Uhrit
Kaikki alkoi vuonna 1979 Etelä-Australiassa, Adelaidessa.
Sunnuntaina 17. kesäkuuta Alan Barnes, 16-vuotias tavallinen teini, liftasi kotiin vietettyään yön ystävänsä luona. Maanantai aamuna Alan ei ollut saapunut vieläkään kotiin, joten vanhemmat päättivät ottaa yhteyttä poliisiin ja ilmoittivat poikansa kadonneeksi. Poliisit pyysivät silminnäkijöiltä vihjeitä ja lopulta he saivat tiedon, jonka mukaan Alanin tuntomerkkejä vastaava poika oli noussut autoon Grand Juction Roadilla. Viikko Alanin katoamisen jälkeen South Paran tekojärvelle vievältä polulta löytyi nuoren miehen ruumis, jonka perhelääkäri ja isä tunnistivat Alaniksi. Ruumiinavaus paljasti karmeat yksityiskohdat pojan viimeisistä päivistä elossa. Poliisit uskovat että autoon noustessaan Alanille tarjottiin alkoholia johon oli sekoitettu rauhoittavaa. Viikon aikana Alan pidettiin vahvasti lääkittynä ja häntä hakattiin ja hyväksikäytettiin julmasti. Viikon kuluttua perjantaina Alan kuoli kidutusten ja pahoinpitelyjen seurauksena valtavaan verenhukkaan. Murhan jälkeen Alan oltiin pesty ja vaatteet vaihdettu, sillä ne olivat erilaiset kuin pojan kadotessa. Silminnäkijän havannoista huolimatta tutkimus joutui umpikujaan, pian kuitenkin löytyisi uusi uhri.
Alan Barnes
28. elokuuta kalastaja löytää jätesäkkiin sullotun ruumiin kivikosta juuri vesirajan yläpuolelta. Ruumis tunnistetaan 25-vuotiaaksi Neil Muiriksi, joka oli kadonnut kaksi päivää aikaisemmin. Neil käytti heroiinia ja oli sitä kautta poliisien vanha tuttu. Aluksi epäiltiinkin että murha olisi liittynyt huumeisiin, mutta pian huomattiin yhteneväisyydet Alan Barnesin murhan kanssa. Kuten Alan, myös Neil oli huumattu ja sen jälkeen häntä oltiin käytetty seksuaalisesti hyväksi, jonka seurauksena hän kuoli verenhukkaan. Kuoleman jälkeen Neilin sisäelimet poistettiin ja kaikki mahdollinen paloiteltiin. Tämän jälkeen ruumiinosat sullottiin jätesäkkiin ja ruumis vietiin järvelle poliisien löydettäväksi. Ruumiinavauksessa selvisi kuolinsyyksi peräsuolessa ollut pullon muotoinen esine, jonka aiheuttamat vammat koituivat Neilin kohtaloksi. Pian Neilin löytymisen jälkeen poliisit saavat nimettömän vihjeen, jonka mukaan Bevan Spencer von Einem olisi vastuussa Alan Barnesin katoamisesta ja kuolemasta. Vihjeen johdosta poliisit käyvät haastattelemassa von Einemia, joka väittää vain kyydinneensä Alanin hotellille. Tieto arkistoidaan ja tutkimus menee jälleen umpikujaan. Yli kaksi vuotta ehtii kulua ennen kuin jälleen tapahtuu..
Neil Muir
27. Elokuuta vuonna 1981, 14-vuotias Peter Stogneff päättää poiketa koulumatkalta kaupunkiin tapaamaan ystäväänsä ja hänen koulureppunsakin löytyi autotallista, eli ilmeisesti Peter ei ollut aikonutkaan mennä kouluun. Matka kuitenkin keskeytyy eikä Peter koskaan pääse ostarille asti. Johtolankoja ei tule tapauksen tiimoilta ennen kuin kesäkuussa vuonna 1982.
