Chikatilo kirjoitti:Tuo piilorikollisuusteoria on taas niin postmodernia, niin postmodernia! Jos poliisi ei tiedä, syyttäjä ei tiedä, oikeuslaitos ja sosiaalitoimi eivät tiedä, niin miten Arlene ja neitix tietävät? Eikö asian pitäisi olla vain tekijän ja uhrin tiedossa?
Rikollisuuden määrää ei tutkita ainoastaan rikosilmoitustilastoista, vaan tutkimusta tehdään myös rikosten uhreille tarkoitetuilla kyselyillä. Niissä siis kysytään (täysin anonyymisti), onko vastaaja joutunut rikoksen uhriksi ja jos on, onko sitä ilmoitettu poliisille. Näin voidaan laskea, kuinka suuri osa rikoksista päätyy poliisin tietoon. Tutkimusta tehdään myös niin, että kysytään, onko vastaaja syyllistynyt rikoksiin ja jos on, onko niistä tullut tuomiota. Tämän avulla saadaan selville rikosten selvitysprosentti.
Voin jo aavistaa seuraavan viestisi olevan näiden tutkimusmenetelmien luotettavuuden kiistäminen. Valitettavasti menetelmien luotettavuutta tutkitaan ja mitataan jatkuvasti. Tutkijoilla on jo hyvä käsitys siitä, mitä vääristymiä eri rikos- ja tutkimustyypeissä esiintyy. Eli tutkijat eivät todellakaan ota kyselyjen lukuja sellaisinaan ja julkaise niitä, vaan niitä korjataan eri tekijöiden perusteella.
Mutta jos yhä olet sitä mieltä, että näihin tutkimuksiin ei ole luottamista, niin kirjoita ihmeessä kumoava artikkeli johonkin sosiologian tai kriminologian julkaisuun. Eiköhän rahakas professorinvirka huippuyliopistossa ole taskussa, jos pystyt tuhoamaan kokonaisen tieteenalan.
janita kirjoitti:Järkytyin äskettäin lukiessani, että kun seksuaalisen hyväksikäytön uhri saa korvauksia, niin mikäli perhe kuuluu toimeentulotuen piiriin, tuo korvaus vähennetään siitä! Ts. uhri ei saa sitä korvausta, vaan se luetaan toimeentuloksi. Ja yleisestikin vahingonkorvaukset lasketaan toimeentuloksi (koskee siis muitakin rikoksia).
Jo senkin vuoksi näitä korvausasioita pitäisi jollain tavalla uudistaa, jotta uhrit olisivat edes niiden suhteen jotenkin samalla viivalla.
Tämä ongelmahan ei johdu vahingonkorvauksista, vaan toimeentulotuen luonteesta. Toimeentulotuki on tarkoitettu ainoastaan siihen, että välttämättömimmät menot saadaan hoidettua. Se toimi ennen joten kuten, nykyisin se on aikansa elänyt, sillä niin moni ei edes yritä huolehtia toimeentulostaan.
Ongelma toimeentulotuen varassa elämisessä on, että se luo selkeän kannustinloukun. Moni tukea nostava pystyisi varmasti tekemään esim. satunnaista siivous- tai ikkunanpesukeikkaa, josta tienaisi sata euroa silloin tällöin. Mutta nyt tuen varassa elävän ei kannata tällaista tehdä, sillä hän menettäisi tasan saman verran toimeentulotukea. Lopputulos olisi siis +/- 0 euroa, vaikka on tehnyt tuottavaa työtä. Tähän on olemassa ratkaisumalleja, mutta niistä voidaan keskustella Politiikka-osiossa.