Juha Joutsenlahti

[pikasso]

Varmasti hieno kirja.

Naisen käsitys 'uhrin asemastaan' häipyy, ja teon motiivi, 'kärsimyksen malja vuoti yli' alkaakin kadota ja koko asenne omaan rikokseen muuttuu. He saattavat tumiota kärsiessään todeta (esim tutkijalle), että ookei, joo, niinhän se asia oli oikeasti, että kyllä minä ihan halusin sen paskiaisen tappaa ja päästä siitä eroon kerta kaikkiaan.

Miksi nainen ei olisi edelleenkin uhrin asemassa, vaikka hiiltyen esittäisi teon oikeaksi. Vihan voi ymmärtää johtuen juuri uhrina olemisesta, tiedosten ehkei juuri silloin, mutta psyykkaamisesta johtuen alkaa rönsyillä ulos tahattomasti.Pelosta nousee viha ja tyrehtyneestä vihasta katkeruus.
Samat se nainen tai mies.

[Tara]

Varmasti hieno kirja.

Naisen käsitys 'uhrin asemastaan' häipyy, ja teon motiivi, 'kärsimyksen malja vuoti yli' alkaakin kadota ja koko asenne omaan rikokseen muuttuu. He saattavat tumiota kärsiessään todeta (esim tutkijalle), että ookei, joo, niinhän se asia oli oikeasti, että kyllä minä ihan halusin sen paskiaisen tappaa ja päästä siitä eroon kerta kaikkiaan.

Miksi nainen ei olisi edelleenkin uhrin asemassa, vaikka hiiltyen esittäisi teon oikeaksi. Vihan voi ymmärtää johtuen juuri uhrina olemisesta, tiedosten ehkei juuri silloin, mutta psyykkaamisesta johtuen alkaa rönsyillä ulos tahattomasti.Pelosta nousee viha ja tyrehtyneestä vihasta katkeruus.
Samat se nainen tai mies.

Kyllä ne ovat hienoja kirjoja molemmat. Vakavissaan kirjoitettuja. Ja uskokaa tai älkää, Lauerma tuntee sympatiaa tai siis myötätuntoa (jotain tuon tapaista, se tulee esille kirjojen lopussa jos ei muutenkin jo rivien välissä) kaikkia niitä kurjimpiakin rikollisia kohtaan, joille aika moni lukisi kuolemantuomion tai kukaan ei välitä paskaakaan. Niitä ei ole kirjoitettu silleen 'tieteellisiksi' vaan laajempaa lukijajoukkoa ajatellen. On erittäin mielenkiintoista miten tarkkaan Lauerma on pohdiskellut murhan tehneitten naisten (erityisesti naisten, tavallaan kyllä miestenkin siinä samalla yhtä lailla), tai murhaan yllyttäneitten maailmankuvaa ja vakaumuksia - ja poiminut lähihistoriasta esimerkkejä, sellaisia joista kertoessaan hän ei koe rikkovansa lääkärin etiikkaa.

Luin siis kaksi kirjaa: 1) Pahuuden anatomia käsittelee pahuuden ilmenemisestä ja ihmisten suhtautumista pahuuteen ja siitä rankaisemiseen. 2) Usko, toivo ja huijaus Tähän kirjaan Lauerma on kerännyt esimerkkejä siitä, miten ihmisiä voidaan manipuloida suggestion ja hämäämisen kerroin... kuka tahansa voi ajautua johdateltavaksi ja manipuloitavaksi. Tunteilla on sijansa, mutta järkeä käyttämällä pelaa myös mielikuvitus paremmin. Myös monien 'muotihullutusten' todellinen sisältö on Lauerman käsittelyssä,... jaa-a..."Kirjoitustyyli on kolumnistinen. Ammattitermit on yleensä kirjoitettu auki, joten kirja soveltuu kenelle tahansa, kunhan malttaa mietiskellä kirjoittajan sanomaa."

