VAASAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 1.7.2011 Dnro R 11/13
…hovioikeus toteaa, että, kuten ZD ja ZE ovat selvittäneet, KUULOHAVAINNOT OVAT kuuloaistin tarkkuudesta ja kuultujen äänten sisältämän tiedon VÄLTTÄMÄTTÖMÄSTÄ TULKITSEMISESTA JOHTUEN YKSILÖLLISIÄ.
Lehdistä tuli Ulvilan tapausta alusta asti sivusilmällä seurattua, mutta vasta tapauksen pitkä tutkinta ja käsittely mediassa sekä A.A:n asettaminen syytteeseen herättivät mielenkiinnon. Nyt on sellainen vaihe elämässä (syysloma / isyysloma / äitiysloma / sairausloma / väitöskirjan teko / opiskelujen etäjakso / työttömyysjakso / eläkepäivät / helppo työ / leskeys tai ero / no life / veikkausvoiton koroilla elely / sapattivuosi / ...), että on aikaa lähetellä viestejä. Äimistelen intohimoa, jolla eräät kirjoittajat puolustavat rikoksesta epäiltyä A.A:a - ja uhoa, jolla toiset olisivat valmiita saman tien hirttämään naisen vajan takana

. Ovatko syytetyn tai uhrien sukulaisia tai ystäviä? Provosoivatko ja herättelevätkö suunnitellusti keskustelua mustavalkoisella trollauksella? Kuvittelevatko olevansa tuomareita? Ovatko saaneet sakot tulkinnanvaraisesta tai tekemättömästä rikoksesta ja aloittaneet sodan oikeuslaitosta ja yhteiskuntaa vastaan? Ovatko kohdanneet vääryyttä - eikä väärintekijää olekaan saatu rangaistua - joten täytyy nyt ainakin A.A:a rangaista? Kärsivätkö paranoiasta tai muista mielenterveydellisistä ongelmista? Keskustelupalsta on keskustelupalsta eikä oikeudenistunto. Itse luotan oikeuslaitoksen toimintaan. Subjektiivisella mielipiteelläni Ulvilan tapauksesta ei ole mitään juridista merkitystä.
Omassa elämässäni olen kuitenkin sankari, joten itselleni mielipiteelläni on väliä. Sosiaalisesti on mielenkiintoista peilata omaa mielipidettään muiden mielipiteisiin. Siinä tutustuu niin ihmisluontoon yleensä kuin itseensäkin paremmin. Kun huomaa saavansa näkemyksilleen jakajia, tuntee suurempaa yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan ja saa vahvistusta identiteetilleen. Demokratiaan ja ihmisyyteen kuuluu - joskus valitettavana - osana suhteellinen
valtavirran mukana kulkeminen. Pahimmillaan se on johtanut esim. keskiajan inkvisiittoreiden mielivaltaan, toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin Saksassa, uskonsotiin ja KKK:n suosioon, parhaimmillaan moraali- ja etiikkakäsitysten selkeytymiseen (kansainvälisen oikeuslaitoksen synty) ja vapaaseen ja langattomaan mielipiteiden vaihtoon ja tiedonvälitykseen. Koen minfon lukemisen pienenä nautintona, jota voi verrata kahvin- tai teenjuontiin, hurrikaanivideoiden katseluun, vähän tirkistelevään sosiaalipsykologiseen käyttäytymistutkimukseen tai dekkarin lukemiseen.
On hirveää, jos A.A. ei käräjäoikeudessa ole saanut asianmukaista kohtelua. Onko asiasta tehty kanne/valitus oikeuskanslerille? Hätäkeskusnauhoiteasia ei ole yksinkertainen. Alun lainauksen perusteella hätäkeskusnauhoitteen litterointeja ei voi pitää faktoina.
Miksei A.A. pyrkinyt puolustamaan miestään hyökkääjältä? Miksei hän hakenut olohuoneesta esim. muovituolia tai keittiöstä veistä ja alkanut hakata sillä tunkeilijaa? Jos mies oli hänelle rakas, miksei hän osoittanut huolta rakkaastaan teoillaan ja puheillaan hätäkeskusnauhoitteen aikana? Jos pelko esti A.A:a menemästä miehensä tueksi, miksei pelko saanut häntä viemään lapsia turvaan ja soittamaan hätäpuhelua turvallisesta paikasta - esim. naapurista, välittömästi takkahuoneesta poistumisen jälkeen? A.A. ei lehtitietojen mukaan ollut yllättänyt käräjäoikeuden päätöksestä. Hän myös selitti illan tapahtumat kuvauksella, jota hänelle ei ollut syötetty ulkoa päin. Tunnustuskuvaus voi toki olla hänen mielikuvituksensa tuotetta; pyrkimys selittää muistista pyyhkiytynyt, todellisia tapahtumia vastaamaton tai muuten vain käsittämätön tapahtumaketju itselleen: niin se tulkittiin myös hovioikeudessa. Olettamukset ja mielipiteet eivät ohjaa oikeuslaitoksen toimintaa, mutta ne saavat ohjata vapaata mielipidekirjoittelua. Minulla on subjektiivinen oikeus pitää A.A:a OLETETTAVANA murhaajana; hän oli paikalla, käyttäytyi oudosti sekä surman aikana (ks. ed.) että sen jälkeen (julkisuushakuisuus, oikeustapauksen ruodinta mediassa yms.) - ja uusimpien seksuaalirikossyytteiden valossa tapaukseen liittyisi myös motiiveja, jotka tukisivat A.A:n syyllisyyttä. Rangaistukseen tuomitsemisen jätän oikeuslaitoksen ja Herran huomaan.
Jos A.A. lopulta vapautetaan kaikista syytteistä, pidän häntä todennäköisesti silti syyllisenä. Julkinen halveksunta ja lynkkausmieliala ovat tietysti hitonmoinen hinta ja vääryys vuosia jatkuneesta kärsimyksestä ja lasten menetyksestä, jos Auer on syytön, mutta shit happens. Vastuu lankeaisi tällöin medialle, viranomaisille ja oikeuslaitokselle, ei minfolaisille A.A:n vastustajille, jotka perustavat mielipiteensä milloin mihinkin: valtavirran mielipiteisiin, salaisiin silminnäkijäkuvauksiin (
keep on dreaming), lehtitietoihin, uskomuksiin, ainokassisten näkyihin, hallusinaatioihin tai katteettomiin epäilyksiin.
Mutta inhimillinen laki asetetaan ihmisten paljoudella, josta suurin osa on epätäydellisiä ihmisiä. Siitä syystä inhimillisellä lailla ei kielletäkään kaikkia paheita, joista hyveelliset pidättyvät, vaan kielletään ainoastaan raskaammat paheet, joista suurimman osan kansasta on mahdollista pidättäytyä. Ennen kaikkea kielletään ne, jotka ovat toisille vahingoksi, sillä inhimillinen yhteiselämä ei voisi jatkua, ellei niitä kiellettäisi. (Tuomas Akvinolainen)
Ikävää on, että Ulvilan tapauksessa tapahtui raskaampia paheita, menee murhatapaus korkeimpaan oikeuteen tai ei, ja todetaan A.A. sitten lopulta syyttömäksi tai syylliseksi murhasyytteeseen ja kaikkiin muihinkin syytöksiin. Vahinkoa on syntynyt - ja suuri rooli vahingon syntymisessä on ollut sekä murhaajalla että heikolla tutkinnalla.