Mariana Jokelan murha 1913
Mariana Jokelan murha 1913
Löysin vahingossa muistomerkin turilantieltä, en tiedä kuuluuku halikkoon vai kuusjokeen mutta kuitenkin, vieressä oli pieni metalli laatta jossa luki suurinpiirtein; Mustasukkaisuudessaan tämän kuusen takana vanhempi mies ampui haulikolla 19 vuotiaan Mariana Jokelan ja sen jälkeen ampui itsensä tielle. Pistän kuvan laatasta myöhemmin nettiin, jos jollain on tietoa hieman lisää tapahtuneesta niin kiitos etukäteen.
http://www.panoramio.com/photo/5007741
http://www.panoramio.com/photo/5007741
tuossa on nyt lisää kuvia paikasta... kartalla ei luultavimmin ole oikeassa paikassa mutta varmasti lähellä!
Laatta kuva epäonnistui aika pahasti mutta koittakaa saada selvää, en tiedä mitä siihen on sotkettu enkä ole ammattivalokuvaaja...
http://www.panoramio.com/tags/mariana+jokela/
Laatta kuva epäonnistui aika pahasti mutta koittakaa saada selvää, en tiedä mitä siihen on sotkettu enkä ole ammattivalokuvaaja...
http://www.panoramio.com/tags/mariana+jokela/
I think it's funny
Freedom takes money
Freedom takes money
-
- Jane Marple
- Viestit: 1068
- Liittynyt: Ke Huhti 18, 2007 8:14 am
Muistomerkki on korjattu niinkin äskettäin kuin-95. Tämän perusteella voisi olettaa, vaikka aikalaisia alkaa olla harvakseltaan, paikallisten ainakin tapauksen tietävän ja muistavan.
"Au fondement de la nouvelle secte,
Seront les os du grand Romain trouvez:
Sepulchre en marbre apparoistra couverte,
Terre trembler en l'Avril, mal enfouets."
Mikael de Nostre-Dame:
Centurie 6:66
Seront les os du grand Romain trouvez:
Sepulchre en marbre apparoistra couverte,
Terre trembler en l'Avril, mal enfouets."
Mikael de Nostre-Dame:
Centurie 6:66
Kiitos mielenkiintoisesta tiedosta.
On kiva käydä vanhoilla murhapaikoilla vaikkapa kesälomareissulla.
Tarvitsemme uutta verta ja lihaa loppuunkaluttujen Bodom- ym. luiden tilalle, ja niitä saattaa hyvinkin löytyä vanhemmista tapauksista.
Murhanhimo on läheistä sukua murhista lukemisen himolle. Kumpikin vaatii uusia uhreja tietyin väliajoin.
On kiva käydä vanhoilla murhapaikoilla vaikkapa kesälomareissulla.
Tarvitsemme uutta verta ja lihaa loppuunkaluttujen Bodom- ym. luiden tilalle, ja niitä saattaa hyvinkin löytyä vanhemmista tapauksista.
Murhanhimo on läheistä sukua murhista lukemisen himolle. Kumpikin vaatii uusia uhreja tietyin väliajoin.
Is it not fine to dance and sing
while the bells of death do ring?
while the bells of death do ring?
Sattumalta löysin vanhasta Seura lehdestä tuohon liittyvän kirjoituksen.
Lähde: Seura 3/1999
Näin sai surmansa nuori ja kaunis Mariana
Silmän verkkokalvoon häilähtää korkea, osin lumen kuorruttama muistokivi. Katse ehtii poimia kivestä yhden sanan, kun auto surahtaa jo sen ohi. Murhattu.... Uteliaisuus herää. On pakko jarruttaa ja peruuttaa taaksepäin.
Kahlaamme lumihangessa korkean harmaan kiven viereen. Se on noin kymmenen metrin päässä vasemmalle tiestä, joka vie Halikon Vaskiolta Kuusjoen suuntaan. Lähempää on helppo nähdä kiveen hakattu teksti kokonaan: Ristin alla on päivämäää: 10.12.1913. Ja sitten: Murhattu Mariana Jokela.
Mariana Jokela? Kuka hän on? Mitä oli tapahtunut tiellä 85 vuotta sitten? Kuka oli pystyttänyt tien viereen harvinaislaatuisen hautakiven?