Molemmista kirjoista löytyy arvosteluja vaikka kuinka monta, tässä yksi vain:

http://radio-weblogs.com/0112083/storie ... br108.html

Auerin tapaus oli tietenkin minulla mielessä koko ajan, melkein joka rivillä sitä aivan kuin hakemalla haki 'vastaavuutta'... selvähän se. Ei me ihmiset niin yksilöllisiä olla kuitenkaan kuin äkkisältään luulisi, kun individualismi on aivan kuin ajan henki. Jotain meissä on aina mitä emme itse voi muuttaa itsessämme, ja se jokin tulee esille jos ei muuten, niin näissä äärimmäisissä elämää ja kuolemaa koskevissa yllättävissä tilanteissa, teoissa joita tulee tehtyä, ja niitten oikeuttamisessa ja selittämisessä niin itselle yksinäisyydessä kuin julkisuudelle oikeuden edessä..

Mää suosittelisin noita kirjoja kyllä ihan kenelle vain vaikka ei olisi murhista tai mistään rikoksista edes kiinnostunut..

[Kuolemannaakka]

Kyllä ne ovat hienoja kirjoja molemmat.

Oon lukenut molemmat, ihan mielenkiintoisia opuksia. Tosin molemmat sisältävät aika paljon samoja juttujakin, muistaakseni melkein kappaletolkulla lähestulkoon samaa tekstiä, tai ainakin samojen asioiden käsittelyä. Korpelalaisista sun muista hihhuleista.
Mutta itseäni kiinnostavia aiheita, kieroutunut kun olen

[Tara]

Kyllä ne ovat hienoja kirjoja molemmat.

Oon lukenut molemmat, ihan mielenkiintoisia opuksia. Tosin molemmat sisältävät aika paljon samoja juttujakin, muistaakseni melkein kappaletolkulla lähestulkoon samaa tekstiä, tai ainakin samojen asioiden käsittelyä. Korpelalaisista sun muista hihhuleista.
Mutta itseäni kiinnostavia aiheita, kieroutunut kun olen

lih Tara

Tuohon lihavoituun Lauerma sanoisi:.. no niin, mitä tuohon voisikaan sanoa! Itseä ikään kuin vähetellen torpedoidaan jatkokommentit. Aivan. Aivan kuten kun Sarasvuo, saatuaan kritiikkiä helpoheikkiydestään, ilmoitti, että 'kun mulla on niin heikko itsetunto'! Mitä voisi sanoa jollekin, joka itse etukäteen kääntää puheen asiasta Itseensä ja itseään 'mollaten'. Vai pitäisikö kieroutuneisuutta alkaa kiitellä?? Vai päinvastoin?? Mitä jos pysyttäisiin asiassa. Auer pitää itseään suhteellisen tasapainoisena ihmisenä.

Kiinnitit siis huomion vain Lauerman tekstien tekstuaalisuutta koskeviin rakenteellisiin kysymyksiin, et niinkään varsinaiseen sisältöön. Huomaan kyllä. Mutta koska kerrot olevasi kieroitunut, jätän tämän tähän.

On kai päivänselvää, että noissa kahdessa kirjassa käsitellään samaa aihepiiriä. Miten voisi muuten ollakaan? Mutta se kaikki mitä niissä molemmissa yhteensä on, ei kyllä ihan yhteen kirjaan olisi mahtunut. Kirjoilla on kyllä molemmilla ihan omat perusaiheet, minun mielestä. 1 teos) 'miten arkipäiväistä on huijatuksi tuleminen kenen tahansa kohdalla yleisesti, eikä vain rikoksien yhteydessä. 2 teos) 'miten huomaamatta voi joku todellakin itseään hyvänä pitävä ihminen ajautua rikokseen, joka muuttaa koko hänen elämänsä' (jotkut todellakin menettvät mielenterveytensä tehtyään murhan - Lauerma). Nuo kaksi kirjaa eivät missään nimessä ole toistensa kopioita miltään osalta, koska konteksti ei ole sama, vaikka samasta asiasta tavallaan on puhe: 'Mikä on ihminen'. Huijaus-kirjassa (1) kerrotaan miten helposti ja miten mielellään ihmiset ovat johdateltavissa uskomaan ties mitä. 2) Pahuuden anatomia (2): Toisessa kirjassa on kyse hiukka kovemmista asioista: Mitä ihminen voi itse 'primitiivisille ominaisuuksilleen', niille jotka toisinaan saavat, äärimmäisissä tilanteissa otteen ihmisestä - tapa tai pakene - ? 'Voiko ihmistä auttaa, voiko ymmärtää'. Onko se mitä jotkut sanovat 'Luonnoksi meissä' oikein, vai onko se väärin, koska kumminkin olemme ihmisiä, ja meillä sen takia, myös minun tietääkseni, on valinnan vapaus. Mikään 'Luonto' ei voi pakottaa meitä järjettömyyksiin, tuottamaan kärsimystä, koska mikään elävä ei halua 'kärsiä' tai 'nääntyä kärsimykseen' tai lisätä oman lajin tuhoutumista. Vain 'Luonto' itse on vailla järkeä ja mieltä! Sehän ei paskaakaan piittaa siitä miten monta viatonta se surmaa vaikkapa kuumuuteen, kuivuuteen, tulvaan tai pakkaseen yms, jo esim, koko maan vetovoima on kertakaikkiaan tappava 'Luonnon' voima...ja ..*tut.. voihan sitä syyttää vaikka hormoonimyrskyä.. vai mitä ilmaisua Anneli Auer käytti, 'herkästä mielentilastaan' ennen kuukautisia. En se minä ollut vaan maan vetovoima joka..kuten hormoonit, perskele..minkäs mä niille voin..

