Tästä asiasta on työpaikka ollut keskustelua, en tosin työskentele Niuvassa, mutta suht hyvin siellä olot tiedän. Kirjoittelen tässä nyt selvennykseksi asiasta. Tämä koskee täysi-ikäistä potilasta, alaikäisillä vielä tarkempaa. Varsinkin vastentahtoinen hoito on monimutkainen mutta sillä pyritään varmistamaan ettei yksittäinen henkilö käytä virka/valta-asemaansa väärin. Samoin päivämäärät ja kestot ovat ehdottomia, yhdenkin päivän myöhästyminen johtaa esim. M3 päätöksen raukeamiseen tai se ei ole lainvoimainen.
Eristyksestä...
Yleensä jos potilas joudutaan eristämään, niin hänen tilansa on sellainen ettei huoneeseen kännykkää tai muuta ylimääräistä tavaraa voi sijoittaa. Pahimmillaan potilaalta joudutaan riisumaan kaikki vaatteet. Myös alusvaatteet!
- Tosin jos itselle on niin vaarallinen että esim. alushousuilla yrittää tukehduttaa niin silloin potilas olisi siirrettävä leposide-eristykseen.
Em. jutussa puhutaan pelkästä eristämisestä ja sitä voisi tarkentaa että silloin on kyse ns. huone-eristyksestä. Potilas on huoneessa jossa varustuksena yleensä patja, peitto ja tyyny. Kaikki em. mallia "repeämätön". Potilasta on seurattava joko välittömässä näköyhteydessä tai videovalvonnassa. Lisäksi potilaasta on tehtävä kirjaus 15min välein ja myös käytävä samalla aikajaksolla katsomassa, vaikka oventakaa.
- Käytännössä siis yksi hoitaja huolehtii jatkuvasti valvonnasta ja kirjaamisista. Jos potilas on käytettävä esim. WC:ssä on oltava (yleensä sairaaloiden ohjeen mukaan) tilanteessa riittävästi hlö kuntaa, minimi yleensä kaksi.
Osastonlääkärin tai vastaavan on käytävä tarkistamassa potilaan vointi 2x vuorokaudessa ja hän päättää milloin eristys voidaan lopettaa.
Leposide-eristäminen taas nimensä mukaisesti on lepositeiden käyttöä. Tuolloin on potilasta valvottava välittömässä näkö ja kuulo yhteydessä, eli käytännössä samassa tilassa tai huoneen eteisessä. Samoin on kirjattava 15 min välein. Lääkärin on arvioitava potilasta 3x vrk ja myös lääkäri päättää milloin eristys voidaan lopettaa.
Yleensä eristykseen johtanyyt syyt ovat potilaan voinnin heikkeneminen josta syystä potilas on joko itselleen tai muille vaarallinen. Myös esim. vesijuoppo voidaan eristää tai osastolla ns. huonosti käyttäytyvä potilas, jonka toiminta vaikeuttaa tai vahingoittaa muiden potilaiden hoitoa, esim. häiritsevä käytös yön aikaan, uhkailu yms.
- Eristyksen aloituksesta päättää aina lääkäri. Käytännössä henkilökunta voi siirtää potilaan eristyshuoneeseen, mutta lääkäri on välittömästi kutsuttava paikalle. Aina nämä tilanteet eivät johda eristykseen, vaan potilas suostuu esim. ylimääräiseen lääkitykseen tai rauhoittuu ns, avoimin ovin. Vapaaehtoisessa hoidossa olevaa potilasta ei saa eristää. Mikäli tarve kuitenkin on, on potilas otettava hoidon aikana tarkkailuun ja tarkkailu jakso kestää tuolloin enintään 4 päivää.
Lisäksi eristyksen jatkuessa yli 7vrk ja leposide-eristyksen yli 72h(en ole varma töstä ajasta) lääkärin on tehtävä ilmoitus hallinto-oikeudelle.
Käytännössä kunnallisen puolen sairaalassa (ei siis Niuva tai VV) eristykset kestää muutamasta tunnista muutamaan päivään. Tilanteet laukaistaan lisäämällä lääkitystä tai potilas muutoin rauhoittuu.