Kolme laukausta
Tutkimme sanomalehtiä joulukuulta 1913. Tärppää melkein heti. Turkulaisesta Uusi Aura-lehdestä löytyy joulukuun 12. päivältä otsikko: Kamala kaksoismurha Halikossa. Lehden kirjasintyyppi on vanhaa, hieman vaikeasti luottavaaa fraktuuraa. Se ei haittaa. Lehtiuutinen kertoo selkeästi tapahtuneen: Muutamissa taloissa oli kuultu kolme laukausta kello neljän aikaan iltapäivällä hämärän jo laskeutuessa seudun ylle. Kukaan ei kuitenkaan lähtenyt ottamaan niistä selkoa. Viitisen tuntia myöhemmin oli muutama paikkakuntalainen kävellyt maantietä myöten ja löytänyt kaksi ruumista keskeltä tietä. He tunnistivat heti kuolleet.
Toinen oli työmies Kalle Tippala, toinen läheisen lohkotilallisen tytär Mariana Jokela. Iltapäivällä kello kolmen aikaan oli Marianan isä ajanut hevosella murhapaikan ohitse, mutta minkäänlaisia surmateon jälkiä ei silloin vielä tiellä näkynyt.
Puiden takaa
Poliisitutkinta pantiin heti toimeen. Siinä selvisi itse tapahtumien kulku sekä murhateon motiivit. Työmies Kalle Tippala oli ollut töissä Jokelalla ja ihastunut talon tyttäreen Marianaan. Tippala oli jo 55-vuotias ja Mariana vasta 19-vuotias, mutta Tippala oli silti kypsytellyt ajatusta saada tyttö vaimokseen, vaikka tällä oli sulhanen naapurikylässä. Tippala ryhtyi sanoista tekoihin joulukuun alussa. Hän kosi tyttöä, mutta sekä vanhemmat että tyttö, joka surastaan pelkäsi Tippalaa, kieltäytyivät jyrkästi. Aikaisemmin tappeluista rangaistu ja murhastakin syytetty Tippala menetti malttinsa ja uhkasi surmata sekä tytön että itsensä.
Joulukuun 10. päivän aamuna Mariana Jokela oli tapansa mukaan mennyt Kuusjoen turvepehkutehtaalle, mistä hän päivätyön tehtyään palasi kylätietä kohti kotiaan.
Kalle Tippala oli piileskellyt tien vierellä puiden takana jo silloin, kun Marianan isä oli ajanut hevosella paikan ohi. Marianan lähestyessä Tippala oli astunut tielle ja ampunut tyttöä kaksi kertaa. Ensimmäinen laukaus, hirvikuula, osui tytön olalla kantamaan lapioon katkaisten sen varren. Toinen laukaus, haulipanos, osui kuolettavasti tytön rintakehään. Lopuksi Tippala, jonka Uusi Aura uutisessaan määritteli >>ilkeäksi mieheksi>>, oli ampunut itsensä.
Kädet kuolleen ympärillä
Hieman kauempana hautakivestä on Vasko-seuran teettämä muistokilpi: Mustasukkainen, iäkäs mies väijyi tässä kuusen takana ja ampui 19 v. Mariannan haulikolla ja sen jälkeen itsensä neidon vierelle.
Hautakiven pystyttivät aikanaan surmatun tytön järkyttyneet vanhemmat. Vuosikymmenien mittaan se hautautui lähes kokonaan, kun tietä ja ojia levennettiin. -Kivi kaatui ojan penkkaan ja peittyi vähitellen mutaan. Se oli tekstipuoli alaspäin eikä siitä näkynyt kuin vähän yhtä kulmaa, sanoo helsinkiläinen Veijo Paasivaara, joka nelisen vuotta sitten kunnosti kiven yhdessä Toivo Heinon kanssa. -Traktorin kauhalla nostettiin kivi pois ojasta, pestiin se ja valettiin kivelle betonijalusta, ennen kuin se vietiin takaisin paikalleen. Kiveen hakattu teksti näkyi enään huonosti ja maalasin sen mustalla hautakivimaalilla uudestaan. Veijo Paasivaaran isä toimi aikanaan isännöitsijä-työnjohtajana Kuusjoen turvepehkutehtaalla, missä Mariana Jokela kävi töissä. Veijo Paasivaara itse asui vuosikymmenet puolen kilometrin päässä murhapaikalta olleella Turilan tilalla ja kuuli sedältään paljon tarinoita murhenäytelmästä: -Setä kertoi, että murhapäivänä oli kova pakkanen. Ruumiit olivat jo jäätyneet, kun ne löydettiin. Murhaaja oli kietonut kädet rakastamansa tytön ympäri ja laukaissut haulikon varpaallaan otettuaan sitä ennen saappaan ja sukan pois jalastaan. Marianan isä Vennu Jokela oli nostanut ruumiit rekeen ja ajanut ne aamulla Halikon kirkolle.[]
Lähde: Seura 3/1999
Näin sai surmansa nuori ja kaunis Mariana
Silmän verkkokalvoon häilähtää korkea, osin lumen kuorruttama muistokivi. Katse ehtii poimia kivestä yhden sanan, kun auto surahtaa jo sen ohi. Murhattu.... Uteliaisuus herää. On pakko jarruttaa ja peruuttaa taaksepäin.
