Utajärven myrkytysmurha -94

[Siru]

Syytteen mukaan Sirkka Väisänen myrkytti oman miehensä tappavalla hyönteismyrkyllä piilottamalla sitä miehensä ruokaan. Kuoleman jälkeen alkoivat spekulaatiot tekikö uhri itsemurhan, vai myrkyttikö vaimo hänet hengiltä.

Käräjäoikeudessa äänet menivät tasan ja Väisänen sai vapauttavan päätöksen. Omaiset valittivat hovioikeuteen ja hovioikeus tuomitsi Sirkka Väisäsen elinkautiseen vankeusrangaistukseen miehensä murhasta.

Onko kenelläkään tietoa, onko tuomiosta valitettu korkeimpaan oikeuteen, vai lähtikö Sirkka nöyränä nakertamaan pitkää kakkuansa? Jos lähti, mihin vankilaan joutui?

[Aizerbaidzan]

Itseänikin kiinnostaisi tietää, valittiko Sirkka Väisänen korkeimpaan oikeuteen. Mitään uutista en valituksesta löytänyt.
Tässä kolme pätkää hesarin uutisista (minun tarvitsisi ostaa lukuoikeutta, jos haluaisin lukea nämä kokonaisuudessaan netissä. Kirjaston mikrofilmiltä nämä voi katsoa loppuun ilmaiseksi):

Utajärveläistä naista syytetään miehensä myrkyttämisestä. Puolustus vihjailee lestadiolaisten ajojahdista

Oulun käräjänoikeudessa Muhoksella alkoi keskiviikkona oikeudenkäynti, jossa syytetään utajärveläistä keski-ikäistä naista miehensä myrkyttämisestä 14. huhtikuuta tänä vuonna. Oulun lääninsyytäjä Timo Saarela vaatii naiselle tuomiota murhasta. Murhan motiiviksi syyttäjä esitti pariskunnan kurjia asuinoloja. Syyttäjän mukaan pariskunta on asunut vanhassa puutalossa, jossa kova talvi on vaikeuttanut entisestään sairauksien vaivaaman pariskunnan asumista. Myös pojista nuoremman . . .

Muhoksen myrkytysjutun murhasyyte hylättiin

Oulun käräjäoikeus päätti perjantaina Muhoksella hylätä syytteet oikeudenkäynnissä, jossa on syytetty keski-ikäistä naista miehensä myrkyttämisestä Utajärvellä viime keväänä. Oikeus katsoi, että murhasyytettä tukevia näyttöjä löytyi, mutta sitä mahdollisuutta, että mies olisi itse ottanut myrkyn, ei voitu sulkea pois. Tapaus jäi epäselväksi, joten yleisen oikeusperiaatteen mukaan asia ratkaistiin syytetyn eduksi. Syyttäjä ja asianomistaja pohtivat vielä, ilmoittavatko he o. . .

Miehensä myrkyttänyt elinkautiseen

Rovaniemen hovioikeus on tuominnut utajärveläisen eläkeläisen Sirkka Johanna Väisäsen, 46, miehensä Jouni Väisäsen murhasta elinkautiseen. Samalla oikeus määräsi Väisäsen heti vangittavaksi. Jouni Väisänen kuoli kotonaan 14. huhtikuuta 1994. Ruumiinavauksessa hänen todettiin menehtyneen parationimyrkytykseen. Ensimmäisen luokan myrkky oli joutunut Väisäsen elimistöön suun kautta nauttimalla. Väisänen vietiin en. . .

[patela]

Mun muistin mukaan myrkyttäjärouva meni jonkun venkulan kanssa naimisiin kakkunsa aikana. Ovatkohan jo siviilissä?

[Tampereen Tyttö]

Olikos tässä jotakin uskonnollistakin taustaa? Lestadiolaisuutta tms. Mitä kertoi Alibi aikoinaan?
Oli muutes niihin aikoihin useampi tällainen vaimo tappaa miehensä -juttu.
(insuliini surma, Unisurma..)

[Kalle-Ville]

Mun muistin mukaan myrkyttäjärouva meni jonkun venkulan kanssa naimisiin kakkunsa aikana. Ovatkohan jo siviilissä?

Alibissa oli juttua, että myrkyttäjärouva meni naimisiin henkirikoksen tehneen miehen (joku Huttunen taisi olla) kanssa, joka sittemmin ruikutti Alibissa sitä, kun kohtalo antoi hänelle osaksi sen, että hänen oma poikansa joutui Ruotsissa henkirikoksen uhriksi. No siitäkös Lapin mies ryyppäämään ja jälleen ryyppykaverin kanssa tulitaistelu, jossa pistoolilla muistaakseni varustautunut myrkyttäjärouvan mies tulikin sitten itse surmatuksi, kun toisellakin sattui olemaan ase. Alibit ovat näitä stooreja pullollaan, kun vaan viitsii kaivella.

Myrkyttäjälesken armahtamisesta en kyllä ole huomannut olevan juttua, mutta tästä leskeksi jäämisestä siis tarinaa löytyy.

[griselda]

Ymmärrän että joitakin kiinnostaa tämä tapaus. Asiakirjat voi jokainen tilata käräjäoikeudesta. Ja tehdä omat johtopäätöksensä. Hän meni hovin tuomion jälkeen istumaan elinkautista. Ilman todellista näyttöä. Nykyisestä tilanteesta
ei ole tietoa.