PS: Niin että on se vaan mielenkiintoista aikanaan saada kuulla Auerin mielentilatutkimuksen tuloksista edes jotain.. Minä pidän häntä surman tekijänä (jos tämä nyt jollekin on epäselvä asia, niin varmistin).

PS2: Ai niin, minäkin olen epänormaali, kieroutunut ja sanasokea vielä kaiken lisäksi, ja tietenkin kirjoitan vailla punaista lankaa ja ylipäätään asian vierestä, eli sekavasti, joten fiksujen kannattaa sivuuttaa joka sana minkä kirjoitin! Lisäksi olen luonnostaan tyhmä ja kärsin myös alkavasta dementiasta!

[pikasso]

Jokin tässä toistuvassa kuviossa Laermaa kuintenkin on jäänyt riipimään. Lauerma esitti epäilynsä tutkijoitten tulkintaan asiasta, että 'rehvasteleva' asenne omaan tekoon selittyisi vankilakulttuurin paineella. En muista tarkemmin mitä kaikkea muuta asiaan liittyy Lauerman mukaan...

Naiset tai miehet pystyvät aivan samanlaisiin tappoihin ja murhiin. Naisten kertomukset niistä ovat erilaisia. Erilaisuutta, nainen uhrina, mutta mies ei, tukee vallitsevat normit ja uskomukset. Miehet eivät Laerman mukaan ole mnkään biologisen seikan perusteella luonnostaan väkivaltaisempia kuin naiset.

Riipii minuakin.

Voisiko vastaus naisen käyttäytymiseen olla tunteiden jäädyttäminen selviytymiskeinona? Tuskin. Lauerma tuskin painii näin yksinkertaisissa pohdinnoissa.

Oletteko muuten koskaan kuulleet miesten suusta sanomana; olin uhri?

[Mariacka]

En jaksa nyt lukea tätä ketjua hyvin kauas taaksepäin, mutta Lauerman ideoista jotain. Nämä on kirjoitettu jo ennen Ulvilan tapausta (Usko, toivo ja huijaus). Lauerma kritisoi kulttuuria, jossa perheväkivaltaa kokenut nainen on automaattisesti säälittävä ja uhri, mutta mies joka saa eukoltaan turpaan, naurettava vihtori. Vaikka kaltoinkohteleva vaimo olisi miestään huomattavasti nuorempi ja rotevampi. Tähän väkivaltaa kokeneen miehen naurunalaiseksi saattamiseen osallistuvat niin miehet kuin naisetkin.

Yleinen käsitys on, että nainen tarttuu puukkoon/aseeseen vasta vuosien henkisen tai ruumiillisen alistamisen jälkeen. Tätä Lauerma epäilee joidenkin naisrikollisten käyttävän hyväkseen ja tähän myös yleisesti uskotaan (näinhän alan ammattilaisia on koulutettu). Kun nainen sitten myöhemmin, tuomionsa jälkeen, mahdollisesti kerskailee teollaan, se katsotaan "kovan" vankilakulttuurin tuotteeksi, vaikka se voi olla puhdas totuus tilanteessa, jossa ei ole enää mitään menetettävää. Itselleni tulee mieleen esim. Virpi Butt, ja varmasti monet muutkin naisrikolliset.