Kahlaamme lumihangessa korkean harmaan kiven viereen. Se on noin kymmenen metrin päässä vasemmalle tiestä, joka vie Halikon Vaskiolta Kuusjoen suuntaan. Lähempää on helppo nähdä kiveen hakattu teksti kokonaan: Ristin alla on päivämäää: 10.12.1913. Ja sitten: Murhattu Mariana Jokela.
Mariana Jokela? Kuka hän on? Mitä oli tapahtunut tiellä 85 vuotta sitten? Kuka oli pystyttänyt tien viereen harvinaislaatuisen hautakiven?
Kolme laukausta
Tutkimme sanomalehtiä joulukuulta 1913. Tärppää melkein heti. Turkulaisesta Uusi Aura-lehdestä löytyy joulukuun 12. päivältä otsikko: Kamala kaksoismurha Halikossa. Lehden kirjasintyyppi on vanhaa, hieman vaikeasti luottavaaa fraktuuraa. Se ei haittaa. Lehtiuutinen kertoo selkeästi tapahtuneen: Muutamissa taloissa oli kuultu kolme laukausta kello neljän aikaan iltapäivällä hämärän jo laskeutuessa seudun ylle. Kukaan ei kuitenkaan lähtenyt ottamaan niistä selkoa. Viitisen tuntia myöhemmin oli muutama paikkakuntalainen kävellyt maantietä myöten ja löytänyt kaksi ruumista keskeltä tietä. He tunnistivat heti kuolleet.
Toinen oli työmies Kalle Tippala, toinen läheisen lohkotilallisen tytär Mariana Jokela. Iltapäivällä kello kolmen aikaan oli Marianan isä ajanut hevosella murhapaikan ohitse, mutta minkäänlaisia surmateon jälkiä ei silloin vielä tiellä näkynyt.
Puiden takaa
Poliisitutkinta pantiin heti toimeen. Siinä selvisi itse tapahtumien kulku sekä murhateon motiivit. Työmies Kalle Tippala oli ollut töissä Jokelalla ja ihastunut talon tyttäreen Marianaan. Tippala oli jo 55-vuotias ja Mariana vasta 19-vuotias, mutta Tippala oli silti kypsytellyt ajatusta saada tyttö vaimokseen, vaikka tällä oli sulhanen naapurikylässä. Tippala ryhtyi sanoista tekoihin joulukuun alussa. Hän kosi tyttöä, mutta sekä vanhemmat että tyttö, joka surastaan pelkäsi Tippalaa, kieltäytyivät jyrkästi. Aikaisemmin tappeluista rangaistu ja murhastakin syytetty Tippala menetti malttinsa ja uhkasi surmata sekä tytön että itsensä.
Joulukuun 10. päivän aamuna Mariana Jokela oli tapansa mukaan mennyt Kuusjoen turvepehkutehtaalle, mistä hän päivätyön tehtyään palasi kylätietä kohti kotiaan.
Kalle Tippala oli piileskellyt tien vierellä puiden takana jo silloin, kun Marianan isä oli ajanut hevosella paikan ohi. Marianan lähestyessä Tippala oli astunut tielle ja ampunut tyttöä kaksi kertaa. Ensimmäinen laukaus, hirvikuula, osui tytön olalla kantamaan lapioon katkaisten sen varren. Toinen laukaus, haulipanos, osui kuolettavasti tytön rintakehään. Lopuksi Tippala, jonka Uusi Aura uutisessaan määritteli >>ilkeäksi mieheksi>>, oli ampunut itsensä.
Kädet kuolleen ympärillä
Hieman kauempana hautakivestä on Vasko-seuran teettämä muistokilpi: Mustasukkainen, iäkäs mies väijyi tässä kuusen takana ja ampui 19 v. Mariannan haulikolla ja sen jälkeen itsensä neidon vierelle.
