Perhe oli asunut Kotkan Karhulassa, osoitteessa Lennartinraitti 4 B. Tuo osoite sijaitsee Helilän kaupunginosassa lähellä Karhulan keskustaa. Avioeron tuomitsemisen jälkeen isä muutti Kirkkokadulla olevaan asuntoon Kotkansaarelle.
Mennään vielä aikaan ennen avioeroa ja todetaan, että isä oli käyttäytynyt väkivaltaisesti tuolloinkin, mm. joulukuussa 1982 oli tuore äiti saanut potkuja ylävartaloon ja kädellä lyötyjä iskuja kasvoihin. Keväällä, 28. huhtikuuta 1983, ennen avioeron virallistamista oli äiti saanut taas tuta miehensä käytöstä saaden nyrkiniskuja kasvoihin. Isä itse vähätteli tekojaan sanoen niitä molemminpuoliseksi suunsoitoksi.
Erilleen muuttaminen ei suinkaan tuo aina helpotusta tilanteeseen – ei tässäkään tapauksessa. Nyt isä, vaan ei enää aviomies, ryhtyi harrastamaan sitä mitä moni muukin mustasukkainen ja läheisriippuvainen tekee. Ryhtyi vainoamaan.
Kesäkuussa 1983 isä hankki tikkaat ja kiipesi kahdesti niiden avulla ex-vaimonsa toisessa kerroksessa olevan asunnon parvekkeelle ja päästen ovenlasin rikkomalla asuntoon, jossa syyllistyi tietenkin kotirauhan rikkomiseen mutta myös pahoinpitelyyn ja väkivaltaiseen häiritsemiseen. Toisella kertaa isä pääsi sisälle asuntoon wc:n lukitsemattoman ikkunan kautta. Seurasi taas uhittelua, jota tehostettiin heiluttamalla veistä kasvojen edessä. Tämä johti lopulta siihen, että äiti oli usein hiirenhiljaa asunnossaan peläten poikansa kanssa kun ex-mies soitteli ovikelloa. Ja eränkin kerran kun ei muuta kiusaa keksinyt, niin kivitti rikki asunnon ikkunan. Aikuinen mies…
Pahaa oloaan isä purki myös muihin kanssaihmisiin ja kesäkuun lopulla 1983 hän eräässä kotkalaisessa kaupassa oli lyönyt liikkeen johtajaa kasvoihin sillä seurauksella, että tämän hampaisiin tuli vaurioita. Elokuussa saman vuonna tuo katkera viha kohdistui poliiseihin ja rikkeisiinsä tuli merkintä virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja valtion omaisuuden vahingoittamisesta.
Syyskuussa Severi täytti 2 vuotta. Lokakuun 15. päivä olisi ollut isän vuoro tavata Severiä, mutta hän oli estynyt työssäolon takia, joten hän oli sopinut äidin kanssa, että tapaa pojan sunnuntaina, lokakuun 16. päivänä. Sovittiin myös, että isä palauttaa pojan kello ”vähän kello 18 jälkeen”. Isä ja Severi menivät paikalliseen baariin, jossa nautti kaksi keskiolutta pojan syödessä jäätelön. Tämän jälkeen he menivät erään isän tuttavan asunnolle Kotkansaarelle, jossa isän kertomaan mukaan ei nautittu päihteitä ja Severi nukkui päiväunet.
Pojan herättyä isä pääsi tuttavan kyydillä Kotkansaarelta Karhulaan ja päätti palauttaa pojan jo nyt vaikka kello oli vasta 16 tietämillä. Äiti ei kuitenkaan ollut kotona eikä naapurissa, joten isä pohti, että kenties ex-vaimo olisi Kestikarhun Oluttupa – nimisessä ravitsemusliikkeessä, jossa he toisinaan olivat yhdessäkin aikaa viettäneet.
Isä jätti Severin ulos rattaisiin mennen itse Oluttupaan. Siellä istui äiti – hieman humalaisena ja kysyi "missä poika?" Isä vastasi tähän, että "hoidossa" ja tilanne kehittyi riidaksi, joka kenties sinetöi Severin kohtalon. Isä löi äitiä kasvoihin ja baarin portieeri poisti isän ravintolasta. Tämän jälkeen isä kertoo odottaneensa lapsen äitiä ns. Sokoksen kanjonissa. Kun häntä ei kuulunut eikä näkynyt, niin isä lähti työntämään poikaansa rattaissa kohden Karhulan urheilukentän pohjoista päätyä ja edelleen kohden Kymijoen Korkeakosken haaraa. Isä oli päättänyt surmata poikansa. Tuon noin puolen kilometrin matkan jälkeen isä kiinnitti pojan toppatakin hihat hakaneuloilla rattaiden istuinkankaaseen. Tämän jälkeen isä työnsi Severin rattaineen noin metrin korkuiselta penkalta jokeen. Rattaat kääntyivät vedessä siten, että pyörät jäivät näkyviin. Hetken kuluttua ne muljahtivat oikein päin ja hetken aikaa viimeinen näky oli pikku-Severin sinisen toppatakin huppu…
Tämän jälkeen isä matkusti linja-autolla kotiin Kotkaan noin kello 17 aikoihin. Lähti sieltä Helsinkiin, palasi takaisin Kotkaan ja lähti taas Helsinkiin, jossa hänet pidätettiin parin päivän kuluttua surmasta.