[inka03]

Sirkka vapautui muutama kuukausi sitten vanajan avovankilata. Väittää edelleen olevansa syytön. <hän meni naimisiin uudelleen jo vankila aikanaan. Asuu nykyään Polvijärvellä ja hänen miehensä on tekee vapaaehtoistyötä vankien parissa.

[Doctor Lecter]

Utajärven myrkytysmurhaNainen myrkytti aviomiehensä hyönteismyrkyllä piilottamalla sitä ilmeisesti ruokaan Utajärvellä Pohjois-Pohjanmaalla. Mies oli voinut huonosti jo pitkään saaden välillä sairauskohtauksia, joiden aiheuttajaa ei kuitenkaan saatu selville. Myrkyttäminen alkoi paljastua vasta, kun mies kuoli huhtikuussa 1994. Miehen itsemurha-aikeista sukulaisille valehdellut nainen vangittiin lähes saman tien, mutta käräjäoikeus päätyi ensin toteamaan naisen syyttömäksi. Hovioikeudessa nainen kuitenkin tuomittiin elinkautiseen murhasta.

Elinkautisen kesto: 12 vuotta (vapautui 2008)
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/28- ... #gs.aroidt

Väisänen Sirkka alibikuva.jpg (116.34 KiB) Katsottu 3370 kertaa

Väisänen Sirkka vankilakuvia.jpg (177.53 KiB) Katsottu 3370 kertaa

Turusta kotoisin oleva Sirkka Väisänen oli aikoinaan töissä Viking Linen Amorella -laivalla cafeteria-annostelijana, siirtyen sittemmin samoihin tehtäviin Tallinkille. Hän meni uudelleen naimisiin Jouni Väisäsen kanssa 1993. Ensimmäinen, vuonna 1969 solmittu liitto kariutui aikoinaan miehen väkivaltaisuuteen ja runsaaseen alkkoholinkäyttöön.

Vainajan lestadiolaiset sukulaiset ovat uhanneet hakata huoraksi ja myrkyttänoidaksi nimittämänsä lesken palasiksi, ellei käräjäoikeus langeta hänelle elinkautista tuomiota.

Sirkka Väisänen on nyt 62-vuotias.

Kuvia oli pudonnut. Palautettu. Linkki päivitetty.
-NILS-

[kakkosurpo]

No mutta Sirkkahan pääsee elinkautiselta eläkkeelle, eiks sekin ole vähän niinkuin elinkautinen kun vanhuus kuolema laukkaa vauhdilla kohti ja ei ole muuta kun aikaa odottaa sitä.

[kurvijor]

onkohan toi surmatalo vielä pystyssä.

[Samantha Bones]

onkohan toi surmatalo vielä pystyssä.

Jos en väärin muista niin kyseinen talo sijaitsee Utajärven ahmasilla ja oli muistini mukaan ainakin vuosia sitten vielä pystyssä.
Itse asiassa kyseessä oleva pariskunta oli meidän perhetuttujamme.
Ja jos ei muistini tee tepposia niin muistelen, että lapsena käytiin ikkunoista kurkkimassa ja talo olisi sillon ollut tyhjillään, mutta siellä olisi ollut kaikki tavarat paikallaan ikään kuin sieltä olisi asukkaat vain häipyneet.
Onko jollain tarkempia muistikuvia?

[angelle]

onkohan toi surmatalo vielä pystyssä.

Jos en väärin muista niin kyseinen talo sijaitsee Utajärven ahmasilla ja oli muistini mukaan ainakin vuosia sitten vielä pystyssä.
Itse asiassa kyseessä oleva pariskunta oli meidän perhetuttujamme.
Ja jos ei muistini tee tepposia niin muistelen, että lapsena käytiin ikkunoista kurkkimassa ja talo olisi sillon ollut tyhjillään, mutta siellä olisi ollut kaikki tavarat paikallaan ikään kuin sieltä olisi asukkaat vain häipyneet.
Onko jollain tarkempia muistikuvia?

Tämäkin tapaus noilta kulmilta tuttu..Oikeastaan vois sanoo,että tästä tiedän enempikin..Itse myös tunsin tämän pariskunnan..
Mihinpä se talo sieltä ois hävinnyt,kun on ollut jo vuosia asutettu.

[L'amourha]

img035a.jpg (168.84 KiB) Katsottu 13373 kertaa

img036a.jpg (238.19 KiB) Katsottu 13373 kertaa

img037b.jpg (237.65 KiB) Katsottu 13373 kertaa

[L'amourha]

img038b.jpg (243.52 KiB) Katsottu 13370 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1997

Vehmaksen aseman arvoitus

Myrkyttäminen henkirikoksen tekotapana Suomessa on erittäin harvinainen. Dekkarikirjailijoiden mielikuvituksessa myrkytysjutut ovat melko tavallisia ja tekijänä niissä esiintyy useimmiten nainen.
Tämä tarina ei ole kuitenkaan dekkari vaan totta.
Tapahtumat sijoittuvat Oulun lähistöllä sijaitsevaan entiseenasemarakennukseen, jossa tämän jutun päähenkilöt Jouni ja Sirkka Väisänen asuivat.
Jouni kuoli maaliskuun 14. päivänä 1994 parationimyrkytykseen.
Juttua tähän asti käsitelleet oikeusasteet ovat tulleetpäinvastaiseen lopputulokseen.
Mikä on totuus Jouni Väisäsen surmassa? Lukija voi toimia myös tuomarina ja muodostaa oman mielipiteensä siitä, onko Sirkka Väisänen syyllinen vai syytön.

