Matkustajakone katosi Atlantin yllä 2009

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
aniko
Agentti Scully
Viestit: 651
Liittynyt: To Kesä 18, 2009 10:52 pm
Paikkakunta: Gamla Motown

Re: Matkustajakone katosi Atlantin yllä

Viesti Kirjoittaja aniko »

Valdovas kirjoitti:Ilmeisesti nuo kriittiset neljä (tai jotain) minuuttia ovat tosiaan kuluneet miehistöltä epätoivoisiin yrityksiin päästä samalle aaltopituudelle ilmeisen itsepäisen ja vääristä instrumenttilukemista "järkyttyneen" tietojärjestelmän (tulee mieleen vanha "kunnon" HAL 9000 Avaruusseikkailu 2001:sta... :shock:) kanssa eikä mahdollisuutta koneen manuaaliseen hallintaan saamiseen joko todellisuudessakaan ollut tai siihen ei kiinnitetty riittävästi huomiota (vähän niin kuin sen kuuluisan polttimon kanssa, josta tuossa aiemmin oli puhetta).
Tuossa on kyllä se kohta mikä itseäni edelleen ihmetyttää. Aikaa saada tilanne hallintaan oli siis noin neljä minuuttia, tai tuo oli se aika minkä kone vielä ilmassa vietti, vaikka sakaten. Mitä ohjaamossa oikein tapahtui, olisiko kolmella pilotilla tosiaan kaikilla tullut niin voimakas fiksaatio siihen että lentotietokone ei toimi --> lentokone ei ole hallinnassa --> pakko saada tietokone toimimaan, että muu olisi unohtunut?

Artikkelissa annettiin ymmärtää, että lentotietokoneen kytkeminen kokonaan pois päältä ei olisi Airbusissa mahdollista, mikä siis tarkoittaisi sitä, että poikkeuksellinen lentotila (alternate law 2, muistaakseni) pysyi päällä, ilmeisesti siis hankaloittaen manuaalista lentämistä. Tuntuisi vain todella oudolta suunnittelulta, että näin olisi. Autopilotti on joka tapauksessa kytkettävissä pois yhdestä nappulasta, miksi siis ei kaikki muutkin lento"avut"? (jotka olivat tässä tilanteessa sitten lähinnä haittoja). Vai eikö nuorin pilotti sitten vain kokemattomuuttaan/hätääntyneisyyttään osannut lentää tikulla poikkeuslentotilassa? Näistä vastaavanlaisista läheltä piti -tilanteista on kuitenkin aiemmin selvitty. Tapahtuiko ohjaamossa tai jotenkin muuten vielä jotain sellaista, joka vaikeutti tilannetta lisää? Ihan kuin puuttuisi vielä joku pala..
Hiukan ihmettelen kyllä tuota näkemystä, ettei koneen voimakasta vajoamista olisi havaittu matkustamossa, vaikka koneen asento aika lailla vaakatasossa olisi säilynytkin. Ainakin itselläni korvat ja muut röörit ovat sen verran paineenvaihteluille arat, että aika pienetkin muutokset havaitsee kyllä, ja kyllähän tuollaisen vajoamisen tuntee jo ihan muutenkin kropassaan. Eri asia tietysti sitten on, mitä matkustamon puolella asialle olisi voitu tehdä ja millaiset ohjeet matkustamohenkilökunta oli ohjaamosta saanut. Mikäli nuo arviot melkoisesta paniikista ohjaamon puolella pitävät paikkansa, voi olla, että se ohjeistuskin on jäänyt hiukan puutteelliseksi... :roll:
Tuossa vanhemmassa artikkelissa oletettiin vielä, että kone olisi lentänyt jo pitemmän aikaa pahassa turbulenssissa, jolloin neljän minuutin "ilmakuoppa" olisi ehkä vielä mennyt muun höykytyksen jatkona :| . Nythän siis kai todettiin että näin ei ollutkaan, eli varmaan sen olisi voinut huomatakin, että jotain outoa nyt on menossa. Eri asia sitten tosiaan mitä asialle olisi voinut tehdä. Ehkä mukana oli jotain sellaistakin, että kukaan ei vain uskonut, että kone voisi oikeasti olla syöksymässä mereen? Ohjaamosta tosiaan tuskin on ehditty mitään ohjeita antaa. Miehistö ei myöskään (kai?) edes alkanut käydä läpi pakkolasku mereen -proseduuria.

Eikä nyt tottapuhuen sillä mitään merkitystä olisikaan ollut. Kone osui veteen niin kovalla voimalla, että siitä ei olisi voinut mitenkään selvitä hengissä, ja vaikka olisikin, niin ei keskeltä myskyävää Atlanttia kukaan tule hakemaan. Ehkä pelastuslautalla olisi voinut jotenkin teorissa hengissä selvitä. Mutta tähän päivään mennessä ei pakkolasku mereen ole onnistunut kertaakaan, ja tämän miehistö varmaan jollain tasolla tiedosti itsekin, että pakkolaskun yrittäminen on täysin epätoivoista, joten sitä oli turha edes ajatella. Vaikka toisaalta, kyllähän pilotti tai kuka tahansa yrittää silti loppuun asti, vaikka se viimeinen vaihtoehto olisi kuinka toivoton. Aikaa ei vain ollut miettiä, tai se meni johonkin muuhun.
Valdovas
Axel Foley
Viestit: 2427
Liittynyt: Ke Syys 24, 2008 12:25 pm
Paikkakunta: Paikallinen ryhmä, Orionin haara 4 B 13

Re: Matkustajakone katosi Atlantin yllä

Viesti Kirjoittaja Valdovas »

aniko kirjoitti: Eikä nyt tottapuhuen sillä mitään merkitystä olisikaan ollut. Kone osui veteen niin kovalla voimalla, että siitä ei olisi voinut mitenkään selvitä hengissä, ja vaikka olisikin, niin ei keskeltä myskyävää Atlanttia kukaan tule hakemaan.
Niin, tuossa Spiegelin jutussahan esitettiin arvioita 36 g:stä, mikä on tosiaan melkoinen mälli, vaikka onnella ja/tai hyvällä varustuksella kovemmistakin mälleistä ihmisiä on hengissä säilynyt. Oma lempparini näistä on tietysti JAT:in onnekas ja ilmeisen vankkaluinen lentoemäntä Vesna Vulović, joka koneensä räjäyttämisen jälkeen tuli 26.1.1972 yli 10 kilometrista alas ilman laskuvarjoa ja säilyi hengissä ja ilmeisen täysijärkisenä myös, sillä myöhemmin hän osallistui politiikkaan hyvinkin aktiivisesti mm. vastustaen Slobodan Miloševićia. Ei siis mikään turha tyttö! :D

Kuva

Kuva
Ehkä pelastuslautalla olisi voinut jotenkin teorissa hengissä selvitä. Mutta tähän päivään mennessä ei pakkolasku mereen ole onnistunut kertaakaan,
No jaa, Hudson-jokea ei ehkä voida lukea mereksi, joten jätetään se viime aikojen kuuluisin keissi syrjään ja muutama muukin sisävesitapaus (esim. Nevaan 21.8.1963 molskauttanut Tupolev Tu-124, jolloin kaikki koneessa olleet 52 henkeä selvisivät hengissä ja vammoitta), mutta on niitä kyllä muutamia mereenkin menoja ollut, ei aina täysin onnistuen (ts. kuolleitakin on tullut) ja useimmiten vähän pienemmille konetyypeille, mutta silti onhan tuossa muutama esimerkkitapaus... 8)

Survival rates of passenger airplane water ditchings


In all cases where a passenger plane has undergone an intentional water landing or ditching, some or all of the occupants have survived. Examples of water landings in which passengers survived after a planned and intentional water landing after an in-flight emergency are:

On 6 August 2005, Tuninter Flight 1153 (an ATR 72) ditched off the Sicilian coast after running out of fuel. Of 39 aboard, 23 survived with injuries. The plane's wreck was found in three pieces. The survival rate was 59%.

On 23 November 1996, Ethiopian Airlines Flight 961 (a Boeing 767-260ER), ditched in the Indian Ocean near Comoros after being hijacked and running out of fuel, killing 125 of the 175 passengers and crew on board. Unable to operate flaps, it impacted at high speed, dragging its left wingtip before tumbling and breaking into three pieces. The panicking hijackers were fighting the pilots for the control of the plane at the time of the impact, which caused the plane to roll just before hitting the water, and the subsequent wingtip hitting the water and breakup are a result of this struggle in the cockpit. Some passengers were killed on impact or trapped in the cabin when they inflated their life vests before exiting. Most of the survivors were found hanging onto a section of the fuselage that remained floating. The survival rate was 29%.

On 2 May 1970, ALM Flight 980 (a McDonnell Douglas DC-9-33CF), ditched in mile-deep water after running out of fuel during multiple attempts to land at Princess Juliana International Airport on the island of Saint Maarten in the Netherlands Antilles under low-visibility weather. Insufficient warning to the cabin resulted in several passengers and crew still either standing or with unfastened seat belts as the aircraft struck the water. Of 63 occupants, 40 survivors were recovered by U.S. military helicopters. The survival rate was 63%.

On 23 September 1962, Flying Tiger Line Flight 923, a Lockheed 1049H-82 Super Constellation N6923C, passenger aircraft, on a military (MATS) charter flight, with a crew of 8 and 68 U.S. civilian and military (paratrooper) passengers ditched in the North Atlantic about 500 miles west of Shannon, Ireland after losing three engines on a flight from Gander, Newfoundland to Frankfurt, Germany.[15] 45 of the passengers and 3 crew were rescued, with 23 passengers and 5 crew members being lost in the storm-swept seas. All occupants successfully evacuated the airplane. Those who were lost succumbed in the rough seas. The survival rate for landing and evacuation was 100%. The final survival rate of the accident was 63%.

In October 1956, Pan Am Flight 6 (a Boeing 377) ditched northeast of Hawaii, after losing two of its four engines. The aircraft was able to circle around USCGC Pontchartrain until daybreak, when it ditched; all 31 on board survived. The survival rate was 100%.

In April 1956, Northwest Orient Airlines Flight 2 (also a Boeing 377) ditched into Puget Sound after what was later decided to be caused by failure of the crew to close the cowl flaps on the plane's engines. All aboard escaped the aircraft after a textbook landing, but four passengers and one flight attendant succumbed either to drowning or to hypothermia before being rescued. The survival rate was 87%.

