Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Varamies kirjoitti:Tässä on nyt sitten tavoitteena ketju kuin Venäjän demokratia. Oppositiota ei sallita. Lopputuleman objektiivisuus kun tuosta vielä hieman kiristetään, niin voidaan vaihtaa Pohjois-Koreaan. Ja hyvinvointi samaa luokkaa - toki joillakin oikein hyvä mieli.
Laitetaanko vielä veronkanto pystyyn Annelille myöteisen mielipiteen elvyttämiseksi.
Myötämielinen suhtautuminen Aueriin tarkoittanee sitä, että suo hänelle oikeudenmukaisen ja puolueettoman oikeuskäsittelyn ?
Oppositio ? - tuo termi ei oikein istu - ihmisen julistaminen syylliseksi ennen oikeuskäsittelyä on jotain ihan muuta kuin "oppositio"... inkvisitio ?
reorreva kirjoitti:En tiedä millaisia asioita syytteeseen pitää sisällyttää, mutta Annelin tapauksessa syytteistä ja esitutkintamateriaaleista on jätetty pois syyttömyyttä tukevat seikat. Minusta syyttäjän pitäisi vakavissa tapauksissa esittää sellainen paperi, jossa hän olisi pohtinut KAIKKIA olemassa olevia seikkoja ja kertonut myös mitkä seikat puoltavat syyttömyyttä. Tämä siitä syystä, että olisi todennettu, että syyttäjä on tietoinen kaikista seikoista, ei vain niistä, joista haluaa olla tietoinen. Tällaisen paperin laatiminen pakottaisi syyttäjän keskittymään asiaan monipuolisesti ja estäisi toivottavasti edes jonkun epäillyn kohdalla oikeusmurhan.
Tuo piti vielä nostaa esille, minkä unohdin. Syyttäjän tehtävä ei ole miettiä, kuka on syyllinen ja kuka ei. Syyttäjän tehtävä on nimensä mukaisesti syyttää. Myös tapauksissa, jossa on täysin epäselvää, onko rikosta tapahtunut, syyttäjä on se, joka etsii niitä seikkoja, jotka tukevat syytetyn syyllisyyttä. Syyttäjä ei välttämättä itse sisimmässään ajattele edes, että tiedän että Auer on syyllinen, vaan hän on asemassa, jossa hänen pitää hoitaa työnsä.
Se, joka huolehtii sitten niistä syyttömyyttä tukevista seikoista, on puolustus. Puolustus ei ota puolestaan sitten kantaa seikkoihin, jotka tukevat syyllisyyttä, koska se ei yksinkertaisesti kuulu heidän toimenkuvaansa. Myös tapauksissa, joissa syyllisyys on varmaa, on syytetyllä oikeus ammattilaiseen, joka hoitaa puolustuksen oikeudessa. Tällöin syyllisyyttä ei välttämättä kiistetä (ainakaan selkeimmissä tapauksissa siis, muuten usein kyllä), vaan pyritään saamaan mahdollisimman alin tuomio. Puolustajakaan ei välttämättä itse rehellisesti ajattele, että tiedän että tämä henkilö on syytön, vaan se on se näkökulma, jota puoltamaan hänen tulee etsiä todisteita.
Edelleen, tuskin kukaan on julistanut, että TIETÄÄ Auerin syylliseksi, joten mielestäni on hieman yliampuvaa syyttää siitä, että Auer ei saa puolueetonta oikeudenkäyntiä. Sen sijaan täällä on väitetty TIEDETTÄVÄN, että Auer ei tehnyt mitään mistä häntä syytetään. Oikeudessa on kyse nimenomaan todisteista, ei mielipiteistä. Minfossa sen sijaan pohditaan syyllisyyttä myös varmojen faktojen ulkopuolelta, sillä muuten palstan keskustelu kuolisi aika nopeasti, jos vain faktat lyötäisiin seinään ja toisteltaisiin, syytön kunnes oikeus toteaa syylliseksi.
"You have robbed my revenge of sweetness, and now I must go hence in bitterness, in debt to your mercy."
Varamies kirjoitti:Tässä on nyt sitten tavoitteena ketju kuin Venäjän demokratia. Oppositiota ei sallita. Lopputuleman objektiivisuus kun tuosta vielä hieman kiristetään, niin voidaan vaihtaa Pohjois-Koreaan. Ja hyvinvointi samaa luokkaa - toki joillakin oikein hyvä mieli.
Laitetaanko vielä veronkanto pystyyn Annelille myöteisen mielipiteen elvyttämiseksi.
Myötämielinen suhtautuminen Aueriin tarkoittanee sitä, että suo hänelle oikeudenmukaisen ja puolueettoman oikeuskäsittelyn ?
Oppositio ? - tuo termi ei oikein istu - ihmisen julistaminen syylliseksi ennen oikeuskäsittelyä on jotain ihan muuta kuin "oppositio"... inkvisitio ?