Sirkka oli kotoisin Turusta ja siellä hän tapasi 1960- luvun loppupuolella tulevan miehensä Jounin.
Avioliiton solmimisen jälkeen pariskunnalle syntyi muutaman vuoden välein kaksi poikaa, Kari ja Sauli.
1970-luvun puolenvälin tienoilla Jouni halusi palata lapsuudenmaisemiinsa ja niin perhe muutti Ouluun ja muutaman vuoden kuluttua jonkin verran Oulun ulkopuolelle.
1980-luvun puolivälissä Jounin ja Sirkan tiet erosivat.
Sirkka muutti kotiseudulleen ja Jouni jäi poikien kanssa asumaan kotitaloa. Molemmat solmivat tahoillaan uuden avioliiton, mutta liitot jäivät lyhytaikaisiksi.
Sirkka ryhtyi yrittäjäksi, mutta toiminta lopahti, kun yhtiökumppani Sirkan kertoman mukaan ilmeni epärehelliseksi.
Epäonnistuminen liike-elämässä ja ihmissuhteissa aiheuttivat Sirkan sairastumisen.
Hänellä oli myös muutamia itsetuhoyrityksiä, joista vakavin johti Kajaanissa sairaalan teho-osastolle.
Sirkka päätti 1990-luvun alussa muuttaa jälleen Oulun seudulle.
Hän oli ollut joitakin kertoja puhelinyhteydessä Jouniin, mutta kieltäytynyt aloittamasta seurustelua Jounin runsaan alkoholinkäytön ja tämän väkivaltaisuuden takia.
Jouni oli ostanut Vehmaksen aseman viereltä ns. asemavahdin vanhan talon ja myöhemmin vielä varsinaisen entisen asemarakennuksen samalta tontilta.
Jounin ja Sirkan välit alkoivat pikkuhiljaa uudelleen lämmetä. Jouni lupasi lopettaa viinankäytön, ja he päättivät muuttaa yhteen.
Jouni teki asemarakennukseen remontin ja huhtikuussa 1993 rakennukseen saattoi muuttaa.
Pari vihittiin uudelleen toukokuussa 1993.

Vehmaksen asemarakennus.jpg (145.79 KiB) Katsottu 3253 kertaa

Vaikea lonkkavamma
Jouni oli saanut vaikean lonkkavamman työtapaturmassa vuonna 1987.
Lonkkaa oli operoitu tiettävästi viidesti ja viimeisin leikkaus oli tehty marraskuussa 1993.
Ennen ja jälkeen viimeisimmän leikkauksen lonkka oli ollut niin kipeä, ettei kovaa kipua ollut normaalilla kotilääkityksellä pystytty hoitamaan.
Jounille annettiin monenlaista kipulääkitystä, mutta lääkkeiden teho alkoi käydä yhä lyhytaikaisemmaksi. Kivut olivat kovia aina silloin, kun Jouni teki vähän töitä tai liikkui enemmän.
Jouni joutui ottamaan kipulääkitystä aamuin illoin ja Sirkka huolehti siitä, että tämä myös otti lääkkeensä.

Eriskummallinen tulipalo
Jouni ja Sirkka Väisäsen yhteisen asunnon ullakolla oli ollut 5. joulukuuta 1993 tulipalo.
Palo oli syttynyt illalla noin kello 18:n aikaan ja pariskunta oli yhdessä sammuttanut palon. Mutta samana iltana noin kello 22:n aikaan Jouni oli pyytänyt vielä palokuntaa tarkistamaan tilanteen. Jouni oli tuolloin kertonut polttaneensa kamarin hormissa paperia, kun kamarin takkaa ei ollut pitkään aikaan lämmitetty.
Takka ei ollut alkanut vetää. Jounin mukaan oli ollut ilmeistä, että hormissa poltettu paperi oli lentänyt ullakolle ja aiheuttanut tulipalon. Mitään muuta syytä Jouni ei ollut palolle keksinyt.
Sirkka ei ollut esittänyt palomiehille mitään arviota syttymissyystä.
Myöhemmin Sirkka oli kertonut palomiesten todenneen piipussa olleen ullakolla halkeaman, josta palo oli mahdollisesti saanut alkunsa.
Palokunnan suorittamassa tarkastuksessa oli todettu palon olleen ullakon porraskäytävän puupilarin juuressa.
Tuli oli ollut pilarin lähellä ja siinä ollut lauta oli hiiltynyt. Pilarin juurelle oli kasattu sanomalehtiä ja muuta paperia. Palavien nesteiden hajua palopaikalla ei ollut tuntunut.
Palomiehet olivat tarkastaneet ullakon, mutta eivät olleet havainneet ullakon seinissä eivätkä katossa sellaisia aukkoja, joista palava paperi olisi voinut tulla sisään.
Seuraavana aamuna nuohooja oli tarkastanut piipun ja todennut sen täysin ehyeksi.
Poliisin 25. toukokuuta 1994 yhdessä palokunnan edustajien kanssa suorittamassa teknisessä tutkinnassa kaikki tulisijahormit tarkastettiin merkkisavun avulla, mutta mitään vuotoja ei havaittu.
Tutkimusten mukaan ei ollut mahdollista, että umpinaiseen ullakkotilaan olisi jostakin voinut tulla palava paperi tai kipinä, joka olisi voinut sytyttää palon.
Palon oli täytynyt jonkun sytyttää tahallaan.