Ihan suoraa vastausta et siis pikasso saanut ja toivottavasti tämä ei ole vain vanhan kertausta. Omasta mielestäni on mielenkiintoista, että jotkut pitävät naisten erilaista kohtelua tasa-arvoon pyrkimisen seurauksena, vaikka tämäkin osoittaa, ettei tasa-arvoon ole vielä päästy.

[pikasso]

Suoraa vastausta en olisi voinut edes odottaa. Kysymys olikin "heitän tuuleen viriävän aatokseni" mikä syntyy keskusteluista. Hyvä. Olen siis olemassa.

Tasa-arvo on tasan se arvo mitä milloinenkin ajanhenki sen mittaa.
Valitettavaa jos kulttuurissa vallitsee tasapäisyys. ( naurettiinhan sitä samalle asialle sentäs) tuossa ylempänä. Naurettu siis jo valmiiksi ja siksi naurattava.

Hmm..

[jmit]

Kun tekijä uhriuttaa itsenä ollaan todella vaarallisilla vesillä. Erityisen vaarallisilla vesillä ollaan, kun yhteiskunta alkaa uhriuttaa rikoksen tekijöitä rikoksen tekijän syntyperäisen ominaisuuden perusteella. Näin meneteltiin Natsi-Saksassa ja näin menetellään Suomessa.

Natsit uskoivat aivan vakavissaan olevansa se uhriosapuoli vielä siinä vaiheessakin, kun juutalaiset olivat keskitysleireillä. Samoin suomalainen Vihreän puolueen ministeri uskoo aivan vilpittömästi, että miehensä tappanut nainen on yleensä pitkään jatkuneen parisuhdeväkivallan uhri ja itse asiassa nainen tarvitsisi tällaisessa tilanteessa tukea eikä mitään vankeusrangaistusta. Brax on yrittänyt tällaista ajaa jopa lainsäädäntöön, mutta virkamiesten mukaan se olisi niin voimakkaasti perustuslain vastainen ja ihmisoikeussopimuksia loukkaava, että tuollaista lakia ei voida säätää edes Suomessa.

No sentään on saatu aivopestyä monet virkamiehet ummistamaan silmänsä naisen rikokselta. Joutsenlahti tosin kyllä kuvitteli aivan oikeasti, että tekijä on ulkopuolinen.

[Tara]

^M-acka tuossa vähän ylempänä, eilen:

Lauerma kritisoi kulttuuria, jossa perheväkivaltaa kokenut nainen on automaattisesti säälittävä ja uhri, mutta mies joka saa eukoltaan turpaan, naurettava vihtori. Vaikka kaltoinkohteleva vaimo olisi miestään huomattavasti nuorempi ja rotevampi. Tähän väkivaltaa kokeneen miehen naurunalaiseksi saattamiseen osallistuvat niin miehet kuin naisetkin.

Joo, tuohon lisäisin, että Lauerma ei ihan 'kulttuuria' kritisoinut, vaan psykokulttuuria, joka johtaa psykoterroriin. Hän puhuu aika paljon 90-luvulla Suomeen levinneestä help-your-self-kirjallisuudesta, sellaisesta jota ennen muuta lukevat naiset ja luettuaan pari pahimmista (kirjoja kirjoittavat kouluttamattamat henkilöt, jotka kyllä nimittävät itseään terapeuteiksi ja vaikka millä titteleillä) lukija onkin johdateltu toteamaan, että hän on ollut uhri jo lapsesta saakka ja että hän toistaa samaa muka samaa kuviota vielä avioliitossaankin, ja että ties mitä kauheaa ja iljettävää on jo tapahtunut hänelle ja hänen lapsilleen. Moni avioero on lähtenyt liikkeelle noitten kirjojen herättämien tunnelmien valossa. Virtaheposarvikuonot vai miksi pedoiksi nimetyt miehet on ajattu ulos. Tuonlajisessa kirjallisuudessa, jota siis lukevat pääasiassa naiset ja äidit, mies syyllistetään automaattisesti. Tätä kirjallisuutta ja psykologian väärinkäyttöä yleensä Lauerma nimitti psykoterroriksi.

