MissHolmes kirjoitti:Miten sinä Annis suhtautuisit peitetoimintaan, jos joku Annelin lapsista myöhemmin kiittäisi, että kaikki keinot äidin paljastamiseksi käytettiin? Ja kertoisivat pelostaan murhaajan hoivissa. Öistään jolloin toivoivat, että äiti olisi 'parantunut', eikä tekisi niin enään? Ajatuksistaan, kun miettivät, uskaltaisivatko kertoa kenellekään? Hämmennyksestä, kun kukaan ei auta ja he tietävät, että äiti tietää heidän tietävän. Kovasta yrityksestään olla kiltti ja mieliksi, jotta äiti ei suuttuisi heillekin yhtä paljon kuin isille.
Olisitko sinäkin Turre sitten sitä mieltä, että lasten oikeusturvaa on loukattu?
Niin paljon muutakin tekemistä ja ajattelemista kun luulisin Sinullakin olevan, ja kuitenkin ehdit pohdiskella minun suhtatumista peitetoimintaan MissHolmes. Asia ei Sinulle vielä ole selvinnyt. Minä täällä huudan hulluna sen perään, että KRP:n pitäisi jo nyt hovioikeuden pyynnöstä valottaa tekemisiään, jotta niistä voitaisiin suljettujen ovien takana keskustella ja salaisiksi julistettuja raportteja selailla. Kun tuon postaamani uutisoinnin mukaan se ihan käytännöksi tuntuu hetikohta muutaman vuoden päästä muuttuvan.
Nautiskelen keväästä aina kun voin vaikka ilmassa onkin siitepölyä ja tekopyhyyttä. Ja pohdiskelen paraikaa kaksitoistavuotiaan lausuntoa, jonka hän antoi poliisisetien pitkään ja hartaasti selitettyä olevan toivottavaa, äidin hyväksymää ja kaikin puolin soveliasta kertoa, että ethän sää mittää rikotusta ikkunasta ulosmenijää nähnyt, sää valehtelet meille, meijän rekoissa (muka) kukkaan siit ulos päässy, äitis sen teki ... jne. Ala-arvoista. Oksettavaa. Johdattelevaa. Tarpeetonta.
Ei MissHolmes aikuisenakaan tämä lapsi, joka on poliisien kuulemisissa todennut ;"NO EN MÄÄ USKO SIIHEN, ET ÄITI ON TEHNY SITÄ", vaikka äitinsä on jotakin sekavaa asian tiimoilta soperrellut aiemmin, ole Suomen poliisia kiittelemässä toimistaan. Luottamuksen palauttaminen. Ehkä avoimuus ja sanavapus poliisin puolelta

.
Aikuisena tämä lapsi, joka hädän hetkellä turvautui äitiinsä poliisien kotiin saapuessa ja myöhemmin sairaalassa ei läsnäolijoiden huomioiden mukaan pelokkaasti tai kauhulla äitiinsä suhtautunut, ei tule koskaan kertomaan peloistaan äitiään kohtaan, ei ole omien kuulemisissa kirjattujen sanojensa mukaan mitään aihetta; "MUT JOS ÄITI OLIS TEHNY SEN, MÄ OLISIN NÄHNY
NIIN MÄ EN OLIS VOINU PITÄÄ SITÄ (asiaa sisälläni?),
SE TAAS OLIS OLLU LIIAN ISO JUTTU,
VAIK ÄITI OLIS OLLU MAAILMAN TÄRKEIN IHMINEN JOS SE OLIS TAPPANU ISÄN MÄÄ OLISIN IHAN VARMASTI KERTONUT.
Siinä on lausumia ihmiseltä, jolla on vilpitön mieli. Ihan varmaan olisi kertonut. Realiteetitkin on hallussa. Olisinhan mää sen nähnyt, (et äiskä siinä vaatetta vaihtoi, astalon kanssa juoksenteli, veriroiskeita suupielistään pyyhki, pakastimeen tavaraa tunki). Ihailtavinta on tuo oikea suhtautuminen lojaalisuuteen. Totuus voittaa lojaalisuuden tunteen.
Sitä en tiedä miten tämä lapsi aikuisena suhtautuu Sinun täällä esittämiin fantasioihin. Aika pahoja olet pistänyt. No Juhannuksen jälkeen on aika itsekunkin kirjoituksiaan ruotia.