Kerran olen sormuksen huolinut sormeeni ja kolme vuotta sain sitä siinä pitää, kunnes avomieheni meni pettämään minua. Sen jälkeen päätin, etten ikinä mene naimisiin 
Ehkä nyt en n. 10 vuotta sitten vielä tiennyt mikä olisi oikein ja väärin. Kirkosta eronneena en vain ymmärrä avioliiton merkitystä tänäkään päivänä, vaikka se sinusta olisi "miehekästä". Mikä siinä tekee tekee hienon tilaisuuden? Minua ainakin ahdistaa moinen! Jollei parilla ole muuta romanttista päämäärää kuin mennä naimisiin, niin kyllä se elämä tulee olemaan aika turhamaista, jos yhteinen suhde on jostakin avioliitosta kiinni!Maybrick kirjoitti:Mielestäni Mikko82 olet jo menettänyt pelin ja tavallaan uskottavuutesi ateistinakin (hienon kuuloinen sana), kun olet avo-appivanhempien (vai mitä ne on) painostuksesta mennyt kihlautumaan
Nimiäiset;kai sitä saa lapsensa nimenantoa juhlia vaikka häntä ei kasteta kirkon jäseneksi.Ristiäisissä uusi villitys on nimiäiset? Lasten nimi on annettu vain maistraattiin. Nykyisin avioliittoon tarvitaan joku "vihkiminen"...en ymmärrä!
pikku-my:
Minulle kihlaus ei ole "lupaus" naimisiin menosta vaan lupaus siitä että asutaan avoliitossa elikkä minulle se on suhteen virallistaminen, vaikkei se olisikaan yhtä virallinen Suomen lakisäädöksien mukaan avioliitto.
Menen vasta sitten avioliittoon, kunnei minua vihitä avioliittoon vaan laitan hakemuksen maistraatilla.
Mistä johtaa juurensa "vihkiminen"? Se on se uskonnollinen ja kirkollinen muodollisuus.Ehkä nyt en n. 10 vuotta sitten vielä tiennyt mikä olisi oikein ja väärin. Kirkosta eronneena en vain ymmärrä avioliiton merkitystä tänäkään päivänä, vaikka se sinusta olisi "miehekästä". Mikä siinä tekee tekee hienon tilaisuuden? Minua ainakin ahdistaa moinen! Jollei parilla ole muuta romanttista päämäärää kuin mennä naimisiin, niin kyllä se elämä tulee olemaan aika turhamaista, jos yhteinen suhde on jostakin avioliitosta kiinni!Maybrick kirjoitti:Mielestäni Mikko82 olet jo menettänyt pelin ja tavallaan uskottavuutesi ateistinakin (hienon kuuloinen sana), kun olet avo-appivanhempien (vai mitä ne on) painostuksesta mennyt kihlautumaan
Ristiäisissä uusi villitys on nimiäiset? Lasten nimi on annettu vain maistraattiin. Nykyisin avioliittoon tarvitaan joku "vihkiminen"...en ymmärrä!
pikku-my:
Minulle kihlaus ei ole "lupaus" naimisiin menosta vaan lupaus siitä että asutaan avoliitossa elikkä minulle se on suhteen virallistaminen, vaikkei se olisikaan yhtä virallinen Suomen lakisäädöksien mukaan avioliitto.
Menen vasta sitten avioliittoon, kunnei minua vihitä avioliittoon vaan laitan hakemuksen maistraatilla.
Mistä johtaa juurensa "vihkiminen"? Se on se uskonnollinen ja kirkollinen muodollisuus.