Minulla vähän töksähti korvaan ketjun otsikko juuri mainitusta syystä. En koe, että suhtautuisin Anneliin positiivisesti, jos suhtaudun häneen niin kuin toivoisin itseeni suhtauduttavan, jos samanlaiseen myllyyn joutuisin. En oleta, että ihmiset automaattisesti uskoisivat syyttömyyteeni, mutta toivoisin inhimillisyyttä, tasapuolisuutta ja sen mahdollisuuden myöntämistä, että voin olla myös syytön.
Se julkinen lynkkausmieliala, mikä täälläkin on aina välillä nähtävissä, on järkyttävää. Vertasin aihetta aikaisemmin koulukiusaamiseen. Uskoakseni molemmissa on takana samat motiivit ja mekanismit. Netissä kiusaaminen on vain kovin paljon helpompaa ja kynnys sen aloittamiseen on matalampi, kun ei tarvitse olla nokikkain kiusattavan kanssa. Kiusaaminen oikeutetaan mm. nimittämällä sitä "spekuloinniksi". Sen varjolla voi sanoa ihan mitä tahansa.
Mutta palatakseni otsikon aiheeseen: ehdotan, että ketjun nimeksi muutetaan Anneliin neutraalisti suhtautuvien ketju. Tai oikeudenmukaisesti. Tai Niiden ketju, joiden mielestä Annelin tuomitseminen ei ole Minfon tai median tehtävä.
Tarkoitus ei ole ketään loukata. Kaikki viestissä mainitsemani on ihan faktaa, joka kyllä käy ilmi myös aiemmista viesteistä.
Valhalla kirjoitti:Onhan se toki totta, että median tuomiota ei pystytä peruuttamaan. Eikä Anneli ole tällä hetkellä tuomittuna mistään ja edellinenkin tuomio on purettu. Paitsi mediassa. Toisaalta myös oikeuslaitoksen tulee kestää kansalaisten tarkastelu ja palvella sitä uskottavasti jotta olisi toimintakykyinen. Ja kaiketi prosessi on kesken vaikka kituliasta onkin.
Kiitos, että löysit aikaa osallistua keskusteluun, Valhalla. Kiitokseni ei ole sarkasmia, vaan ilmaisu siitä, että arvostan kirjoitustasi. Haluan myös osoittaa omalla esimerkilläni, että voimme kirjoittaa paitsi Annelia, myös toisiamme kunnioittaen. Ja sitten asiaan.
Olen samaa mieltä kaikesta, mitä edellä kirjoitat. Mielestäni oikeuslaitoksen toimintaa ei ole esim. minfon palstoilla juurikaan kritisoitu sen suhteen, miten suuri valta yhdelle ihmiselle eli syyttäjälle on annettu sen suhteen nostaako syyte vai ei. Jos Annelin suhteen on menetelty lain mukaan, lakia pitäisi muuttaa. Tällaisenaan syyttämiskynnys on liian matala. Pelkkä syyttäminen nimittäin on omiaan leimaamaan syylliseksi julkisuudessa. Ja mitkään perustelut eivät enää muuta osan ihmisiä mielipiteitä.
En tiedä millaisia asioita syytteeseen pitää sisällyttää, mutta Annelin tapauksessa syytteistä ja esitutkintamateriaaleista on jätetty pois syyttömyyttä tukevat seikat. Minusta syyttäjän pitäisi vakavissa tapauksissa esittää sellainen paperi, jossa hän olisi pohtinut KAIKKIA olemassa olevia seikkoja ja kertonut myös mitkä seikat puoltavat syyttömyyttä. Tämä siitä syystä, että olisi todennettu, että syyttäjä on tietoinen kaikista seikoista, ei vain niistä, joista haluaa olla tietoinen. Tällaisen paperin laatiminen pakottaisi syyttäjän keskittymään asiaan monipuolisesti ja estäisi toivottavasti edes jonkun epäillyn kohdalla oikeusmurhan. Kuten blogisti Virolaista löyhästi lainatakseni: jollei pysty perustelemaan kirjallisesti päätöstään, herää epäily, että ajatteluprosessikaan ei ole ollut laadukas. Mistä puolestaan herää epäilys, että johtopäätökset ovat väärät.
Viittaamiisi lasten oikeuksiin sen verran, että nimenomaan niitähän on tässä tapauksessa raiskattu. Siis lasten oikeuksia. Esimerkiksi vanhin tytär on parhaillaan vangittuna. Ei sillä nimikkeellä, mutta käytännössä asia on sama. Hän on eristettynä äidistään, suvustaan, kavereistaan, koulustaan. Hän halusi muuttaa äitinsä luokse asumaan. Nyt poliisi pitää häntä piilossa. Kaksi vuotta sitten häntä yritettiin murtaa kuulusteluissa. Varmaan sama on jatkunut taas. Villi veikkaukseni. Ja mitä tulee kolmen muun lapsen oikeuksiin: heiltä on viety oikeus luottaa äitinsä syyttömyyteen. Se vietiin heiltä jo kaksi vuotta sitten. Nämä pienimmät eivät valitettavasti sittenkään "tienneet sitä, minkä me tiedämme". Nämä eivät olleet TIENNEET = nähneet huppumiestä; toisin kuin isosiskonsa. Nyt näiltä lapsilta on viety myös oikeus luottaa isosiskoonsa. Näiden pikkusisarten silmissä isosisko on nyt yhtä paha kuin äitikin. Sisarusten välit ovat rikkoutuneet. Se on suuri, valtavan suuri menetys.
