Eli ei selviä sanoja - ehkä ei koko seurueelta tuona iltana?
- hymm -
Kevennystä kerrakseen.
Re: Kevennystä kerrakseen.
Totuus on faktojen tunnustamista.
http://www.youtube.com/watch?v=v4YNI-1bw6I
http://www.youtube.com/watch?v=5mFSOqKMaJA
http://www.youtube.com/watch?v=aXMM9CHrxlw
"kalanpää minun, minun pää pirun, minä pirun, kala minun"
http://www.youtube.com/watch?v=v4YNI-1bw6I
http://www.youtube.com/watch?v=5mFSOqKMaJA
http://www.youtube.com/watch?v=aXMM9CHrxlw
"kalanpää minun, minun pää pirun, minä pirun, kala minun"
-
BlackFriday
- Poliisikoira Rex
- Viestit: 280
- Liittynyt: Ke Huhti 11, 2007 7:52 pm
- Paikkakunta: Kotham City
Re: Kevennystä kerrakseen.
Hmm. Kuulostaa mielenterveysongelmaiselta kakkapyllyltä!
ny rillataan @ murobbs: "En puutu tuohon sherlockointiin mutta nyt tässä ketjussa alkaa olla oikeanlaista otetta. Vähän kuin murha.info mutta järkevillä ihmisillä."
ny rillataan @ murobbs: "En puutu tuohon sherlockointiin mutta nyt tässä ketjussa alkaa olla oikeanlaista otetta. Vähän kuin murha.info mutta järkevillä ihmisillä."
Re: Kevennystä kerrakseen.
Peija Ralli haastattelee Nils Holgerssonia:
Sketsi itsessään on mielenkiintoisella tavalla asioista jotain tuntevakin - vaikkakin on vain sketsi ja sketsiksi jää.
Näyttelijät ilmentävät sitä parodiaa, joka liittyy Espoon kärjäoikeuden tuomioon. Tuo sketsi on tehty naurattamaan suurta yleisöä, siitä ei ole epäilystäkään, eli kaikki tietävät, ja kaikki ymmärtävät totuuden - ei se muuten olisikaan vitsi.
Jokainen asian käsittelyyn käräjäoikeudessa osallistunut voi ottaa tuosta lusikallisen.
- kevennystä kerrakseen -
Sketsi itsessään on mielenkiintoisella tavalla asioista jotain tuntevakin - vaikkakin on vain sketsi ja sketsiksi jää.
Näyttelijät ilmentävät sitä parodiaa, joka liittyy Espoon kärjäoikeuden tuomioon. Tuo sketsi on tehty naurattamaan suurta yleisöä, siitä ei ole epäilystäkään, eli kaikki tietävät, ja kaikki ymmärtävät totuuden - ei se muuten olisikaan vitsi.
Jokainen asian käsittelyyn käräjäoikeudessa osallistunut voi ottaa tuosta lusikallisen.
- kevennystä kerrakseen -
Totuus on faktojen tunnustamista.
http://www.youtube.com/watch?v=v4YNI-1bw6I
http://www.youtube.com/watch?v=5mFSOqKMaJA
http://www.youtube.com/watch?v=aXMM9CHrxlw
"kalanpää minun, minun pää pirun, minä pirun, kala minun"
http://www.youtube.com/watch?v=v4YNI-1bw6I
http://www.youtube.com/watch?v=5mFSOqKMaJA
http://www.youtube.com/watch?v=aXMM9CHrxlw
"kalanpää minun, minun pää pirun, minä pirun, kala minun"
-
Navetanhajuinen
- Harjunpää
- Viestit: 322
- Liittynyt: Pe Loka 30, 2009 1:17 am
Re: Kevennystä kerrakseen.
Vieraan naisen veripisara lagerikengällä, miten sen selittäisi? Nahkanpala kengästä, joka oli kiiltävä ja siinä oli tahra.
-Lainasin kenkiäni naapurin rouvalle, hän kävi ulkohuussissa.
-Harrastan paritanssia, tanssittamallani neidolla oli hame ja ehkä huono terveysside käytössään. Ja jos veripisara oli oikeanjalan kengässä, tämä jalka menee usein partnerin jalkojen väliin.
-Lainasin kenkiäni naapurin rouvalle, hän kävi ulkohuussissa.
