Dr Bergmeister kirjoitti:Minä en aukaise enää ovea kellekään, ellen ole sopinut tapaamisesta. En osta ovelta ovelle kauppiaita mitään enkä anna rahaa mihinkään keräykseen. Ovikellon ruuvasin irti, etten herää kellonpimputukseen. Hyväntekeväisyyttä harjoitan siten, että annan Lähetyksen kirpputorille tavarat ja vaatteet, joita en enää itse tarvitse.
Samaa linjaa meilläkin. Minä en halua että kukaan tulee ilman ennakkoon sopimista oven taakse soittelemaan, ellei hän sitten ole meidän sukulaisia tai tuttuja. Minulle oma rauha on hyvin tärkeä asia. Niin kotona, kuin tuolla kaupungillakin. Minusta kaikenlainen kerjääminen pitäisi kieltää, myös noilta kirotuilta feissareilta. Olen alkanut boikotoida ostoskeskuksia, joiden käytävät ovat tukoksiin asti täynnä erilaisia rasittavia tyrkyttäjiä. Tuote-esittelijöitä, myyjiä. Erilaiset voidekauppiaat nappaavat heti kädestä kiinni, kun saavat tilaisuuden, ja alkavat siinä sitten klaapsia käsiisi ja kynsiisi niitä kaikenlaisia hoitotuotteitaan. Koko aika tyrkytetään kalaöljyjä ja kuntosali-jäsenyyksiä. Nyt vaalien alla myös niitä vaalimainos-lappusia jaetaan pitkin poikin.
Kyllähän aikuinen ihminen osaa sanoa ei. Mutta kun se pitäisi sanoa niin kovin jyrkästi, heti, kovaan ääneen ja monta kertaa. Välillä tulen yllätetyksi, etenkin jos on ollut raskaampi työrupeama takana. Siinä vaiheessa joku, joka ojentaa jotakin hauskan näköistä tavaraa kohti muka ilmaislahjana, voi saada minut satimeen. Olen ainakin yhdestä räikeimmästä tapauksesta jo valittanutkin kyseiselle kauppakeskukselle. Aion valittaa vastakin, ja kehotan kaikkia muitakin tekemään niin.
Minä haluan asua kaupungissa, jonka kaduilla, asemilla, toreilla ja kauppakeskuksissa saan kuljeskella ihan rauhassa, omiin ajatuksiini vaipuneena, ilman että tarvitsee koko aika hokea "ei, ei, ei, ei..." Joku saisi suunnitella sellaisen rannekkeen, joka napista painamalla alkaisi hokea tuota kaikille eteen tai rinnalle ilmestyville jankuttajalle.
Minua suututtavat myös erilaiset invalidit jotka kerjäävät kadulla hokien "Voitko auttaa. Voitko auttaa. Voitko auttaa." Minä ja varmaan moni muukin ollaan siinä sitten petytty, kun mitään muuta apua kuin rahaa siinä ei sitten halutakaan. Kohta kukaan ei sitten oikeasti pysähdy auttamaan ns. mummoa mäessä. Ei pysähdy neuvomaan tietä, ei auttamaan taksin tilaamisessa, eikä kassin kantamisessa yms. Kun totutaan että rahaahan ne kaikki tahtoo. Ja mieluiten kuukausittaisesti, suoraveloituksella.
Ei mitään pikkuhiluja.
Mikä saa ihmisen kuvittelemaan, että hänellä muka on oikeasti asiat niin huonosti, että kehtaa kerjätä muilta rahaa? Minä tiedän monta ihmistä, jotka ovat vähintään joskus elämässään olleet pahassa rahapulassa, usein ihan itsestä johtumattomista syistä. He eivät ole kaduilla kerjänneet. Suomessa on virastoja ja muita tahoja, joiden kuuluu auttaa edes jollakin tavalla, kun sitkeästi ja hyvin perusteluin kuvaat ahdinkoasi. Ja usealla on omaisia ja ystäviä. Jos on oikeasti pulassa, niin kiitollisena sitä ottaa vastaan esim. ruoka-apua, tarvitsemansa vaatteet ja tavarat käytettyinä, ja yösijan myös jos on tarvis. Itseänikin aikanaan suututti niin, kun oma rahabudjetti oli välillä sellainen, että käytössä oli esim. tasan 4 euroa päivässä rahaa syömisiin, niin sitten hoipertelee vastaan kaikenlaista femman pummaajaa.
Jos itse on löytänyt vaikkapa tyhjiä pulloja ja tölkkejä, ja saa niillä hankittua vaikkapa maitoa ja leipää, niin kummastuttaa nämä kerjäläiset, jotka niillä sentin kolikoillaan ostelevat tuolla ruokakaupoissa keksejä ja karkkeja yms. Vaatteet kirjavia riepuja, kuin hangessa talvehtineella noita-akalla, mutta rahaa riittää muuhunkin kuin ravintoon. Riittääkö aina meillä muilla, jotka emme kerjää kaduilla?
Jossakin lymyää nekin hupsut, jotka näille kerjäläisille sitä rahaa syytävät. Eivät ne muuten tuolla kerjäisi päivästä toiseen. Sitten talven saapuessa kelpaa varmaan taas Suomalaisten kustantama lentomatka kotimaahan, ilmastopakolaisiksi, ja sitten kevään korvalla takaisin taas. Kerjäläisten porukoissa saapuvat toki myös taskuvarkaat, ilotytöt sun muut yrittelijäät.
Minusta tämä ongelma on jo nyt pahentunut ihan liian pitkälle, ja aina vaan pahemmaksihan tilanne kehittyy, jos yhä jahkaillaan ja lässytellään tyhjää. Minä olen valmis kirjoittamaan nimeni kaikenlaisiin adresseihin kerjäämisen kieltämiseksi. Olisin valmis lahjoittamaan pennosiani kansalaisjärjestölle joka kerjäämistä olisi kieltämässä. Ja sitä feissaamista, eli kuukausilahjoitusten kerjäämistä hyväntekeväisyyksiin.
Lapset voisivat puolestani virpoa vain omille sukulaisille ja tutuille. Siinäkin sitä karkkia kertyisi varmaan enemmän kuin tarpeeksi. Eikä ainakaan mikään pervo pääsisi lapsia häiritsemään, kun vieraitten ihmisten oville ei saisi mennä kerjäämään.
Etenkin kun monet muut pitävät hyvänä, että esim. vaalimainoksia jaetaan ja hyväntekeväisyysjärjestöt saavat suurimman osan rahoistansa nimenomaan feissarien kautta.