Isä pidätetty. Kaksivuotias katosi
Kotkan rikospoliisi jatkaa edelleen tutkimuksia sunnuntaista asti kadoksissa olleen pikkupojan löytämiseksi. Kaksivuotiaan kotkalaispojan katoamiseen saattaa liittyä henkirikos. Rikospoliisi on pidättänyt pojan isän. Eronneen pariskunnan poika oli viikonloppuna tapaamassa isäänsä. Tämä ei kuitenkaan palauttanut poikaa määräaikaan mennessä.
Sanomalehti Eteenpäin 20.10.1983
Lapsen äiti oli ravitsemusliikkeessä käydyn käsirysyn jälkeen nauttinut useamman oluen ennen kuin muisti katosi. Aamulla hän heräsi putkasta, josta äitinsä kävi hänet noutamassa. Severiä ei sitten enää löytynytkään mistään…
Kuulusteluissa isä tunnusti hukuttaneensa – murhanneensa – oman poikansa.
Sanomalehti Eteenpäin 21.10.1993
Rattaat löydettiin joesta 11. marraskuuta 1983. Severi oli niistä jossain vaiheessa irronnut ja hänen ruumiinsa jäi edelleen kateisiin.
Vangitsemisoikeudenkäynti pidettiin saman tien ja isä passitettiin mielentilatutkimukseen.
Perjantaina 27. huhtikuuta 1984 Severin ruumis löydettiin noin 500 metrin päässä paikasta, jossa isänsä työnsi hänet jokeen. Löytöpaikka oli Keräyskuitu – nimisen yrityksen kohdalta Karhulan puoleiselta rannalta, läheltä paikkaa mistä joki laskee mereen. Ruumiinavauksessa todettiin pojan kuolleen hukkumalla ja kyseessä on henkirikos.
Hukutetun pojan ruumis löytyi
Viime syksynä Kymijokeen isänsä työntämänä joutuneen...
Sanomalehti Eteenpäin 28.4.1984
Kotkan raastuvanoikeus päätti 17. heinäkuuta 1984 pidetyssä istunnossa, että pojan isä Matti Kullervo Silventoinen, 33, tuomitaan täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta 10 vuodeksi vankeuteen. Vankeusrangaistus yhdistettynä muihin tekoihin oli yhteensä 10 vuotta 4 kuukautta viisitoista päivää, josta vähennettiin vapauden menetysajat 18.10.1983 – 4.1.1984 ja 15.5. – 16.7.1984.
- Lapsensa murhaaja Matti Kullervo Silventoinen. Kuva Alibi 1/1984
- Matti-Silventoinen.jpg (75.6 KiB) Katsottu 4835 kertaa
Kouvolan hovioikeus katsoi 11. lokakuuta 1984 antamassaan päätöksessä, että tuomioita ei ole syytä muuttaa.
Korkein oikeus ei ottanut tapausta käsiteltäväkseen, joten hovioikeuden päätös jäi voimaan. KKO:n kielteinen päätös tuli 30. tammikuuta 1985.
- "Siellä on pikku-Severi". Ohessa osa Alibissa 1/1984 ollut artikkelia pikkupojan murhasta. Joessa on voimakas, pyörteinen virtaus ja tästä kohdin poika työnnettiin rattaineen jokeen.
- Pikku_Severi.jpg (111.21 KiB) Katsottu 4835 kertaa
Nyt viime syksynä 60 vuotta täyttänyt Matti Silventoinen asuu Espoossa. Poikansa Arto Severi täyttäisi tänä vuonna 30 vuotta.
Lähteet: Kotkan raastuvanoikeuden päätös, Kouvolan hovioikeuden päätös, Alibi 1/1984 ja Alibi 9/1984, useat eri sanomalehtiartikkelit
Todella harmi, periaatteessahan kyse oli nyt vain parista tunnista. Siis jos miettii, että äiti olisikin ollut kotona jo 16 aikoihin eikä 18 aikaan kuten sovittu. Mutta turhahan sitä on jossitella eikä tuollaista voi tietää etukäteen. Miehen taustat ja häiriköinnit huomioon ottaen tämä olisi varmaan ollut jossain vaiheessa edessä kuitenkin ("Tapan joko lapsen tai muijan"). Kumma, ettei tämän tapauksen jälkeen vielä alettu keskustelemaan (?) siitä lähestymiskiellosta joka tuli vasta yli kymmenen vuoden päästä meille Suomeen.