Siis täh?Valhalla kirjoitti:Ja kun tm toistuvasti kertoo, ettei lapsia kuultu oikeudessa - niin tässä yksi julkistettu päivä - Ja ote vanhasta kuulustelusta.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010041 ... 5_uu.shtml
Niinhän siellä kuultiinkin, kuulusteluja, muttei lasta.Aamupäivällä oikeudessa kuullaan perheen vanhimman tyttären kuulusteluja.
Minä vastaisin: joo, se oli jo mennyt.Valhalla kirjoitti: Huoneessa ei ole huppumistä ja äiti sanoi siellä olleen ja kysyy joko se lähti? Mitä vastaat?
Erittäin hyvä kysymys! Valhalla, olet ytimessä!Valhalla kirjoitti:Huoneessa ei ole huppumistä ja äiti sanoi siellä olleen ja kysyy joko se lähti? Mitä vastaat?
Jos sä luulet, ett tuo lapsi tai kukaan noista on enää ikipäivänä ehjä ja pystyy muistelemaan tuota iltaa selkeästi niin väärässä olet. Samaten mitä aikatauluihin tulee, kuinka pitkällä äiti juoksi tmv. Edes sitä oliko se huppari äidin päällä vai kenenkä? Sen on yksi sekava möykky lapsen kurkussa ja muistoissa - siksi oikeuskaan ei niitä heiltä tivannut.reorreva kirjoitti:Valhalla, joko kävit kellottamassa ulko-ovelle kipaisun, oven avaamiseen ja paluun? Paljonko sait ajaksi?
Samaa kysymystä on esitetty lukuisia kertoja.MissHolmes kirjoitti:Voi turre hyvä.
Ihan sama missä olit väärässä kohtaa, mutta tuo kysymys oli suoraan toisesta kuulemisesta.
Ja miksi niitä ei muuten saisi laittaa? Ne ovat kaikkien saatavilla ja julkisia. Jos kyse on siitä, että sinä vääristelet asioita, lainaa kyllä oikaisun vaikka lapsen suusta suoraan. Ihan vaan siksi, että vilpillinen kerrontasi selviää muillekin.
Vielä sen verran noista kuulemisista.
Minusta nuo jälemmät ovat inhimillisempiä, koska kuullustelijat edes yrittävät saada lapsille mukavan olon, eikä pelkästään tenttaa karmivan yön tapahtumista. Se ei minusta ole manipulointia lasta vasstaan, vaan yritys saada lapsen olo mukavaksi ja lapsi luottamaan siihen, että saa puhua kaikesta rauhassa.
Ei lasta auta se, että äiti on syyttömänä vankilassa. Mutta nyt itse asiaan. Käypä kellottamassa just niin pieni matka kuin haluat. Ja tuu sitten kertomaan. Takaan, että hämmästyt.Valhalla kirjoitti: Kokeilepa tuon tytön kohtalolla peilata, pääsee käsityksiin eikä mikään myötätunto tunnu riittävän.
http://kuolleentytonpaivakirja.blogspot ... el/ruumiit
Tuon mainitsemasi supersumuttaja sitten ei kuitenkaan ymmärtäisi käyttää tilaisuutta hyväkseen ja lisätä nokkelasti tytön kommentiin, et joo, kyl se mustakin jo lähti. Ei olisi selittänyt myöhemmin ettei poistumista nähnyt kun tyttö väitti nähneensä. Kapasiteettia kun tuntuu löytyvänreorreva kirjoitti:Epäilty: (kysyy lapselta) Oliks se viel siel?
Eikös ole jännä juttu, että Anneli ei oleta Huppumiehen kadonneen vaan olevan siellä vielä. Lähtökohta on, että hyvin todennäköisesti huppari on vielä siellä. Ei kukaan voi olla niin taitava, että osaa kysyä näin, jos tietää, että siellä ei ole koskaan ketään ollutkaan. Murhaaja-Anneli tietäisi ettei siellä ole ketään koskaan ollutkaan ja kysyisi pakostakin: Joko se oli mennyt? Eihän ole pienintäkään mahdollisuutta että SE olisi siellä. Oletusarvo kysymyksessäkin olisi että se on mennyt. Tällaista ei taitavinkaan lavastaja tulisi ajatelleeksi, tällaista inhimillistä olettamaa, joka paljastaa kysyjän ennakkoasenteen kysyttävään asiaan.
