i](Varoitus! Oon pahalla päällä. Sataa vettä ja on vappuaatto
.)[/i]
Jos itse joutuisin vakavissani pohtimaan AA:n syyllistyneen miehensä murhaamiseen, esim. Hovioikeuden hänet teosta tuomittua, niin kyllä todella vaikeaksi palaksi muodostuisi minulle suhtautuminen lapsen vastauksiin kuulemisissa. Käräjäoikeuden tuomion pohjalta en ajatusleikkiin suostu lähtemään, eihän niissä perusteissa tuolla tavalla (kts. asiaankuuluva ketju) kirjattuna ole päätä, ei häntää. Yritetään Valhallan viitoittamalla tiellä, Toripolliisin peesatessa perässä.
Tuomio olisi siis tullut.
Kiistattomasti oviaukosta
ei olisi kuljettu. Valhallan tavoin oikeus olisi ollut sitä mieltä, että arkulta ponnistettaessa oven alakarmille olisi pitänyt astua ja siitä OLISI pitänyt jälki jäädä, oikeuden mukaan verettömältäkin kengältä jäljen jäämistä voidaan olettaa. Tällaista jälkeä ei ole dokumentoitu ja
huolellisesti toteutettu esitutkinta sen olisi ilman muuta mm. valokuvannut, näin oikeus (ja Valhalla
) olettaisi.
Koska toteennäytetyksi olisi myös tullut (ilman Toripolliisin ja Valhallan haarovälejä tosin) jo
kolmanteen kertaan tehdyn rekon avulla, ettei edes himpunverran alle kaksimetriset poliisinkorstotkaan jalat 42 numeron kenkiin tungettuna (
) pystyneet jalkaa nostamalla välittömästi ikkuna-aukon toisella puolella olevalla puutarhatuolille, ovenkarmeista tukea ottaen sisälle jääneellä jalalla ponnistaen, ulos pääsemään alle 94 senttiä korkean ovi-ikkunan alareunan yli. Niin oikeuden päätelmä olisi ollut, ettei aukosta syytettykään olisi voinut poistua. Ainoaksi ratkaisuksi jäisi tuo Valhallan esittämä skenaario Anneli Auerin rakentamasta ikkunastapoistumisrakennelmasta, johon kuului ilmeisesti erilaisia tukia, lavetteja ja tunkkeja.
Tuomarikunta kuitenkin katsoi syytetyllä olevan enemmän järkeä kuin limppuleivällä ja päätyi toteamaan, että helpompaa olisi kuitenkin ollut avata ovi. Yksi tuomari tosin esitti omana näkemyksenään (minfoa luettuaan), että koko huppumies on yhdentekevä tässä. Uhri-Jukka rysähti sirpaleiden reunoihin jääneiden verijälkien mukaan loppuunrikotusta ikkunasta ja verhosta läpi taiteillessaan puutarhatuolilla kompurajalkaisena (btw jätti omasta kengästään sen verettömän jäljen tuoliin) ja yrittäessään rikotusta lasista avata ovea. Pariskunta päätti olla avaamatta ovea, karmille astumatta uhri saatiin sisälle. No siitä tuli verta ja haavaa sekä Annelille hyvä alku. Uhri peiteltiin sänkyyn, jonne vuosi verta aimo läiskän. Vaimo puki uhrin kamppeet päälleen, puukotteli tovin, kurkotteli verisin hanskoin parit kämmenen jäljet oven ulkopienoihin ulosmenoa markkeeraamaan ja kastoi toisen kengistä vereen, merkkasi sillä housunlahkeen, lattian ja juoksi ulkokautta vielä pari jälkeä terassille, sipaisipa vielä oven takana olevalta tuolilta sirpaleet pois. Nokkela nainen. Tämän tuomarin mielestä ikkunasta ei siis kuljettu.
Kolmas tuomari halusi väenvängällä pöytäkirjoihin merkittäväksi omana mielipiteenään, että koko esitutkinta on hänen mielestään vallan huonosti tehty, kuvat ikkuna-aukon sisä- ja ulkopuolisista verijäljistä, lattian ja terassin verisistä kengänjäljistä otetut kuvat, otokset pikkuruisista kuiduista ja jokapuolelle lentäneistä veripisaroista olivat verraten suttuisia ja kaiken lisäksi muistaaksensa mustavalkoisia! Tokko ne mistään mitään kertoivat. Kiistatonta dokumentointia tapahtuneesta ulosmenosta. Kattia kanssa. Liekö mitään todisteita edes kerätty, näyttävän niin tutuilta nuo valokuvat, saattavat olla jostain toisesta jutusta lainattuja. Viimeksi mainittua ei pyytänyt kirjoihin merkitsemään, mutta kirjoitteli asiasta lempparipalstalleen, minfoon.
