Poliisi kuoli laukaukseen KRP:n pikkujouluissa 2011

[Talontytär]

Suomi24:lla joku tietäväinen osasi kertoilla, että perheessä on ollut pitkään ongelmia.
Noh, voimia perheelle nyt kovina aikoina!!

Kyllä tuollaiseen huhuun on aika helppo uskoa, ei aviomies nyt yllätyksenä lähde eli ei se elämä ole voinut olla niin auvoista. Kyllä sitä merkkejä on ollut pidempään, jos noin käy.
En usko, että poliisin ammatissa heti ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen tartutaan aseeseen, siinä on työssä nähty kuitenkin aika paljon ja oma nahka kovettunut.

[Talontytär]

"Perhe

Perheeseeni kuuluvat rikoskomisariona työskentelevä aviomies ja 10-vuotias Tatu-poika.

Asumme Joensuun Hukanhaudalla ja meillä on ”möksä” Höytiäisen rannalla Kontiolahdella. Pyrimme viettämään siellä vapaa-aikaa mahdollisimman paljon.

Arvostan kovasti sitä, että mieheni on ottanut vastuuta Tatun arjen sujumisesta minun toimiessa työtehtävissäni Helsingissä. "

http://www.anuvehvilainen.fi/index.php? ... vu=Etusivu

Sinällään asiaan liittymättä musta on aika outoa, että KRP:n rikostutkijan vaimo kertoo noinkin tarkkaan missä asuvat ja mökkeilevät.

Ja sitten taas, olisiko miehelle käynyt liian rankaksi kun on omien (rankkojen) töiden lisäksi jäi vielä lapsen hoito vastuulle kun vaimo lähti Helsinkiin töihin? Tai liittyykö tähänkin joku erokriisi...? Mutta sitä ihmettelen, miksi mies on halunnut päättää päivänsä juurikin työpaikan pikkujouluissa,..

Ei tuo ainakaan helppo osa ole ollut, tehdä raskasta työtä ja pyörittää kodin arkea.
Ne ministerin kuviot ovat aika lokoisia tuohon verrattuna.
Kyllä olisi reilua vetää ero ja asettua lapsen kanssa arkeen, niin näkisi, miten se sujuu. Jos miehestä ei ole enää kuin piiaksi. Kotileikki eri paikkakunnalla on aluksi hauskaa, mutta tulisi muistaa toisen arki.

[Doctor Lecter]

Eeva -lehden helmikuun numerossa on Anu Vehviläisen haastattelu:

Anu Vehviläinen ja puolison itsemurha: "En tiennyt mieheni syvistä, synkistä virroista"

Kun läheinen tekee itsemurhan, jäljelle jää mustaa surua. Kansanedustaja Anu Vehviläinen on joutunut kokemaan sen kahdesti.

Anu Vehviläinen istuu mökillä Höytiäisen rantamaisemissa ja palaa menneeseen. Runsas vuosi sitten kuollut aviomies on Anun puheissa koko ajan vahvasti mukana. Timo halusi istuttaa mökille keltaisia perennoja, jotka houkuttelevat perhosia. Timo oli kova kalastamaan. Kesäisin nousi kuhaa ja ahvenia. Nyt järveen on heitetty talviverkot, jos vaikka kuhaa tulisi pakkasillakin.

Timo tunsi linnut, ja opetti niitä pojallekin. Pihalla vieraili samaan aikaan lapinpöllö ja hiiripöllö, ja rannalla on nähty meriharakkakin.
”Timo on täällä läsnä joka hetki, mutta se läsnäolo ei ole painostavaa. Se on rauhoittavaa”, Anu sanoo.

Samanlaista rauhaa Timo jakoi omalla olemuksellaan läheisilleen eläessään. Pikkusikareita polttelevaa poliisimiestä ja ATARI-ryhmän entistä johtajaa pidettiin joviaalina miehenä.

Jotkut tapahtumat ovat painuneet kuvina muistiin. Anu näkee yhä mielikuvissaan, miten isä ja poika menivät rantaan ja lähtivät yhdessä kalaan. Monet muistoista ovat haikeita, osa sattuu vielä kipeästi.

Viimeisenä iltanaan Timo soitti Anulle ja mietti, tulisiko jo kotiin vai jäisikö vielä pikkujouluihin kollegoiden kanssa. Hän päätti jäädä vielä hetkeksi.

”Puhelun jälkeen en voinut kuvitella mitään tämänkaltaista tapahtuvan. Mikään Timon puheissa ei viitannut itsemurhaan.”

Anu uskoo teon olleen impulsiivinen ja hetkessä syntynyt. Työkavereiden kanssa ei ollut mitään riitaa. ”Ensimmäisinä kuukausina hain koko ajan vastausta siihen, miksi hän teki näin. Kun en voinut tarkistaa asioita enää Timolta, minun oli luotava omaa kuvaa ja tyydyttävä siihen. Varmaa vastausta en saa koskaan, ja vaikka saisinkin, niin Timoa ei toisi mikään enää takaisin.”