On 26 March 1955, Pan Am Flight 845/26 ditched 35 miles from the Oregon coast after an engine tore loose. Despite the tail section breaking off during the impact the aircraft floated for twenty minutes before sinking. Survivors were rescued after a further 90 minutes in the water. The survival rate was 83%.

On 19 June 1954, Swissair Convair CV-240 HB-IRW ditched into the English Channel because of fuel starvation, which was attributed to pilot error. All three crew and five passengers survived the ditching and could escape the plane. However, three of the passengers could not swim and eventually drowned, because there were no life jackets on board, which was not prescribed at the time. The survival rate was 63%.

On 3 August 1953, Air France Flight 152, a Lockheed L-749A Constellation ditched 6 miles from Fetiye Point, Turkey 1,5 miles offshore into the Mediterranean Sea on a flight between Rome, Italy and Beirut, Lebanon. The propeller had failed due to blade fracture. Due to violent vibrations, engine number three broke away and control of engine number four was lost. The crew of eight and all but four of the 34 passengers were rescued. The survival rate was 91%.

On 16 April 1952, the de Havilland Australia DHA-3 Drover VH-DHA operated by the Australian Department of Civil Aviation with 3 occupants was ditched in the Bismarck Sea between Wewak and Manus Island. The port propeller failed, a propeller blade penetrated the fuselage and the single pilot was rendered unconscious; the ditching was performed by a passenger. The survival rate was 100%.

On 11 April 1952, Pan Am Flight 526A ditched 11,3 NW of Puerto Rico due to engine failure after take off. Many survived the initial ditching but panicking passengers refused to leave the sinking wreck and drowned. 52 passengers were killed, 17 passengers and crew members were rescued by the USCG. After this accident it was recommended to implement pre-flight safety demonstrations for over-water flights. The survival rate was 25%.

573 of 834 occupants of the above listed emergency water landings survived. A lot of passengers weren't killed by the impact but drowned because of hypothermia or panic. The average survival rate is 69%.

Aircraft landing on water for other reasons


Aircraft also sometimes end up in water by running off the end of runways, landing in water short of the end of a runway, or even being forcibly flown into the water during suicidal/homicidal events. Twice at LaGuardia Airport, aircraft have rolled into the East River.

On 12 September 1993, while landing in poor weather conditions at Faa'a International Airport, Papeete, Tahiti, an Air France Boeing 747 registered F-GITA hydroplaned, overshot the runway and ended in a lagoon. All 272 passengers and crew evacuated successfully, even though the engines were still running and there was a risk of ingestion. The survival rate was 100%.

In 1993, China Airlines Flight 605, a Boeing 747-409, ended up in water after it overran runway 13 at Kai Tak International Airport on landing during a typhoon with wind gusting to gale force. All of the 396 occupants donned life-vests, boarded the eight slide/rafts and no fatalities resulted. The airframe remained above water even after the aircraft was evacuated.[24]

In 1989, USAir 5050, a Boeing 737-401 with 63 people aboard, overran the runway while taking off from New York's La Guardia Airport, landing in the East River and breaking into three pieces, sustained two deaths.[25]

In 1985, a DC-10 of American Airlines taking off from Muñoz Marín Airport in Puerto Rico to Dallas-Fort Worth International Airport in Texas overran the runway and nosedived into a nearby lake. No one was injured.

On 9 February 1982, Japan Airlines Flight 350 landed in shallow water of Tokyo Bay short of the runway on approach to Tokyo International Airport after the captain engaged thrust-reversers in an attempted suicide. Crew members tried to stop him but were not fully successful. 24 of the 166 passengers and (ironically) none of the eight crew members died. The captain was found not guilty of any crime due to insanity. :shock:

On 23 January 1982, World Airways Flight 30, landing at Boston Logan International Airport after a flight from Newark, New Jersey, slid off the runway due to ice and landed in Boston Harbor. The cockpit area separated from the remainder of the fuselage at first row of seats. Two passengers in the first row disappeared and were presumed dead, but the other 210 people aboard survived (99% survival).

On 7 August 1980, a Tupolev 154B-1 operated by Tarom Romanian Airlines ditched in the water, 300m short of the runway at Nouadhibou Airport (NDB/GQPP), Mauritania. 1 passenger out of 168 passengers and crew died. The survival rate was 99%.

In 1978, National Airlines Flight 193, a Boeing 727 Trijet, unintentionally landed in the waters of Escambia Bay near Pensacola, Florida after coming down short of the runway during a foggy approach. There were 3 fatalities among 52 passengers and 6 crewmembers, a 95% survival rate.

On 22 November 1968, Japan Airlines Flight 2, a DC-8-62, landed short of the runway in San Francisco Bay on approach to San Francisco International Airport. There were no fatalities, and the aircraft itself was in good enough condition to be removed from the water, rebuilt, and flown again.
:shock:

Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Water_landing
ja tämän miehistö varmaan jollain tasolla tiedosti itsekin, että pakkolaskun yrittäminen on täysin epätoivoista, joten sitä oli turha edes ajatella. Vaikka toisaalta, kyllähän pilotti tai kuka tahansa yrittää silti loppuun asti, vaikka se viimeinen vaihtoehto olisi kuinka toivoton. Aikaa ei vain ollut miettiä, tai se meni johonkin muuhun.
Niin, tuo aiemmin siteeraamani BA 9:n kippari Eric Moody harkitsi myös veteenlaskua siinä tapauksessa, etteivät moottorit olisi enää uudestaan käynnistyneet, mutta onneksi hänen ei tarvinnut kokeilla, miten hänen jumbonsa The City of Edinburgh ja sen matkustajat olisivat tuollaisen laskun öiselle valtamerelle kestäneet... :roll:

Mainittu konehan muuten purettiin 30-vuotisen palvelunsa jälkeen pari vuotta sitten, vaikka moni olisi sen juuri mainitun historiansa vuoksi halunnut säilyttääkin. Sen rungon metallista on kuitenkin sulatettu ja tehty pinssejä ja maskotteja, joiden avulla eräs ympäristöjärjestö kampanjoi kasvihuonekaasuja vastaan. No, tietty symbolilogiikka toki tuossakin... :wink:

Kuva

Kuva

Lisää aiheesta: http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/scot ... 607822.stm

Jätän tämän laajemman britti- ja ranskalaispilottien vertailun niille, joita mainittu näkökulma kenties enemmän kiinnostaa... 8)
Avatar
devil_doll
Axel Foley
Viestit: 2030
Liittynyt: Su Huhti 04, 2010 5:22 am
Paikkakunta: From Hell

Re: Matkustajakone katosi Atlantin yllä

Viesti Kirjoittaja devil_doll »

Lentokoneen tapahtumista on julkaistu englanninkielinen selostus:
http://www.bea.aero/fr/enquetes/vol.af. ... 011.en.pdf

En tiedä lentämisestä juurikaan mitään, mutta huomiotani kiinnittivät perämiehen jatkuvat nose-up ohjainliikkeet. Maksimikorkeudessa koneen pituusakseli oli ilmeisestikin 16 asteen kulmassa ilmavirtaan nähden, jonka jälkeen putoaminen alkoi ja tapahtui hyvin nopeasti. HS:n keskustelupalstalla sanottiin, että sakkauksessa tulisi laskea koneen etuosaa eikä nostaa - kuka tietää, pitääkö tämä paikkansa? Joka tapauksessa, kone oli pudotessaan jatkuvasti yli 35 asteen kulmassa ilmavirtaukseen nähden, suurin mitattu arvo oli 40 astetta. Se on todella, todella suuri nousukulma, sillä esim. suurimmat nousukulmat mäissä Suomen yleisillä teillä, joita autoilla noustaan, ovat alle 20 astetta.

Arvaus: perämies kytki autopilotin osittain pois päältä (Airbus-koneissa määriteltyyn tilaan alternate law), jonka jälkeen kone ei kuulemma enää estä nostamasta yllämainittua kulmaa, vaikka varoittaakin siitä. Jostain syystä pilotti nosti kulmaa ja kone nousikin ylös, mutta olisiko kulma sitten ollut edelleen niin suuri, ettei sitä pystynyt laskemaan tarpeeksi nopeasti, kun seuraava putoaminen alkoi, vai olisiko pilotti hermostuksissaan yrittänyt toistaa nose-uppia, koska kone kallistui toiseen suuntaan? Joku lentämistä tunteva voisi kommentoida tätä.
Sika naiseksi

There's nothing in my dreams, just some ugly memories. Kiss me like the ocean breeze.
Avatar
NancyDrew
Christopher Lorenzo
Viestit: 1613
Liittynyt: Ti Elo 10, 2010 8:02 am

Re: Matkustajakone katosi Atlantin yllä

Viesti Kirjoittaja NancyDrew »

Ei ilmeisesti uutta tietoa täällä. Linkitän kuitenkin, kun Iltalehdessä oli tästä juttu.
Kuva
"Mustan laatikon" mukaan turmakoneen kapteeni palasi ohjaamoon vajaa neljä minuuttia ennen koneen törmäystä mereen.

Turmakoneen kapteeni oli lepäämässä

Pilotti menetti turmakoneen hallinnan neljä minuuttia ennen kun se syöksyi kohtalokkaasti mereen.

Air Francen turmakoneen kapteeni 32-vuotias Marc Dubois oli lepäämässä, kun kone alkoi syöksyä kohti Atlanttia. Kapteeni palasi takaisin ohjaamoon kuultuaan hätähälytyksen. Tieto selviää mustan laatikon äänitallenteista.

Kaksi vuotta sitten sattuneessa lentoturmassa menehtyi 288 matkustajaa ja miehistön jäsentä. Airbus A330:n mustalaatikko löytyi huhtikuussa, jonka jälkeen onnettomuuden syy on saanut lisäselvitystä.

Tallenteiden mukaan koneen ohjaamon nopeuslukulaitteet menivät sekaisin, mikä luultavasti johtui nopeusantureiden jäätymisestä koneen ulkopuolella. Kun miehistö yritti ottaa koneen hallintaansa, se menetti roimasti korkeuttaan. Vaikka koneen moottorit kävivät täysillä, sen siivet eivät saaneet tarpeeksi ilmaa, jotta kone olisi pysynyt ilmassa.

Tukijoiden mukaan kapteeni yritti nostaa koneen nokkaa, kun sen meno muuttui epävakaaksi ja hälytykset käynnistyivät. Lentoasiantuntijat mukaan kapteeni toimi tilanteessa yleisten ohjeiden vastaisesti.