, mitähän pisteitä vetelisi Mensassa. Ja ajatella jos tyttö noin riskaabeliin kysymykseen olisi lapsen viattomuudella vastannut: Ei, eihän siel oo ketään ollutkaan. Kun ei tuohon mennessä ollut ketään haastattelujen mukaan havainnut.murreturrekin maisteli tätä sanomaa mielessään ja toteaa että tämä maistui hyvältä.reorreva kirjoitti:
Häkenauhalta poimittua:
Epäilty: (kysyy lapselta) Oliks se viel siel?
Lapsi: Joo, se lähti.
Miksi äiti ei sitten kysy yhtä johdattelevasti kuin Valhalla. Miksi äiti ei kysy: Joko se oli mennyt? Jolloin saisi haluamansa vastauksen helposti. Sen sijaan äiti kysyy: Oliks se viel siel? Ja saa vastaukseksi: oli. Mutta koska tyttö tiesi varmasti, että huppumies oli lähtenyt, hän lisäsi olennaisen tiedon: Se lähti. Jos tytöllä olisi voinut olla edes pieni pelko, että huppari on ehkä jossain piilossa hän ei olisi sanonut noin varmasti: Se lähti. Tyttö ei olisi yleensäkään vastannut kysymykseen "Oliks se viel siel?" "Oli". Tyttö olisi vastannut "Ei, se oli varmaan jo menny."
...
Eikös ole jännä juttu, että Anneli ei oleta Huppumiehen kadonneen vaan olevan siellä vielä. Lähtökohta on, että hyvin todennäköisesti huppari on vielä siellä. Ei kukaan voi olla niin taitava, että osaa kysyä näin, jos tietää, että siellä ei ole koskaan ketään ollutkaan. Murhaaja-Anneli tietäisi ettei siellä ole ketään koskaan ollutkaan ja kysyisi pakostakin: Joko se oli mennyt? Eihän ole pienintäkään mahdollisuutta että SE olisi siellä. Oletusarvo kysymyksessäkin olisi että se on mennyt. Tällaista ei taitavinkaan lavastaja tulisi ajatelleeksi, tällaista inhimillistä olettamaa, joka paljastaa kysyjän ennakkoasenteen kysyttävään asiaan.
Eikös saakin! Analysoimalla yksittäisiä vuorosanoja saa tosi jänniä juttuja aikaiseksi. Ja sitten kun ne jännät jutut sijoittaa takaisin tuohon ketjuun ja sitten kun vielä sijoittaa siihen ketjuun ajankohdat ja vielä sen, mitä Anneli ja tytär ovat kertoneet, niin kas kummaa: homma toimii. Kaikki näyttää loogiselta. Mutta jos yrität sijoittaa tuohon samaiseen ketjuun syyttäjän väittämiä, niin eipäs toimikaan. Kumma juttu. Ja nyt kiitos kipaisu eteiseen ja takaisin ulko-ovea avaamaan (kellon kera mielellään )...Valhalla kirjoitti:Ja mitä tuohon Annelin tapaan kysyä lapselta "onks se viel siel" niin lapsi on kuunnellut juuri edeltävän keskustelun jossa Anneli pohtii hälytyskeskuksen kanssa vieläkö tappaja on paikalla. Kun näitä repii irti tapahtumaketjusta niin saahan näistä vaikka mitä.
Kysyttiin mitä kysyttiin mutta lapsi vastaa mitä vasta vain muutama minuutti sitten näki hämärästi: hahmon poistuvan ikkunasta. Tuo on varsin lyhyt aika.reorreva kirjoitti:Epäilty: (kysyy lapselta) Oliks se viel siel?
Eikös ole jännä juttu, että Anneli ei oleta Huppumiehen kadonneen vaan olevan siellä vielä. Lähtökohta on, että hyvin todennäköisesti huppari on vielä siellä. Ei kukaan voi olla niin taitava, että osaa kysyä näin, jos tietää, että siellä ei ole koskaan ketään ollutkaan. Murhaaja-Anneli tietäisi ettei siellä ole ketään koskaan ollutkaan ja kysyisi pakostakin: Joko se oli mennyt? Eihän ole pienintäkään mahdollisuutta että SE olisi siellä. Oletusarvo kysymyksessäkin olisi että se on mennyt. Tällaista ei taitavinkaan lavastaja tulisi ajatelleeksi, tällaista inhimillistä olettamaa, joka paljastaa kysyjän ennakkoasenteen kysyttävään asiaan.