Aviomiehestä löytyi puoli, jota Anu ei ollut tuntenut.
”Timossa oli tuntemattomia syviä, synkkiä virtoja, joista en tiennyt. Toista ihmistä ei voi näköjään koskaan täysin tuntea, vaikka luuleekin tuntevansa. Ihminenhän ei aina tunne itsekään itseään.”

Teksti: Pirjo Houni

Lue Anu Vehviläisen koko haastattelu helmikuun 2013 Eevasta.
http://www.eeva.fi/artikkeli/anu-vehvil ... -virroista

Hmmm... ei tämä enää ajankohtaisiin kuulu, mutta ei sitä voi Muut rikokset -osastollekaan asentaa? Vapaa keskustelu lienee oikea paikka.

[Destiny]

"HS: Anu Vehviläinen kertoo yöstä, jolloin hänen miehensä teki itsemurhan – ”Ne olivat elämäni kauheimmat tunnit”

Ministeri Anu Vehviläisen isä ja aviomies kuolivat molemmat oman käden kautta. Vehviläinen kertoo Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä yöstä, jolloin miehen kollegat toivat suruviestin kotiovelle.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen (kesk) rikoskomisariona työskennellyt mies kuoli vuonna 2011. Hän ampui itsensä poliisien pikkujouluissa.

Vehviläinen kertoo Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä yöstä, jolloin hänen ja nyt 17-vuotiaan Tatu Hiltusen elämä muuttui.

Perjantaina, marraskuun 25. päivä, Vehviläinen lensi Helsingistä kotiinsa Joensuuhun. Mies oli lähtenyt työpaikkansa pikkujouluihin, ja Vehviläinen vietti pojan kanssa koti-iltaa. Puoli kahdeksalta illalla mies soitti ja pohti, jäisikö hän vielä juhliin.

Mies oli kertonut jäävänsä. Puoli kahdelta yöllä Vehviläinen heräsi ovikellon soittoon.
– Ajattelin, että Timo on hiprakassa eikä hänellä ole avaimia. Lähdin vähän vihaisena avaamaan, sillä pelkäsin Tatun heräävän. Ovella oli Timon esimies ja työkaveri. He kertoivat, että Timo oli tehnyt itsemurhan kesken juhlien, Vehviläinen kertoo HS:lle.

– Olin sokissa. He soittivat perheystävällemme, jotta en jäisi tilanteessa yksin. Ne olivat elämäni kauheimmat aamuyön tunnit, jotka muistuttivat minua myös lapsuudestani.

Kaksi suurta tragediaa

Vehviläinen on aiemminkin puhunut julkisuudessa puolisonsa itsemurhasta. Hän kertoi asiasta sanomalehti Karjalaiselle pian tapahtuneen jälkeen, marraskuun 2011 lopulla.

– Tapahtunut tuli minulle täytenä yllätyksenä. Nyt keskitymme lähiomaisten kanssa kriisistä selviytymiseen, Vehviläinen kirjoitti tuolloin. Asiasta uutisoi muun muassa STT.

Vehviläinen kertoi viime vuoden joulukuussa Apu-lehdessä saaneensa keskusteluapua muun muassa ystävältään, metropoliitta Ambrosiukselta.

Myös Anu Vehviläisen isä kuoli oman käden kautta, kun nykyinen ministeri oli 11-vuotias. Tatu-poika menetti isänsä saman ikäisenä.

Kun aviomies kuoli, Vehviläinen hakeutui heti terapiaan. Hän kertoi asiasta viime vuonna Kotiliedelle antamassaan haastattelussa. Terapiasta auttoi käsittelemään tapahtunutta.

Hän on pohtinut syitä miehensä ratkaisuun.

– Olen rakentanut mieleeni haparoivan selityksen syistä, mutta niitä ajatuksia en halua muille jakaa, hän kertoi Kotiliedelle.

Vehviläinen kertoi IS:lle marraskuussa 2013 pukeutuneensa mustaan vuoden ajan miehensä kuoleman jälkeen.

– Kun mieheni kuoli, huomasin, että en laittanut pitkään aikaan punaista jakkua, vaikka punainen on lempivärini. Meni ainakin ensimmäiseen syksyyn asti, kunnes aloin käyttää taas värejä, Vehviläinen kertoi.

Tragedia oli poliisillekin ”erittäin poikkeuksellinen”

STT uutisoi marraskuussa 2011, että kuolinlaukaus tapahtui KRP:n yksikön pikkujouluissa. Paikalla oli vajaat kymmenen henkeä. Asiasta kirjoitti ensimmäisenä Iltalehti.

Tapahtumaa tutkittiin kuolemansyyntutkintana, ei rikoksena.