-Harrastan paritanssia, tanssittamallani neidolla oli hame ja ehkä huono terveysside käytössään. Ja jos veripisara oli oikeanjalan kengässä, tämä jalka menee usein partnerin jalkojen väliin.
Re: Kevennystä kerrakseen.
Pirunviina. Googlen antia tämäkin.
Laskeudumme vapusta arkeen ja yhdessä ponnistellen jatkamme Bodom palapelin kokoamista ratkaisuun saakka.
Laskeudumme vapusta arkeen ja yhdessä ponnistellen jatkamme Bodom palapelin kokoamista ratkaisuun saakka.
Mysteereitä ei ole. Ainakaan mun tietääkseni.
Re: Kevennystä kerrakseen.
Työt alkavat huomenna, viimeinen edellisvuoden kiitolliskonjakkipullo menossa.
Den sista, den bästa.
Pelastin noin 76 miljoonaa mummonmarkkaa oikeudettomilta vaatimuksilta 90-luvulla/TakAs 4 B etc.
Selvitin 4 murhaa/tappoa, mutta niistä ei ymmärrettävästi vainajilta brenkkua tullut Jouluna.
Mielummin siis hengissäolevien ongelmia tulee selvitettyä, siinä ohessa jopa omiaankin.
Den sista, den bästa.
Pelastin noin 76 miljoonaa mummonmarkkaa oikeudettomilta vaatimuksilta 90-luvulla/TakAs 4 B etc.
Selvitin 4 murhaa/tappoa, mutta niistä ei ymmärrettävästi vainajilta brenkkua tullut Jouluna.
Mielummin siis hengissäolevien ongelmia tulee selvitettyä, siinä ohessa jopa omiaankin.
Re: Kevennystä kerrakseen.
Wagner näyttää olevan täällä varsinainen lain asiantuntija. Itse olen opiskeluaikana osallistunut kerran samalle luennoille oikeustieteen opiskelijoiden kanssa ja suoritin tuon osion. En muista enää mikä se oli nimeltään.
Olen yleensä hiljainen, siivo ja vähän syrjäänvetäytyväkin. Kerran saattui huimassa nuoruudessa niin, että tyrmäsin paljaalla nyrkillä vankan poliisimiehen, ja melkoisessa humalassa, ja yhdellä ainoalla iskulla.
Kunnollisia silminnäkijöitä ei ollut, vain laivan omaa porukkaa, jotka "eivät olleet nähneet mitään". Etsivä tuli laivalle kuulustelemaan seuraavana päivänä. Noista oikeustieteen luennoista muistin sen, että tunnustamisesta ei ole juuri apua näissä asioissa. Kuulustelut jatkuivat tuntikausia. Koetin olla hyvin ystävällinen ja asiallinen. Niin, englannin kieltä siinä käytettiin, ei tapahtunut Suomessa. Otin esille pullon hyvää lajia viinaa. Tarjoilin poliisille, joka ottikin, ja tarinat jatkuivat. Poliisi poistui myöhään, mutta muistaakseni kaulaliina ja piippu jäivät. Kävin seuraavana päivänä viemässä ne kyseisen kaupungin poliisilaitokselle, ja totesin, että kyseisellä etsivällä unohtuivat nuo tavarat edellisenä iltana. Siellä oltiin hyvin ystävällisiä ja kiiteltiin tätä toimenpidettä. En tiedä miten asiaa oli siellä päässä selitetty. Asiasta ei kuulunut sen koommin mitään. Jälkeen päin olen miettinyt, että siinä olin vähällä jäädä nalkkiin lain kanssa. Kyseinen etsivä oli kyllä huomannut minun oikean käden nyrkkini, joka oli kuin omena. En muista miten sen selitin. Sattuuhan niitä tapaturmia. Tuo etsivä ei ollut kovin viinaa kestävä edes minuun verrattuna.
En kyllä tekisi samaa temppua uudelleen! Käsi parani kyllä itsestään ajan kanssa. Jälkeenpäin ajatellessa olen ollut välillä vähän huvittunutkin, että kaikkea sitä on sattunut. Tämän nyt kehtaa kertoa, mutta kaikkea ei viitsi edes kertoa.
En tiedä oliko tämä nyt kevennys, mutta erikoinen tosi tapahtuma kuitenkin.
Tuo kurssi saattoi olla nimeltään "Oikeustieteen peruskurssi" mutta en ole varma. Tapahtumapaikka tuolle tapaukselle oli Islanti. Fiksua porukkaa Islannissa!