Peter Stogneff
Helmikuussa vuonna 1982 19-vuotias Mark Langley on juhlimassa ystävänsä syntymäpäiviä yhdessä perheensä kanssa. Perheen poistuessa aikaisemmin Mark jää vielä juhliin, mutta katoaa muutaman tunnin päästä jäljettömiin. Mark nähtiin viimeisen kerran aamuyöllä kävelemässä kohti Torrens Riveriä riideltyään kahden ystävänsä kanssa. Seuraavana päivänä huolestuneet vanhemmat tekevät ilmoituksen poliiseille, jotka järjestävä suuret etsinnät ja Torrens River tutkitaan. Yhdeksän päivää myöhemmin Markin ruumis löydetään kaupungin itäpuolelta pestynä ja vaatteet vaihdettuina. Uskotaan että Mark houkuteltiin auton kyytiin, missä hänet huumattiin ja vietiin tuntemattomaan paikkaan jossa häntä kidutettiin päivien ajan. Kuten Alan ja Neil, myös Mark kuoli suureen verenhukkaan. Poikaa oltiin myös kidutettu pullolla, joka johti kuolemaan. Markin vatsasta oltiin myös poistettu tuntematon esine leikkaamalla, jonka jälkeen haava oltiin suljettu tikkaamalla. Jälleen von Einemin nimi tulee tutkimuksissa esille, mutta asialle ei tehdä mitään.
Mark Langley
20km Adelaidesta pohjoiseen muuan eräs maanviljelijä oli kulottamassa peltoaan, kunnes teki järkyttävän löydön. Yhtäkkiä pellolta pilkistää ihmisen pääkallo ja sen mustunut luuranko. Maanviljelijä ottaa välittömästi yhteyttä poliisiin. Hammaskarttojen avulla epäillään luurangon olevan Peter Stogneffin. Jälleen poliisit huomaavat yhteneväisyyksiä aikaisempiin murhiin ja ruumis ollaan paloiteltu sahalla. Siltikään poliisit eivät edisty tutkimuksissa ja voidaan vain pelätä pahinta, milloin tulee uusi uhri.
Sunnuntaina 5. kesäkuuta vuonna 1983 katoaa jälleen nuori poika. 15-vuotias Richard Kelvin oli ollut paikallisessa puistossa pelaamassa jalkapalloa, kunnes poistui lähdettyään kotiinsa syömään. Richard hyvästeli ystävänsä läheisellä bussipysäkillä, joka sijaitsee vain 400m päässä pojan kotoa. Kuitenkin tällä matkalla Richard ehtii katoa jäljettömiin. Richardilla oli kaulassaan katoamisen aikaan koiran kaulapanta, jota hän piti päällään osana jotakin pojan vitsiä. Pojan vanhemmat huolestuivat kun heidän poikaansa ei kuulunut kotiin, joten he päättivät ottaa yhteyttä poliisiin, jotka tarttuivat heti toimeen. Poliisit kävivät koputtelemassa naapureiden ovia ja saivat pian vihjeitä katoamisesta. Eräs naapuri oli kuullut niihin aikoihin kun Richard katosi avunhuutoja ja auton oven paukahduksia. Paikalla kuultiin myös ryhmän miehiä huutavan ja naisen juuri ennen kuin auto lähti äänekkäästi paikalta. Viikot kuluvat eikä Richardista näy jälkeäkään..
Richard Kelvin
Seitsemän viikkoa katoamisesta Trevor Holmes oli etsimässä kiviä vaimonsa puutarhaan paikallisesta Mount Crawfordissa. Päätettyään vilkaista vielä vähän kauemmaksi maastoon, mies näkee kengurun luita joita alkaa tutkimaan. Yhtäkkiä hän näkee vähän matkan päässä jonkun makaavan ja uskoo sen olevan loukkaantunut retkiläinen. Pian kuitenkin Trevor Holmesille selviää ruumiin olevan Richard Kelvinin, sillä hänellä on päällään samat vaatteet ja kaulapanta kuin kadotessaan. Ruumis oli ollut maastossa arviolta kaksi viikkoa, mutta missä Richard oli ollut sitä edeltäneet viisi viikkoa ? Jälleen murha on helppo yhdistää edellisiin tapauksiin. Poika oltiin huumattu jonka jälkeen häntä oltiin kidutettu kuten aikaisempiakin uhreja. Ruumis oltiin pesty ja tuotu löytöpaikalle. Ruumiinavauksessa selvisi että Richardin ruumiissa oli vahvoja reseptilääkkeitä ja yksi lääkäri pidätetään, hänet kuitenkin todetaan syyttömäksi. Seuraavaksi poliisit keskittyivät kuituihin Richardin vaatteissa, joista löytyy paljon vieraita hiuksia. Onnenpotkua toivoen poliisit etsivät tuhansista tiedostoista tietoa ihmisistä joille on määrätty ruumiista löydettyjä reseptilääkkeitä. Jälleen yksi tuttu nimi tulee esiin, Bevan Spencer von Einem.