Hautakiven pystyttivät aikanaan surmatun tytön järkyttyneet vanhemmat. Vuosikymmenien mittaan se hautautui lähes kokonaan, kun tietä ja ojia levennettiin. -Kivi kaatui ojan penkkaan ja peittyi vähitellen mutaan. Se oli tekstipuoli alaspäin eikä siitä näkynyt kuin vähän yhtä kulmaa, sanoo helsinkiläinen Veijo Paasivaara, joka nelisen vuotta sitten kunnosti kiven yhdessä Toivo Heinon kanssa. -Traktorin kauhalla nostettiin kivi pois ojasta, pestiin se ja valettiin kivelle betonijalusta, ennen kuin se vietiin takaisin paikalleen. Kiveen hakattu teksti näkyi enään huonosti ja maalasin sen mustalla hautakivimaalilla uudestaan. Veijo Paasivaaran isä toimi aikanaan isännöitsijä-työnjohtajana Kuusjoen turvepehkutehtaalla, missä Mariana Jokela kävi töissä. Veijo Paasivaara itse asui vuosikymmenet puolen kilometrin päässä murhapaikalta olleella Turilan tilalla ja kuuli sedältään paljon tarinoita murhenäytelmästä: -Setä kertoi, että murhapäivänä oli kova pakkanen. Ruumiit olivat jo jäätyneet, kun ne löydettiin. Murhaaja oli kietonut kädet rakastamansa tytön ympäri ja laukaissut haulikon varpaallaan otettuaan sitä ennen saappaan ja sukan pois jalastaan. Marianan isä Vennu Jokela oli nostanut ruumiit rekeen ja ajanut ne aamulla Halikon kirkolle.[]
Kiitos.
Vaikuttava tarina, jonka opetus on: Kaiken minkä haluaa, voi saada.
Täytyy vain toimia päättäväisesti.
Romanttinen loppu.
Mielikuva toisiinsa kietoutuneista jäätyneistä ruumiista saa tipan silmään.
Veriroiskeita vastasataneella lumella, rakastaja, joka ei koskaan irrota otettaan.
Kun ruumiit saadaan lopulta sulatettua, iskee rigor mortis.
Vaikuttava tarina, jonka opetus on: Kaiken minkä haluaa, voi saada.
Täytyy vain toimia päättäväisesti.
Romanttinen loppu.
Mielikuva toisiinsa kietoutuneista jäätyneistä ruumiista saa tipan silmään.
Veriroiskeita vastasataneella lumella, rakastaja, joka ei koskaan irrota otettaan.
Kun ruumiit saadaan lopulta sulatettua, iskee rigor mortis.
Is it not fine to dance and sing
while the bells of death do ring?
while the bells of death do ring?
Isäni
Muistomerkin teki Isäni Veijo Paasivaara. Hän syntyi nykyisellä Turilan tilalla ja jäi orvoksi ihan lapsena. Sukulaiset kasvattivat hänet ko. tilalla. Elämä toi hänet sodan jälkeen Helsinkiin.
Iän myötä kotiseuturakkaus lisääntyi. Hän keräsi tietoa ja muisteli menneitä.
Viime vuosinaan hän alkoi tallentaa asioita kirjoitelmin ja alkoi rakentaa näitä muistomerkkejä. Niitä tosiaan on muitakin kuin tämä Marjaanan kivi.
Kaikkin muistomerkkeihin liitty suuri tarina.
Isäni kuoli muutama vuosi sitten ja muistomerkkien huoltaminen loppui.
Varmaan pitäisi löytää keino ikuista nämä merkit ja keksiä keino ylläoitää niitä kunnossa.
Iän myötä kotiseuturakkaus lisääntyi. Hän keräsi tietoa ja muisteli menneitä.
Viime vuosinaan hän alkoi tallentaa asioita kirjoitelmin ja alkoi rakentaa näitä muistomerkkejä. Niitä tosiaan on muitakin kuin tämä Marjaanan kivi.
Kaikkin muistomerkkeihin liitty suuri tarina.
Isäni kuoli muutama vuosi sitten ja muistomerkkien huoltaminen loppui.
Varmaan pitäisi löytää keino ikuista nämä merkit ja keksiä keino ylläoitää niitä kunnossa.