Minusta näin kohtalokkaisiin tuloksiin johtavaa perheen hajottamista ei saisi tehdä yhden syyttäjän, yhdestä näkökulmasta tekemillä arvioilla. Syyttäjät ovat myös alttiita keräämään "ammatillisia päänahkoja", turhamaisia, erehtyväisiä, ihmisiä inhimillisine heikkouksineen. Ei yksittäistä ihmistä pitäisi panna kokonaisen perheen elämästä vastuuseen. Ei ainakaan ilman, että vaaditaan näyttöä siitä, että kyseinen henkilö on pohtinut asiaa paperillakin monelta kantilta.
Tulit reorreva kyllä kauniisti vastaan. Enkä ole oikea arvioimaan minkälaista Annelin tuska on vierestä seurata. Ja jos on noin kuin lasten suhteen mainitsit, niin olisin samaa mieltä.
On vain niin etten usko tuohon syyttäjän ajojahtiin enkä esikoisen henkiseen runteluun ( paitsi tietenkin isän kuoleman toimesta ). Vielä uskon yksittäiset ylilyönnitkin mutta en järjestelmällistä vainoa.
Toinen kovasti mielipiteisiini vaikuttava seikka on Annelin lausuntojen uskottavuus, niiden muuttuminen ja niihin sisältyvät useat ristitiidat. Vaikka todistusvoimaista aineistoa ei niistä kerrykään niin kyllä se vaikuttaa mielipiteeseen. Väitän, että syytön ja rehellinen Anneli olisi syytteet välttänyt. Mutta kun tiedämme alun tutkimukset jotka todella palvelivat Annelin oikeuksia niin ymmärrän, että Anneli on syytön todisteiden puuttuessa. Mutta se lienee peruuttamatonta, että monen mediaa seuranneen silmissä ei ole.
En kuitenkaan ns tuntisi kaunaa vaikka olisikin syyllinen mutta vapaa. En ole niin lähellä. Mutta uskon, että esim lapsilla ja Jukan sukulaisilla ja Jukallakin tuon kaunan tai oikeudentunnon suhteen olisi toisin. Oikeuslaitosta ei olisi jos syyllisyyden selvitys ei liikuttaisi tavallisia kansalaisia - kollektiivisesti.
Nyt sitten syyteharkinnassa olevat aivan karmeat ( toki murha on sitä myös ) asiat saavat lähinnä hämilleen. Tottakai niissä on jotain takana ja tulee selvittää mitä. Mutta syytteitä ei ole vielä nostettu joten toivotaan, että selvyys löytyy. Lapsilla on siihen oikeus.
Reorreva. Jos kerrot tietäväsi jotain, että niin se on - niin ei se täälläkään riitä. Pitää kertoa millä perusteella tai saa vain haukut niskaansa. Jos peruste on emotionaalinen niin käy sekin. Se vain sulatellaan sitten sellaisena ja toki arvostaen sitäkin kunhan sen niin ilmaisee.
Lopuksi, kun tämä käy ikään kuin ihon alle. Niin voimia. Täällä haastamalla se ei välttämättä onnistu mutta jokainen tuntee niin kuin tuntee ja se on vallitsevaa silloin. Aika näyttää mihin se vie. Ja näin puuttelisin tiedoin kun mennään on helppoa mielipidettään vaihtaakin.
Ps eikö niiden seikkojen läpi käyminen jotka katsotaan Annelin uskottavuutta murentavan ja niiden perusteltu kumoaminen/vaihtoehtoisen näkemyksen tarjoaminen juuri ole Annelin etu noin julkisuudenkin kannalta. Sama pätee myös korkeinpaan sekä näihin uusiin syyteharkintoihin. Vain näistä selviämällä voi maine puhdistua - toki aika tekee myös saman tehtävän. Mutta lasten kannalta tai perhe-elämän tämä juna taisi mennä jo. Korjaustoimenpiteet enää jäljellä.
Viimeksi muokannut Valhalla, Ti Syys 20, 2011 3:23 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Minusta kaikki seikat täytyy tuoda esiin. Siis ei toki tänne, koska emme ole viranomaisia. Mutta ajatuksen tasolla ne seikat mitä on kiistatta olemassa on kaikki nostettava esille, ja siitä kokonaisuudesta sitten muodostuu jonkinlainen kuva. Järkyttävimmät Annelia vastaan tuodut seikat ovat mielestäni siivoamaton koti ja sortseissa esiintyminen ristiäisissä. Kertoo kyllä enemmän todistusaineiston esittäjästä kuin itse tappajan/pedofiilin profiilista.