Bevan Spencer von Einem
Tutkimus edistyy
Tutkijat vierailevat von Einemin luona, joka asuu yhdessä äitinsä kanssa. Von Einem viedään asemalle, jossa häntä haastatellaan reseptilääkkeistä. Von Einem sanoo käyttävänsä lääkkeitä unen saantiin ja kieltää antaneensa niitä ikinä muille. Hän myös kieltää tuntevansa ketään murhatuista pojista. Mies antoi poliiseille hius- ja verinäytteet, sekä luvan tutkia autonsa ja talonsa. Poliisit löysivät reseptilääkkeet, mutta tarvitsevat enemmän jotta von Einemia voitaisiin syyttää mistään. Poliisit keräävät näytteitä, joita voivat verrata Richardista löydettyihin. Von Einemin menneisyyttä aletaan selvittää ja pian selviääkin että miestä on kuultu ennenkin tapauksesta johon liittyi nuori poika. Pian poliisit aloittavat etsinnät miehestä, joka antoi nimettömän vihjeen ensi kerran von Einemista vuonna 1979. Mies löydetään ja tuodaan kuulusteltavaksi asemalle. Tämä nimetön herra kertoi poliiseille kuinka oli hyväksikäyttänyt nuoria poikia yhdessä von Einemin kanssa. He olivat huumanneet pojat alkoholilla, jotka olivat aina kylmälaukussa auton takapenkillä. Tämän jälkeen pojat vietiin erääseen taloon, missä von Einem hyväksikäytti tajuttomia poikia. Mies myös kertoi von Einemin uhanneen tappaa uhrin, mikäli hän heräisi. Silti tämäkään lausunto ei riittänyt von Einemia vastaan. Pian kuitenkin selvisi että kuidut von Einemin kodista täsmäsivät Richardin vaatteissa olleisiin.
Oikeudenkäynti
Von Einem saa syytteen Richard Kelvinin murhasta, joka väittää vain ottaneensa pojan kyytiin ja pitäneensä kättä pojan ympärillä. Todistajia oli oikeudessa kymmeniä, mukaan luettuna von Einemin äiti. Marraskuussa vuonna 1984 lähes kolme viikkoa kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen valamiehistö vetäytyy pohtimaan päätöstään ja von Einem todetaan syylliseksi Richard Kelvinin murhaan. Mies ei osoittanut minkäänlaisia tunteita kuullessaan tuomionsa ja hänet tuomittiin vankilaan vähintään 24 vuodeksi. Syyttäjä kuitenkin valitti tuomiosta ja korkein oikeus nosti tuomion 36 vuoteen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.
Vuonna 1988, lähes neljä vuotta von Einemin tuomitsemisesta, kolmen muun uhrin tapaukset avataan uudestaan. Nimetön vihjeen antaja, joka oli jo aikaisemmin kertonut von Einemin puuhista, saa syytesuojan vastineeksi todistuksesta von Einemia vastaan. Niinpä 5. maaliskuuta vuonna 1990 von Einem joutuu jälleen oikeuteen syytettynä Alan Barnesin ja Mark Langleyn murhista. Mies sanoo olevansa syytön. Nimetön todistaja kertoo nähneensä von Einemin Alan Barnesin kanssa ja selviää von Einemin olleen lähellä Torrens Riveriä samana iltana kun Mark Langley katosi. Tuomari hyväksyi nimettömänä pysyneen todistajan lausunnon, mutta kielsi todisteet, jotka koskevat Richard Kelviniä. Syyttäjän juttui kaatui tähän ja syytteet oli pakko perua. Tämä oli valtava isku tutkijoille, jotka vahvasti epäilevät von Einemin olevan syyllinen kaikkiin näihin tapauksiin.
Ei kuitenkaan olla varmoja onko tekijöitä ollut useampia.