Palomiehet totesivat palon olleen ullakon porraskäytävän puupilarin juuressa.jpg (176.39 KiB) Katsottu 3253 kertaa

Palopaikka. Kuvassa näkyvä lovettu ja alta mustunut lauta on irroitettu paikoiltaan paloa sammuttaessa..jpg (158.74 KiB) Katsottu 3253 kertaa

Sairauskohtaukset
Tammikuun puolivälissä 1994 Jouni sai ensimmäisen voimakkaan sairauskohtauksen.
Pariskunta oli illalla saunonut.
Saunan jälkeen Jounin puhe oli mennyt kangertelevaksi ja liikkuminen epävarmaksi, suusta oli tullut limaa ja Jouni oli ollut osittain tajuton.
Puolenyön jälkeen Sirkka oli soittanut sairasauton ja Jouni oli toimitettu sairaalaan.
Sairaalassa Jouni kertoi huomanneensa, että hänelle oli tullut jonkinlainen sekavuustila, muisti oli alkanut pettää ja hän oli alkanut kulkea horjahdellen sekä puhunut asioita, joita ei jälkeenpäin muistanut.
Jouni kertoi kivun hallinneen pitkälti hänen elämäänsä ja mielialansa olleen alavireisen.
Itsetuhoajatuksiakin oli ollut, mutta ne olivat lääkärin arvion mukaan olleet melko etäisiä.
Sirkan mukaan Jounilla oli ollut itsetuhoajatuksia. Jounin yöunet olivat viimeksi kuluneiden kuukausien aikana jääneet vähiin; vain muutamaan tuntiin vuorokaudessa.
Hoitojakson aikana Jounin tila oli vähitellen parantunut.
Tammikuun loppupuolella 1994 Jouni oli tuntenut itsensä virkeämmäksi, hän oli nukkunut hyvin ja tuntenut itsensä energisemmäksi.
Osastolla Jouni oli ollut asiallinen eikä mitään sekavuuteen tai psykoottisuuteen viittaavaa oireilua ollut tullut esiin.
Sairaskertomuksen mukaan mitään elimellistä syytä sekavuuskohtauksille ei ollut löydetty, vaan lääkärin käsityksen mukaan tuohon aikaan oli näyttänyt todennäköiseltä, että kohtaukset olisivat liittyneet epäsäännölliseen ja mahdollisesti liialliseen lääkkeiden käyttöön.
Sirkka itse oli joutunut tammikuun 1994 puolivälissä sairaalaan psykiatriselle osastolle, missä hän oli ollut kuutisen viikkoa.
Seuraavan maaliskuun loppupuolella Jounin tajuttomuus- ja sekavuuskohtaukset jatkuivat.
Hänet toimitettiin sairaalaan kolmesti ja viimeisin hoitokerta kesti noin kaksi viikkoa.
Oireet olivat sairauskertomuksen mukaan jokaisella kerralla samantyyppiset; hengitysvaikeuksia, suusta valui limaa, tajuttomuutta ja sekavuutta.
Oireet viittasivat lääkkeiden yliannostukseen, mutta Sirkka kiisti sellaisen mahdollisuuden.
Yhteinen tekijä oli myös se, että oireet ilmaantuivat aina kotihoidossa, mutta osastoseurannassa eivät.
Maaliskuun 29. päivänä 1994 laaditun epikriisin mukaan potilaan sairaalaantulovaiheessa ei ”myrkkyveriä” ole katsottu, mutta mikäli potilas jatkossa joutuu sairaalaan vastaavanlaisten sekavuus- tai tajuttomuuskohtausten vuoksi, on syytä tarkistaa myrkkyveret.
Myös ohimenevää aivoverenkiertohäiriötä eli niin sanottua TIA-sairautta epäiltiin, mutta todisteita siitä ei koskaan saatu.
Jouni Tiusasta kotiutettaessa sairaalasta maanantaina huhtikuun 11. päivänä kerrottiin, että hänen
potilaspaperinsa on lähetetty sairaalan neurologiselle osastolle, josta lähetetään aikanaan kutsu potilaalle
kotiin.