Poliisin selvitysten perusteella asiaan ei näyttänyt liittyvän ohjeistuksen vastaista toimintaa, eikä kellään ulkopuolisella ollut osuutta kuolemaan. Selitystä tapahtumalle ei paljastunut.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005854777.html

[Sniffaaja]

Muutkin mielisairaat voisivat KRP:ssä ottaa mallia tästä luopiosta ja ampua kännissä päänsä paskaksi, kuten tämäkin lurjus. Painoi varmaan mieltä, kun oli syyllistynyt moniin eri rikoksiin. Yksi nulkki vähemmän

[Likeavirgin]

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/5 ... 469dacf420

Eilen klo 16:38

Itsemurhalle kolme läheistään menettänyt Anu Vehviläinen Ylelle: ”Surua ei voi suorittaa, se on elettävä”

Vehviläinen on menettänyt itsemurhalle kolme läheistä ihmistä. Hänen isänsä teki itsemurhan tyttären ollessa 11-vuotias. Vehviläisen poliisina työskennellyt Timo -puoliso ampui itsensä poliisien pikkujouluissa marraskuussa 2011.

Eduskunnan puhemies ja kansanedustaja Anu Vehviläinen on kokenut elämänsä aikana odottamattoman menetyksen kolmesti. Hänen isänsä, puolisonsa ja veljenpoikansa ovat tehneet itsemurhan.

Vehviläinen kertoo surustaan ja menetyksistään Ylen Menikö tunteisiin? -ohjelmassa.

– Koin isoa surua reilu vuosi sitten, kun veljenpoikani teki itsemurhan. Se on edelleenkin läsnä minussa, Vehviläinen kertoo ohjelman aluksi kysyttäessä, milloin hän on viimeksi kokenut surua.

Vehviläinen on menettänyt itsemurhalle kolme läheistä ihmistä. Hänen isänsä teki itsemurhan tyttären ollessa 11-vuotias. Vehviläisen poliisina työskennellyt Timo-puoliso ampui itsensä poliisien pikkujouluissa marraskuussa 2011.

Vaikka puolison menetyksestä on yli kymmenen vuotta, suru ei ole kadonnut minnekään, vaan se nousee pintaan edelleen.

– Suru oli aluksi raakaa, fyysistä kipua, mutta nyt suru tuntuu läikähdyksinä ja aaltoina. Se on ehkä myös surumielisyyttä ja kaipausta, Vehviläinen sanoo.

Ajan kuluessa suru on kuitenkin muuttanut olomuotoaan ja saanut kumppanikseen myös muita tunteita.

– Siinä on lämpöä, kauneutta ja arvostusta. Siihen sisältyy hyviä muistoja, joiden toivoo kantavan läpi elämän. Parikymppisellä pojallani on samanlaisia ajatuksia, vaikka emme enää jatkuvasti keskustele näistä asioista, Vehviläinen sanoo.

Vehviläisen ja hänen puolisonsa ainoa poika, Tatu, oli 11-vuotias, kun hän menetti isänsä. Saman ikäinen siis kuin Vehviläinen oli itse oman isänsä kuoltua.

Suru elettävä

Tieto puolison kuolemasta tavoitti Vehviläisen keskellä marraskuista yötä vuonna 2011.

– Yöllä puoli kahdelta heräsin ovikelloon. Ajattelin, että Timo on hiprakassa eikä hänellä ole avaimia. Lähdin vähän vihaisena avaamaan, sillä pelkäsin Tatun heräävän. Ovella oli Timon esimies ja työkaveri. He kertoivat, että Timo oli tehnyt itse­murhan kesken juhlien, Vehviläinen kertoi aikaisemmin.

Aamulla Vehviläinen kertoi pojalleen Timo-isän kuolleen. Äiti ja poika hakivat tukea toisistaan ja pitivät kiinni rutiineista. Työ ja arki jatkuivat läheisten tuelle.

Surutyöhön palataan myös Ylen ohjelmassa. Surutyö kesti Vehviläisen mukaan vuosia, ja siihen sisältyi läheisten tuen lisäksi ammattiapua. Surutyö ei kuitenkaan ole yksinkertaista.

– Surua ei voi suorittaa, se on elettävä, Vehviläinen sanoo Ylen ohjelmassa.

Ohjelmassa Vehviläinen korostaa saaneensa elämässään myös paljon hyvää.

– Rakastan elämää ihan valtavasti ja menetykset kirkastavat sitä entistä enemmän, hän summaa.

[intelops]

Vehviläinen on luultavasti joku vasemmistolainen, ei ihme että kaikki sen ympärillä mieluummin tappaa itsensä kuin katselee tuollaista.

[Papa Legba]

Vehviläinen on kiero kepulainen.
Onhan se ilman muuta ikävää kun lähipiiirissä tapahtuu itsemurhia.
Onko vaalit tulossa?