Ja en ole Auerin puolella. Jos jonkun puolella niin lasten.
Rokkijäbä kirjoitti:Suhtaudutaan myönteisesti ihmiseen joka on syytettynä mitä etovimmista rikoksista. Tottakai.
Anneli on uhri!
Sehän tässä juuri on niin tuskallista, kun kaikkia mahdollisia tahoja syyllistetään vakavista rikoksista epäillyn toimesta. Kaikki muut ovat syyllisiä, mutta hys hys hiljaa epäilyjesi suhteen syytettyä kohtaan. Meillä kaikilla on tunteet, mutta niiden ilmaisemisesta syyllistetään tässä tapauksessa, vaikka me teemme sen kirjoittaen ja puhuen.
Ketjussa annetut perusteet ketjun olemassaololle eivät olleet riittäviä, vaan tuntuivat osittain vähän hakemalla haetuilta ja toistivat samaa. Kuitenkin, koska ketju on kerännyt runsaasti vuorokauden aikana ihan oikeaa keskustelua, joka pysyy pääosin asiassa, jätetään ketju avoimeksi, ainakin toistaiseksi.
Offtopicilla kirjoittajat saavat ketjun lukituksi - mutta myös ongelmia itselleen, toistuvasta käytöksestä myös bannia. Tapaukset katsotaan yksitellen ja ketjun lukitsemiseen tähtäävällä offtopicilla ei lukitusta vielä tapahdu, mikäli se tuntuu olevan tekstin ainoa päämäärä.
Tulkitsen viestisi sarkastiseksi ja vihamieliseksi. Olikin liikaa pyydetty, että ketju säästyisi siinä tarkoituksessa, johon se on perustettu. Jos et viestiäsi tarkoittanut sarkastiseksi, niin pidä seuraavalla kerralla huolta siitä, että tällaista tulkintaa ei viestistäsi pysty tekemään.
Pari asiaa, En suhtaudu AA:han tai sinuun vihamielisesti. Hän on syytön!
Sarkaismi oli tarkoituksellista, koskapa olen nähnyt mihin hassut perustelut johtavat:
AA:n puolustaminen ihme aasin silloilla on vain pahentanut mielikuvaa hänestä.
Siksi olen alusta asti ihmetellyt tällaista tapaa.
Mun todella vaikea uskoa tätä uusintakaan käännettä, nauhuria ja pedofiilia...
Tähän on löydyttävä jo melkoinen todiste arsenaali tai muuten on uskottava poliisin
turhaumaan aiheen tiimoilta.
Mitä tulee murhasyytteen oleelliseen materiaaliin:
Häkenauhan tulkinnassa oli oleellista, että krp:n tutkija epäonnistui.
Finvoxin äänittäjä opetti häntä. Pointti oli, että takkahuoneesta ei välttämättä kuulu mitään tai ne äänet jotka nauhalla risahtelee ovat riittäviä todisteita jostakin liikumisesta. jne...
näin meillä voi hyvinmin olla huppumies, jonka lapsi jopa näki.
mutta :
Se että puolustaja puhuisi negatiivisesti asiakkaastaan on absurdia.
Jos niin olisi, hänen olisi luovuttava jutusta ennemmin tai myöhemmin. "entistä vakuuttuneempi" on sittenkin pelkkää retoriikkaa.
btw.
Tuollaiset ym. lainauksessa mainitut ohjeet (kts viimeinen lause) kuuluvat moderaattorille,
joten jätäpä ne jatkossa oikealle taholle.
Jos kirjoitukseni loukkasi Sinua, kumarrun toki nöyrään anteeksipyyntöön.
Arvelin jo tuolla jossakin aiemmassa viestissäni, että vanhimman tyttären lausunnot on varmaankin jälleen kerran jätetty huomiotta, kun on harkittu viimeisintä vangitsemista. Aiemmassa viestissäni arvelin myös, että salakuuntelun ajalla ei ole tapahtunut perheessä mitään tukkapöllyä pahempaa. Ja kas kummaa, täältähän näille arveluilleni löytyykin todistetta maikkarin sivuilta:
***************
MTV3 – Johanna Tuuri – Päivi Hannula
Seksuaalirikoksista epäillyn Anneli Auerin vangitseminen oli tänään esillä Turun käräjäoikeudessa.
MTV3 Uutisten tietojen mukaan oikeuteen on kutsuttu myös Auerin vanhimman lapsen edustaja, asianajaja Mika Kivikoski. Oikeus on kuullut Kivikoskea todistajana, sillä lasten kertomukset ovat niin erilaisia.
Kivikoski kertoi salista päästyään, että tuomari ja Auerin asianajaja Juha Manner olivat esittäneet hänelle kysymyksiä, jotka liittyivät Auerin esikoisen kuulusteluihin elokuussa. Muuta hänen ei ollut lupa salaisesta käsittelystä kertoa.