Viimeiset vaiheet
Jounin kotiuttamisen jälkeiset pari päivää sujuivat normaalisti eikä Jounilla ollut mitään ongelmia.
Pariskunta oli polttanut talon uuneissa vanhoja ratapölkkyjä. Kun kylässä käynyt tuttava kuuli tästä,
hän kehotti Jounia toimittamaan pölkyt pois ja puhdistamaan uunit puhtaaksi tuhkasta. Tuttavan mukaan pölkyistä erottuu palamisen yhteydessä myrkyllisiä kaasuja.
Sairaalasta pääsyviikon torstaina Sirkka siivosikin uunit ja toimitti pölkyt ulos talosta.
Samaisena torstaiaamuna pariskunta oli nauttinut aamupalan noin kello 7:n aikaan.
Sirkan mukaan Jouni oli ollut heti aamusta hyvin hermostunut ja käskenyt Sirkkaa soittamaan Sauli-pojalle, että tämä lähtisi hänelle kaveriksi hankkimaan puita. Jouni oli touhunnut päivän aikana kaikenlaista ja hakenut muun ohella halkokuorman Saulin kanssa kotiin, koska ratapölkkyjä ei enää uskallettu käyttää. Lisäksi Jouni oli käynyt päivällä lähikaupassa ostamassa pyöränkumin.
Sirkka oli huolissaan Jounin voinnista ja soitti sillä aikaa sairaalan neurologiselle osastolle.
Sairaalasta kerrottiin, että Jouni voisi tulla osastolle seuraavana aamuna.
Sirkka esitti, että voitaisiinko Jouni ottaa osastolle heti, koska Jouni ei Sirkan mielestä ollut terveen oloinen.
Sairaalasta oli Sirkan mukaan ilmoitettu, että kohtaus menee ohi 24 tunnissa.
Jouni oli liikkunut päivän mittaan paljon ja ryhtynyt jopa sahaamaan halkoja moottorisahalla.
Sirkka ja Sauli olivat saaneet kuitenkin estettyä tämän, ja Jouni oli tyytynyt vain kokeilemaan sahan kuntoa.
Pariskunta oli ruokaillut normaalisti puolenpäivän aikaan.
Iltapäivällä Jouni oli mennyt nukkumaan pihalla olleeseen asuntovaunuun ja nukkunut siellä pari tuntia.
Illalla Sauli Väisänen tuli perheineen saunomaan.
Myös Jouni aikoi käydä saunassa, mutta Sirkka esti tämän, koska Jounin puhe alkoi muuttua sammaltavaksi ja käynti horjahtelevaksi.
Jounin istuessa keinutuolissa hän alkoi käyttäytyä silmiinpistävän omituisesti.
Jouni sanoikin, ettei hänellä ole minkäänlaisia kipuja ja olokin on hyvä, ikään kuin olisi humalassa.
Saulikin huomasi isänsä oudon käytöksen ja saikin hänet suostuteltua lepäämään sänkyyn.
Sauli perheineen poistui asunnosta noin kello 20:n aikaan.
Saulin lähdettyä Jouni halusi soittaa vanhemmilleen.
Jounin keskustellessa vanhempiensa kanssa hänen puheensa muuttui entistä sammaltavammaksi.
Sirkan mukaan Jounin koko olemus heilui ja vaipui kasaan ja näytti siltä kuin hän olisi ollut vahvassa humalassa.
Sirkka oli epäillyt itsekin, että oliko Jouni käynyt juomassa alkoholia jossakin.
Vanhempiensa kanssa käydyn keskustelun yhteydessä Jouni oli sopinut heidän välillään olleet vanhat riidat.
Sängyllä loikoillessaan Jouni kertoi olevansa hirveän väsynyt, mutta muuten hänellä oli hyvä olo.
Illan kuluessa Jouni joi runsaasti päärynämehua.
Kellon ollessa noin 21: n tienoilla Jouni pyysi Sirkkaa soittamaan paikalliselle kirkkoherralle.
Sirkka kieltäytyi ja vetosi myöhäiseen ajankohtaan sekä ehdotti soittamista seuraavana päivänä.
Jouni ei antanut periksi, vaan pyysi Sirkkaa soittamaan kirkkoherralle.
Lopulta Sirkka soitti ja kertoi kirkkoherralle Jounin olevan huonossa kunnossa ja että Jouni haluaisi nauttia ehtoollisen.
Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta kirkkoherra lupasi tulla.
Kirkkoherran kanssa lähes samanaikaisesti asuntoon saapui Jounin veli, Olli Väisänen.
Kirkkoherra viipyi asunnossa noin tunnin ajan eikä Jouni pystynyt hänen paikalla ollessaan puhumaan mitään.
Olli lähti saattelemaan kirkkoherraa ulos ja samanaikaisesti Jouni sai jonkinlaisen kouristuskohtauksen ja oli pudota sängyltä.
Sirkka kokeili Jounin pulssia, mutta sitä ei tuntunut.
Olli soitti sairasauton ja sen saavuttua sairaankuljettajat totesivat Jounin kuolleeksi.
Sairaankuljettajat hälyttivät vielä paikalle terveyskeskuslääkärin, joka paikalle tultuaan totesi Jounin kuoleman olevan luonnollisen eikä ruumiinavausta ole tarpeen suorittaa.
Kuolintodistuksen saisi seuraavana päivää terveyskeskuksesta.
Sirkka ja paikalle tullut Saulikin totesivat, että "eiköhän Jounia ole jo tarpeeksi leikelty".
Mitään jyrkän kielteistä kantaa ruumiinavauksen suorittamiseen ei kummallakaan ollut, mutta heillä oli ainakin sellainen toive, ettei ruumiinavausta suoritettaisi.