Pakkohoidosta
Tuosta oli aikaisemmassa postauksessa, mutta kerrataan vielä.
Potilas voidaan lähettää sairaalaan M1 lähetteellä, jonka tekee kunnallinen VIRKALÄÄKÄRI, siis tk lääkäri, nykytulkinan mukaan Medonen yms. keikkalääkärit eivät saa lähettää potilasta mielenterveyslain mukaiseen tarkkailuun.
Psykiatrisen osaston lääkäri, tai vastaava, esim. psyk päivystäjä, päättää sitten otetaanko potilas tarkkailuun. Jos potilas on halukas jäämään sairaalaan ja psyykkinen tila on riittävän vakaa, niin potilas jää vapaaehtoiseen hoitoon.
- Jos päätetään ottaa tarkkailuun, niin jakson kesto on max 5pv (Mielenterveyslain sanamuoto ”Viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamispäivän jälkeen)
- Käytännössä on sitten sairaalakohtaisia eroja, joissan lääkäri haastattelee potilaan jokaisena päivänä, jossain taas silloin neljäntenä, muutoin tutustuu muihin kirjauksiin.
- Ennen M3 päätöstä (hoitoonmääräämispäätös) tulee tietenkin tehdä M2 (Tarkkailulausunto)
- M2 lausunnon tekijän tulee olla eri henkilö kuin M1 lähetteen, käytännössä psyk osastonhoitava lääkäri. Joissain myös käytössä tapa että jos osastonlääkäri on esim. erikoistuva, haastattelun ja lausunnon tekee toinen psykiatrian erikoislääkäri.
- M3 päätöksen tekee sitten psykiatrian erikoislääkäri, jonka on tietenkin oltava eri hlö kuin M1 ja M2 lääkäri. Päätös voi olla myös eriävä mitä lausunnossa esitetään.
- M3 päätös on välittömästi annettava potilaalle itselle tiedoksi ja tiedoksi annettu ja allekijoitetusta päätöksestä potilas saa oikeaksi todistetun kopion. Jos potilas ei suostu allekirjoittamaan tai ei muutoin siihen kykene on kahden henkilön(hoitajan) annettava suullisesti asia tiedoksi ja todistettava se. Jos potilaalla on edunvalvoja on hänelle lähetettävä tiedoksianto. Erittäin huonokuntoisen potilaan, jolla ei edunvalvontaa, tiedoksianto tulee myös läkärin arvion mukaan lähettää tämän maistraatiin.
Ensimmäinen M3 päätös on voimassa max 3kk ja hoidon tarve vastentahtoisena jatkuu on tehtävä uusi M2 lausunto ja M3 päätös joka alistetaan Hallinto-oikeudelle. Käytännössä se tarkoittaa sitä että sinne lähetetään potilaan lähes kaikki paperit ja asiakirjat hoitojakson alusta ja HO lähinnä tarkastaa että on menetelty oikein ja potilas tarvitsee vastentahtoista hoitoa. Tämä toinen päätös on voimassa 6kk.
No sitten kun on kulunut 3+6kk ja hoitoa on jatkettava, on hankittava ulkopuolisen lääkärin, yleensä TK:n psykiatrin lausunto ja M1 lähete ja sitten taas M2 ja M3.
Niin ja M3 päätös raukeaa tietenkin jos potilas kotiutetaan sairaalasta (ei TEO potilaat!). Vaikka siis M3 on voimassa 1. kerralla sen 3kk käytännössä hoitoajat esim. akuuttipsykiatrialla ovat vain viikkoja.
TEO:n potilaat, eli ns. kriminaalit ovat taas asia erikseen. Heidän kohdallaan puolivuosittain (6kk) tehdään M2 ja M3 menettely, joka alistetaan hallintooikeuteen. Kriminaalipotilaan kotituttaminen onkin sitten monimutkaisempi juttu... tuossa ote eräästä ohjeesta.
-Potilaalle anotaan mielenterveyslain 18 §:n mukaista valvonta-ajalle siirtymistä.