aika hyvä, totta, tohtoreilla on hienot vihkimistilaisuudet. Wikipediasta: lihavointi minunEhkä nyt en n. 10 vuotta sitten vielä tiennyt mikä olisi oikein ja väärin. Kirkosta eronneena en vain ymmärrä avioliiton merkitystä tänäkään päivänä, vaikka se sinusta olisi "miehekästä". Mikä siinä tekee tekee hienon tilaisuuden? Minua ainakin ahdistaa moinen! Jollei parilla ole muuta romanttista päämäärää kuin mennä naimisiin, niin kyllä se elämä tulee olemaan aika turhamaista, jos yhteinen suhde on jostakin avioliitosta kiinni!Maybrick kirjoitti:Mielestäni Mikko82 olet jo menettänyt pelin ja tavallaan uskottavuutesi ateistinakin (hienon kuuloinen sana), kun olet avo-appivanhempien (vai mitä ne on) painostuksesta mennyt kihlautumaan
Jos menit 10 vuotta sitten nuorena ja hulluna epähuomiossa kihlautumaan avo-appivanhempiesi painostamana, mikä sitten estää sinua nyt vanhempana ja viisaampana purkamasta kihlaustasi? On muutenkin tyylitöntä olla "kihlautuneena" vuosikausia, näin olen kuullut. Sitä paitsi kihlautuminen haiskahtaa pahasti kristilliseltä, niin että ateistiksi itseään tituleeraavan pitäisi älytä pysyä jyrkästi erossa moisista arkaaisista perinteistä. Yllä joku tiivisti aika hyvin sen, miksi monissa tapauksissa avioliito on kannattava jo taloudellisista syistä. Rullaa ylöspäin ja lue.Avioliittolakiin on jätetty vain kihlauksen määritelmä: ”Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet”.[2]
Nykyään kihlautumisella ei ole tarkempaa lainopillista merkitystä.[3] Kihlaus ei ole avioliittoon rinnastettava sopimus lain edessä, joten kihlauksella ei ole avioliitto-oikeudellisia oikeusvaikutuksia, kuten kuoleman sattuessa kumppanin omaisuuden perintä. Kihlautumista pidetään sitovana lupauksena avioliitosta, vaikka siitä ei tehdä ilmoitusta viranomaisille.
Ei ole pelkoa. Onneksi ei vielä ammattiin vihitä vaan siihen valmistutaan.pikku-my kirjoitti:Ja kun sulla tuntuu olevan tuo suurin angsti kirkkoa ja sanaa vihkiminen vastaan,niin ei susta voi sitten tulla esim. tohtoria,eikös heidätkin VIHITÄ tohtorin arvoonsa?
Noh, kihlaantuminen on minulle "kihlaantuminen" eli meillä on kummallakin sormus vasemmassa nimittömässä ihan muuten vaan ja hyvä kaverini joka on ollut avoliitossa jo 20 vuotta ja on alakoululainen poika on myöskin vasemmassa nimettömässä sormus. Vanhan kansan mukaan se on kuin lupaus avioliitosta, mutta minulla se ei ole ihan niinkään vaan se tarkoittaa avoliittoa.Maybrick kirjoitti:Wikipediasta: lihavointi minunEhkä nyt en n. 10 vuotta sitten vielä tiennyt mikä olisi oikein ja väärin. Kirkosta eronneena en vain ymmärrä avioliiton merkitystä tänäkään päivänä, vaikka se sinusta olisi "miehekästä". Mikä siinä tekee tekee hienon tilaisuuden? Minua ainakin ahdistaa moinen! Jollei parilla ole muuta romanttista päämäärää kuin mennä naimisiin, niin kyllä se elämä tulee olemaan aika turhamaista, jos yhteinen suhde on jostakin avioliitosta kiinni!Maybrick kirjoitti:Mielestäni Mikko82 olet jo menettänyt pelin ja tavallaan uskottavuutesi ateistinakin (hienon kuuloinen sana), kun olet avo-appivanhempien (vai mitä ne on) painostuksesta mennyt kihlautumaanJos menit 10 vuotta sitten nuorena ja hulluna epähuomiossa kihlautumaan avo-appivanhempiesi painostamana, mikä sitten estää sinua nyt vanhempana ja viisaampana purkamasta kihlaustasi? On muutenkin tyylitöntä olla "kihlautuneena" vuosikausia, näin olen kuullut. Sitä paitsi kihlautuminen haiskahtaa pahasti kristilliseltä, niin että ateistiksi itseään tituleeraavan pitäisi älytä pysyä jyrkästi erossa moisista arkaaisista perinteistä. Yllä joku tiivisti aika hyvin sen, miksi monissa tapauksissa avioliito on kannattava jo taloudellisista syistä. Rullaa ylöspäin ja lue.Avioliittolakiin on jätetty vain kihlauksen määritelmä: ”Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet”.[2]
Nykyään kihlautumisella ei ole tarkempaa lainopillista merkitystä.[3] Kihlaus ei ole avioliittoon rinnastettava sopimus lain edessä, joten kihlauksella ei ole avioliitto-oikeudellisia oikeusvaikutuksia, kuten kuoleman sattuessa kumppanin omaisuuden perintä. Kihlautumista pidetään sitovana lupauksena avioliitosta, vaikka siitä ei tehdä ilmoitusta viranomaisille.