Kivikoski saapui vangitsemisoikeudenkäyntiin Anneli Auerin puolustuksen kutsumana. Oikeudessa kuultiin lisäksi ilmeisesti puhelimitse toista todistajaa, joka lausui puolustuksen todistajana vangitsemisen edellytyksistä.
Anneli Auer vangittiin todennäköisin syin istunnon päätteeksi.
Poliisi epäilee Anneli Aueria lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä raiskauksesta ja avunannosta raiskaukseen vuosina 2007 – 2008. Auerilla ja vuonna 2006 murhatulla Jukka S. Lahdella on neljä lasta.
Katso Päivi Hannulan raportti Turusta ja rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilän haastattelu (Seitsemän uutiset 16.9.2011)
****************
reorreva kirjoitti:Arvelin jo tuolla jossakin aiemmassa viestissäni, että vanhimman tyttären lausunnot on varmaankin jälleen kerran jätetty huomiotta, kun on harkittu viimeisintä vangitsemista. Aiemmassa viestissäni arvelin myös, että salakuuntelun ajalla ei ole tapahtunut perheessä mitään tukkapöllyä pahempaa. Ja kas kummaa, täältähän näille arveluilleni löytyykin todistetta maikkarin sivuilta:
***************
MTV3 – Johanna Tuuri – Päivi Hannula
Seksuaalirikoksista epäillyn Anneli Auerin vangitseminen oli tänään esillä Turun käräjäoikeudessa.
MTV3 Uutisten tietojen mukaan oikeuteen on kutsuttu myös Auerin vanhimman lapsen edustaja, asianajaja Mika Kivikoski. Oikeus on kuullut Kivikoskea todistajana, sillä lasten kertomukset ovat niin erilaisia.
Kivikoski kertoi salista päästyään, että tuomari ja Auerin asianajaja Juha Manner olivat esittäneet hänelle kysymyksiä, jotka liittyivät Auerin esikoisen kuulusteluihin elokuussa. Muuta hänen ei ollut lupa salaisesta käsittelystä kertoa.
Kivikoski saapui vangitsemisoikeudenkäyntiin Anneli Auerin puolustuksen kutsumana. Oikeudessa kuultiin lisäksi ilmeisesti puhelimitse toista todistajaa, joka lausui puolustuksen todistajana vangitsemisen edellytyksistä.
Anneli Auer vangittiin todennäköisin syin istunnon päätteeksi.
Poliisi epäilee Anneli Aueria lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä raiskauksesta ja avunannosta raiskaukseen vuosina 2007 – 2008. Auerilla ja vuonna 2006 murhatulla Jukka S. Lahdella on neljä lasta.
Katso Päivi Hannulan raportti Turusta ja rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilän haastattelu (Seitsemän uutiset 16.9.2011)
****************
Mites toi maikkarin juttu nyt tukee noita arvelujasi; voitko hieman selittää.
En ihan tajua, miksi pitää erikseen perustaa ketju niille, jotka "suhtautuvat myönteisesti" johonkin rikoksestä epäiltyyn henkilöön. Eikös tarkoitus ole pohtia syyttömyyttä/syyllisyyttä tukevia seikkoja.
Onko ketju tarkoitettu siihen, että reorreva sanoo tietävänsä faktana, että Anneli on syytön, ja kaikki muut saa pitää turpansa tukossa?
Ei kai näin voi olla --kaikenlainen keskusteluhan kaiketi tällä palstalla sallitaan. Vai sallitaanko?
Pliis, poistakaa tällainen ketju, jossa kaikki reorrevan kanssa eri mieltä olevat ovat lähtökohtaisesti väärässä. Näkisin mieluummin aitoa väittelyä, kuin tällaista pelleilyä jossa "mun ketjussa sitten ollaan muuten vaan mun kanssa samaa mieltä".
Yhteenvetoni siitä, miten ja miksi nyt on päädytty siihen tilanteeseen, jossa nyt ollaan lasten osalta:
Lasten isä murhataan. Perhe muuttaa pois Ulvilasta ja äiti pyrkii tekemään elämän lapsille mahdollisimman normaaliksi. Lasten uudessa koulussa ei tiedetä että lapset ovat Ulvilan lapsia, sillä terveet, oireilemattomat lapset eivät käy terapiassa, eivätkä erotu tovereistaan. Perhe elää normaalia elämää, jossa isän muisto haalistuu nopeasti varsinkin pienimpien mielissä. Heistä toiseksi vanhin on 7-vuotias isän kuollessa. Vanhin 9-vuotias muistaa tapahtumat, koska oli keittiössä ja olohuoneessa yöllä.