Lähde: Iltalehti
nevermind
Nikke Knatterton
Viestit: 172
Liittynyt: Ma Heinä 02, 2007 12:03 am
Paikkakunta: JKL

Re: Matkustajakone katosi Atlantin yllä

Viesti Kirjoittaja nevermind »

onko perä edellä lähdetty sit tippumaan, erikoista toimintaa keulan nosto, joka nyt oli sit viimeinen virhe
Avatar
devil_doll
Axel Foley
Viestit: 2030
Liittynyt: Su Huhti 04, 2010 5:22 am
Paikkakunta: From Hell

Re: Matkustajakone katosi Atlantin yllä

Viesti Kirjoittaja devil_doll »

^ Koneen kapteenin lepotauko oli kuulemma pakollinen. Hän ei joidenkin muiden lähteiden mukaan myöskään itse enää ehtinyt ohjaimiin, vaan koneen nokkaa loppuun asti nostanut ohjaaja oli perämies.

Ranskalaisissa koneissa kaukoreiteillä on ilmeisesti yksi kapteeni ja 2 perämiestä. Tässäkin tapauksessa tosin toinen perämiehistä oli kuulemma lentänyt reittiä enemmän kuin kapteeni. Ei silti kovin hyvää mainosta ranskalaisfirmalle, sillä esim. Finnairilla on käsittääkseni kaukoreiteillä 2 kapteenia, eli kone ei koskaan lennä vain perämiehen varassa (onko näin?).
Sika naiseksi

There's nothing in my dreams, just some ugly memories. Kiss me like the ocean breeze.
Mickey
Sabrina Duncan
Viestit: 361
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 10:56 pm

Re: Matkustajakone katosi Atlantin yllä

Viesti Kirjoittaja Mickey »

Jos lentokone sakkaa, ensimmäinen toimenpide on työntää sauvaa/sidestick:iä eteenpäin. Tällä saadaan nostettua koneen nopeutta ja sakkaus vältetään. Finnairillä on pitkillä lennoilla 2 kapteenia ja yksi perämies.
Itseä ihmetyttää 32v kapteeni laajarunkokoneessa. Va
häirikkö
Neuvoja-Jack
Viestit: 590
Liittynyt: Ke Maalis 25, 2009 7:56 pm

Re: Matkustajakone katosi Atlantin yllä

Viesti Kirjoittaja häirikkö »

Noissa aiemmissa jutuissa kapteenin iäksi mainitaan 58v. Tiedä sitten.
Valdovas
Axel Foley
Viestit: 2427
Liittynyt: Ke Syys 24, 2008 12:25 pm
Paikkakunta: Paikallinen ryhmä, Orionin haara 4 B 13

Re: Matkustajakone katosi Atlantin yllä

Viesti Kirjoittaja Valdovas »

häirikkö kirjoitti:Noissa aiemmissa jutuissa kapteenin iäksi mainitaan 58v. Tiedä sitten.
The aircraft was carrying 216 passengers and 12 aircrew in two cabins of service. Among the 216 passengers were one infant, seven children, 82 women, and 126 men. There were three pilots: 58-year-old flight captain Marc Dubois had joined Air France in 1988 and had approximately 11,000 flight hours, including 1,700 hours on the Airbus A330; the two first officers, 37-year-old David Robert and 32-year-old Pierre-Cedric Bonin, had over 9,000 flight hours between them. Of the 12 crew members, 11 were French and one Brazilian.

Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Air_France_Flight_447

Todennäköisesti tuolla jälkimmäisessä siteerauksessa ovat menneet kippari Marc Dubois (58 v.) ja toinen perämiehistä Pierre-Cedric Bonin (32 v.) tai ainakin heidän ikänsä keskenään sekaisin.

Iltalehden juttuihin kannattaa muutenkin aina suhtautua tietyllä varauksella... 8)

PS. Ovat muuten näköjään itsekin huomanneet virheensä, ja nyt ko. linkin uutisessa kipparin ikä on jätetty kokonaan pois... :P
aniko
Agentti Scully
Viestit: 651
Liittynyt: To Kesä 18, 2009 10:52 pm
Paikkakunta: Gamla Motown

Re: Matkustajakone katosi Atlantin yllä

Viesti Kirjoittaja aniko »

devil_doll kirjoitti:Lentokoneen tapahtumista on julkaistu englanninkielinen selostus:
http://www.bea.aero/fr/enquetes/vol.af. ... 011.en.pdf

...Joka tapauksessa, kone oli pudotessaan jatkuvasti yli 35 asteen kulmassa ilmavirtaukseen nähden, suurin mitattu arvo oli 40 astetta. Se on todella, todella suuri nousukulma, sillä esim. suurimmat nousukulmat mäissä Suomen yleisillä teillä, joita autoilla noustaan, ovat alle 20 astetta.

Arvaus: perämies kytki autopilotin osittain pois päältä (Airbus-koneissa määriteltyyn tilaan alternate law), jonka jälkeen kone ei kuulemma enää estä nostamasta yllämainittua kulmaa, vaikka varoittaakin siitä. Jostain syystä pilotti nosti kulmaa ja kone nousikin ylös, mutta olisiko kulma sitten ollut edelleen niin suuri, ettei sitä pystynyt laskemaan tarpeeksi nopeasti, kun seuraava putoaminen alkoi, vai olisiko pilotti hermostuksissaan yrittänyt toistaa nose-uppia, koska kone kallistui toiseen suuntaan? Joku lentämistä tunteva voisi kommentoida tätä.
Noniin, onpa mielenkiintoista. Aluksi tarkennus, että angle of attack ei siis ole sama kuin pitch, eli kone ei ollut matkustamosta tai edes ohjaamosta katsoen "menossa ylämäkeen" 40 asteen kulmassa, vaan havaittava kallistus oli tuo noin 15 astetta (ajattelin vain että tuo mäkivertaus saattaa hämätä..). Ilmavirtahan ei siis välttämättä tule suoraan nokkaa kohden, etenkään jos kone putoaa. Sen sijaan sivuttaisheilahtelu oli pahimmillaan luokkaa 40 astetta, mikä on haitannut toimintaa varmasti jo huomattavasti enemmän.

Huomasin vasta nyt, että aiheesta on tullut uusi dokumentti tämän vuoden alkupuolella. Toteutus on vähän niinkuin brittien köyhän miehen versio Air Crash Investigationista höystettynä Seconds from Disasterin ylidramaattisuudella, mutta dokkarissa on hyvää infoa, mm. osuus, jossa näytetään, kuinka kokeneet pilotit selvittävät tilanteen simulaattorissa. Lisäksi siinä on muutama melkein hämmästyttävän hyvä huomio, jotka mustat laatikot nyt myöhemmin vahvistavat. Yksi tärkeä pointti on se, että simulaattori ei pysty simuloimaan kaikkia olosuhteita, kuten esim. sakkaamista pahassa myrskyssä, joten sitä ei myöskään voi harjoitella. Tästä lähtee: http://youtu.be/BTL3WfpMOM0

Käydäänpä läpi tuosta raportista joitain kohtia.. spekulaation puolella siis liikutaan.

Departure was planned for 22 h 00
At around 22 h 10, the crew was cleared to start the engines and to leave the parking space.
Take-off took place at 22 h 29


Oltiin siis myöhässä, eli aikapaine oli päällä, mikä saattoi vaikuttaa päätöksentekoon sekä aiheuttaa stressiä.

At 1 h 35 min 46, the controller asked the crew to maintain FL350 and to give their estimated
time at TASIL.


Oliko miehistö siis pyytänyt korkeampaa lentokorkeutta? Kapteeni halusi luultavasti lentää korkeammalla polttoainetta ja aikaa säästääkseen, ja tietysti myrskypilviä välttääkseen.

At 1 h 55, the Captain woke the second co-pilot and said "[…] he’s going to take my place"

Huom. siis kapteenin paikalla ollut perämies oli herännyt vain noin 10-15 minuuttia ennen ongelmien alkamista, onko tällä ollut vaikutusta suorituskykyyn?

At 2 h 06 min 04, the PF called the cabin crew, telling them that "in two minutes we should enter
an area where it’ll move about a bit more than at the moment, you should watch out"


Säätutkassa näkyi pahalta näyttävä alue edessä? Aavistellaan ongelmia kahden minuutin päästä.

At 2 h 08 min 07 , the PNF said "you can maybe go a little to the left […]". ... The level
of turbulence increased slightly


Ja todellakin, kahden minuutin kuluttua tulee ilmi että kurssilta on poikettava, ilmeisesti yritetään väistää myrskyä. Pilotit tiputtavat nopeutta, aivan oikein.

From 2 h 10 min 05 , the autopilot then auto-thrust disengaged and the PF said "I have the
controls"


Autopilotti kytkeytyy pois päältä (sitä ei tietoisesti kytketä) ja kapteenin paikalla oleva, nuorin ja kokemattomin pilotti ilmoittaa ottavansa koneen manuaaliseen ohjaukseen (vaikka ei hänkään siis kokematon sinänsä ole). Miksi autopilotti sitten kytkeytyy pois päältä? Luultavasti siksi, että nopeuslukemat ovat sekaisin, sillä 11 sekuntia myöhemmin perämiehen paikalla istuva pilotti huomaa että "so, we’ve lost the speeds". Edelleen aivan oikeaa toimintaa, dokumentista olin pilottien ikääkuin taustaäänenä olleesta keskustelusta kuulevinani, että protokollan mukaan toinen pilotti ottaa ohjauksen, toinen yrittää käynnistää autopilotin uudelleen.

The airplane began to roll to the right and the PF made a left nose-up input.

Miksi nokka ylös? Kun lentokone kääntyy sivusuunnassa, nokka laskee. Normaalisti lentotietokone korjaa tämän automaattisesti. Kun ohjataan manuaalisesti, nokan nostaminen kääntymisen yhteydessä on tarpeellinen korjausliike. Mutta aiemmin oli puhetta siitä, että lentotuntuma alternate lawissa on erilainen. Toisaalta, jos kone sakkasi jo tässä vaiheessa, niin sivulle kääntyminen saattoi olla hyvin rajua, jolloin tarvittiin voimakas korjausliike. Kun kone lähtee kaartamaan alas, on luonnollista yrittää nostaa sitä ylös.