Ruumiinavaus ja tutkinnan käynnistyminen
Yöllä heti Jounin kuoleman jälkeen Sirkka mainitsi Saulille, että Jounin sängyssä olevat petivaatteet on hävitettävä ja nimenomaisesti poltettava.
Sirkka sulloi lakanat ja yhden tyynyn olohuoneen kaakeliuuniin. Sauli ei tiennyt, oliko uuniin laitettu muutakin tavaraa. Sauli sytytti uuniin tulen.
Jouni kuoli torstai-iltana ja hautajaiset sovittiin seuraavaksi sunnuntaiksi.
Tarkoitus oli, että Jounin ruumis poltetaan heti siunauksen jälkeen.
Kuolintodistusta ei kuitenkaan kirjoitettu, koska Jounille oli sairaskertomusten mukaan määrätty voimakkaita kipulääkkeitä ja niin nimismies määräsi suoritettavaksi ruumiinavauksen.
Pari päivää myöhemmin suoritetun avauksen jälkeen oikeuslääkäri ilmoitti, että Jouni Väisäsen kuolema ei ollut luonnollinen, vaan kuolema oli aiheutunut myrkytyksestä.
Ruumiinavauksessa Jounin mahansisältö oli tuoksunut voimakkaasti valkosipulille.
Tarkemmat tulokset myrkytyksen aiheuttajasta saataisiin vasta myöhemmin.
Sirkkaa kuultiin asianomistajana poliisikuulustelussa huhtikuun 17. päivänä eli kolme päivää Jounin kuoleman jälkeen.
Poliisi suoritti ensimmäisen kotietsinnän Väisästen asuntoon 16. huhtikuuta.
Oikeuskemiallisten tutkimusten tulokset kestivät tuolloin viikkoja.
Ensimmäisiä tuloksia saatiin noin kahden viikon kuluttua Jounin kuolemasta.
Kotietsintöjä jatkettiin ja sellainen ulotettiin myös Saulin asuntoon.
Tällöin Sirkka Väisänen pidätettiin epäiltynä murhasta.
Tutkimukset ja kuulustelut eivät kuitenkaan johtaneet tuloksiin ja hänet vapautettiin seuraavana päivänä.
Seuraavan toukokuun puolenvälin tienoilla tutkimukset saivat uutta puhtia, kun varmistui, että Jounin kuoleman oli aiheuttanut parationimyrkytys.
Lisäksi pidettiin mahdollisena, että karbamatsepiinilääkkeen tavanmukaista korkeampi pitoisuus elimistössä oli ollut Jounin kuolemaan myötävaikuttaneena tekijänä.
Karbamatsepiinia oli ollut Jouni Väisäselle määrätyissä Neurotol Slow - ja Tegretol-nimisissä lääkkeissä.
Keskeinen kysymys tutkinnassa oli, miten parationi oli joutunut Jounin elimistöön?
Toinen tärkeä selvitettävä kysymys oli teon motiivi.
Sirkka pidätettiin uudelleen ja lisäksi Sauli.
Parin päivän kuluttua molemmat vangittiin todennäköisin syin epäiltynä murhaan.
Tosin joitakin päiviä vangittuna pitämisen jälkeen Sauli vapautettiin poliisin aloitteesta.
Mittavassa tutkinnassa kuultiin asianosaisten lisäksi kymmeniä todistajia ja hankittiin runsaasti asiakirjanäyttöä.

