ruumiin alta ja jalat suorina. Peter oli jättänyt Veran kengät siististi ruumiin viereen. Läheltä löydettiin renkaanjälkiä jotka sopivat kahteen aiempaan tapaukseen.