Sitten taas toisaalta, protokollan mukaan tässä vaiheessa pitäisi asettaa pitch viiteen asteeseen, ja moottorien teho 85:een prosenttiin. Tehtiinkö näin? Ei välttämättä, sillä dokumentin mukaan Airbusissa piloteilta voi helposti jäädä huomaamatta se, että millä teholla moottorit oikeasti käyvät, johtuen näyttöjen ja mittarien sijoittelusta, ja siitä että vivuilla asetetaan vain suhteellinen teho, joten ne eivät liiku todellisten tehonmuutosten mukana. Monilta miehistöiltä on vastaavassa tilanteessa jäänyt huomiotta se, että kun auto-thrust on mennyt pois päältä, pitäisi myös moottorien tehoja kontrolloida manuaalisesti, ei vain ohjausta.

Ja huomio saattoi myös mennä koneen sivuttaisliikkeen rajoittamiseen, jolloin oikea toimintamalli vain ei ehtinyt tulla mieleen. Ts. tuntui (alitajuisella tasolla) olennaisemmalta saada kone hallintaan käyttämällä ohjaustikkua, kuin miettiä, että miten pitikään toimia siinä tilanteessa, kun ilmanopeustietoja ei ole käytettävissä. Tämä on psykologisesti tunnettu ilmiö, mieli jää jumiin ensimmäiseen ongelmaan ja sen ensimmäiseen mieleen tulleeseen ratkaisumalliin, eikä kykene etenkään hätätilanteessa enää poistumaan tästä putkiajattelusta.

Joka tapauksessa, nyt ongelmaksi muodostuu lentäminen nk. coffin cornerissa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Coffin_corner_(aviation)

Kone on korkealla, ja olisi hyvin olennaista tietää, että mennäänkö liian hiljaa vai liian lujaa, koska näiden kahden nopeuden välinen ero on pieni, molemmat vaihtoehdot ovat tuhoisia, ja oikeat reagointitavat ovat päinvastaisia. Vastaavaan tilanteeseen on moni päätynyt (pienillä koneilla), ja huonosti on käynyt. Ilman nopeustietoja on vähän niinkuin 50/60, että pitäisikö yrittää mennä hitaammin vai nopeammin.

The stall warning sounded twice in a row. ... The airplane’s pitch attitude increased progressively beyond 10 degrees and the plane started to climb. The PF made nose-down control inputs and alternately left and right roll inputs.

Nokan nosto oli siis liikaa, ehkä moottorien tehot liian alhaalla, ja kone varoitti sakkaamisesta. Tähän pilotti reagoi oikein, ohjaamalla nokkaa alas. Tilanne vakautuu, ainakin mittarien perusteella, paitsi että kone on liian korkealla. Mutta mitä sitten tapahtuu?

From 2 h 10 min 50, the PNF tried several times to call the Captain back.

Nyt alkaa tilanne hajota ja paniikki iskeä? Miksi kone häviää kontrollista uudelleen?

At 2 h 10 min 51, the stall warning was triggered again. The thrust levers were positioned
in the TO/GA detent and the PF maintained nose-up inputs. ... The trimmable
horizontal stabilizer (THS) passed from 3 to 13 degrees nose-up in about 1 minute and
remained in the latter position until the end of the flight.


Kone varoittaa taas sakkaamisesta, mutta nyt pilotti heittää moottorit aivan maksimiteholle ja nostaa nokkaa. Miksi? Todellisuudessa hänen kuitenkin pitäisi laskea nokkaa alas. Ehkä pilotti huomaa vasta nyt, että moottoriteho on aivan liian alhaalla, ja sitten harkitsemattomasti nostaa tehot täysiin? Tai ehkä hän on arvannut, että kyseessä on Pitot-putkien tukkeutuminen, ja tietää, että tässä tilanteessa usein tulee virheellisiä sakkausvaroituksia, joten päättää olla uskomatta varoitusta? Tämä on kuitenkin selkeä virhetoiminto. Mitä tapahtui kohdassa 2h 10min 50, kun kaikki näytti olevan ok, mutta sitten alkaa kapteenin huutelu, ja kone lähtee taas lapasesta, ja siihen reagoidaan väärin?

At around 2 h 11 min 40, the Captain re-entered the cockpit. During the following seconds,
all of the recorded speeds became invalid and the stall warning stopped.


Sakkausvaroitus loppuu, voisiko siitä tehdä virhepäätelmän että kone ei enää sakkaa? Varoitus siis loppuu siksi, että nopeuslukemat ovat hyväksyttävien rajojen ulkopuolella.. aargh..

The PF made an input on the sidestick to the left and nose-up stops, which lasted about 30 seconds.

Siis kapteenin paikalla oleva pilotti työntää tikkua vasemmalle ja ylös ihan vimmalla. Raportin kaavion mukaan kone on tosiaan kääntymässä oikealle, joten tätä täytyy yrittää korjata. Sakkaavalla koneella se ei kuitenkaan onnistu. Ilmeisesti nokan nostaminen on reaktio koneen tippumiseen, mutta väärä sellainen, tai sitten pilotilla on vain päällä malli siitä, että jos kääntää nokkaa, on sitä myös nostettava, eikä hän tajua, että tässä tilanteessa toimintamalli on väärä. Toisaalta, jos sakkausvaroitusta ei enää kuulunut, niin voiko olettaakaan, että pilotti toimii sen mukaan, että kone on sakkaamassa, eikä sen mukaan, että korkeutta menetetään?

Tai dokumentissa näytettiin sellainenkin kohta, jossa kone oli jo ylösalaisin. Tällaisessa tilanteessa aika varmasti konetta yrittää vain oikaista tikulla, eikä kukaan ehdi eikä pysty miettimään muuta.

At 2 h 12 min 02, the PF said "I don’t have any more indications", and the PNF said "we have
no valid indications". At that moment, the thrust levers were in the IDLE detent and the
engines’ N1’s were at 55%. Around fifteen seconds later, the PF made pitch-down inputs.


Kapteenille todetaan ongelma yhteen ääneen. Saattaa olla, että kapteeni on jo käskenyt moottorit "vapaalle", eli siis ei eteen- eikä taaksepäin, koska epäilee sakkausta ja haluaa nokan alas, mutta ei halua että konetta ohjataan moottorit täysillä alaspäin, kun korkeutta muutenkin häviää koko ajan. Tai jos moottorit pantiin pois päältä ylösalaisin keikkumisen takia? Joka tapauksessa kapteeni nyt ilmeisesti neuvoo, että nokkaa pitäisi saada alas, ja ohjaava pilotti tottelee. Tilanteen pitäisi nyt parantua..

In the following moments, the angle of attack decreased, the speeds became valid again and the
stall warning sounded again.
At 2 h 13 min 32, the PF said "we’re going to arrive at level one hundred"


Tilanne korjaantuu juuri sen verran, että kone osaa taas varoittaa sakkaamisesta. Ovatko moottorit edelleen pois päältä, se nimittäin voisi selittää miksi korkeus laskee? :shock: Nyt korkeus on siis 10 km.

About fifteen seconds later, simultaneous inputs by both pilots on the sidesticks were recorded and the PF said "go ahead you have the controls".

Vanhempi perämies katsoo tarpeelliseksi tehdä joitain lentoliikkeitä, vaikka ei olekaan ohjausvuorossa, ja/tai kapteenin paikalla istuva nuorempi perämies heittää hanskat tiskiin. Olisipa kiva tietää mitä liikkeitä.. Ja ilmeisesti edelleenkin toimiva ratkaisu olisi se nokka ylös 5 astetta, moottorit 85 %. Miksi tätä ei noudateta, ovatko kaikki kolme pilottia niin keskittyneet ratkaisemaan jotain muuta ongelmaa, kuten jatkuvia virheilmoituksia, että unohtavat yksinkertaisimman toimintamallin, joka ratkaisisi ensimmäisen ongelman, siis sen että ilmanopeustietoja ei ole?

The recordings stopped at 2 h 14 min 28. ... The last recorded values were ... a ground speed of 107 kt, pitch attitude of 16.2 degrees nose-up, roll angle of 5.3 degrees left

Eli vaikka kone oli kaartamassa vasemmalle, se kuitenkin kulki lopussa melkein täyden ympyrän oikealle, mikä luultavasti kertoo rajusta sakkauksesta. Jos pitch oli 16 astetta ja angle of attack noin 35 astetta, niin tuosta voi laskea että ilmavirta tuli koneen edestä 20 asteen kulmassa alaviistosta, olisiko sitten juuri se kulma missä se vapaapudotuksessa nokkaan nähden koneeseen osuu.. Nokka pysyi ylhäällä, koska "At 2 h 10 min 51 ... The trimmable horizontal stabilizer (THS) passed from 3 to 13 degrees nose-up in about 1 minute and remained in the latter position until the end of the flight." Maanopeus on vain noin Mach 0.35, joka ei mitenkään ole tarpeeksi.

Tästä ilmeisesti puuttuvat nyt vielä ne kohdat, joissa autopilottia yritetään käynnistää uudelleen, jolloin aikaa ja huomiokykyä tuhraantuu siihen.

Olisiko nyt voinut käydä niin hullusti, että trimmeri on unohtunut nokka ylös -asentoon ja moottorit pois päältä :?: Ihan älyttömältä kyllä kuulostaa, että moottoreita ei kukaan olisi huomannut. Tai jos se trimmeri riitti pitämään nokan ylhäällä, mikä taas riitti siihen että sakkaaminen vain jatkui.. siinä tapauksessa kaikkien kolmen pilotin huomio oli keskittynyt johonkin epäolennaiseen. En kai vain tuonut esiin sitä todella surullisenkuuluisaa palanutta lamppua enteellisesti, ehkä tässä tapauksessa kaikki tuijottivat kiukuttelevaa autopilottia ja sinänsä turhaa virheilmoitusten tulvaa, ja trimmerin asento jäi sitten huomaamatta? Mutta kaikkihan tietysti alkoi lähes varmasti niistä Pitot-putkista, ja sitten tilanne vain lähti käsistä.

