Andien lento-onnettomuus 1972 tapahtui Andeilla, kun Fairchild FH-227 D-matkustajakone iskeytyi vuoren huippuun 13. lokakuuta 1972.[1] Tilauslennolla ollut Uruguayn ilmavoimien lento 571 oli matkalla Montevideosta Uruguaysta Santiagoon Chileen.[2] Matkustajina oli 45 Stella Maris Collegen "Old Christians" -rugbyjoukkueen jäsentä. 16 ihmistä pelastettiin 72 päivän jälkeen onnettomuudesta 23. joulukuuta 1972.[1] He olivat joutuneet turvautumaan ihmissyöntiin eli kannibalismiin pysyäkseen hengissä.[1] Lehdistötilaisuudessa onnettomuuden jälkeen he puolustivat kannibalismia viimeisenä keinona selviytyä. Jotkut heistä vertasivat sitä ehtoolliseen kuolleiden henkilöiden puolesta
Matka oli alkanut päivää ennen törmäystä, 12. lokakuuta, kun Fairchild nousi Carascon kansainväliseltä lentokentältä. Huonontunut sää vuorilla pakotti kuitenkin heidät yöpymään Mendozassa. Lento jatkui iltapäivällä 13. lokakuuta, ja lentokone oli pian lentämässä vuoriston halki. Koska Fairchild ei voinut lentää yli yhdeksän kilometrin korkeudelle, lentokone ei voinut lentää suoraan Mendozasta Andien yli. Koneen oli tarkoitus lentää etelään Mendozasta Andeja pitkin, ja kääntyä sitten kohti länttä Curicon eteläpuolella, ja lopulta kääntyä kohti pohjoista ja Santiagoa Curicon kohdalla. Lentäjät ilmoittivat Santiagon lennonjohtoon, että lentokone oli Curicon kohdalla ja he saivat luvan laskeutumiseen. Lentäjät olivat kuitenkin arvioineet sijaintinsa väärin. Koska vuoret olivat pilvien peitossa, he joutuivat luottamaan siihen, miten paljon aikaa aikaisempiin ylityksiin oli mennyt. Voimakkaat tuulenpuuskat olivat kuitenkin hidastaneet lentokonetta ja lisänneet vuoriston ylittämiseen käytettyä aikaa. Pian lentokone törmäsi Cerro Sosneadon ja Volcán Tinguirican välisessä vuoristossa Chilen ja Argentiinan rajalla nimettömään huippuun, joka myöhemmin nimettiin Cerro Seleriksi.
Eli, pystyisittekö syömään ihmislihaa pakon edessä? Tiukka päätöshän se kyl olisi mut itse kyllä pystyisin...45 ihmisestä 12 kuoli törmäyksessä tai pian sen jälkeen, toiset viisi seuraavana aamuna ja yksi vammoihin kahdeksantena päivänä. Onnettomuuden jälkeisiin etsintöihin osallistui lentokoneita kolmesta valtiosta, mutta huonot ilmat haittasivat etsintöjä. Lisäksi koska kone oli valkoinen, sen erottaminen lumesta oli lähes mahdotonta. Etsinnät lopetettiin tuloksettomina kahdeksantena päivänä onnettomuudesta. Matkustajat olivat löytäneet matkaradion, jolla he pystyivät kuulemaan muun muassa etsinnöistä. Lentokoneen radio rikkoontui maahansyöksyssä ja sitä ei pystytty korjaamaan.
Kahdeksan matkustajaa kuoli lumivyöryssä 29. lokakuuta. Kone oli hautautuneena lumeen kolme päivää. Pian lumivyöryn jälkeen osa matkustajista päätti, että heidän tuli itse yrittää kulkea vuoriston läpi hakemaan apua.
[muokkaa] Pelastuminen ja paluu
Joulukuun 12. päivänä kolmen miehen retkikunta lähti hakemaan apua. Yksi joutui kuitenkin palaamaan takaisin leiriin fyysisen kunnon pettämisen takia. Miehet kävelivät vuoristossa kymmenen päivää, kunnes he viimein huomasivat hevospaimenen, gauchon, joka toimitti heille apua. Miehet opastivat lentokoneen etsinnöissä ja 23. joulukuuta loput 16 eloonjäänyttä pelastettiin vuorilta.
(Ja lähdehän on wikipedia)
