jokuvaan kirjoitti:
Ei rikoksia voi ratkaista tyyliin ´ei siitä eilenkään kukaan mennyt´. Pitää olla avoin osallisten kertomuksille, todennäköisyyksille, väärinkäsityksille, unohduksille ja monimutkaisille lavastuksille. Todisteet/toteen näytöt kuitenkin ratkaisevat. A.A:n syyllisyyttä ei hovissa pystytty todistamaan ilman epäilystä; jäi siis mahdollisuus syyttömyyteen, (mikä johti vapautukseen), mutta epäilys voi (mahdollisessa) jatkokäsittelyssä raueta ja syyllisyys tulla ilman epäilystä toteen näytetyksi. Meniköhän vieläkään oikein...
Väsytys on tietysti pitemmän päälle hyvä taktiikka, kun väsyttäjiä on 10 ja väsytettäviä puolet vähemmän.
1. Oikeudessa tutkitaan syytettä, ei syytettyä
2. Syyte oli, että Anneli on syyllinen
3. Syyllisyys pitää osoittaa ilman epäilystä
4. Syyllisyyttä ei voitu osoittaa ilman epäilystä, koska syytteen väittämät voitiin kaikki kumota
5. Syyte on väärä
6. Syytetty on vapaa
Mihinkään muuhun ei oteta kantaa, eikä jätetä mitään epäilyksen varjoja syytetyn päälle. Totta kai jokainen juttu otetaan uudestaan käsittelyyn, jos uusia todisteita löytyy. Mutta syytteestä vapautunut on syytön.
Aina käytetään ilmaisuja: "NN:n todistajalausunnon perusteella XX ei ole voinut surmata YY:ta. NN:n todistajalausuntoa on pidettävä uskottavana, minkä vuoksi syyte raukeaa." Eihän ne tuomarit voi mitään 100% varmuudella tietää, eikä ne siihen pyrikään. Eihän juuri mikään keissi ratkeaisi, jos syytetyn pitäisi todistaa syyttömyytensä 100% varmasti. Aina voi todistaja valehdella, aina voi olla väärennetty nauha tai kuva tai video. Aina on pakko sanoa, että "on pidettävä uskottavana, että...". Ei oikeudessa sanota, että syytön ja sillä sipuli.
Siksi käytetään termejä "syyllisyydestä jäi riittävä/varteenotettava epäilys".
Ja tässä tärkeä pointti vielä kerran: oikeudessa ei todeta ketään syyttömäksi. Ei sanota, että todisteet eivät riittäneet, ja siksi syytetty vapautettiin. Ei sanota, että odotamme lisätodisteita, ja katsotaan sitten uusiksi. Sanotaan, että syytettä ei voitu näyttää toteen. Syytteessä luki, että Anneli on syyllinen, mutta me tuomarit olemme sitä mieltä, että ei se ole, syyllisyydestä jää epäilys. Muun muassa ainoa silminnäkijätodistus, nauha ja jäljet todistavat toisin. Miten voisimme siis tuomita syytetyn, kun ei häntä vastaan ole mitään?
No, ei tää tästä parane=)