Oli siellä karateakin Wado- ja Meidokaneissa tarjolla, hyvät liikuntamaastot, asuin Kuusitiellä.
Ottelin aika usein, torjunnat refleksimäisesti karatesta opittuja, lyönnit jun-tsuki-variantteja.
Notkeus ja sukellusharrastus tuottivat aivan uusia , torjumattomia kiertopotkuja.
Ei mulle kukaan pärjännyt. Lopetin vastustajien puutteeseen.
Nyrkkeilyn lopetin, kun matsin voitettuani valmentajani Jussi Kersh tuli säkilleni ja sanoi,
että vastustajaa pitää lyödä niin, että sattuu, tempaisten esimerkinomaisesti solisluuni sijoiltaan.
Ymmärsin ja en ymmärtänyt, ilmoitin lähteväni suihkuun: nyrkkeily loppui minulle siihen.
En diggaa väkivaltaa, otteluissa minulle riitti voitto nopeudella, liikkeellä, taidolla, osumilla.
![Cool 8)](./images/smilies/icon_cool.gif)