Lisätään toinen vähän saman tapainen muisto!
Saksassa sattui kerran, että jouduin tappeluun saksalaisen miehen kanssa. Onneksi oli mukana samalta laivalta tosi vahva mies, joka oli siinä lähellä. Hän oli koneoppilas se ja se. Hän nappasi miestä vasemmalla kädellä raivelista, eli vaatteista kurkun alla ja nosti ukon ilmaan, niin että jalat olivat tosiaan ilmassa ja näytti oikeaa kookkaan puoleista nyrkkiään. Mies meni aika hiljaiseksi ja tappeluhaluttomaksi. Se loppui siihen. Aina ei käynyt yhtä hyvin. Niistä ei kerrota. Ollaan hiljaa kuin kusi sukassa. Aina ei voi voittaa. Jos totuuden tunnustan, niin hävettää jälkeenpäin nämä ja vastaavat jutut. Kyllä ihminen on hölmö joskus!
Lisätään tuohon edelliseen, että olin tuohon aikaan kyllä hyvässä fyysisessä kunnossa ja pärjäsin kohtuullisen hyvin tuollaisissa yhteenotoissa, mutta en kyllä pitänyt niistä, enkä halunnut sellaisia. Sitäpaitsi 76 kiloinen oli heikossa asemassa jos vastusataja oli vaikka 190 senttinen ja 86 kiloinen vastustaja. Uhoajalle kyllä löytyi aina kengittäjä. Se oli se kummallinen piirre. Nöyryys oli loppujen lopuksi se ainut oikea asenne. Kukkoilija pantiin aina kuriin ennen pitkää tavalla tai toisella. Fyysinen ylivoima ei suinkaan aina auta mihinkään.
Tuota koneoppilasta en ole koskaan kiittänyt, enkä tiedä olisiko hän sitä koskaan odottanutkaan, mutta olen muistellut häntä myöhemmin lämmöllä. Toivottavasti hän on menestynyt elämässään, jota kyllä tuohon aikaan haittasi liiallinen viinan käyttö. Hän oli kyllä luonnonlahjakkuus fyysisessä vahvuudessa. Hän oli fyysisesti erittäin vahva. Muistan kuinka sen saksalaisen jalat heiluivat ilmassa ja pelkästään tämän suomalaisen vasemman käden sinne nostamana. Tämä on ehdottomasti totta, vaikka vaikuttaa liioittelulta. Näin tapahtui. Voin todeta näin jälkeenpäin, että minulla on hyvin poikkeuksellisia elämän kokemuksia noilta ajoilta. Monesta ne tuntuvat mielikuvitukselta, mutta ne ovat totta aivan kirjaimellisesti. Oma laivani on ollut myös aivan henkilökohtaisesti merihädässä, ja olen joutunut antamaan aivan henkilökohtaisesti kansainvälistä hätämerkkiä ... _ _ _ ... eli SOS.
Eli oma laivani on ollut äärimmäisessä hätätilanteessa. Sekin on koettu.
Olen yleensä hiljainen, siivo ja vähän syrjäänvetäytyväkin. Kerran saattui huimassa nuoruudessa niin, että tyrmäsin paljaalla nyrkillä vankan poliisimiehen, ja melkoisessa humalassa, ja yhdellä ainoalla iskulla.
Kunnollisia silminnäkijöitä ei ollut, vain laivan omaa porukkaa, jotka "eivät olleet nähneet mitään". Etsivä tuli laivalle kuulustelemaan seuraavana päivänä. Noista oikeustieteen luennoista muistin sen, että tunnustamisesta ei ole juuri apua näissä asioissa. Kuulustelut jatkuivat tuntikausia. Koetin olla hyvin ystävällinen ja asiallinen. Niin, englannin kieltä siinä käytettiin, ei tapahtunut Suomessa. Otin esille pullon hyvää lajia viinaa. Tarjoilin poliisille, joka ottikin, ja tarinat jatkuivat. Poliisi poistui myöhään, mutta muistaakseni kaulaliina ja piippu jäivät. Kävin seuraavana päivänä viemässä ne kyseisen kaupungin poliisilaitokselle, ja totesin, että kyseisellä etsivällä unohtuivat nuo tavarat edellisenä iltana. Siellä oltiin hyvin ystävällisiä ja kiiteltiin tätä toimenpidettä. En tiedä miten asiaa oli siellä päässä selitetty. Asiasta ei kuulunut sen koommin mitään. Jälkeen päin olen miettinyt, että siinä olin vähällä jäädä nalkkiin lain kanssa. Kyseinen etsivä oli kyllä huomannut minun oikean käden nyrkkini, joka oli kuin omena. En muista miten sen selitin. Sattuuhan niitä tapaturmia. Tuo etsivä ei ollut kovin viinaa kestävä edes minuun verrattuna.