Yhtämieltä kaikki kolme tuomaria olivat siitä, että lapsi ei mitään kuvailemaansa poistumista olisi voinut nähdä. Jolloin tuon Anneli Auerin ja Jukka Lahden vanhimman lapsen kertomus yksityiskohtineen olisi tuulesta temmattua. Paljon lapsen olisi täytynyt jättää kertomatta ollessaan siinä nokikkain poliisien kanssa yksiksensä yhdeksänvuotiaana. Päin naamaa valehdella kyllä kertovansa jos äiskä iskän olisi tappanut.
Minä oletin lapsen vilpittömästi havainnoistaan kertovan tuolla aiemmassa postauksessani, mutta mitä vielä. Jos minä siis väärässä olin, niin Valhalla ja kumppanit oikeassa olivat. Kukaan ei siitä ovesta ole poistunut. Kaikki kerrottu yksityiskohtiaan myöten on valhetta. Miten nyt sitten ensi viikosta lähtien saavat selville tuon tapahtuneen tiedonsiirron äidiltä tyttärelle, vai jääkö se tarpeettomana tapahtuman selvittämisen kannalta vallan käsittelemättä. Olisiko mahdollista, että tyttö olisi ollut mukana seuraamassa jälkien tekoa. Jotenkin ja jossakin vaiheessa AA on onnistunut siirtämään tiedon suorittamastaan lavastuksesta kasvot oveenpäin oviaukosta poistuvasta tunkeilijasta, joka ottaa sieltä ylhäältä tukea ja nostaa ensin toista jalkaa ja sitten toista. Näinhän lapsi on kuulemisissa kertonut. Molempien juuri tälläkin hetkellä tietäessä ettei poistumista ole koskaan tapahtunut. Kerrasta toiseen, vuosienkin päästä itkunsa keskeltä pitää tarinastaan kiinni. Se mitä luulin vilpittömyydeksi onkin syvää paatuneisuutta, monet tämän on jo aikoja sitten ymmärtäneet, minä tähän havahduin vasta nyt, kun rupesin pyörittelemään päässäni mahdollista uutta syyllinentuomiota.
Täytyy vielä myöhemmin pohtia niitten ukkostenkaltaisiin ääniin heräämisten, iskä seisoi sängyn vieressä väitteiden, se ikkuna oli jotenkin kummallisesti ja monien muiden paikkansapitävyyttä. Mitenkään ei siinä puhelimessa ollessaan olisi sitten voinut olla tietämätön tapahtumista, ei vaikka minä niin luulin. Jos siis ikkunasta poistumista ei ole tapahtunut, jos siis siitä kertoessaan tietoisesti valehtelee.
Yhden asian vielä tässä "Hovioikeuskin totesi syylliseksi"-postauksessani haluan läpikäydä. Se on tuo pirullisen ovela yhteenpelaaminen hätäkeskuspuhelun aikana. Miten pelataan "Näin pelastetaan äiskä henkirikossyytteeltä" -peliä? Vedetään pokkana läpi uskomaton näytös. Äiskä, nokkela nainen, kysäisee tuon umpikieron kysymyksen, häkepäivystäjän annettua tietämättään täkyn kysellessään tunkeutujan paikallaolosta. Äiskä, nokkela nainen, tietää tasan tarkkaan, ettei tunkeutujaa ole olemassakaan, mutta pelaa uhkarohkeaa peliä ja kysyy lapselta "Oliks se viel siel?" Lapsi pelaa ilmiömäisen hyvin yhteen äiskän kanssa. Aikamoinen jekuttaja, Miss ja Valhalla monen muun lisäksi sen on huomannut, minä en. Kun niin olen vakuuttunut tälle palstalle postatun näytön valossa, että vallan syytön ihminen on tuomittu. Tässä ikkunasta-ei-kukaan-ole-poistunut ja Hovioikeuskin-syylliseksi-on-tuominnut -skenaariossa täytyy asiat ihan eritavalla ymmärtää. Näin minä sen tällä kertaa näen. Kysymykseen "Oliks se vielä siellä?" ei vastaa vilpittömän viattomasti ja totuudenmukaisesti "Ei, eihän siel ketään oo ollutkaan" vaan "Joo, se lähti". Käsittämätön suoritus. Tässä äiskä missasi tuhannen taalan paikan, kun ei saanut lasta kertomaan tunkeutujan jonkun pitkähkön tavaran kanssa lähteneen. Olisi kuitulähde, kengänjäljet ja astalo kadonnut samantien.
