Päivän Naurut
Juuh kapteenin manukset ovat hillittömiä alhaalta löytyy siistissä järjestyksessä kaikki
http://lightning.prohosting.com/~kontek ... ddock.html
http://lightning.prohosting.com/~kontek ... ddock.html
-
maija turjukka
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4939
- Liittynyt: Ke Heinä 25, 2007 8:58 pm
Murha-info -henkinen vitsi huutiksesta.... kiitos Nelsson59-lle!
"Illanvietto
Sadisti, masokisti, murhaaja, nekrofiili, eläimiinsekaantuja ja pyromaani istuivat iltaa hiljaisuuden vallitessa, jokseenkin ikävystyneinä kaikki.
Eläimiinsekaantuja ehdotti yllättävästi että hehän voisivat sekstata kissan kanssa.
Joo sekstataan kissan kanssa ja sitten kidutetaan sitä?, sanoi sadisti.
Sekstataan kissan kanssa, kidutetaan sitä ja sitten tapetaan se?, murhaaja huusi innoissaan.
Sekstataan kissan kanssa, kidutetaan sitä, tapetaan se ja sekstataan sen kanssa uudestaan?, ehdotti nekrofiili.
Sekstataan kissan kanssa, kidutetaan sitä, tapetaan se, sekstataan sen kanssa uudestaan ja lopuksi poltetaan se!?,hekumoi pyromaani.
Hetkeksi tuli taas hiljaista, kunnes masokisti avasi suunsa ääni odotuksesta väristen: Miau? "
"Illanvietto
Sadisti, masokisti, murhaaja, nekrofiili, eläimiinsekaantuja ja pyromaani istuivat iltaa hiljaisuuden vallitessa, jokseenkin ikävystyneinä kaikki.
Eläimiinsekaantuja ehdotti yllättävästi että hehän voisivat sekstata kissan kanssa.
Joo sekstataan kissan kanssa ja sitten kidutetaan sitä?, sanoi sadisti.
Sekstataan kissan kanssa, kidutetaan sitä ja sitten tapetaan se?, murhaaja huusi innoissaan.
Sekstataan kissan kanssa, kidutetaan sitä, tapetaan se ja sekstataan sen kanssa uudestaan?, ehdotti nekrofiili.
Sekstataan kissan kanssa, kidutetaan sitä, tapetaan se, sekstataan sen kanssa uudestaan ja lopuksi poltetaan se!?,hekumoi pyromaani.
Hetkeksi tuli taas hiljaista, kunnes masokisti avasi suunsa ääni odotuksesta väristen: Miau? "
-Suru on hinta, jonka maksamme rakkaudesta.-
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
poistettu
Viimeksi muokannut Doctor Lecter, La Loka 06, 2007 6:57 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
-
Sadie_Manson
- Olivia Benson
- Viestit: 742
- Liittynyt: La Kesä 23, 2007 7:02 pm
- Viesti:
Tälläinen kertomus oli kerran suomi24 keskustelu palstalla:
Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän
perusasiat. Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan.
Suoranaista
yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina
sen
verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit
kerran
kuussa. Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa
kevät
karunkin uroon munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorin-
tajuinen
nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies.
Myös
hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse
elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan
kohdata
sinut keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani." Yks Kejonen siinä
ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän tuntee
kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat
kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän
epäilen
sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on
tietokone.
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa
käymään.
Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle:
pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun
Piriste.
Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se
mikä
haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat
pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa. Myöhästyin asemalta melkein
tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin
väärin.
Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin
reippaastihan tuo
kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä
lottokupongin.
Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun
koira
istuu aina edessä. Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos
toimitettu tavara tuoretta. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa,
sellainen oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.
Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki
mausteet,
extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin,
että
ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä. Otin
siinä
ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien
ruuat.
Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa,
enkä
meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen
pyörän
alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan
ja
eikun taas matkaan.
Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun
markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa
ennen
kuin oltiin kotipihassa. Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti
ylivirittynyt tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä
myöhemminkin semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä
"vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se
kanteli
vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä.
Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa
saataviaan.
Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan.
Täällä
ei turhaan hienostella! Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari
satasta,
että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä
eletä.
Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin
perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari
soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan
ennen
kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä
kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista,
mitä nyt
sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii. Barbaralle päsähti
ärhäkkä
päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä
monta
lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.
Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui
matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli
silti
tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy. Minun piti
se
Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin,
kun
minä en millään jaksanut.
Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että
meidän
poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja
kaupunkilaisvosujakin.
Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli.
Kyllä
se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella
olla
kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki.
Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän
perusasiat. Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan.
Suoranaista
yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina
sen
verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit
kerran
kuussa. Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa
kevät
karunkin uroon munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorin-
tajuinen
nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies.
Myös
hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse
elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan
kohdata
sinut keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani." Yks Kejonen siinä
ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän tuntee
kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat
kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän
epäilen
sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on
tietokone.
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa
käymään.
Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle:
pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun
Piriste.
Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se
mikä
haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat
pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa. Myöhästyin asemalta melkein
tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin
väärin.
Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin
reippaastihan tuo
kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä
lottokupongin.
Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun
koira
istuu aina edessä. Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos
toimitettu tavara tuoretta. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa,
sellainen oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.
Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki
mausteet,
extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin,
että
ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä. Otin
siinä
ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien
ruuat.
Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa,
enkä
meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen
pyörän
alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan
ja
eikun taas matkaan.
Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun
markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa
ennen
kuin oltiin kotipihassa. Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti
ylivirittynyt tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä
myöhemminkin semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä
"vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se
kanteli
vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä.
Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa
saataviaan.
Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan.
Täällä
ei turhaan hienostella! Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari
satasta,
että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä
eletä.
Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin
perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari
soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan
ennen
kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä
kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista,
mitä nyt
sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii. Barbaralle päsähti
ärhäkkä
päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä
monta
lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.
Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui
matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli
silti
tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy. Minun piti
se
Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin,
kun
minä en millään jaksanut.
Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että
meidän
poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja
kaupunkilaisvosujakin.
Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli.
Kyllä
se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella
olla
kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki.