Mariacka kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen ja aika ajoin monessa ketjussa esille nouseva kysymys. Kuka sitten on "normaali"? Medikalisaatio on kehittynyt niin pitkälle, että kenestä tahansa löytyy jotain vikaa jos sitä etsimällä etsitään. Entäs päihteissä tehdyt rikokset? Onko syy päihteessä vai päihteenkäyttäjän persoonassa?
Normaaliuden määrittely antaa mahdollisuuden loputtomaan (kvasi)filosofiseen saivarteluun ja siksipä kirjoitinkin sanan lainausmerkkeihin. Käytännön keskustelua varten tavitsemme kuitenkin jonkinlaisen määritelmän, aivan kuten "rikoksen" käsite voidaan määritellä voimassaolevien lakien kautta. Tässä yhteydessä olisin taipuvainen määrittelemään "normaalin ihmisen" sellaiseksi kuin miksi ihminen keskimäärin kehittyy, mikäli hänen tarpeitaan ei kehityksen kriittisissä vaiheissa loukata. Tämäkin jättää valtavan laajan vaihteluvälin ja tekee "normaalin" määritelmän vahvasti kasvuympäristöstä riippuvaiseksi. Ajattelen kuitenkin niin, että esimerkiksi kasvu väkivaltaisessa, mahdollisesti insestisessä alkoholistiperheessä pakostakin loukkaa kasvavan lapsen perustarpeita niin että hän vammautuu; se, mikä tällaisen aikuiseksi kasvaneen lapsen maailmassa on normaalia, ei tarvitse eikä sen pidä olla normaalia yhteiskunnan silmissä. Olennaista on huomata, että jotta tällaisesta henkilöstä myöhemmin tulisi ns. kunnon kansalainen, hänen on jotenkin oivallettava, mikä hänen omassa elämässään on mennyt pieleen. Juuri tätä tarkoitan teeseilläni siitä, että luultavasti valtaosa vakaviin rikoksiin syyllistyneistä on moniongelmaisia ja että väkivaltarikollisella on vinksahtanut mieli. Päihteiden käyttö ei ole syy vaan seuraus.
Itse olen kääntänyt kysymyksen kokonaan toisinpäin ja mietin sitä, mikä on se ominaisuus tai syy, joka estää valtaosaa meistä tappamasta/vahingoittamasta toisiamme. Yleinen hyvinvointi, kasvatus, moraali?
Niin, mikä estää meitä tappamasta ja vahingoittamasta toisiamme? Eri aikoina eri asiat. Ja kun kaikkina aikoina on erilaisilla kehitystasoilla olevia ihmisiä niin myös: eri ihmisten kohdalla eri asiat. Jonkun kohdalla ehkä vain tieto siitä, ettei teko onnistuisi. Toisen kohdalla kiinnijäämisen ja rangaistuksen pelko. Kolmannen kohdalla se, ettei ole riittävän vahvaa syytä tappaakaan. Neljännen kohdalla moraalinen vakaumus. Uskon, ehkä naiivisti, että valtaosa ihmisistä omaa synnynnäiset edellytykset moiseen moraaliseen vakaumukseen, että ko. edellytykset kasvuolosuhteista johtuen voivat jäädä vajavaisesti tai kokonaan realisoitumatta, ja että ainakin joissakin tapauksissa pysähtyneen kehityksen on mahdollista jatkua.
Toisaalta en ole niin naiivi, että kuvittelisin "moraalittomien" ihmisten välittävän hevon veetä tämmöisistä pohdinnoista. Jokainen hahmottaa maailmaa omista edellytyksistään lähtien ja omalla tasollaan. Siksi modernissa yhteiskunnassa on pidettävä huolta myös siitä, että tappaminen tehdään vaikeaksi, että kiinnijäämisen riski on suuri, ja että seuraava rangaistus on ankara. Ja mielellään pitäisi ne tappamista motivoivat syytkin saada mahdollisimman vähiin.
Onko sodassa tappaminen yhtään sen terveempää/sairaampaa?
Ihmisenä olemisen kannalta ei yhtään sen terveempää. Sodanhaluiset vallanpitäjät eivät kuitenkaan ota sitä riskiä, että ihmiset sortuisivat turhiin moraalisiin pohdintoihin; he eivät myöskään halua, että heidän soturinsa hajoavat omaan ahdistukseensa. (Tiesitkö muuten, että yksi syy kaasukammioiden käyttöönottoon natsi-Saksassa oli niiden ampumiseen verrattuna suurempi humaanius? Siis humaanius tekijöiden kannalta: omin käsin tehty lukemattomien ihmisten ampuminen kun uhkasi saada karskitkin miehet pahasti raiteiltaan.) Sotahommissa on tapana korvata ihmisten mielissä lymyävät perusinhimilliset, epäilyksiä aiheuttavat arvot toisenlaisilla, isänmaahan ja kunniaan viittaavilla. Tämähän ei ole vaikeaakaan, kuten historia ja nykyhetki meille opettaa. Tällainen tappamisen "pyhittäminen" suojaa tekijöitä (ja teettäjiä!) pahimmilta akuuteilta ongelmilta mutta ei tee heitä immuuneiksi. Erich Maria Remarque omisti tunnetun teoksensa "sukupolvelle, jonka sota tuhosi, vaikka säästi kranaateilta".