En kyllä tekisi samaa temppua uudelleen! Käsi parani kyllä itsestään ajan kanssa. Jälkeenpäin ajatellessa olen ollut välillä vähän huvittunutkin, että kaikkea sitä on sattunut. Tämän nyt kehtaa kertoa, mutta kaikkea ei viitsi edes kertoa.
En tiedä oliko tämä nyt kevennys, mutta erikoinen tosi tapahtuma kuitenkin.
Tuo kurssi saattoi olla nimeltään "Oikeustieteen peruskurssi" mutta en ole varma. Tapahtumapaikka tuolle tapaukselle oli Islanti. Fiksua porukkaa Islannissa!
Lisätään toinen vähän saman tapainen muisto!
Saksassa sattui kerran, että jouduin tappeluun saksalaisen miehen kanssa. Onneksi oli mukana samalta laivalta tosi vahva mies, joka oli siinä lähellä. Hän oli koneoppilas se ja se. Hän nappasi miestä vasemmalla kädellä raivelista, eli vaatteista kurkun alla ja nosti ukon ilmaan, niin että jalat olivat tosiaan ilmassa ja näytti oikeaa kookkaan puoleista nyrkkiään. Mies meni aika hiljaiseksi ja tappeluhaluttomaksi. Se loppui siihen. Aina ei käynyt yhtä hyvin. Niistä ei kerrota. Ollaan hiljaa kuin kusi sukassa. Aina ei voi voittaa. Jos totuuden tunnustan, niin hävettää jälkeenpäin nämä ja vastaavat jutut. Kyllä ihminen on hölmö joskus!
Lisätään tuohon edelliseen, että olin tuohon aikaan kyllä hyvässä fyysisessä kunnossa ja pärjäsin kohtuullisen hyvin tuollaisissa yhteenotoissa, mutta en kyllä pitänyt niistä, enkä halunnut sellaisia. Sitäpaitsi 76 kiloinen oli heikossa asemassa jos vastusataja oli vaikka 190 senttinen ja 86 kiloinen vastustaja. Uhoajalle kyllä löytyi aina kengittäjä. Se oli se kummallinen piirre. Nöyryys oli loppujen lopuksi se ainut oikea asenne. Kukkoilija pantiin aina kuriin ennen pitkää tavalla tai toisella. Fyysinen ylivoima ei suinkaan aina auta mihinkään.
Tuota koneoppilasta en ole koskaan kiittänyt, enkä tiedä olisiko hän sitä koskaan odottanutkaan, mutta olen muistellut häntä myöhemmin lämmöllä. Toivottavasti hän on menestynyt elämässään, jota kyllä tuohon aikaan haittasi liiallinen viinan käyttö. Hän oli kyllä luonnonlahjakkuus fyysisessä vahvuudessa. Hän oli fyysisesti erittäin vahva. Muistan kuinka sen saksalaisen jalat heiluivat ilmassa ja pelkästään tämän suomalaisen vasemman käden sinne nostamana. Tämä on ehdottomasti totta, vaikka vaikuttaa liioittelulta. Näin tapahtui. Voin todeta näin jälkeenpäin, että minulla on hyvin poikkeuksellisia elämän kokemuksia noilta ajoilta. Monesta ne tuntuvat mielikuvitukselta, mutta ne ovat totta aivan kirjaimellisesti. Oma laivani on ollut myös aivan henkilökohtaisesti merihädässä, ja olen joutunut antamaan aivan henkilökohtaisesti kansainvälistä hätämerkkiä ... _ _ _ ... eli SOS.
Eli oma laivani on ollut äärimmäisessä hätätilanteessa. Sekin on koettu.
Re: Kevennystä kerrakseen.
Onnea Leijonat.
Hyvä Suomi,
ehkä reilua peliä joskus täälläkin ja ratkaisumaali.
Hyvä Suomi,
ehkä reilua peliä joskus täälläkin ja ratkaisumaali.
