Sinä: Sano se jollekin, joka kuuntelee sua.
Nainen: Sä luulet taas olevas niin fiksu.
Sinä: Sun rinnallas jokainen tuntee itsensä fiksuksi.
Nainen: Etsä osaa tehdä mitään oikein?
Sinä: En. Jos mä osaisin, mä olisin jonkun muun kanssa naimisissa.
Nainen: Sulle on näköjään turha puhua mitään.
Sinä: Ai mitä?
Nainen: Kuule, ei kukaan ole täydellinen.
Sinä: Sä et ilmeisesti tunne mua vielä riittävän hyvin.
Nainen: Käytä järkeäs!
Sinä: Se on ihan turhaa sun seurassas.
Nainen: Sä tarvitset kuule jonkun asiantuntijan apua.
Sinä: Sussa on auttavaista amatööriä ihan tarpeeksi.
Nainen: Mikä sua oikein vaivaa?
Sinä: Sinä.
Nainen: Mikset sä kasva aikuiseksi?
Sinä: Siksi että sinä et osaa tehdä kunnon ruokaa.
Nainen: Jos sä haluat kuulla minun mielipiteeni, niin...
Sinä: ...mä kuulen sen, vaikken haluaisikaan.
Nainen: Rakastaksä mua vielä?
Sinä: Sä olet jo kolmas, joka kysyy sitä tänään.
Nainen: Älä viitsi olla naurettava.
Sinä: Onko sulla siihen joku yksinoikeus?
Nainen: Onko viina sinulle minua tärkeämpi?
Sinä: Ei, mutta se saa mut iloisemmalle päälle.
Nainen: Meinaatsä mennä ulos ton näköisenä?
Sinä: En. Mä olen varmasti iloisemman näköinen heti kun pääsen ulos.
Nainen: Oliks sun hyvä olla?
Sinä: No, miten sen nyt ottaa.
Nainen: Ja sä tiedät kaiken tästäkin asiasta...
Sinä: Enkä tiedä, vaikka sinusta varmasti siltä tuntuu.
Nainen: Kuule, ei elämä ole pelkkää seksiä!
Sinä: Sen mä olen kyllä sun kanssasi oppinut!
Nainen: Eksä ole jo ottanut tarpeeksi?
Sinä: En. Mä kuulen vieläkin, mitä sä puhut.
Täytyy myöntää, että jos minulle jätkä puhuisi noin, niin olisi hengen lähtö (tai ainakin paistinpannusta osuma) lähellä 