Niin, jos nyt joku haluaa tietää että mikä se palanut lamppu -juttu oikein on, niin lyhyesti, laskeutumisen lähestyessä koneesta oli palanut yksi niistä lampuista, jotka näyttävät että laskuteline on alhaalla. Pilotit ja teknikko kuitenkin jäivät miettimään, että onko teline alhaalla ja lamppu palanut, vai kenties sittenkin lamppu ehjä ja teline ylhäällä, tai mitäs jos lamppu onkin palanut ja telinekin ylhäällä.. Kun kaikki kolme miettivät tätä ja yrittivät vuoroin vaihtaa lamppua ja tähystellä telineiden tilaa, niin heiltä unohtui se, että koska he olivat olleet laskeutumassa, niin kone koko ajan luonnollisesti meni alaspäin, kun kukaan ei sitä ollut ohjaamassa.. Tulos: kone suossa :roll: Jotta Valdollekin jäisi jotain, niin hän saa laittaa linkin tähän :mrgreen:
teemu
Javier Pena
Viestit: 1794
Liittynyt: Ti Huhti 10, 2007 1:39 pm

Re: Matkustajakone katosi Atlantin yllä

Viesti Kirjoittaja teemu »

Edellä linkitettyjen dokumenttien perusteella koneen siirtyminen korkeammalle, lämpimämpään ilmaan, missä samalla vettä olisi ollut alijäähtyneessä tilassa, olisi voinut olla syy nopeusantureiden jäätymiseen. Pitot-putket ovat voineet olla tukossa hetken aikaa ennen sulatuksen onnistumista, ja sen kestäessä kone olisi sakannut ensimmäisen kerran. Maanpäällinen, vaikka toisentyyppinen vertailukohta voisi olla monien autoilijoiden kokemus siitä, kuinka hankala on saada alijäähtyneestä tihkusta syntynyt jää pois lämpimänkin auton tuulilasista muuten kuin jäälastalla raaputtamalla. Jos jää odottamaan lasin sulamista, niin saattaa joutua pois omalta kaistalta, kun ei näe tarpeeksi.

Hesarin tuoreesta uutisesta tulee käsitys, että koneessa olisi ollut vain yksi käsiohjauksen vallinneissa olosuhteissa hallinnut pilotti. Airbusin nopeustiedon menettäminen ei liene ollut perin harvinaista yläkorkeuksissa vanhanmallisia antureitä käytettäessä. Kapteenin levätessä ei sellaisessa erikoistilanteessa olisi ohjaamossa ketään, joka riittävästi tuntee lentokoneen käyttäytymisen ja osaa tarvittavan käsiohjauksen. Jos näin, niin ennemmin tai myöhemmin sattuu tilanne, missä kone ei ole hallinnassa. Onnettomuus ei olisi pilottien vika, koska yhtiö on antanut heille koulutuksen ja määrännyt lennon miehityksen sekä mahdollisesti siinä ottanut harkitun riskin esim. taloudellisista syistä.
aniko
Agentti Scully
Viestit: 651
Liittynyt: To Kesä 18, 2009 10:52 pm
Paikkakunta: Gamla Motown

Re: Matkustajakone katosi Atlantin yllä

Viesti Kirjoittaja aniko »

Niin, pilottien tekemät virheet ovat siitä kiusallisia, että yleensä pilotti on kuitenkin vain pitkän virheeseen johtaneen ketjun päässä, se viimeinen tekijä, joka kuitenkin saa sitten syyn niskaansa. Tässäkin virheitä ovat tehneet ainakin: Pitot-putkien suunnittelija, muut suunnittelijat jotka jättivät automaatioon tällaisen virhetilanteen mahdollisuuden (lentonopeustietojen menetys johtaa suurempiin ongelmiin kuin tarvitsisi), Airbus joka ei määrännyt putkien uusimista turvallisemmiksi pakollisiksi, ja AF:n johto joka ei uusinut putkia, eikä kouluttanut lentäjiä tarpeeksi, ja salli kokemattomimman pilotin istua kapteenin paikalla (tosin oliko tällä jotain vaikutusta, vaikka vain psykologista, on vähän epäselvää). Myös lennonjohto teki virheitä, mutta vasta onnettomuuden jälkeen, eikä tässä tapauksessa niillä ollut kenenkään hengen kannalta merkitystä (mutta jos onnettomuudessa olisikin ollut henkiinjääneitä, niin nämä virheet olisivat saattaneet koitua heidän kohtalokseen). Kaikkien "alustavien" virheiden tekemiseen meni vuosia, viimeiset virheet tehtiin parissa minuutissa. Silti on helppoa tuijottaa vain noita viimeisiä vaiheita, ja tietysti monilla tahoilla on tähän intressejäkin, kuolleita kun on kätevää syytellä.
Avatar
Luupää
Michael Knight
Viestit: 4103
Liittynyt: To Heinä 10, 2008 10:03 pm

Re: Matkustajakone katosi Atlantin yllä

Viesti Kirjoittaja Luupää »

.

Otetaan tuon Hesarin uutisen teksti talteen jos sattuisi linkki sammumaan:
PARIISI. Atlanttiin vuonna 2009 pudonneen Air Francen matkustajakoneen ohjaajat olisivat voineet ehkäistä onnettomuuden, sanoi turmaa selvittänyt viranomainen perjantaina.

Ranskan ilmailuhallinnon BEA:n johtaja Jean-Paul Troadec totesi tiedotustilaisuudessa, että "tilanne olisi ollut pelastettavissa", vaikka pilotit olivat menettäneet tärkeät tiedot koneen nopeudesta.

Air Francen Airbus 330 -matkustajakone putosi Atlanttiin heinäkuussa 2009. Pariisista Rio de Janeiroon matkalla olleessa koneessa oli 228 ihmistä, jotka kaikki kuolivat onnettomuudessa.

Turmatutkinnassa selvisi, että ohjaajat tekivät useita virheitä, joista osaan oli syynä puutteellinen koulutus.

Raportissa todetaan, ettei lentäjien koulutus riittänyt koneen ohjaamiseen ja korkeuden arvioimiseen nopeusmittareiden petettyä. Konetta ohjasivat turmahetkellä lentoperämiehet, koska kapteeni oli poistunut lepotauolle.

Raportin mukaan ohjaajat eivät olleet reagoineet ohjeiden mukaisesti, vaikka koneen hälytysjärjestelmä oli varoittanut korkeuden menetyksestä minuutin ajan.

Tutkijat ovat laatineet vastaavien turmien ehkäisemiseksi kymmenen kohdan ohjelman.

Air France puolusti lentäjien toimintaa tiedotteessa, joka annettiin julkisuuteen yhtä aikaa viranomaisraportin kanssa. Tiedotteessa todettiin, että turmakoneen korkeusvaroitusjärjestelmä oli pettänyt.

Viranomaisraportin mukaan ohjaajat eivät olleet havainneet korkeuden menetystä, kun koneen nopeutta mittaavat Pitot-putket olivat menneet epäkuntoon.

Onnettomuuden jälkeen Air France korvasi ranskalaisvalmisteiset Pitot-putket uudemmalla mallilla.

Turman tutkinta on jatkunut vuosia ja sen aikana on valmistunut jo kolme viranomaisraporttia.

Air Francea ja lentokonevalmistaja Airbusia vastaan on samaan aikaan nostettu oikeusprosessi, jossa kumpaistakin epäillään taposta.

Ranskan liikenneministeri Nathalie Kosciusko-Morizet sanoi perjantaina, että viranomaiset eivät aio käyttää BEA:n raportin tietoja lentäjiä, lentoyhtiötä tai konevalmistajaa vastaan.

"BEA tuottaa faktoja ja tekee suosituksia niiden perusteella. Oikeuden tehtävä on taas päättää, kuka on turmasta vastuussa", ministeri sanoi RTL-radion haastattelussa.

Myös tekniikka & talous uutisoi aiheesta samana päivänä:

http://www.tekniikkatalous.fi/metalli/a ... ta/a660727
Air France -turman tutkijat: Lentäjät eivät piitanneet varoituksista

Air France -turman tutkijat toteavat raportissaan, etteivät koneen lentäjät piitanneet sakkausvaroituksista, uutistoimisto Reuters kertoo. Air France on jo kiiruhtanut puolustamaan lentäjiään.

Onnettomuutta tutkiva Ranskan ilmailuturvallisuusvirasto BEA on julkaissut 10 uutta turvallisuussuositusta, joilla pyritään estämään vastaavan onnettomuuden uusiutuminen. Suosituksiin kuuluu myös lentäjäkoulutuksen muuttaminen.


Turman syynä sakkaus

BEA:n raportin mukaan lentäjät eivät piitanneet koneen sakkausvaroituksista, tai he eivät tulkinneet niitä oikein.

Sakkauksessa ilmavirtaus irtoaa siiven pinnalta ja lentokoneen siipi menettää osan nostovoimasta. Tämän vuoksi kone alkaa vajota. Kone on usein oikaistavissa ja jopa ohjattavissa sakkauksesta huolimatta.

Koneen sakatessa oikea toimenpide on kääntää kone nopeaan laskuun ja siten kasvattaa nopeutta. Turmakoneen lentäjät kuitenkin tekivät juuri päinvastoin yrittäessään nostaa koneen nokkaa koko sen kolmen ja puolen minuutin ajan, joka koneelta kesti syöksyä mereen.

BEA:n raportin mukaan lentäjät eivät ymmärtäneet, missä tilanteessa he olivat. Matkustajia ei BEA:n mukaan varoitettu millään lailla ennen heinäkuussa 2009 sattunutta onnettomuutta. Lentäjien virhe johti Airbus-koneen syöksymiseen mereen ja yli 200 ihmisen kuolemaan.


Kenen on syy?

BEA:n raportin odotetaan aiheuttavan sodan Air France -lentoyhtiön ja onnettomuuskoneen valmistajan Airbusin välillä. Kiistan aiheena on, olivatko lentäjät vastuussa siitä, ettei sakkausta osattu korjata, vai oliko vika koneessa.

Air France on jo kiiruhtanut puolustamaan lentäjiään. Sen mukaan koneen hälytysjärjestelmä antoi lentäjille ristiriitaisia viestejä vuoroin hälyttäen ja vuoroin vaieten, mikä vaikeutti lentäjien mahdollisuuksia analysoida tilannetta. Air Francen mukaan BEA:n tutkijat eivät ole löytäneet syytä kyseenalaistaa onnettomuuskoneen lentäjien teknisiä taitoja.

Se, kumpi yhtiö on onnettomuudesta vastuussa, ei ole kevyt asia, sillä molemmat yritykset saattavat joutua onnettomuudesta rikosoikeudelliseen vastuuseen.


Pitot-putket osasyynä

Airbusin järjestelmät on suunniteltu estämään sakkaus tietokoneavusteisen lentämisen aikana, vaikka lentäjä tekisikin virheen. A330:a lennettiin kuitenkin manuaalilla sen jälkeen, kun lentokoneen automaattiohjaus kytki itsensä pois päältä nopeustietojen väliaikaisen menetyksen vuoksi. Tämän uskotaan johtuneen siitä, että jää tukki ilmanopeutta koneen ulkopuolella mittaavat pitot-putket. Lentäjiä ei ollut koulutettu toimimaan tällaisissa olosuhteissa.