Mysteereitä ei ole. Ainakaan mun tietääkseni.
Re: Kevennystä kerrakseen.
Ensi kertaa nauratti ihan todella oikeasti Sariolan jutut "merillä olostaan messikallena", joo, Klippanin ja Eteläsataman väliä seilaavalla aluksella kaiketi ja vieläpä oikea "koneoppilas" kaverina, heh heh!
Bull shittiä!
Bull shittiä!
Re: Kevennystä kerrakseen.
Kuulostaa ehkä oudolta, mutta olen kyllä ollut radiosähköttäjänä suomalaisilla laivoilla. Yksi laivoista oli mm. m/s Wiking. Se oli ollut alunperin englantilainen sotalaiva. Siitä oli tehty matkustajalaiva ja myyty Suomeen. Vaikka se oli vanha laiva, niin se oli tarvittaessa erittäin nopea verrattuna uusiinkin matkustajalaivoihin, olihan se alunperin sotalaiva. Se ajoi Suomen ja Ruotsin väliä. Siinä laivassa hoidin myöskin koko miehistön palkkakirjanpitoa. Se kirjanpito tapahtui ruotsinkielellä. Radiosähköttäjä rinnastettiin laivan päällystöön ja ruokailin upseerimessissä. Messikeskustelut tapahtuivat pääasiassa ruotsin kielellä, koska päällystö oli lähes täysin ruotsinkielisiä suomalaisia. Väkisin siinä oppi hieman ruotsia. Sekin on totta, että kerran menimme eräällä toisella laivalla Hollannista Kanadaan ja laivamme (tässä oli eri laiva) joutui Pohjanmerellä merihätään. Siinä jouduin henkilökohtaisesti hoitamaan hätäliikennettä niin sähkötyksellä kuin puheellakin. Kävi niin, että laivan oma porukka sai korjattua rikki menneen laivan koneen sellaiseen kuntoon, että pääsimme hiljaisesti puksutellen takaisin Hollantiin telakalle. Islannin reissulla laiva joutui ankaraan myrskyyn, sekin on aivan totta. Kaikki ne tapahtumat, joita kerroin aikaisemmin, ovat aivan totta. Tapahtumia ja jutun aiheita on paljon lisääkin. Kaikkea sitä sattui. Koko merillä olon ajan olin vain radiosähköttäjänä. Liikuin kyllä vapaa-aikana myös suomenkielisen miehistön mukana, olinhan itsekin suomenkielinen ja nuori siihen aikaan, vähän päälle parikymppinen asevelvollisuuteni suorittanut nuori mies. Tulee mieleen sellainenkin yksityiskohta, että alupseerikoulusta komppaniaan siirtyessäni olin jo alikersantti, kun mm. minulle alokaskoulutusta antanut korpraali oli vieläkin korpraali. Tämäkin on totta, vaikka Hessu sen mielellään julistaa perättömäksi. Vanha sotilaspassi ja merimieskirja ovat edelleen tallella.Hessu52 kirjoitti:Ensi kertaa nauratti ihan todella oikeasti Sariolan jutut "merillä olostaan messikallena", joo, Klippanin ja Eteläsataman väliä seilaavalla aluksella kaiketi ja vieläpä oikea "koneoppilas" kaverina, heh heh!
Bull shittiä!
Re: Kevennystä kerrakseen.
No skönemanni Sariola, mahdatko tietää, mitä sana "Mylly" on "Suomennettuna"?
Entäpä, mitä kaikkea tarvittiin "merimiespassin" saamiseksi?
Huomautettakkoon, että merimiespassi oli ihan eri passi, ainakin 50-60 luvulla, kuin mitä oikea passi oli ja sen saamiseksi vaadittiin eri juttuja, kuin normaaliin passiin.
No jos joku tietää, niin antakaa kuitenkin Sariolan kerto, mitä hän teki oman passinsa eteen, heh.
Omani makoilee jossain lipaston laatikossa!
Entäpä, mitä kaikkea tarvittiin "merimiespassin" saamiseksi?
Huomautettakkoon, että merimiespassi oli ihan eri passi, ainakin 50-60 luvulla, kuin mitä oikea passi oli ja sen saamiseksi vaadittiin eri juttuja, kuin normaaliin passiin.
No jos joku tietää, niin antakaa kuitenkin Sariolan kerto, mitä hän teki oman passinsa eteen, heh.