Muistan hyvin tuon Mariackan kertoman esimerkin miehestä (akateeminen, vaimoaan iäkkäämpi), jota vaimo pahoinpiteli ja terrorisoi, ja jolle naurettiin kuorossa kun hän haki apua. Se oli siinä Usko, toivo, huijaus-kirjassa jos oikein muistan.

Kyllä olisi ollut mielenkiintoista tutustua Auerin kirjahyllyyn!

[Tara]

^M-acka tuossa vähän ylempänä, eilen:

...Lauerma kritisoi kulttuuria, jossa perheväkivaltaa kokenut nainen on automaattisesti säälittävä ja uhri, mutta mies joka saa eukoltaan turpaan, naurettava vihtori. Vaikka kaltoinkohteleva vaimo olisi miestään huomattavasti nuorempi ja rotevampi. Tähän väkivaltaa kokeneen miehen naurunalaiseksi saattamiseen osallistuvat niin miehet kuin naisetki....

lyhensin lainaamaani viestitä

Joo, tuohon lisäisin, että Lauerma ei ihan 'kulttuuria' kritisoinut, vaan psykokulttuuria, joka johtaa psykoterroriin. Hän puhuu aika paljon 90-luvulla Suomeen levinneestä help-your-self-kirjallisuudesta, sellaisesta jota ennen muuta lukevat naiset ja luettuaan pari pahimmista (kirjoja kirjoittavat kouluttamattamat henkilöt, jotka kyllä nimittävät itseään terapeuteiksi ja vaikka millä titteleillä) lukija onkin johdateltu toteamaan, että hän on ollut uhri jo lapsesta saakka ja että hän toistaa samaa muka kuviota vielä avioliitossaankin, ja että ties mitä kauheaa ja iljettävää on jo tapahtunut hänelle ja hänen lapsilleen. Moni avioero on lähtenyt liikkeelle noitten kirjojen herättämien tunnelmien valossa. Virtaheposarvikuonot vai miksi pedoiksi nimetyt miehet on ajattu ulos. Tuonlajisessa kirjallisuudessa, jota siis lukevat pääasiassa naiset ja äidit, ja jota kirjoittavat pääasiassa koulupsykiatriiaa ja koulupsykologiaa kritisoivat itseoppineet henkilöt. Mies syyllistetään tuossa kirjallisuudessa lähes automaattisesti. Tätä kirjallisuutta ja psykologian väärinkäyttöä yleensä Lauerma nimitti psykoterroriksi. Ko psykoterroriin johdatteleva kirjallisuus on miljoonabisnestä. Aina löytyy tyytymättömiä ihmisiä, jotka etsivät niistä rohkaisua pistää itse toimeksi. Niin-in, mitäpä tuohon voisi sanoa?? Kai sitä saa apua hakea sieltä mistä sitä kokee itse saavansa. Mutta mikä on tulos?

Muistan hyvin tuon Mariackan kertoman esimerkin miehestä (akateeminen, vaimoaan iäkkäämpi), jota vaimo pahoinpiteli ja terrorisoi, ja jolle naurettiin kuorossa kun hän haki apua. Se oli siinä Usko, toivo, huijaus-kirjassa jos oikein muistan.

Kyllä olisi ollut mielenkiintoista tutustua Auerin kirjahyllyyn!

PS: ai, niin, Lauerma ei varmaan aiheetta nostanut esille tuon psykokulttuurin suosion yhteydessä meidän lamaa 1990 alussa. Se ole maaperä, johon psykologian väärinkäyttöön perustuva kirjallisuus upposi, ja se taitaa olla siellä edelleekin, meinaan kuin veitsi voissa... Kun yhteiskunnalliset tukirakenteet alkoivat kutistua ja viipaloitiin pois.. niin.. no joo. Jospa en jatka enempää tästä. Kaikkihan tuon tietää kuinka siinä kävi..

[pikasso]

jmit:lle

Vaarallisilla vesillä..kyllä. Uhriajattelusta ei saisi tulla käsitettä sinänsä, yhdeksi tavaksi elää tai käsittää elämäänsä. Siitä on päästävä yli ja siihen olisi se tuki tarpeen. Braxia ymmärrän siinä suhteessa, että lyötyä ei sais lyödä- ajatelmalla, mutta eihän tuomioita voi alentaa sen vuoksi!

