Teon motiivi jäi epäselväksi, mutta jotakin saatiin selville; mielentilatutkimuksen mukaan tekijä ei ollut mielisairas, vaan taustalla saattoi olla äärimmäinen masennus vaikeasta elämäntilanteesta johtuen.
Perheen äiti oli raskauden aikan sairastunut paniikkihäiriöön, josta johtuen hän ei voinut mm. käydä yksin ulkona. Kodin- ja lapsenhoito jäi yksin Jalo Kantoniemen vastuulle. Molemmata vanhemmat olivat työttömiä ja perhe oli taloudellisissa vaikeuksissa. Poliisikuulusteluissa Kantoniemi sanoi, että hän surmasi sairaan vaimonsa säälistä ja tyttären sen takia, ettei kukaan muu saisi häntä Kantoniemen itse ollessa vankilassa.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus piti Kantoniemen syyntakeisuuden arviointia erittäin ongelmallisena, mutta katsoi Kantoniemen tehneen tekonsa täyttä ymmärrystä vailla olevana. Mielentilatutkimuksessa selvisi, että Kantoniemen lapsuus oli luonut heikon pohjan hänen persoonallisuutensa rakentumiselle. Isänsä kuoli pojan ollessa 5-vuotias. Monilapsisen perheen lestadiolainen äiti oli katkeroitunut ja Kantoniemi oli myös koulukiusattu.
Kantoniemen avovaimo - he olivat eronneet muodollisesti taloudellisten seikkojen vuoksi - oli hyvin riippuvainen miehestään. Lapsen syntymän jälkeen vaimon psyykkiset ongelmat lisääntyivät. Pinnallisesti rauhallinen parisuhde oli ristiriitaisten vaatimusten ja patotuneen vihan kyllästämä.
Heinäkuussa -96 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Jalo Kantoniemen 14 vuodeksi vankeuteen kahdesta murhasta. Oikeus katsoi, ettei tuomittu täysin ymmärtänyt mitä hän teki.
Tuomiosta valitettiin hovioikeuteen ja se käsitteli asian marraskuussa -96, pitäen voimassa käräjäoikeuden antaman tuomion. Ensikertalaisena Kantoniemi pääsi vapaaksi istuttuaan tuomiosta puolet, eli vuonna 2003.
Lähde HS arkistot.
Juttua kirjoittaessani tuli useasti mieleen tuon pienen tytön kohtalo. Millainen hänen lyhyt elämänsä oli? Ehtikö hän tajuta mitä tulee tapahtumaan kun isä aloitti vasaralla hakkaamisen. Ymmärtääkö tuon ikäinen jo kuoleman olevan tulossa ja miten helvetissä joku voi ylipäätään näin tehdä? Eikö tytöllä ollut esim. isovanhempia tai ylipäätään ketään, jotka olisivat huomanneet perheen vaikean tilanteen. Eikö tämä Suomen "maailman parhaaksi omakehuttu" sosiaaliturva ollut ajan tasalla perheen voinnin suhteen? Miksi isä ei voinut sietää ajatusta, että joku saisi lapsen?
Nyt Kantoniemi on siis vapaa ja jos on yhä hengissä, niin toivottavasti ei kukaan nainen erehdy hänen kanssaan perhettä perustamaan.
Missähän päin Hkiä nämä surmat tehtiin?