Näytön kokoaminen
Sirkka Väisänen kiisti johdonmukaisesti häntä kohtaan esitetyt epäilykset ja väitteet, että hän olisi tahallaan erityisen harkinnan jälkeen surmannut miehensä.
Sirkan mukaan murhalta puuttuivat kaikki uskottavat ja järkevät syyt.
Sirkka ei ollut koskaan halunnut muuttaa pois Vehmakselta.
Mikäli hän olisi halunnut sieltä pois, hänen ei olisi tarvinnut sen vuoksi murhata miestään.
Sirkka tiesi myös, että avioeron saa kirjoittamalla nimen paperiin.
Avioparin yhteiselämä oli sujunut huomattavasti paremmin kuin ennen; lapset olivat muuttaneet maailmalle ja taloudellisesti pariskunnalla ei ollut mitään hätää.
Tosin Jounin hyvä eläke saattoi lähiaikana olla "katkolla”, mikä Sirkan mukaan saattoi masentaa Jounin mieltä.
Jounilla oli velkaa, jonka hoitamisessa pienemmällä eläkkeellä olisi saattanut aiheutua vaikeuksia.
Sirkan raha-asiat olivat olleet vuosia heikossa jamassa, mutta Sirkan mukaan Jounin kuolema ei missään tapauksessa olisi korjannut hänen taloudellista asemaansa.
Hänen mukaansa Jouni myös hautoi itsemurha-ajatuksia.
Sirkan kertomuksessa ja todistajien kertomuksissa oli eroavaisuuksia.
Sirkka oli kertonut Jounin käyneen kuolinpäivänään läheisessä kaupassa ja kysyneen siellä työskenneeltä henkilöltä, ”missä päin koti on?”
Todistajan mukaan Jouni taas oli ollut oma itsensä eikä ollut kysellyt kotinsa sijaintia.
Eräs todistaja kertoi soittaneensa kuolinpäivän aamuna Väisäsille.
Todistajan oli ollut tarkoitus lähteä heti aamusta Väisäsille kylään.
Sirkka oli ollut puhelimessa ja kertonut Jounin olleen edellisen yön huonossa kunnossa ja oksennelleen.
Tämän puhelinsoiton sisällön Sirkka on myöhemmin kiistänyt kokonaisuudessaan.
Sirkka oli edelleen kertonut kahdelle esitutkinnassa kuullulle henkilölle sairaalasta annetun hänelle sellaisen ohjeen, että Jouni voidaan toimittaa sairaalaan siinä vaiheessa, kun hän on menettänyt tajuntansa.
Sairaalan henkilökuntaan kuuluva todistaja kertoi kuitenkin, ettei sairaalasta anneta tämäntyyppisiä ohjeita.
Kukaan jutussa kuulluista todistajista ei ollut kuullut vakavasti otettavista Jounin itsetuhouhkauksista.
Sirkan kuulustelukertomuksissa tuli esille useita asioita, jotka eivät muiden henkilöiden mukaan pitäneet paikkansa.
Kun Sirkka Väisäselle oli esitetty, että jokin tosiasia ei pidä paikkansa, häneltä oli löytynyt siihen välittömästi uusi versio.
Sirkan henkilökohtaista sukupuolielämää käsiteltiin tutkinnassa laajasti. Hänen ja jutussa kuultujen todistajien kertomukset erosivat täydellisesti toisistaan.
Mistä oli peräisin Jounin elimistöstä löytynyt parationi?
Parationi-myrkkyä on useissa hyönteistorjunta-aineissa ja sitä käytetään muun muassa tuhohyönteisten ja punkkien torjuntaan viljelyksillä.
Parationi tuoksuu voimakkaasti valkosipulille.
Aine aiheuttaa äkillisenä altistuksena huimausta, päänsärkyä, pahoinvointia, oksentamista, suolikouristuksia, supistuneita silmäteriä, hengitysvaikeuksia ja hikoilua.
Sirkan mukaan hän ei ollut koskaan nähnyt heillä minkäänlaisia myrkkyjä eikä sellaisten hankkimisesta lukuun ottamatta rotanmyrkkyä ollut edes keskusteltu.
Sirkan mukaan Jouni oli kipujensa kanssa niin epätoivoinen, että hän yritti turvautua myös kaukoparannukseen.
Parannuskeinoon liittyi tiettyyn kellonaikaan otettava ”ihmejuoma”.
Juomaan sekoitettiin vettä, valkosipulin kynsiä ja sitruunoita siivutettuina sekä hunajaa.
Seosta seisotettiin kaksi vuorokautta, jonka jälkeen se laskettiin siivilän läpi.
Ainetta juotiin päivittäin ja jos sitä nautittiin samanaikaisesti parantajan kanssa, sillä piti olla kaukoparantava vaikutus.
Juoma oli salaperäistä voimaa sisältävänä välineenä kaukoparantajan ja aineen nauttijan välillä.
Juoma oli pahanhajuista ja siinä oli erittäin voimakas valkosipulin maku.
Sirkka oli tehnyt juomaa muutamia kertoja ja pari kertaa Jouni oli toimitettu samana päivänä sairaalaan.
Juoma-annos kesti yleensä vain päivän pari, sillä Jouni piti juomasta ja joi sitä janojuomana ympäri vuorokauden.

Oikeudenkäynti ja tuomio
Jutun syyttääkseen ottanut lääninsyyttäjä lähti syyt teessään siitä, että Sirkka Väisänen on tahallaan surmannut miehensä antamalla tälle ruuan tai juoman seassa salaa parationi-nimistä I luokan myrkkyä.
Syyttäjä katsoi myös, että Sirkka Väisänen on neljä kertaa ennen lopullista surmaamista yrittänyt surmata miehensä.
Sirkka kiisti syytteen ja häneen kohdistetut korvausvaatimukset.
Hänen mukaansa Jouni on tehnyt itsemurhan tai kipujen lievittämistarkoituksessa itse nauttinut parationi-valmistetta.
Sirkan avustaja ei vaatinut mielentilatutkimuksen suorittamista.
Näyttöä arvioidessaan käräjäoikeus totesi, että syytetyn tuomitseminen rikosasiassa edellyttää aina täyttä näyttöä, joka ei kuitenkaan edes henkirikosta koskevassa jutussa tarkoita täyttä varmuutta syyllisyydestä.
Oikeuskirjallisuudessa tuomitsevaan päätökseen riittävän näytön astetta on luonnehdittu muun muassa siten, että syytetyn syyllisyyden tulee olla järkevän epäilyksen yläpuolella.
Käräjäoikeus katsoi ruumiinavauslöydösten sekä jutussa todistajina kuultujen oikeuslääkärin ja oikeuskemian asiantuntijan kertomusten perusteella sinänsä riidattomasti selvitetyksi, että Jouni Väisänen kuoli parationi-myrkytykseen.
Se, miten parationi joutui Jouni Väisäsen elimistöön, oli epäselvää.

Sen puolesta, että Jouni Väisänen olisi itse nauttinut parationin puhuvat seuraavat seikat:
Väisästen avioliitto on ollut normaali eikä kukaan todistaja ole kertonut näiden riidoista.
Sirkka Väisäsen suorittamalle henkirikokselle ei ole kyetty esittämään uskottavaa syytä.
Jouni on kärsinyt vuodesta 1987 alkaen tuskallisista lonkkakivuista.
Kolmen todistajan kertomusten mukaan Jouni oli puheissaan vihjannut itsemurhan mahdollisuuteen.
Kari-pojan mukaan Jouni Väisänen on ollut sulkeutunut luonne, joka ei ole puhunut tuntemuksistaan.
Sirkka on itse vaatinut tutkimuksia Jounin kohtausten syistä.
Sirkan hallusta ei ole tavattu parationia tai muutoin näytetty hänen sitä hankkineen.

