Kun puhutaan rasistisista rikoksista Etelä-Afrikassa, ei puhuta ollenkaan saman mittaluokan asioista kuin muualla. Apartheidin varjo on pitkä ja viharikoksia tehdään edelleen jatkuvasti molemmin puolin, sillä katkeruus ja vanhat asenteet ovat liian monen mielessä. Koston kierteessä on oikeastaan pelkkiä uhreja, sillä nuoret, jotka ovat kasvaneet pelkoon ja vihaan, eivät ole itse voineet omille kasvuoloilleen mitään.
Nel oli joutunut seuraamaan läheltä rikollisten väkivaltaa ja sen uhkaa lapsesta asti. Rikolliset ovat käytännössä kaikki köyhiä mustia, joten hän oppi ajattelemaan mustia rikollisina. Asiaa tuskin auttoi se, että valkoisten piirissä monilla on edelleen hyvin rasistiset asenteet, jotka ainakin osittain siirtyvät lapsille, vaikkeivät kaikkien lasten vanhemmat olekaan enää rasisteja.
National Geographic 6/2010 (eng.) kertoo sekä teininä mustia pommilla tappaneen pojan Stefaans Coetzeen (s. 1977), että hänen uhriensa tarinan. Coetzee otettiin huostaan hakkaamisen takia ja sijoitettiin miehen luo, joka oli rasistisen järjestön nokkamiehiä. Coetzee oppi kunnioittamaan tätä periaatteiden miestä ja lukemaan Raamattua - jonka kasvatti-isä oli kirjoittanut uudestaan omien aatteidensa mukaiseksi. Coetzee oli vain 19 tehdessään rikoksensa. Vasta vankilassa hän luki Raamattua sellaisena kuin se todella on ja ymmärsi, että häntä oli johdettu harhaan. Jutussa kerrotaan myös, miten pommi-iskun uhri suhtautuu, kun saa tietää, millainen tausta iskun tekijällä oli.
Artikkeli löytyy ilman kuvia netistä:
http://ngm.nationalgeographic.com/print ... uller-text
Kiitos Kiiski Vastarannalle, kun kaivoit tarinan esille. Melkoinen "saavutus" 17-vuotiaalle pojalle (169 vuoden tuomiot neljästä murhasta ja seitsemästä murhayrityksestä yli 30 ammutun laukauksen seurauksena)