Omani makoilee jossain lipaston laatikossa!
Re: Kevennystä kerrakseen.
"Mylly" oli jonkinlainen merimiesten työnvälitys. Itse en sitä koskaan käyttänyt, vaan kyselin suoraan varustamoista, tai minulle tarjottiin työpaikkaa. Soitin mm. kerran ruotsalaiseen varustamoon ja minulle tarjottiin paikkaa ruotsalaiseen laivaan, joka seilaa pääosin eteläisellä pallonpuoliskolla. Hienoja suuria "banaanilaivoja". Luvattiin palkan alkavan heti, kun lupaudun tehtävään. Matkat maksetaan kotoa saakka. Olisi pitänyt mennä Göteborgiin odottamaan sopivaa laivaa. Sieltä olisi varmaan lennätetty johonkin päin maailmaa. Kieltäydyin siitä. Kerran menin Suomalaiseen (Ahvenanmaalaiseen) malmitankkiin Saksaan. Ensin Saksaan lentokoneella, taisi olla sitten junamatka, ja lopuksi taksilla laivalle. Sekin laiva kävi vain harvoin Suomessa. Lupauduin siihen vain, jos saan 10%:n ylipalkkaa. Varustamo suostui. Siinä oli hurjaa porukkaa.Hessu52 kirjoitti:No skönemanni Sariola, mahdatko tietää, mitä sana "Mylly" on "Suomennettuna"?
Entäpä, mitä kaikkea tarvittiin "merimiespassin" saamiseksi?
Huomautettakkoon, että merimiespassi oli ihan eri passi, ainakin 50-60 luvulla, kuin mitä oikea passi oli ja sen saamiseksi vaadittiin eri juttuja, kuin normaaliin passiin.
No jos joku tietää, niin antakaa kuitenkin Sariolan kerto, mitä hän teki oman passinsa eteen, heh.
Omani makoilee jossain lipaston laatikossa!
Merimiespassia varten piti saada lääkärintodistus "Merimieslääkäriltä". Kuka tahansa lääkäri ei kelvannut.
Taisi olla kesä 1961, jolloin olin radiosähköttäjänä matkustajalaivassa m/s Viking Suomen ja Ruotsin välillä. Olin pestautunut vahingossa huomautuksella "ordinarie", olisi pitänyt olla "vikarie". Olin tuohon aikaan opiskelemassa ja kesälomalla kesätöissä. Syksyllä sitten ilmoitin lähteväni kotiin, mutta kapteeni ilmoitti, että eipäs niin vain lähdetä, herra on pestautunut vakinaiseksi, "ordinarie". Päästettiin minut lopulta jatkamaan opintoja, vaikka olinkin pestautunut vahingossa vakinaiseksi. Talviajaksi jolloin laiva ei liikennöinyt olisi sähköttäjä ollut vapaalla täydellä palkalla, tai olisi komennettu varustamon konttoriin hanttihommiin.
Tuo laiva oli siis vanha sotalaiva. Siinä oli mm. brykältä fööriin ja ahteriin vanha yhteyslaite, joka toimi kuin putkiradio. Siinä oli radioputket. Se oli mykkänä. Kerran otin ne radioputket taskuuni ja menin alan liikkeeseen ja pyysin tarkistamaan. Ne piti uusia kaikki. Pistin uudet putket laitteeseen ja yllätys, yllätys, tuo yhteyslaite alkoi toimia. Brykältä saattoi puhua fööriin ja ahteriin. Olihan tämä sotalaiva, ja tuo laite oli erikoinen. Sama osa toimi sekä mikrofonina, että kovaäänisenä. Toiminta oli siis hyvin yksinkertainen. Ilmoitin asian kapteenille ja sitä alettiin myös käyttämään. Satamaan tullessa ja lähtiessä se laite oli hyödyllinen. Tuo laiva ajoi väliä Parainen - Kapellskär. Olisin voinut jäädä siihen varustamoon loppuiäkseni, jos olisin halunnut. Tietysti olisin voinut saada potkutkin. En jäänyt siihen työpaikkaan, vaan siirryin toiseen ammattiin.
Re: Kevennystä kerrakseen.
Kenties olet Sariola ollutkin jossain laivalla potkurin akselin alla koijassa, mutta ei tuo vielä oikein vakuuta.
Passia varten piti olla lääkärintarkastus, kyllä kyllä, mutta hieman erilainen!