Äitikin jatkaa elämäänsä; neljän pienen lapsen yksinhuoltajana ja yksityisyrittäjänä. Äidin jaksaminen on kovilla. Välillä menee hermot lasten kanssa ja tulee huudettua ja jopa käytyä joskus käsiksikin poikaan. Väsyneenä pinna katkeaa herkemmin, vaikka ei saisi. Äiti on tottunut hoitamaan asioita netin kautta. Myös uutta rinnallaeläjää on luontevaa etsiä sitä kautta. Jonkun kanssa ollaan perheenäkin tekemisissä. Suhde kuitenkin päättyy. Lasten suhtautumisesta ensimmäiseen perheeseen "soluttautuneeseen" mieheen ei ole minulla tietoa. Se on voinut olla vihamielistä tai ihailevaa tai välinpitämätöntä tai mitä tahansa tältä väliltä. Se tiedetään, että Sepposta poika tykkäsi.
Vuonna 2009 asiat muuttuvat. Lapsille lähes kolmen vuoden takaisista asioista on kulunut ikuisuus, mutta aikuisille ei. Vanhin lapsista ihmettelee, että miksi ihmeessä poliisit kuulustelevat äitiä. Eihän äiti ole murhaaja. Eivätkö he tajua sitä. Tähän äiti vastaa legendaarisesti: "He eivät tiedä sitä, mikä me tiedetään". He eivät olleet paikalla. Eivät he voi tietää.
Yhtäkkiä äiti onkin pääepäilty ja lapset erotetaan äidistään, tutusta koulustaan ja tutuista kavereistaan, myös Seppo katoaa lasten elämästä. Lapset viedään lastenkotiin outojen ihmisten hoiviin. Vanhinta tytärtä aletaan kuulustella, sillä hänen kertomuksensa ei käy yhteen uuden tutkintalinjan kanssa. Tyttö pitää saada muuttamaan kertomuksensa.
Tyttöä kuulustellaan tuntikausia. Hänelle kerrotaan, että hän ei ole voinut nähdä sitä mitä on nähnyt. Poliisien mielestä äiti on murhaaja. Tyttö ei anna periksi. Häneen ei pure järkeen ja tutkimuksiin perustuvat perustelut. Hän on lapsi, hän uskoo siihen, mitä on nähnyt. Tytön kuulustelun nauhoitus näytetään aikanaan käräjäoikeudessa. Salin valtaa tyrmistys, jopa poliisitkin ovat hämillään, saako Suomessa oikeasti kohdella tällä tavalla alaikäistä todistajaa? Harmi, että kukaan kuulusteluun osallistujista ei kuulunut siihen kahteen prosenttiin, jotka tajuavat pysäyttää pelin silloin, jos se menee kiusaamisen puolelle.
Äitiäkin kuulustellaan murhasta. Kuulusteluja on pohjustettu Sepon avulla. Kerrotaan myös, että tytär on muuttanut kertomustaan, koira ei löytänyt jälkiä ja nauhalta ei kuulu mitään, vaikka sieltä pitäisi kuulua. Johtopäätöksenä on, että äidin on pakko olla murhaaja. Lopulta lapsistaan erotettu äiti, jolla ei ole tässä vaiheessa kuulusteluissa ketään tukenaan ja joka ei ole viiteen yöhön saanut stressiltään nukuttua saadaan uskomaan itsekin, että ihmisen on mahdollista murhata miehensä ja olla muistamatta asiasta mitään. Saadaan jopa aikaiseksi muutamia valemuistojakin, kun johdatellaan sopivasti. Poliisit ovat tyytyväisiä. Anneli on tunnustanut murhan. Asia kerrotaan lehdistölle. Suomessa murha ei kannata. Aina jäät kiinni. Poliisit taputtelevat karvaisia käsiään ja syyttäjä hykertelee tyytyväisenä.
Paitsi ne poliisit, jotka tietävät että on fyysisesti mahdotonta murhata Annelin mies sotkeutumatta vereen ja sotkematta koko huushollia sillä verellä edestakaisin juostessaan. Lavastuskin on poissuljettu, koska aikaa kaikkeen siivoamiseen ja pesemiseen ei ole. Anneli ei siis voi olla murhaaja. Nämä poliisit tuntevat velvollisuudekseen uransa menettämisenkin uhalla kertoa tämän asian julkisuudelle, joka on jo lynkannut Annelin. Totta kai on lynkannut. Niinhän saa vapaassa maassa tehdä. Itse asiassa se on nykyisin lehdistön velvollisuus. Ja nettipalstojen.
Kolme nuorinta lasta eivät ole nähneet isänsä murhaa tai murhaajaa. Heillekin kerrotaan, että äiti on murhaaja. Myös äiti kertoo lapsille näin. Vanhin tyttö ei kuitenkaan usko, koska tietää mitä on nähnyt. Pienemmät lapset eivät tiedä mitä uskoa. He osaavat jo lukea. Vähän väliä kauppareissulla otsikot muistuttavat heitä siitä, että äiti on murhaaja. Onneksi he ovat kuitenkin päässet pois lastenkodista, enon ja tämän vaimon luo. Pariskunnalla ei ole omia lapsia ja kolme nuorinta sopeutuvat hyvin uusiin kasvattivanhempiinsa ja uuteen kouluunsa ja uusiin kavereihinsa. Uudet kaverit eivät tiedä että heidän äitinsä on murhaaja. Heitä ei kiusata.