Se näissä wannabe-ateisteissa on usein vähän rasittavaa, kun eivät viime kädessä kuitenkaan pysty pitämään itseään kokonaan erillään historiallisesta ja kristillisestä tapojen painolastista, ja syynä on etteivät ole sivistäneet itseään riittävästi sillä rintamalla. Noloja kömmähdyksiä tulee joka möläytyksellä. Enkä nyt tarkoita viimeisellä lauseella sinua Mikko82
Entäs jollei ole vihitty? 
pete-79 kirjoitti:Taloudellisestihan avioliitto rakastavan parin välillä on järkevää, esim: leskeneläke toisen kuollessa. Ja onhan tuo avoliitto ja kihlaus muutenkin vähän sellaista lapsellista touhua, "leikitään kotia" meininkiä...
Parhaimmat uskon veljet. Luostariin te kuuluisitte!!Maybrick kirjoitti:^ Päivän paras määritelmä
Voithan sä tietysti antaa lääkärin katkaista sen sun vasemman nimettömäs jollei sillä mitään käyttöä ole etkä itte kirvellä siihen pysty.Geissimummo kirjoitti:Kihloihin en mene, ellei tarkotuksena ole mennä myöhemmin myös naimisiin
....Ellei sitten uljas prinssi valkealla ratsullaan saavu joku kaunis aamu ikkunani alle ja lupaa kuun ja tähdet taivaalta
En vain tajua teitä naimattomia tai naimisissa olleita. Osaako naimisissa olleet edes elää? 
Aika kauan on ystäväsi ollut alakoulussa.Mikko82 kirjoitti:...hyvä kaverini joka on ollut avoliitossa jo 20 vuotta ja on alakoululainen poika...
Tulkitse ihan miten hyvänsä.pikku-my kirjoitti:Eli avoliitossa ei voi asua ilman kihlausta?Mikko82 kirjoitti:Vanhan kansan mukaan se on kuin lupaus avioliitosta, mutta minulla se ei ole ihan niinkään vaan se tarkoittaa avoliittoa.
Korjaus: Hänellä on alakoululainen poika.Kylli kirjoitti:Aika kauan on ystäväsi ollut alakoulussa.Mikko82 kirjoitti:...hyvä kaverini joka on ollut avoliitossa jo 20 vuotta ja on alakoululainen poika...
Ja miten se sinua häiritsee? Onko se sinulta pois? Vai eikö näillä "joillakin" taaskaan ole oikeutta elää omaan tyyliinsä?Jotkut elävät selibaatissa avioliittoon asti...voi voi!
Olethan itsekin naimaton. Et taida ymmärtää itsekään mitä yrität sanoa.En vain tajua teitä naimattomia tai naimisissa olleita. Osaako naimisissa olleet edes elää?
Sun mielestä nimetön on siis vain sen takia, että siihen voidaan laittaa sormusMikko82 kirjoitti:Voithan sä tietysti antaa lääkärin katkaista sen sun vasemman nimettömäs jollei sillä mitään käyttöä ole etkä itte kirvellä siihen pysty.Geissimummo kirjoitti:Kihloihin en mene, ellei tarkotuksena ole mennä myöhemmin myös naimisiin
Kerrotko sitten samantien, minkä takia meillä on yhdeksän muuta sormea? Wikipedia:
Naimaton henkilö on täysi-ikäinen henkilö, joka ei ole solminut avioliittoa.
Sitäkö on vaan kato niin saats komee, fiksu, tyylikäs ja ennenkaikkee VAATIMATON niin hetihän meikäläiset viedäänNooruska kirjoitti:12 h...aika hyvin, kone!