[pikasso]

Lainaus Taran kirjoituksesta.

Joo, tuohon lisäisin, että Lauerma ei ihan 'kulttuuria' kritisoinut, vaan psykokulttuuria, joka johtaa psykoterroriin. Hän puhuu aika paljon 90-luvulla Suomeen levinneestä help-your-self-kirjallisuudesta, sellaisesta jota ennen muuta lukevat naiset ja luettuaan pari pahimmista (kirjoja kirjoittavat kouluttamattamat henkilöt, jotka kyllä nimittävät itseään terapeuteiksi ja vaikka millä titteleillä) lukija onkin johdateltu toteamaan, että hän on ollut uhri jo lapsesta saakka ja että hän toistaa samaa muka samaa kuviota vielä avioliitossaankin, ja että ties mitä kauheaa ja iljettävää on jo tapahtunut hänelle ja hänen lapsilleen. Moni avioero on lähtenyt liikkeelle noitten kirjojen herättämien tunnelmien valossa. Virtaheposarvikuonot vai miksi pedoiksi nimetyt miehet on ajattu ulos. Tuonlajisessa kirjallisuudessa, jota siis lukevat pääasiassa naiset ja äidit, mies syyllistetään automaattisesti. Tätä kirjallisuutta ja psykologian väärinkäyttöä yleensä Lauerma nimitti psykoterroriksi.

Lauerma kirjoittaa tässä psykoterrorin uhreista, nyt ne olivat sitten poispotkitut miehet. Uhriasemasta näemmä emme pääse pois ollenkaan.

Itsekin olen Lauermanin lisäksi lukenut näitä help-your-self kirjoja. Ajattelisin tätä virtahepoakin ihan vain ilmiönä perheessä, en niinkään sitä personoisi.

[Tara]

Lainaus Taran kirjoituksesta.

Joo, tuohon lisäisin, että Lauerma ei ihan 'kulttuuria' kritisoinut, vaan psykokulttuuria, joka johtaa psykoterroriin. Hän puhuu aika paljon 90-luvulla Suomeen levinneestä help-your-self-kirjallisuudesta, sellaisesta jota ennen muuta lukevat naiset ja luettuaan pari pahimmista (kirjoja kirjoittavat kouluttamattamat henkilöt, jotka kyllä nimittävät itseään terapeuteiksi ja vaikka millä titteleillä) lukija onkin johdateltu toteamaan, että hän on ollut uhri jo lapsesta saakka ja että hän toistaa samaa muka samaa kuviota vielä avioliitossaankin, ja että ties mitä kauheaa ja iljettävää on jo tapahtunut hänelle ja hänen lapsilleen. Moni avioero on lähtenyt liikkeelle noitten kirjojen herättämien tunnelmien valossa. Virtaheposarvikuonot vai miksi pedoiksi nimetyt miehet on ajattu ulos. Tuonlajisessa kirjallisuudessa, jota siis lukevat pääasiassa naiset ja äidit, mies syyllistetään automaattisesti. Tätä kirjallisuutta ja psykologian väärinkäyttöä yleensä Lauerma nimitti psykoterroriksi.

Lauerma kirjoittaa tässä psykoterrorin uhreista, nyt ne olivat sitten poispotkitut miehet. Uhriasemasta näemmä emme pääse pois ollenkaan.

Itsekin olen Lauermanin lisäksi lukenut näitä help-your-self kirjoja. Ajattelisin tätä virtahepoakin ihan vain ilmiönä perheessä, en niinkään sitä personoisi.

Juolahti mieleen, koska tämä on JJ-topic, että Joutsenlahti nimitti Aueria psykologiksi! Olisiko Auer esittäytynyt Perhekerhopalstan 'terapeutiksi' tai joksikin?? Uskomaton juttu minun mielestä tuo puhuttelu Auerista: 'Mitä te tästä psykologina, ammatti-ihmisenä ajattelette siitä ja siitä'. Vai olisiko JJ saanut tuon vaikutelman jotenkin muuten..

