turumurre, etkös sinä ollut etp-numeroitten julkipanemista vastaan jo muutenkin? Sinun mielestä joku tutkija voi mennä harhaan niitten takia. Luovuit niistä jossain vaiheessa. Sait nurinoita tästä syystä, etkä vain minulta.
Joo, olen nähnyt tuon kertomuksesi. Sen olet koonnut eri puhutteluista juuri sinun näkemykseesi sopivaksi enkä todellakaan aio siihen puuttua, siis en yksityiskohtaisesti. Olet yhdistellyt kirjoitukseesi eri vuosien puhuttelujen pätkiä.
Mutta sitä kohtaa ensimmäisestä puhuttelusta sinulla ei tuossa ilmeisesti ole, jossa lapsi kertoo menneensä takaisin huoneeseensa (toisen käyntikerran, jolloin isä oli maannut vatsallaan, jälkeen) ja tullut kolmannen kerran takaisin, omasta huoneestaan, ei puhelimesta (1.12.2006)! takkahuoneen ovelle katsomaan), ja silloin lapsi sanoo nähneensä tappajan selän kun se oli menossa ikkunasta. Puhetta puhelimesta tuli vasta tämän jälkeen. Samoin kirkaisusta tuli puhe vasta puhuttelun lopussa, kronologisestikin häkepuhelun lopussa - ja silloin puhuttelijat ja nimenomaan he yhdistivät kirkaisun tappajan näkemiseen, vaikka lapsi itse puolestaan oli aloittanut kaksikin kertaa vastauksensa, että hän näki silloin isän ja hirveästi verta. Puhuttajat tappaja-kysymyksillään oikein tivasivat lasta sanomaan, että silloinko hän näki tappajan kun oli kirkaissut. Mutta tämä asia on todellakin aivan epäselvä. 'Silloinko näit sen?' Vastaukseksi he saivat
y-yy (+ itkevän lapsen vastauksen, itkun joka oli alkanut jo aikaisemmin) ja puhuttelu oli loppu. Joka haluaa, voi lukea y-yy:n että joo-o. Mutta kun se muihin yy'-vastauksiin rinnastettaessa on ennemminkin e-ei!
Ja koko ajan on muistettava, että lapsi oli muutamaa (2-3..??) tuntia aiemmin tavannut äitinsä sairaalahuoneessa ennen 1.12.2006-puhuttelua.
Voit tietenkin vedota lapsen muistiin, järkytykseen, shokkiin, lapsen tapaan hahmottaa asioita eri tavoin kuin aikuinen jne, valita sopivat hetket huonon muistin kohdalle jne ja mielestäsi 'oikein muistetun' lausuman voit myös valita.
valitettavasti l:n puhutteluista saa ( ja erityisesti myöhemmistä puhutteluista - tyyli 'mä unohdin sen justiinsa') käsityksen, että hänellä on erilaisia konteksteja, joitten mukaan hänen tulisi muistaa miten pitää vastata, joko sen mukaan mitä itse on nähnyt ja/tai sen mukaan mitä äiti on kertonut että talossa tapahtui.
Hyvä kysymys: Olisiko äidin tilanne ollut huonompi jo ajat sitten, jos l olisi kertonut (2009, tilakuuntelun jälkeen) yksityiskohtaisemmin mitä muisti, eli ei olisi jättänyt pikkuasioita (vai mikä se sana oli) kertomatta? Ei nyt laiteta sitten suoraa lainausta.. Mutta tämän, 'ei poliisin tarvitse tietää kaikkea mitä te tiedätte' aika moni vielä muistaa, ilman linkkiä lehtijuttuun aiheesta tai suoraa etp-lainausta.
Niin, oliko siinä koosteessasi jonka nyt postasit 'toiseen kertaan' alunperinkään etp-numeroita?? Ei tainnu olla. Ai-jai..