Sen puolesta, että Sirkka Väisänen olisi antanut Jounille parationia, puhuvat puolestaan seuraavat
seikat:
Jouni ei ole jättänyt jälkeensä itsemurhaviestiä.
Oikeuslääkärin mukaan myrkytysitsemurhatapauksissa yleensä löydetään vainajan läheisyydestä itsemurhaan käytetty valmiste.
Oikeus ei pitänyt uskottavana, että itsemurhan tekevä henkilö näkisi vaivaa itsemurhavalmisteen hävittämällä.
Jouni oli usein ihmetellyt saamiensa kohtausten syitä.
Parationi-myrkytys on todistajien mukaan tuskallinen, joten oikeus ei pitänyt uskottavana, että henkilö vapautuakseen kivuista tekisi itsemurhan vähäisiä määriä useita kertoja nauttimalla.
Parationi-itsemurhissa vainajissa on yleensä todettu suuria, lähes heti tappavia määriä parationia.
Jounilla on ollut hallussaan kipulääkkeitä, joiden avulla itsemurhan olisi voinut suorittaa kivuttomammin.
Jouni oli eräälle todistajalle epäillyt kohtausten syyksi Sirkan antamaa ”valkosipulimössöä”.
Lääkäreiden mukaan Jounilla ei ole ollut itsetuhoajatuksia.
Sirkka oli eräälle todistajalle todennut, että hän "saattaa vielä istua tästä linnassa".

Käräjäoikeus katsoi lisäksi, että seuraavilla seikoilla ei ole juuri lainkaan merkitystä arvioitaessa:
Sirkka Väisäsen syyllisyyttä syytteessä kerrottuun menettelyyn: Pariskunnan varallisuusasemalla ennen
näiden toista avioliittoa.
Sirkka oli polttanut eritteitä sisältävät nenäliinat ja vuodevaatteet; tämä on voinut johtua yhtä hyvin väitetyn rikoksen peittelemisestä kuin luonnollisesta vastenmielisyydestä eritteitä ja kuolinvuodevaatteita kohtaan.
Asianomistajien ja todistajien, lukuun ottamatta erään lääkärin, lausumille näiden omille käsityksille ja kannanotoille siitä, onko Jouni tehnyt itsemurhan, ei voida juurikaan antaa ratkaisevaa merkitystä tuota seikka arvioitaessa.
Käräjäoikeus piti epäuskottavana, että normaalissa avioliitossa elänyt henkilö, joka on jo kerran lähtemällä yhteisestä kodista eronnut, vaihtaakseen asuntoa tai saadakseen noin 3 000 markan suuruisen perhe-eläkkeen, surmaisi puolisonsa.
Toisaalta käräjäoikeus piti epäuskottavana sitäkin, että henkilö vapautuakseen lonkkakivuista surmaisi itsensä nauttimalla toistuvasti pieniä määriä tuskallisesti vaikuttavaa parationia ja hävittäisi ennen kuolemaansa parationipakkauksen.

Päätöksen mukaan mikään edellä kerrotuista seikoista ei yksinään riittävällä todennäköisyydellä osoittanut Sirkka Väisäsen syyllistyneen syytteessä kuvattuun tekoon.
Myöskään sillä seikalla, että Sirkan kertomuksissa oli ristiriitaisuuksia muuhun todisteluun verrattuna, ei ollut ratkaisevaa merkitystä päätöksen lopputulosta harkittaessa.
Jonkin verran keskustelua aiheutti käräjäoikeuden päätöksen se osa, jossa lausutaan, että "vaikkakin käräjäoikeus sinänsä pitää syyllisyyden puolesta puhuvia seikkoja kokonaisuudessaan arvioiden jonkin verran todennäköisempinä kuin syyttömyyden puolesta puhuvia seikkoja".
Lausumassa tarkoitetaan in dubio pro reo -oikeusperiaatetta eli päätöksessä huomioitiin syytetyn etu. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen murhasta ja kaikki Sirkka Väisäseen kohdistuneet vahingonkorvausvaatimukset.

Jutun jatkokäsittely
Syyttäjä ja asianomistajataho valittivat käräjäoikeuden päätöksestä Rovaniemen hovioikeuteen. Hovioikeus toimitti 12.–15. kesäkuuta 1995 jutussa suullisen käsittelyn.
Virallinen syyttäjä uudisti käräjäoikeudessa esittämänsä syytteen murhasta sekä vaatimuksen, että Sirkka Väisäsen katsotaan tehneen teon oman voiton pyynnöstä, koska Jouni Väisäsen kuolema oli parantanut hänen taloudellista asemaansa noin 3 000 markan suuruisella perhe-eläkkeellä, Kelan puolivuotisella muutaman sadan markan suuruisella leskeneläkkeellä ja henkivakuutuskorvauksilla.
Hovioikeuden suullisen käsittelyn päätteeksi Sirkka määrättiin mielentilatutkimukseen.
Rovaniemen hovioikeus tuomitsi utajärveläisen eläkeläisen Sirkka Johanna Väisäsen, 46, miehensä Jouni Väisäsen murhasta elinkautiseen. Samalla oikeus määräsi Väisäsen heti vangittavaksi.