* jos potilaalle halutaan pidempää palvelukotiaikaa, on anottava valvonta-ajalle
- Ylilääkäri laatii anomuksen, johon liitetään
* kopiot viimeisimmästä M2-tarkkailulausunnosta ja M3-hoitoonmääräämis-
päätöksestä (mukaan maininta, että alkuperäiset M2 ja M3 on lähetetty
xxx hallinto-oikeuteen)
* kopiot tätä edeltävästä M2-tarkkailulausunnosta, M3-hoitoonmääräämis-
päätöksestä sekä hallinto-oikeuden päätöksestä
* psy- ja psykia-lehdet hoitojakson alusta lukien
* whoike-lehdet kahdelta edelliseltä vuodelta.
- Puolen vuoden kuluttua voidaan anoa sairaalasta poistamista.
- Valvonta-ajan jälkeen tehdään kielteinen M2-tarkkailulausunto sekä M3-päätös
kielteisenä.
- Ylilääkäri laatii anomuksen, johon liitetään
* viimeisin M2-tarkkailulausunto sekä M3-päätös
* viimeisin hallinto-oikeuden päätös
* psykia- ja whoike-lehdet puolen vuoden valvonta-ajalta
* valvontapaikassa tehdyt merkinnät ”terveydentilasta ja menestymisestä”.
- Uloskirjoituspäätös tehdään THL:ssä.
Eli tietääkseni ei ole mitään erikoislupia tai -50 luvulla tehtyjä päätöksiä, joilla potilasta voidaan pitää sairaalassa. Vaikka jonkin vanhan mt -lain aikaan em. olisi ollut mahdollista niin nykyinen lainsäädäntö sen kumoaisi.
Sen verran noista tavaroista ja , kun ihmeteltiin että saakos Niuvassa pitää kännyköitä.
- Lain mukaan ainoastaan vastentahtoisessa hoidossa olevalta potilaalta voidaan ottaa takavarikkoon omaisuutta, tai hänen yhteydenpitoaan voidaan rajoittaa.
- Päätöksen tekee lääkäri, yleensä os. lääkäri tai päivystäjä ja päätöksen vahvistaa yksikön ylilääkäri.
Käytännössä puhelimen haltuunotto tehdään jos potilas häiritseen liiaksi omaisia tai viranomaisia. Tavanomaista on että soitellaan 112 ja tilataan poliisia paikalle... Joskus myös potilas saattaa sairaudesta johtuen sekoittaa omaa elämäänsä puhelimen avustuksella, kuten tehdä kauppoja. Jos potilas ei omatoimisesti ja vapaaehtoisesti suostu luovuttamaan tai vähentämään puheluita, niin tehdään päätös. Jos potilas on vapaaehtoisessa hoidossa, joudutaan ottamaan potilas tarkkailuun jotta päätös omaisuuden haltuuotosta voidaan tehdä.
- Silloin yleensä on jokin tosivakava asia kyseessä!
Laki on noissa potilaan omaisuus ja tarkastus asioissa hyvin tarkka ja potilaan oikeudet ovat varsin laajat. esim:
- Potilaan omaisuuden tarkastukseen on oltava lääkärin määräys, mikäli potilas ei suostu vapaaehtoisesti siihen. Jos potilas on vapaaehtoisessa hoidossa, ei tarkastusta voida tehdä jos potilas sitä vastustaa. On taas otettava tarkkailuun, tai mikäli on syytä epäillä että potilaalla on esim. teräaseita, huumeita yms. mutta ei kuitenkaan välitöntä hoidontarvetta, voi tilanne johtaa potilaan uloskirjoitukseen (jollakin tapaa on turvattava muiden potilaiden ja henkilökunnan turvallisuus).
- Yleensä potilaat ovat yhteistyökykyisiä ja ymmärtävät miksi heidän omaisuus halutaan tarkistaa.
Yhteyden pidosta vielä sen verran, että sairaalan ei tule tarpeettomasti rajoittaa potilaan yhteydenpitoa ja vaikka rajoite olisi asetettu, on potilaalla oikeus mm. pitää yhteyttä asianajajaansa, oikeusasiamieheen tai potilasasiamieheen (ei ihan varma oliko joitain muitakin...mutta suurinpiirtein noin se menee).