BEA suosittelee raportissaan, että lentäjien koulutukseen kuuluu pakollisia harjoituksia lentokoneen manuaalisesta ohjauksesta ja korkealla tapahtuvan sakkauksen estämisestä.

Eräiden uhrien omaisten asianajaja pitää kyseenalaisena sitä, että BEA sälyttää syyn onnettomuudesta lentäjien niskoille. ”Tämä saattaa olla BEA:n tapa vapauttaa yritykset vastuusta”, Olivier Morrice kertoo Reutersille. ”Jos pitot-putket olisivat toimineet ongelmitta, lentäjät eivät olisi joutuneet niin monimutkaiseen tilanteeseen.”


Suosituksissa korostuu lentäjän rooli

BEA ei suoraan syytä lentäjiä, konetta tai sen järjestelmiä, mutta sen kymmenestä suosituksesta kolme käsittelee koneen lentämistä. Yksi suosituksista koskee sakkaushälytysten äänekkyyden voimistamista.

Muihin suosituksiin kuuluu muun muassa se, että mustiin laatikoihin tulisi BEA:n mukaan lisätä ominaisuus, joka kuvaa videota siitä, mitä lentäjät näkevät tietokoneidensa näytöillä.

Ammattiliitot lienevät Reutersin mukaan tyytyväisiä BEA:n suosituksiin. Ammattiliitot ovat pitkään kritisoineet sitä, että lentoyhtiöt pakottavat lentäjänsä kustannussäästöjen varjolla luottamaan liiaksi automatiikkaan.

Lento AF 447 on Air Francen historian pahin onnettomuus. Se oli lisäksi eniten kuolonuhreja vaatinut lentoturma sitten syyskuun 11. päivän, ja ensimmäinen kuolonuhreja vaatinut A330-matkustajakoneen lentoturma.
.
Kun linkität niin kopioi ainakin olennaiset, tapaukseen liittyvät osat tekstistä samalla ketjuun, koska monet linkit lakkaavat ajan mittaan toimimasta tai artikkeli siirtyy maksumuurin taakse tai sen lukemiseen vaaditaan rekisteröityminen. Tai jotain.
Valdovas
Axel Foley
Viestit: 2427
Liittynyt: Ke Syys 24, 2008 12:25 pm
Paikkakunta: Paikallinen ryhmä, Orionin haara 4 B 13

Re: Matkustajakone katosi Atlantin yllä

Viesti Kirjoittaja Valdovas »

aniko kirjoitti:Niin, pilottien tekemät virheet ovat siitä kiusallisia, että yleensä pilotti on kuitenkin vain pitkän virheeseen johtaneen ketjun päässä, se viimeinen tekijä, joka kuitenkin saa sitten syyn niskaansa. Tässäkin virheitä ovat tehneet ainakin: Pitot-putkien suunnittelija, muut suunnittelijat jotka jättivät automaatioon tällaisen virhetilanteen mahdollisuuden (lentonopeustietojen menetys johtaa suurempiin ongelmiin kuin tarvitsisi), Airbus joka ei määrännyt putkien uusimista turvallisemmiksi pakollisiksi, ja AF:n johto joka ei uusinut putkia, eikä kouluttanut lentäjiä tarpeeksi, ja salli kokemattomimman pilotin istua kapteenin paikalla (tosin oliko tällä jotain vaikutusta, vaikka vain psykologista, on vähän epäselvää). Myös lennonjohto teki virheitä, mutta vasta onnettomuuden jälkeen, eikä tässä tapauksessa niillä ollut kenenkään hengen kannalta merkitystä (mutta jos onnettomuudessa olisikin ollut henkiinjääneitä, niin nämä virheet olisivat saattaneet koitua heidän kohtalokseen). Kaikkien "alustavien" virheiden tekemiseen meni vuosia, viimeiset virheet tehtiin parissa minuutissa. Silti on helppoa tuijottaa vain noita viimeisiä vaiheita, ja tietysti monilla tahoilla on tähän intressejäkin, kuolleita kun on kätevää syytellä.
Varmaan noinkin, mutta toisaalta kun silmäilee tuota tuoretta BEA:n 3. väliraporttia, jossa on FDR- ja CVR-tiedot mukana, niin kyllä varsin ilmeiseltä näyttää, että suuri syy onnettomuuteen oli suhteellisen kokemattoman, käsky- ja työnjakosuhteiltaan epäselvän ja ilmeisesti muutenkin hiukan huonosti keskenään yhteistyöhön kyenneen miehistön kykenemättömyys reagoida teknisiin vikoihin ja niiden mukanaan tuomaan kriisiin riittävän päättäväisesti ja oikein valituin toimin siinä vaiheessa kun aikaa tilanteen haltuun saamiseen olisi vielä ollut, mikä näkyy varsinkin keskusteluja (CVR) seuraamalla. Miehistö kyllä varmaan yritti parhaansa, mutta juuri mainituista syistä johtuen se ei tällä kertaa ollut tarpeeksi... :roll:

Kokeneimman pilotin eli kipparin suurin synti oli ehkä se, että hän jätti koneen ohjauksen kokemattomampien perämiesten käsiin niin, ettei hän spesifioinut kumpi näistä ottaisi komennon ja mikä olisi kummankin tarkka vastuualue, eivätkä perämiehet siihen näköjään kyenneet keskenäänkään, jolloin toiminta kriisin hetkellä oli kohtuullisen sekavaa ja päättämätöntä. Asiaa pahensi vielä sekin, että juuri se kaikkein nuorin oli lentävänä kipparina (PF) kriisin aikana ja vähän kokeneempi oli kakkosmiehenä (PNF).

Joissain keskusteluissa on spekuloitu, että nuoremman perämiehen koneessa mukana ollut vaimo olisi ollut onnettomuushetkellä ohjaamossa sen (kadonneella) kolmannella istuimella, ja että vaimon läsnäolo muutenkin hierarkisessa ja kasvojensäilyttämistä korostavassa gallialaiskulttuurissa olisi entisestään ehkäissyt PNF:n halua puuttua PF:n lentämiseen ja virheisiin, mutta tästä ei kyllä näyttäisi mitään evidenssiä löytyvän, ei ainakaan julkaistusta osasta CVR-nauhoitetta.

Raportti kokonaisuudessaan löytyy BEA:n sivuilta, mutta toistaiseksi vasta ranskankielisenä. Englanninkielistä käännöstä on lupailtu huomiseksi, mutta katsotaan nyt...

- http://www.bea.aero/docspa/2009/f-cp090 ... 0601e3.pdf

Synopsis ja suositukset ovat jo englanniksikin:

- http://www.bea.aero/fr/enquetes/vol.af. ... 011.en.pdf
- http://www.bea.aero/fr/enquetes/vol.af. ... 011.en.pdf

Epävirallisia käännöksiä CVR-skripteistä löytyy jo useammaltakin palstalta. Koska tällä foorumilla todennäköisesti hallitaan englantia laajemmin kuin ranskaa, niin kopsaan alle yhden noista käännöksistä, jossa alkutekstikin on mukana:

Transcript, NOTE and ACARS
Sorry for the long post, but here is the prior work on the transcript with the BEA NOTE and ACARS

2 h 10 min 05
Cavalry charge (Alarme de déconnexion du pilote automatique)
Cavalry charge (Autopilot disconnect alarm)
ACARS
2:10:10 WRN/WN0906010210 221002006AUTO FLT AP OFF
2:10:16 WRN/WN0906010210 226201006AUTO FLT REAC W/S DET FAULT
2:10:23 WRN/WN0906010210 279100506F/CTL ALTN LAW
2:10:29 WRN/WN0906010210 228300206FLAG ON CAPT PFD SPD LIMIT
2:10:34 0210/+2.98-30.59
2:10:41 WRN/WN0906010210 228301206FLAG ON F/O PFD SPD LIMIT
2:10:47 WRN/WN0906010210 223002506AUTO FLT A/THR OFF
2:10:54 WRN/WN0906010210 344300506NAV TCAS FAULT
2:11:00 WRN/WN0906010210 228300106FLAG ON CAPT PFD FD
2:11:15 WRN/WN0906010210 228301106FLAG ON F/O PFD FD
2:11:21 WRN/WN0906010210 272302006F/CTL RUD TRV LIM FAULT
2:11:27 WRN/WN0906010210 279045506MAINTENANCE STATUS EFCS 2 2:11:42 WRN/WN0906010210 279045006MAINTENANCE STATUS EFCS 1 2:11:49 FLR/FR0906010210 34111506EFCS2 1,EFCS1,AFS,,,,,PROBE-PITOT 1X2 / 2X3 / 1X3 (9DA),HARD
2:11:55 FLR/FR0906010210 27933406EFCS1 X2,EFCS2X,,,,,,FCPC2 (2CE2) /WRG:ADIRU1 BUS ADR1-2 TO FCPC2,HARD

BEA NOTE: From 2 h 10 min 05, the autopilot then auto-thrust disengaged and the PF said "I have the controls". The airplane began to roll to the right and the PF made a left nose-up input. The stall warning sounded twice in a row. The recorded parameters show a sharp fall from about 275 kt to 60 kt in the speed displayed on the left primary flight display (PFD), then a few moments later in the speed displayed on the integrated standby instrument system (ISIS).

2 h 10 min 06
PF: J’ai les commandes
I have control

2 h 10 min 09
PF: Ignition start
Ignition start

02 h 10 min 10.4 :
VS : « Stall, stall » (sans cricket)
VS: "Stall, stall" (without cricket)

2 h 10 min 11
PNF: Qu’est ce que c’est que ça ?
What's that ?

2 h 10 min 13
VS : « Stall, S »
VS: "Stall, S"

2 h 10 min 14
PF: On n’a pas une bonne… On n’a pas une bonne annonce de…
We don't have a good... we don't have a good indication of ...

2 h 10 min 16
BEA NOTE: At 2 h 10 min 16, the PNF said "so, we’ve lost the speeds" then "alternate law […]".The airplane’s pitch attitude increased progressively beyond 10 degrees and the plane started to climb. The PF made nose-down control inputs and alternately left and right roll inputs. The vertical speed, which had reached 7,000 ft/min, dropped to 700 ft/min and the roll varied between 12 degrees right and 10 degrees left. The speed displayed on the left side increased sharply to 215 kt (Mach 0.68). The airplane was then at an altitude of about 37,500 ft and the recorded angle of attack was around 4 degrees.