Isosisko ei sopeudu uuteen perheeseen. Hän haluaa takaisin entiseen kouluunsa ja entiset kaverinsa. Lopulta hän saa tahtonsa läpi ja saa palata entiseen kouluunsa. Aikansa kaverit jaksavat kysellä äidistä, mutta sitten kaikki tottuvat ajatukseen ja vanhin saa jatkaa elämäänsä. Hän ikävöi äitiä ja sisaruksiaan, mutta saa ainakin henkisesti olla uskollinen äidille. Lastenkodissa ei tarvitse kiintyä kehenkään muuhun. Vanhinkin tyttö saa terapiaa tai joutuu käymään terapiassa, mutta hän ei lähde mukaan terapeutin johdatteleviin kysymyksiin. Hän tietää miten asiat ovat ja jättää oudot kysymykset omaan arvoonsa.
Nuoremmatkin käyvät terapiassa. Terapeutti haluaa auttaa lapsia muistamaan kolmen vuoden takaisia tapahtumia. Terapeutti kuulee, että lasten äiti on murhaaja. Terapeuttikin lukee lööppejä. Terapeuttikin on ihminen. Hänen halunsa auttaa näitä poloisia lapsia sen kuin kasvaa. Äitiä ja hänen lapsissa herättämiään tunteita käsitellään terapiassa. Lapset olisivat mieluiten ihan tavallisia lapsia, mutta koska heidät nyt on asetettu tähän terapiaan, niin tokihan he tekevät velvollisuutensa. Ja muistelevat.
En tiedä, onko lapsilla ollut terapeutti. Edellä esittämäni muistelu ei vaadi edes terapeuttia. Riittää, että näkee Murhaaja Anneli -otsikoita ja käy vankilassa vierailuilla. Joka kuukausi. Ja omaa lapsen mielikuvituksen.
Vuoden 2011 keväällä äiti vapautetaan. Nuoremmille lapsille hän on siinä vaiheessa enää kuin sukulaistäti, jonka olemassaolosta on pelkkää harmia: häntä pitää käydä katsomassa kerran kuussa ja pitää aina olla varuillaan, etteivät uudet kaverit saa selville, että he ovat sukua tälle murhaajalle. Isosisko, joka olisi voinut pitää yllä muistoa äidistä äitinä, eikä murhaajana on asunut erillään pienemmistä. Nyt isosisko on kuin serkku, jota tavataan silloin tällöin. Enosta ja tämän vaimosta on tullut nuoremmille lapsille uudet henkiset vanhemmat. Isosiskosta se tuntuu äidin pettämiseltä. Nuoremmista isosisko ei tunnu siskolta, koska heillä ei ole enää henkisesti samoja vanhempiakaan. Myös asuinpaikka, koulu ja kaverit ovat erit.
Yhtäkkiä 2011 keväällä Anneli-täti onkin syytön. Tosin tähän ei kukaan järkevä ihminen usko. Näin lapsille kerrotaan mm. minfossa. Ja lehdissä. Mutta tottahan toki näiden lasten oletetaan uskovan äitinsä syyttömyyteen käden käänteessä. Ovathan he sentään läheistä sukua Annelille. Sukulaisethan tietävät pelkästään verenperintönsä kautta mihin uskoa. Aletaan valmistella siirtoa äidin ja isän luota Anneli-tädille. Aletaan puhua tiheämmistä tapaamisista ja yökyläilyistä. Murhaaja-tädin luona. Entä jos täti on kuitenkin murhaaja? Entäpä koulu ja kaverit? Isosiskokin sai aikanaan jäädä kouluun ja kaveripiiriin, johon halusi. Olemalla tarpeeksi hankala.
Miksi pienempien pitäisi luopua elämästään epävarman murhaaja-tädin kanssa? Mielikuvissa tulevaisuus on tuntematon ja pelottava. Sisältää kaikenlaisia pelkoja. Näistä peloista aletaan puhua isälle ja äidille. Se mikä on pelkoa tulevaisuutta kohtaan ja kaikkia mielikuvituksen esiin loihtimia kauhuja, muuntuukin menneisyydeksi. Isä on kiinnostunut, kuuntelee tarkasti. Ja lapset kertovat. Tosin nyt tarinat ovat muuntuneet joksikin, mikä olisi jo tapahtunut. Enää lapsetkaan eivät tunnista, että se mikä oli pelkoa tulevaisuudesta, onkin muuntunut puheissa, joksikin joka olisi jo koettu.