Re: Isäni
Hienoa, että muistomerkin tekijäkin selvisi. Sattuuko olemaan tallella listaa näistä muistomerkeistä ja niiden takaa löytyvistä tarinoista? Kotiseudusta riippumatta unholaan jääneet henkirikokset ja muut tapahtumat kiinnostavat aina. Lisäksi tällä palstalla on monia jotka kiertävät maata laajaltikin tämän kaltaisten tapahtumien perässä, joten apua merkkien ikuistamiseen ainakin valokuvien ja nettijuttujen muodossa voisi löytyä.pekkap1 kirjoitti:Muistomerkin teki Isäni Veijo Paasivaara. Hän syntyi nykyisellä Turilan tilalla ja jäi orvoksi ihan lapsena. Sukulaiset kasvattivat hänet ko. tilalla. Elämä toi hänet sodan jälkeen Helsinkiin.
Iän myötä kotiseuturakkaus lisääntyi. Hän keräsi tietoa ja muisteli menneitä.
Viime vuosinaan hän alkoi tallentaa asioita kirjoitelmin ja alkoi rakentaa näitä muistomerkkejä. Niitä tosiaan on muitakin kuin tämä Marjaanan kivi.
Kaikkin muistomerkkeihin liitty suuri tarina.
Isäni kuoli muutama vuosi sitten ja muistomerkkien huoltaminen loppui.
Varmaan pitäisi löytää keino ikuista nämä merkit ja keksiä keino ylläoitää niitä kunnossa.
Tällainen vastaava tapaus on sattunut myös Kuorevedellä Hallin Jannen maisemissa, ehkä noin 1930-luvun tietämillä. Äitini on kertonut tapauksesta, mutta tekijää tai uhria en nyt muista (voin tarkistaa myöhemmin äidiltäni, josko hän muistaisi). Tarina kuitenkin meni niin, että hieman yksinkertaisena pidetty nuori mies oli ihastunut naapurin tyttöön ja päättänyt ottaa tämän vaimokseen. Tyttö oli ollut eri mieltä asiasta ja tainnut nauraakin miehelle. Mies oli veistänyt puusta nuijan ja väijynyt tyttöä kiven takana. Hän oli yksinkertaisesti nuijinut tytön kuoliaaksi. Mies oli kertonut päättäneensä, että jollen minä sitä saa, ei saa kukaan muukaan. No eipä tosiaan saanut.
Tarinat
Niitä muistomerkkejä on saman tien varrella Susi Iitasta ja yhden miehen kaivoksesta. Susi Iita joutui suden raatelemaksi ko. paikalla.
Kaivoksen takana tosiaan on yksi mies joka unessa näki aarteen ja sen jälkeen uhrasi elämänsä etsinnälle.
Tarinat on tuolla vintillä Isäni papereiden joukossa. Kaivan ne sieltä lähiaikoina ja jotenkin muutan sähköiseen muotoon. Tuon ne sitten täällä julki. Samalla kerron muistomerkkien tarkemmat sijainnit.
Vierailin Isäni ja perheeni kanssa viimeksi noilla merkeillä kauniina kesäpäivänä vuosituhannen vaiheessa. Se oli upea päiväretki. Samalla vierailimme Isäni entisellä kotitilalla Turilassa.
Siellä on Isäni entistämä hirsinen aitta kauniilla katajaisella kukkulalla. Isäni löysi ikivanhan asujamiston siitä takarinteeltä. Samoin hauta/aarrepaikan. Sen avaaminen jäi kesken. Sijainti on minulla ja Turilan pojilla tiedossa. Varmaan tulevaisuudessa teemme asialle jotain.
Kaivoksen takana tosiaan on yksi mies joka unessa näki aarteen ja sen jälkeen uhrasi elämänsä etsinnälle.
Tarinat on tuolla vintillä Isäni papereiden joukossa. Kaivan ne sieltä lähiaikoina ja jotenkin muutan sähköiseen muotoon. Tuon ne sitten täällä julki. Samalla kerron muistomerkkien tarkemmat sijainnit.
Vierailin Isäni ja perheeni kanssa viimeksi noilla merkeillä kauniina kesäpäivänä vuosituhannen vaiheessa. Se oli upea päiväretki. Samalla vierailimme Isäni entisellä kotitilalla Turilassa.
Siellä on Isäni entistämä hirsinen aitta kauniilla katajaisella kukkulalla. Isäni löysi ikivanhan asujamiston siitä takarinteeltä. Samoin hauta/aarrepaikan. Sen avaaminen jäi kesken. Sijainti on minulla ja Turilan pojilla tiedossa. Varmaan tulevaisuudessa teemme asialle jotain.