2 h 10 min 17
PNF: On a perdu les les les vitesses alors… engine thrust A T H R engine lever thrust
We've lost the the the speeds so ... engine thrust A T H R (off) engine lever thrust

2 h 10 min 18
PF: … de vitesse
... of speed

2 h 10 min 22
PNF: Alternate law protections
Alternate law protections

2 h 10 min 24
PNF: Attends on est en train de perdre…
Wait we're losing...

2 h 10 min 25
PNF: Wing anti-ice
Wing anti-ice

2 h 10 min 27 to 2 h 10 min 31
PNF: Fais attention à ta vitesse Fais attention à ta vitesse
Watch your speed Watch your speed

PF: Okay, okay okay je redescends
ok ok ok I'm going back down

PNF: Tu stabilises
stabilize (“stay there”)

PF: Ouais
Yeah

PNF: Tu redescends
You're going back down

2 h 10 min 33
PNF: Selon les trois tu montes donc tu redescends
According to the three you're going up, so you go back down (meaning the three vertical speed indicators... )

2 h 10 min 35
PF: D’accord
Agreed

2 h 10 min 36
PNF: T’es à ... Redescends
You're at ... go back down !

PF: C’est parti on (re)descend
On our way we're going (back) down

2 h 10 min 39 to 2 h 10 min 46
PNF: Je te mets en en A T T
I'm putting you in in A T T

2 h 10 min 42
PF: On est en ouais on est en climb
We're in yeah we're in climb

2 h 10 min 49
PNF: (…) il est où euh ?
Uh, where is he?

2 h 10 min 50
BEA NOTE: From 2 h 10 min 50, the PNF tried several times to call the Captain back.

2 h 10 min 51
VS : « Stall, stall » + cricket en continu
Stall alarm starts [continues until 2 h 11 min 45]

BEA NOTE: At 2 h 10 min 51, the stall warning was triggered again. The thrust levers were positioned in the TO/GA detent and the PF maintained nose-up inputs. The recorded angle of attack, of around 6 degrees at the triggering of the stall warning, continued to increase. The trimmable horizontal stabilizer (THS) passed from 3 to 13 degrees nose-up in about 1 minute and remained in the latter position until the end of the flight. Around fifteen seconds later, the speed displayed on the ISIS increased sharply towards 185 kt;it was then consistent with the other recorded speed. The PF continued to make nose-up inputs. The airplane’s altitude reached its maximum of about 38,000 ft, its pitch attitude and angle of attack being 16 degrees.

2 h 10 min 56
PF: (TOGA)
(TOGA)

2 h 11
PNF: Surtout essaie de toucher le moins possible les commandes en en latéral hein
Above all, try to touch the controls as little as possible in in lateral, hey ?!

ACARS
2:12:10 WRN/WN0906010211 341200106FLAG ON CAPT PFD FPV
2:12:16 WRN/WN0906010211 341201106FLAG ON F/O PFD FPV
Initial event messages in que, delayed transmission.

2 h 11 min 03
PF: Je suis en TOGA hein ?
I'm in TOGA, no ?

2 h 11 min 06
PNF: (…) il vient ou pas
Is he coming or not ?

2 h 11 min 21
PF: On a pourtant les moteurs qu’est-ce qui se passe (…) ?
We've got the engines yet (nothing is happening...),. what's going on (...)? :!:

2 h 11 min 32
PF: (…) je n’ai plus le contrôle de l’avion là J’ai plus du tout le contrôle de l’avion
I no longer have control of the plane; I no longer have any control at all of the plane :!:

2 h 11 min 38
PNF: Commande à gauche
Controls to the left

2 h 11 min 40
BEA NOTE: At around 2 h 11 min 40 , the Captain re-entered the cockpit. During the following seconds, all of the recorded speeds became invalid and the stall warning stopped. The altitude was then about 35,000 ft, the angle of attack exceeded 40 degrees and the vertical speed was about -10,000 ft/min. :!: The airplane’s pitch attitude did not exceed 15 degrees and the engines’ N1’s were close to 100%. The airplane was subject to roll oscillations that sometimes reached 40 degrees. The PF made an input on the sidestick to the left and nose-up stops, which lasted about 30 seconds.

2 h 11 min 41
PF: J’ai l’impression (qu’on a de) la vitesse
I have the impression (that we have) some speed

2 h 11 min 43
[Bruit d’ouverture de la porte du cockpit]
[Sound of the cockpit door opening]

CAP: Eh qu’est-ce que vous (faites) ?
Hey what are you doing?

PNF: Qu’est-ce qui se passe ? Je ne sais pas je sais pas ce qui se passe
What's happening? I don't know I don't know what's happening :!:

2 h 11 min 45
Fin de l’alarme « Stall, stall » + cricket
Stall alarm stops

2 h 11 min 52
CAP: Alors tiens prends prends ça
So here take take that

2 h 11 min 53
VS : « Stall, stall » + cricket incomplet
VS: "Stall, stall" + cricket, incomplete

2 h 11 min 55
VS : « Stall, stall » + cricket incomplet
VS: "Stall, stall" + cricket, incomplete

2 h 11 min 58
PF: J’ai un problème c’est que j’ai plus de vario là
I have a problem it's that I no longer have vertical speed
CAP: D’accord
OK

PF: J’ai plus aucune indication
I no longer have any indication

2 h 12 min 02
BEA NOTE: At 2 h 12 min 02, the PF said "I don’t have any more indications", and the PNF said "we have no valid indications". At that moment, the thrust levers were in the IDLE detent and the engines’ N1’s were at 55%. Around fifteen seconds later, the PF made pitch-down inputs. In the following moments, the angle of attack decreased, the speeds became valid again and the stall warning sounded again.

2 h 12 min 04 to 2 h 12 min 07
PF: J’ai l’impression qu’on a une vitesse de fou non qu’est-ce que vous en pensez ?
I have the impression that we have some crazy speed, don’t we ?.. what do you think ?

2 h 12 min 07
PNF: Non surtout ne ne (les) sors pas
No, in any case, don't don't extend them

VS : « Stall, stall »

2 h 12 min 10
VS : « Stall, stall » + cricket incomplet

2 h 12 min 13
PNF: Qu’est-ce que tu en penses qu’est-ce que tu en penses, qu’est-ce qu’il faut faire ?
What do you think ?what do you think ? what do we have to do? :!:

2 h 12 min 15 to 2 h 12 min 19
CAP: Là je sais pas là ça descend
I don't know we're going down :!:

2 h 12 min 17
VS : « Priority right »

2 h 12 min 19 to 2 h 12 min 45
PF: Là c’est bon là on serait revenu les ailes à plat, non il veut (pas)
there ! that's good ! we'd be back to wings level, no he (doesn't) wan't to

CAP: Les ailes à plat ... l’horizon l’horizon de secours
Wings level ... the horizon the backup horizon

PNF: L’horizon
The horizon

2 h 12 min 26
PNF: La vitesse ?
The speed?

2 h 12 min 27
PNF: Tu montes ...
You're going up ...

VS : « Stall, stall »

PNF: Tu descends descends descends descends
go down go down go down go down :!:

2 h 12 min 30
PF: Je suis en train de descendre là ?
Am I going down? :!:

PNF: Descend !
Go down :!:

2 h 12 min 32
CAP: Non tu montes là
No you're going up, now :!:

2 h 12 min 33
PF: Là je monte okay alors on descend
There I'm going up ok so let's go down

2 h 12 min 34
VS : « Stall, stall » + cricket incomplet

2 h 12 min 39
PF: Okay on est en TOGA
ok, we're in TOGA

2 h 12 min 40
VS : « Stall, stall » + cricket en continu
Stall alarm starts [continues until 2 h 12 min 46]

2 h 12 min 42
PF: En alti on a quoi là ?
In alti[tude] we're at what, here? :!:

2 h 12 min 44
CAP: (…) C’est pas possible
It's not possible :!: :roll:

2 h 12 min 45
PF: En alti on a quoi ?
In alti[tude] we're at what ?

ACARS
2:12:51 WRN/WN0906010212 341040006NAV ADR DISAGREE
Assumes 6 second transmission time, no other message in que.

[*** during the following 19 seconds of speech, the stall alarm stops for 3 seconds, and then restarts for another 8 seconds. The transcript does not indicate the exact times for the pilots' speech, or where these stops and starts occur in relation to the speech: ***]

2 h 12 min 46
Fin de l’alarme « Stall, stall » + cricket
Stall alarm stops

2 h 12 min 49
VS : « Stall, stall » + cricket en continu
Stall alarm starts

2 h 12 min 57
Fin de l’alarme « Stall, stall » + cricket
Stall alarm stops

[*** now here's the pilots' speech for that time interval: ***]

2 h 12 min 45 to 2 h 13 min 04
PNF: Comment ça en altitude ?
What do you mean in altitude?

PF: Ouais ouais ouais j’descends là non ?
yeah yeah yeah i'm going down now, no?

PNF: Là tu descends oui
You're going down now, yes

CAP: Hé tu ... tu es en… Mets mets les ailes horizontales
hey you ... you're in ... put put the wings level

PNF: Mets les ailes horizontales
Put the wings level

C’est ce que je cherche à faire
That's what I'm trying to do

CAP: Mets les ailes horizontales
Put the wings level

2 h 12 min 59
PF: Je suis à fond à… avec du gauchissement
I'm at the limit of the stick... to the left

CAP: Le palonnier
Rudder pedals

2 h 13 min 02
ACARS
2:13:08 FLR/FR0906010211 34220006ISIS 1,,,,,,,ISIS(22FN-10FC) SPEED OR MACH FUNCTION,HARD
2:13:14 FLR/FR0906010211 34123406IR2 1,EFCS1X,IR1,IR3,,,,ADIRU2 (1FP2),HARD
Assumes 6 second transmission with no other messages in que

2 h 13 min 23 :
VS : « Dual input »

2 h 13 min 25
PF: Qu’est-ce qu’y… comment ça se fait qu’on continue à descendre à fond là?
What is... how come we're continuing to descend so fast? :!:

2 h 13 min 28
PNF: Essaye de trouver ce que tu peux faire avec tes commandes là-haut Les primaires et cetera
Try to see what you can do with your controls up there. The primaries etc

2 h 13 min 32
PF: au niveau cent
At level 100

BEA NOTE: At 2 h 13 min 32, the PF said "we’re going to arrive at level one hundred". About fifteen seconds later, simultaneous inputs by both pilots on the sidesticks were recorded and the PF said "go ahead you have the controls".