Lääkärintarkastukseen kuului sukupuolitesti, jossa tutkittiin oliko skönemanniksi pyrkivällä sukupuolitauteja, joten tuo olisi pitänyt Sariolan muistaa.
Olihan se noloa nuoren källin kaivella (16 v. joten passin saamiseksi piti olla vanhempien lupa) "vehkeet" esiin, kun joku lääkäri, kuten omalla kohdallani oli nainen, tarkasti "pelin"!
"Mylly" oli tosiaan merimiesten värväystoimisto, joten en usko tuohon suoraan värväykseen, en ainakaan itse kuullut kenenkään niin laivaan päässeen.
Miten se muuten oli sen sotalaivan kanssa, eikö ne kaikki luovutettu Neuvostoliittoon sotakorvauksina, näin muistaisin?
Atalayja oli eräs tunnetuimpia -60 luvun laivoja, johon oli hirveä tunku, sillä se ajoi Etelä-Amerikkaan.
Passia varten piti olla lääkärintarkastus, kyllä kyllä, mutta hieman erilainen!
Lääkärintarkastukseen kuului sukupuolitesti, jossa tutkittiin oliko skönemanniksi pyrkivällä sukupuolitauteja, joten tuo olisi pitänyt Sariolan muistaa.
Olihan se noloa nuoren källin kaivella (16 v. joten passin saamiseksi piti olla vanhempien lupa) "vehkeet" esiin, kun joku lääkäri, kuten omalla kohdallani oli nainen, tarkasti "pelin"!
"Mylly" oli tosiaan merimiesten värväystoimisto, joten en usko tuohon suoraan värväykseen, en ainakaan itse kuullut kenenkään niin laivaan päässeen.
Miten se muuten oli sen sotalaivan kanssa, eikö ne kaikki luovutettu Neuvostoliittoon sotakorvauksina, näin muistaisin?
Atalayja oli eräs tunnetuimpia -60 luvun laivoja, johon oli hirveä tunku, sillä se ajoi Etelä-Amerikkaan.
Re: Kevennystä kerrakseen.
Kyseinen ahvenanmaalainen matkustajalaiva m/s Viking oli entinen englantilainen sotalaiva. Varmaan ostettu Suomeen reippaasti sotien jälkeen. Tuolla lyhyellä välillä, Suomi-Ruotsi, se oli kuin raitiovaunu verrattuna niihin villin linjan laivoihin joissa myös olin ollut. Yksikin laiva oli toista vuotta pois Suomesta ja jäinkin siitä pois heti kun se saapui vihdoin Suomeen. Välimeren matkat olivat "mukavia". Välimerellä oli yleensä hyvä sää, aurinko paistoi ja tuuli oli maltillinen. Kun tultiin jostakin "Syyriasta" oli kaikilla oma kilpikonnansa. Ruumaluukkujen päällä oli pressut, ja niiden päällä pidettiin "kilpikonnanjuoksutuskilpailuja" kauniilla ilmoilla. Se oli kuin hevoskilpailut minimuodossa. Myös Välimerellä oli joskus myrskyä. Kerran kapteeni myrskyn aikana ajoi saaristoon. Siellä oli korkearantaisia saaria ja niiden välissä kapeita merensuikaleita. Sinne ei myrsky yltänyt. Siellä heitettiin ankkuri pohjaan ja jäätiin odottamaan myrskyn loppumista.
Tulee yksi juttu niiltä ajoilta mieleen. Yliperämies oli vienyt kilpikonnan kotiinsa ja se oli talvella tullut kovin uneliaaksi. Ilmeisesti se kärsi kylmästä. Yliperämies oli päättänyt vähän lämmittää sitä ja pistänyt sen uuniin lämpiämään ja vähän lämpöä päälle. Olikin unohtunut sinne uuniin, ja yliperämies totesi, että "tuli siitä vielä hyvä tuhkakuppi" .
Tulee yksi juttu niiltä ajoilta mieleen. Yliperämies oli vienyt kilpikonnan kotiinsa ja se oli talvella tullut kovin uneliaaksi. Ilmeisesti se kärsi kylmästä. Yliperämies oli päättänyt vähän lämmittää sitä ja pistänyt sen uuniin lämpiämään ja vähän lämpöä päälle. Olikin unohtunut sinne uuniin, ja yliperämies totesi, että "tuli siitä vielä hyvä tuhkakuppi" .