Minusta ne virtahepokirjat ovat kertakaikkiaan roskaa, siinä on yksi lähde sille miksi Suomeenkin rantautui syyttömien syyttely oikeudenkäyntiin asti lasten hyväksikäytöstä (avioeroriidat, lasten ja heidän isänsä välisen suhteen katkaisemiseksi). Yök. Nyttemmin pahin kaaos tuolla alueella on USA:ssa (jossa 'kouluttauduttuaan' meidän virtahepokirjailikin virtahepo-aatteensa omaksui aikanaan) laantunut. Sehän on selvä, että virtahepo on se, jonka nainen kokee kapeuttavan elämäänsä ( eli "miten löydän sisäisen lapsiuhrini"), ne kirjat on niin täynnä paskaa, etten viitsisi enää tikullakaan koskea enempää.

Lauerma puhuu myös 'false-memory'- ilmiöstä tämän asian yhteydessä. Eli siitä miten helposti ihminen on johdateltavissa uskomaan vaikka mihin, ja täysin totena. Selasinpa hiukan Mammakerhon keskusteluja, ei jumalauta siellä ainakin rehotti tuo 'ota ero siitä miehestäsi'-neuvot (Auerin parisuhde-topic)! Kuorossa, melkein jokaikinen nimimerkki, jonka luin, suosittelee ottamaan eron, aivan kammottavaa psykolässytystä, välittömästi kun sopiva aihe ilmaantuu(esim 'Olen läheisriippuvainen' ja sitten karmea vuodatus puolison pahuudesta).. jne..

Ja piu-pau, tähän en taija aikaani tuhlata enempää.

edit: Minä en nimittäisi virtahevoiksi muita kuin virtahepoja! Olin taas unohtaa: Lauerma puhuu myös siitä, että yhteiskunnalliset ongelmat eivät selity psykologialla eikä siitä lainatuilla käsitteillä. Hän ei puhunut 'virtahepo'-termistä tai leimasta, mutta vastaavasta ilmiöstä kuitenkin... Pitää lainata uudelleen nuo kirjat, etten joudu jonkun hampaisiin siitä että siteeraan tai lainaan ta referoin Laermaa väärin! virtahepo-termi nyt vaan näyttää uponneen arkiseen 'psykologisoivaan' kielenkäyttöön. Sitä näkee käyttävän milloin jonkun poliitikon tai kenen vain, ja sovellettuna mihin tahansa vastustettavaa asiaan. Se on kuitenkin vain 'negatiivinen' leima, ja kaikkea muuta kuin todellisia ongelmia tai asioita valaiseva, 'psykolätinää' minun mielestä. Boabab on ihan ihan yhtä hyvä termi, ellei parempi, sillä jos Boababin itua ei kitke ajoissa niin.. huh huh..

Ja en nyt enää tiedä kuuluisiko tällainen keskustelu ennemminkin tuonne keittiöpsykologiaan.. varmaan niin.

[pikasso]

Hyvä Tara! Hyvä kriittinen puheenvuoro. Hyvä, että Lauerma on lähtenyt tutkimaan ja analysoimaan näitä ilmiöitä.

Läheisriippuvuus sanana on aika tavalla lyövä ja taas vastaavasti toiselta kantilta katsottuna uhriutta; tässäkö kohtaa vastuunkantajaksi sitten tulee se puoliso, joka ei pysty korvaamaan sitä pahaa mitä lapsuudessa on tapahtunut? Ei oikein rakentavaa, lähinnä vastuunpakoa ja kypsää aikuista näkökulmaa vailla olevaa- kuka minun elämäni pisti solmuun- ajatusta.

Pitääpä lainata Lauermanin kirjat. Mukavaa kun joku älähtää.

[Myrskylintu]

Ei Lauerma mikään Jumala ole, samanlainen luuseri kuin kaikki muutkin.
Olin hänen asiakkaanaan kauan sitten, ja tunnen miehen, hänen tapansa toimia ja ajatella. Ei mikään paholainen, mutta ei enkelikään. Voisin kertoa rumankin tarinan , mutta olkoon. Oltiin nuoria silloin kaikki.
Hänen teksteissään minua ihmetyttää hänen halveksuntansa antipsykiatriaa kohtaan. Hiukan liian kiihkomielinen suhtautuminen omaan alaansa hänellä.