2 h 13 min 36
PF: Neuf mille pieds
9000 feet :!:

2 h 13 min 38
CAP: Doucement avec le palonnier là
Easy with the rudder

2 h 13 min 39
PNF: Remonte remonte remonte remonte
Climb climb climb climb (literally, "remonte" is "climb back up")

[*** another sequence where the transcript does not splice the VS and the pilots' speech together: ***]

2 h 13 min 41 :
VS : « Dual input »

ACARS
2:13:45 WRN/WN0906010213 279002506F/CTL PRIM 1 FAULT
2:13:51 WRN/WN0906010213 279004006F/CTL SEC 1 FAULT
Assumes 6 second transmission, no other messages in que
Also 2:13:16 ~ 2:13:41 Possible "Loss of Signal" with satellite

2 h 13 min 43 :
VS : « Dual input »

2 h 13 min 45 :
VS : « Dual input »

2 h 13 min 47 :
VS : « Dual input »

2 h 13 min 40
PF: Mais je suis à fond à cabrer depuis tout à l’heure
But I've been pulling to the back stop for a good while

CAP: Non non non ne remonte pas
No no no don't climb back up :!:

PNF: Alors descend
Go down, then :!:

2 h 13 min 45
PNF: Alors donne-moi les commandes à moi les commandes
So give the me controls. I have control

PF: Vas-y tu as les commandes on est en TOGA toujours hein
Go on, you have control. We're still in TOGA, right ?

2 h 13 min 55
VS : « Stall, stall » + cricket en continu
Stall alarm starts

2 h 14 min 03
Fin de l’alarme « Stall, stall » + cricket
Stall alarm stops

2 h 14 min 05
CAP: Attention tu cabres là
Watch it, you're pitching up :!:

PNF: Je cabre ?
I'm pitching up? :!:

PF: Ben il faudrait on est à quatre mille pieds
Well, we should, we're at 4000 feet :!:

2 h 14 min 08
ACARS
2:14:14 WRN/WN0906010214 341036006MAINTENANCE STATUS ADR 2
2:14:20 FLR/FR0906010213 22833406AFS 1 FMGEC1(1CA1),INTERMITTENT
2:14:26 WRN/WN0906010214 213100206ADVISORY CABIN VERTICAL SPEED
Assumes 6 second transmission, no other messages in que
2 h 14 min 17
VS : « Sink rate »
VS : « Pull up » (3x)

2 h 14 min 18
CAP: Allez tire
Go on, pull

PF: Allez on tire on tire on tire on tire
Go on, we're pulling we're pulling we're pulling we're pulling ! :!: :(

2 h 14 min 21 to end
VS : « Pull up » (4x)

2 h 14 min 26 to end
CAP: (Dix) degrés d’assiette
(Ten) degrees of trim

2 h 14 min 28.4
[Fin des enregistrements]
[End of data]

BEA NOTE: The recordings stopped at 2 h 14 min 28. The last recorded values were a vertical speed of -10,912 ft/min, a ground speed of 107 kt, pitch attitude of 16.2 degrees nose-up, roll angle of 5.3 degrees left and a magnetic heading of 270 degrees.


Lähde: http://www.pprune.org/tech-log/456874-a ... -a-67.html

Tuo koneen loppuvaiheen putousnopeushan vastaa lähes 200 km/h vauhtia, mikä oli selvästi vaakanopeutta suurempi, ja näiden yhteisvaikutushan sai sitten aikaan sen verran suuren törmäysnopeuden merenpintaan, ettei ole ihme, että kone hajosi ja mukana olleille kävi niinkuin kävi... :(
aniko
Agentti Scully
Viestit: 651
Liittynyt: To Kesä 18, 2009 10:52 pm
Paikkakunta: Gamla Motown

Re: Matkustajakone katosi Atlantin yllä

Viesti Kirjoittaja aniko »

Valdovas kirjoitti:Varmaan noinkin, mutta toisaalta kun silmäilee tuota tuoretta BEA:n 3. väliraporttia, jossa on FDR- ja CVR-tiedot mukana, niin kyllä varsin ilmeiseltä näyttää, että suuri syy onnettomuuteen oli suhteellisen kokemattoman, käsky- ja työnjakosuhteiltaan epäselvän ja ilmeisesti muutenkin hiukan huonosti keskenään yhteistyöhön kyenneen miehistön kykenemättömyys reagoida teknisiin vikoihin ja niiden mukanaan tuomaan kriisiin riittävän päättäväisesti ja oikein valituin toimin siinä vaiheessa kun aikaa tilanteen haltuun saamiseen olisi vielä ollut, mikä näkyy varsinkin keskusteluja (CVR) seuraamalla.
Näin kyllä, mutta toisaalta AF oli se, joka oli päättänyt miehistön koulutuksesta, harjoittelusta ja kokoonpanosta. Erityisesti AF:n vikana pitäisin sitä, että juuri tätä tilannetta ei oltu simulaattorissa harjoiteltu, mikä kyllä näkyy siinä, että kenelläkään ei tuntunut olevan selkeää kuvaa siitä, mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Tai jos kapteenilla oli kuva, hän ei sitä onnistunut kommunikoimaan. Kuulematta puheen sävyä, tekstiä lukemalla välittyy loppua kohden kasvavan hätääntymisen tunne, mikä on saattanut vaikuttaa suorituskykyyn. Kauhun valtaan joutuminen on ymmärrettävää, mutta toisaalta, kokenut ja hyvin harjoitellut miehistö ei sellaiseen saisi joutua.

Sitten osoittaisin syyttävää sormea vielä Airbusin suunnitteluratkaisuja kohtaan, koska koneen käyttäytyminen ei varsinaisesti auttanut miehistöä tekemään oikeita ratkaisuja. Käyttäjä (pilotti) tekee oikestaan väistämättä sen oletuksen, että jos varoitusääni soi, niin silloin tekee jotain väärin, ja jos se lakkaa soimasta, niin silloin tekee jotain oikein, tai vaara on ohi. Jos varoitusääni taas soi milloin sattuu, niin siihen ei luota. Nythän sakkausvaroitus meni päälle ja pois miten sattui, ehkä kaikkein pahin on kohdassa 2 11 40, jossa varoitus loppui siihen että nopeuslukemat olivat virheellisiä, ja kun pilotit korjasivat tilannetta, varoitus alkoi uudestaan, koska tilanne oli korjaantunut sen verran, että kone taas tajusi sakkaavansa.. eli kone ei osannut kertoa omasta tilastaan luotettavasti ja ymmärrettävästi. Samoin lopussa on hieman turha kehottaa nostamaan nokkaa ylös, kun kone kerran sakkaa. Automatiikka siis epäonnistui tehtävässään.

Näihin Hesarin kommentteihin vielä, että pilotit eivät osanneet arvioida korkeuttaan oikein.. No eihän sitä korkeutta mistään voikaan arvioida, eikä ole tarkoitus, siksi siinä on ne mittarit. Mutta kun yhdet mittarit jo näyttivät väärin, niin saattoi olla vaikea täysin luottaa korkeusmittareihinkaan, etenkin kun lukemat tuntuivat mahdottomilta. Tosin on tietysti selvää, että piloteilta katosi tilannetaju pahemman kerran. Mutta jälkiviisaana on helppoa neuvoa, kun tietää, mikä tilanne todella oli. Pilottien piti yrittää päätellä vajavaisen ja osin virheellisen tiedon perusteella että missä mennään, samalla kun olisi pitänyt miettiä miten toimia, ja samalla vielä toimiakin, kun kone lisäksi varmasti heittelehti eri suuntiin rajustikin, mikä tekee esim. mittareiden lukemisesta ihan fyysisesti vaikeaa. Kamerat ohjaamossa eivät itse asiassa olisi yhtään huono idea, niistä näkisi, että oliko se tilanne nyt miten selvä ja helppo vai ei.. :roll:
Asiaa pahensi vielä sekin, että juuri se kaikkein nuorin oli lentävänä kipparina (PF) kriisin aikana ja vähän kokeneempi oli kakkosmiehenä (PNF).
Tähän viittasinkin sillä, kun mietin, että oliko istumajärjestyksellä väliä. Huono turvallisuuskulttuuri yrityksen sisällä on kuitenkin seurausta johdon päätöksistä, ei niinkään työntekijöiden..
Joissain keskusteluissa on spekuloitu, että nuoremman perämiehen koneessa mukana ollut vaimo olisi ollut onnettomuushetkellä ohjaamossa sen (kadonneella) kolmannella istuimella, ja että vaimon läsnäolo muutenkin hierarkisessa ja kasvojensäilyttämistä korostavassa gallialaiskulttuurissa olisi entisestään ehkäissyt PNF:n halua puuttua PF:n lentämiseen ja virheisiin, mutta tästä ei kyllä näyttäisi mitään evidenssiä löytyvän, ei ainakaan julkaistusta osasta CVR-nauhoitetta.
Kuulostaa todella epätodennäköiseltä, miksi vaimoa olisi kiinnostanut istua ohjaamossa keskellä yötä, keskellä Atlanttia? Hänen läsnäolonsa olisi kyllä varmaankin vaikuttanut negatiivisesti, mutta en kyllä oikein näe syytä spekuloida näin. Kyllä varmasti jo kapteenin läsnäolo on voinut vaikuttaa negatiivisesti siihen, miten vapaasti perämiehet ovat halunneet kommentoida toistensa tekemisiä.
Tuo koneen loppuvaiheen putousnopeushan vastaa lähes 200 km/h vauhtia, mikä oli selvästi vaakanopeutta suurempi, ja näiden yhteisvaikutushan sai sitten aikaan sen verran suuren törmäysnopeuden merenpintaan, ettei ole ihme, että kone hajosi ja mukana olleille kävi niinkuin kävi... :(
Tätä nyt en niin kauheasti surisi, kuulostaa pahalta sanoa näin, mutta tulipahan ainakin nopea loppu kaikille. Koska konetta ei mitenkään oltu valmisteltu pakkolaskuun, niin vaikka se olisikin jotenkin onnistunut osumaan mereen tarpeeksi hitaasti ja oikeassa kulmassa pysyäkseen kasassa (mikä sekin on erittäin epätodennäköistä, koska pilotit eivät edes yrittäneet pakkolaskua), niin se olisi alkanut uppoamaan nopeasti, on epävarmaa olisiko matkustajia ehditty tai edes pystytty evakuoimaan. Ja vaikka olisikin, niin kun etsintäkin alkoi vasta joskus tuntien kuluttua, niin eloonjääneillä olisi ollut edessään lähinnä toivoton kamppailu ja hidas kituminen :(
Vastaa Viestiin