Toisaalta sairaalalla tai osastolla ei ole velvollisuutta tarjota tai antaa käyttöön puhelinta ja liittymää, jolla potilas hoitaa asioitaan, poislukien nuo viranomaiset. Eli jos potilaalla ei ole kännykkää sairaalaan tullessa (niin kuin esim. Niuvassa varmaan suurin osa) ei ole velvollisuutta antaa sairaalan puhelinta käyttöön että soittelee esim. kavereille. Käytännössä lähes kaikissa sairaaloissa on tapana että potilas saa itse ilmoittaa sairaalaan tulostaan tai hoitaja tekee sen puolesta, siis omaisille, vaikkei puhelinta olisi mukana. Useimmiten osastoilla on potilaspuhelimet, joihin voi vastaanottaa puheluita. Joissain pitkäaikais osastoissa on taas yhteinen kännykkä johon potilas hankkii itse prepaidin.
- Kamerakännyköiden osalta on valtakunnallinen ohje siitä että ne tulee säilyttää valvotussa tilassa ja niitä käytetään tilassa jossa ei ole mahdollista kuvata. Tällä halutaan varmistaa muiden potilaiden yksityisyyden suoja. Tämä koskee myös vapaaehtoisessa hoidossa olevia potilaita...Mutta se on vain ohje.
- Samoin osastoilla voi ola omat järjestyssäännöt, mutta ne ei tule olla ristiriidassa suomen lain kanssa.
Psykiatrisessa, tahdonvasteisessa hoidossa, voidaan myös käyttää liikkumis vapauden rajoitteita. Käytännössä siis lääkäri määrää potilaan esim. sisähoitoon, jolloin hänen ulospääsynsä osastolta voidaan estää tai rajoittaa ainoastaan hoitajan kanssa ulkoiluksi ym.
Selvennyksenä vielä, tahdonvastaisessa hoidossa olevaa potilasta voidaan rajoittaa hänen TAHTONSAVASTAISESTI, mutta vapaaehtoisessa hoidossa olevan potilaan kanssa on rajoitukset aina keskinäisiä sopimuksia. Jos vapaaehtoisessa hoidossa oleva potilas poistuu luvatta sairaalasta ei ole myöskään oikeutta häntä paluttaa virka-avulla hoitoon.
- Jos kuitenkin selkeässä vaarassa niin TK:n virka-avulla arvioon ja uudelle hoitojaksolle, yleensä M1 lähetteellä.
Elikkäs aika monimutkaisia asioita nämä ovat ja valitettavasti välillä potilaan oikeudet ovat suurempia, mitä potilaan psyykkinen toimintakyky edellyttäisi. Esimerkiksi se että sekava potilas ei suostu luovuttamaan sytkää pois, eikä sitä voi vapaaehtoisessa hoidossa olevalta väkisin ottaa pois voi taas johtaa vaaratilanteeseen, siis tulipaloon. Myös teräaseiden, lääkkeiden tai huumeiden tuominen (kunnallisen)sairaalan osastoille on valitettavan helppoa. Useimmiten sairaalahoidossa olevien potilaiden tekemät väkivaltarikokset jäävät syyttämättä tai ilman tuomiota.
- En ihan varma ole mihin se perustuu, mutta kait syyttäjä lukee lakia jotenkin niin että psyk hoidossa olevan potilaan tekemät rikokset eivät täytä rikoksen merkkejä, kun tekijän syyntakeisuus on alentunut, vaikka ei olisikaan mielentilatutkimusta tehty. Myönnettävä on ettei kyllä itsekkään tule poliisille ilmoitettua vaikka nyrkistä tulee tai tappouhkauksia ladellaan.
Että tällaista, tulipahan selvennettyä taas itsellekkin asioita...vaikka suurinosa niistä onkin ns. lääkärin asioita, mutta "kusi valuu alaspäin" eli hoitajan päälle