Lapset saavat kaikilta ympärillä olevilta aikuisilta kannustusta pelkojensa esittämiseen. Ja niitähän riittää. Vanhin poika tietää jollakin tasolla, että homma ei nyt mene ihan oikein sillä tilakuuntelu ei tuekaan esitettyjä tarinoita. Sen poika unohti. Mutta koska tarkoitus on hyvä, kavereiden ja isän ja äidin säilyttäminen, tarkoitus pyhittää keinot. Pienin on mukana jutuissa pyyteettömästi. Hän on vielä joulupukkiin uskomisiässä ja isoveli ja aikuiset kannustavat juttujen esittämiseen. Keskimmäinenkään ei halua olla huonompi ja toistelee muilta kuulemiaan juttuja. Tänään vaikuttaa siltä, että jutut otetaan todesta ja muutto murhatädin luokse ja pelottavaan tulevaisuuteen saattaa sittenkin peruuntua. Pienen omatunnon äänen koputuksen poika tukahduttaa perustelemalla ei-niin-tosia-tarinoita sillä, että muistaa ihan oikeasti kuinka äiti antoi tukkapöllyä ja muistaakseni kerran läpsäisikin.
Lasten kannalta kaikessa edellä kerrotussa on se hyvä puoli, että äiti ei ole todellisuudessa murhaaja eikä sadisti. Ei myöskään raiskaaja. Tapahtumista ei löydä valitettavasti mitään muuta hyvää. Aina on kuitenkin toivoa.
reorreva kirjoitti:Arvelin jo tuolla jossakin aiemmassa viestissäni, että vanhimman tyttären lausunnot on varmaankin jälleen kerran jätetty huomiotta, kun on harkittu viimeisintä vangitsemista. Aiemmassa viestissäni arvelin myös, että salakuuntelun ajalla ei ole tapahtunut perheessä mitään tukkapöllyä pahempaa. Ja kas kummaa, täältähän näille arveluilleni löytyykin todistetta maikkarin sivuilta:
***************
MTV3 – Johanna Tuuri – Päivi Hannula
Seksuaalirikoksista epäillyn Anneli Auerin vangitseminen oli tänään esillä Turun käräjäoikeudessa.
MTV3 Uutisten tietojen mukaan oikeuteen on kutsuttu myös Auerin vanhimman lapsen edustaja, asianajaja Mika Kivikoski. Oikeus on kuullut Kivikoskea todistajana, sillä lasten kertomukset ovat niin erilaisia.
Kivikoski kertoi salista päästyään, että tuomari ja Auerin asianajaja Juha Manner olivat esittäneet hänelle kysymyksiä, jotka liittyivät Auerin esikoisen kuulusteluihin elokuussa. Muuta hänen ei ollut lupa salaisesta käsittelystä kertoa.
Kivikoski saapui vangitsemisoikeudenkäyntiin Anneli Auerin puolustuksen kutsumana. Oikeudessa kuultiin lisäksi ilmeisesti puhelimitse toista todistajaa, joka lausui puolustuksen todistajana vangitsemisen edellytyksistä.
Anneli Auer vangittiin todennäköisin syin istunnon päätteeksi.
Poliisi epäilee Anneli Aueria lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä raiskauksesta ja avunannosta raiskaukseen vuosina 2007 – 2008. Auerilla ja vuonna 2006 murhatulla Jukka S. Lahdella on neljä lasta.
Katso Päivi Hannulan raportti Turusta ja rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilän haastattelu (Seitsemän uutiset 16.9.2011)
****************
Mites toi maikkarin juttu nyt tukee noita arvelujasi; voitko hieman selittää.
Hei Edwin!
Voin toki. Mika Kivikoski on vanhimman lapsen asianajaja eli hänen edustajansa. Koska vanhin lapsi on kuulusteluissa kertonut aivan erilaista tarinaa kuin kolme muuta, oli Kivikoski kutsuttu paikalle. Syytteen ajajat eivät olleet kutsuneet, koska vanhimman tytön kuulustelut eivät tue sitä, mitä nuoremmat ovat kertoneet. Perinteisesti vanhinta tytärtä ei ole uskottu, koska aiemmin hän oli liian nuori ja nyt hän on ilmeisesti liian vanha. Tai sitten hänen juttunsa nyt eivät vain sovi ajatukseen: Anneli on murhaaja-raiskaaja.
Sille, että raiskaukset ajoitetaan vuosiin 2007-2008 on tietenkin syynä se, että vuonna 2009 poliisi salakuunteli perhettä eikä salakuuntelu tukenut sitä ajatusta että Anneli on murhaaja - raiskaaja - lasten pahoinpitelijä. Tämä selitetään tietenkin moisten taipumisten yhtäkkisellä katoamisella juuri sopivasti salakuuntelun alkamisen jälkeen. Toivonpa tosiaan, että Auerien perheessä olisi ollut salakuuntelua jo joulukuusta 2006 ennen ensimmäistä ikkunaan osunutta iskua. Itse asiassa taidan alkaa äänittää perhe-elämäämme vastaisuuden varalle. Mikä loistava idea! Tässäpä jollekin yritykselle loistava markkinarako: äänitä elämäsi, vältyt Annelin kohtalolta!
